Palaset loksahtaa kohdalleen - muttei ihan kaikki

Roskilden tallin kenttä on takatalven myötä sellaisessa kunnossa, että saa tamma taas luultavasti tämän viikon tauon mietiskellä asioita... Parempi jatkaa sitten, kun ratsastuspohja on sellaisessa kunnossa, että voi hyvillä mielin molemmat siinä mennä.

Mutta Nöpi pääsi hommiin! Hokit jalassa uhmasimme luontoäitiä joka oli sitä mieltä, että ei vielä ole kevään aika. Hokit eivät vain valitettavasti auttaneet tilsojen muodostumiseen... Tarkoitus oli vähän rasvata kavionpohjia tallissa, mutta kyllähän se sitten unohtui. Onneksi lumi oli kuitenkin sen verran "höttöä", että heti kun päästiin kunnolla liikkeelle, ei tilsoja enää näkynyt.

Sunnuntai-ajelulla?

Laitoin nyt Nöpille tavallisen paksun nivelen suuhun. Baucher tuntui hyvältä pari ensimmäistä kertaa, mutta nyt aloin miettiä olisiko se a. liian kapea ja b. liian ohut. En tiedä, ainahan sitä muka kuuluisi hakea vikaa omasta ratsastuksesta, mutta halusin kuitenkin kokeilla ja kokeilu oli onnistunut. Pitkästä aikaa tuntui taas hyvältä. Ori eteni, ei ollut kiinni kuolaimessa oikealla puolen, nyt jopa vasen kierros oli itseasiassa oikeaa kierrosta huonompi - aiemmin ollut toisin päin. Tosin nyt kiinnitin huomiota siihen, että istuin itse Nöpin selässä syystä tai toisesta vinossa ja siksi se lähtee punkemaan sisälle. Heti, kun keskityin istumaan keskellä hevosta ja suorassa, sujui hyvin. Kun keskittyminen omaan istuntaan herpaantui, lähti taas hevonen tulemaan sisäpohjetta vasten ihan mutkalla. Kyllä ne on herkkiä, nämä tälläiset jättiläisetkin... Piti muuten mitata Nöpi, mutta sekin unohtui kaikessa hässäkässä! Veikkailen kyllä, että 165cm ellei enemmän. Mutta nyt eksyin vähän aiheesta!

Notre Damen kellonsoittaja?

Ainakin toinen meistä kuleke ryhdissä...

Laukka pyöri välissä hyvin ja välissä venyi vähän pitkäksi. Ei ole kuitenkaan aiheellista pyytää vielä kovin pitkiä pätkiä lyhyttä laukkaa lyhyessä muodossa vaan antaa mennä vaikka vähän pitkänä ja reippaasti. Sieltä sitten hetkittäin kokoaa lyhyemmäksi. Täytyisi silti saada pidettyä laukassa se sama hyvä rytmi ja pyöreys...

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen! Hevoseen, kuvia kun nyt katselen, herää kysymys koska ne omat palikat loksahtaa kohdalleen. Joo, kuva on vain pysäytys jostain tietystä hetkestä, mutta lähinnä tuo oma ryhti on nyt pudonnut jonnekin. Huono lihaskunto, väitän. Sitten nuo jalat, mulla on joku kummallinen tarve vääntää kantapää niin alas ettei ihme että nilkat on vähän jökissä ratsastuksen jäljiltä... GRAAH! Nyt kaipaisi kyllä kouluvalmentajaa huutelemaan ja sättimään kentän reunalle joten täytyy alkaa kysellä pari ryhmää kasaan ja sitten valmentajaa meille, jospa saataisiin ennen laatarikarsintoja.

Peten kanssa piti käydä sama maastolenkki kuin viimeksi, mutta valjaista oli yksi hyvin oleellinen osa hukkateillä joten jäi nyt kärryttelyt ja maastolenkki vaihtui maneesijumppaan... Poni sai juoksennella maneesissa ja kyllähän sitä virtaa löytyi. :)