Valjakkovalmennukset

Huh, kyllä on taas tietoa päässä! Uskomatonta, että olin kaksi vuotta töissä tallilla jossa valjakkoajo on se päälaji, enkä silti ikinä käynyt ajotunnilla... No nyt on valmentauduttu! Nöpistä kuoriutui niin hieno valjakkoheppa. :)

Eilen eli perjantaina ajelimme kentällä. Kerroin heti, että olen kyllä ajanut, mutten koskaan saanut opetusta ja teen ihan täysin ratsastuspohjalta. Noh, sen huomasikin sitten. Etenkin piiskankäyttö! Piiskahan tavallaan korvaa pohkeen, eli taivuttaessa sisälle piiska sisäpohkeen paikalla jne... Itselläni tuotti hankaluuksia etenkin vasemmassa kierroksessa (pidän piiskaa oikeassa kädessä) piiskan käyttö sisäpuolella, koska oikeanpuoleinen eli ulko-ohja katosi tuntumalta. Toiseen kierrokseen taas Nöpi oli huonompi. Se nojasi aika vahvasti vasempaan ohjaan ja oli tyhjä oikealta. Se on sen ongelma ratsastaessakin, kyse on ihan vain vinoudesta ja voimanpuutteesta joka korjaantuu kyllä.

Mutta ehkä isoin asia oli se, että tein aivan liikaa alkuun ohjalla. Tietty kun koki, ettei ollut muita apuja kuin ne käsissä olevat ohjat, tuntui että kaikki piti tapahtua ohjalla. Piotr opetti, että työnnetään hevonen ulko-ohjalle - hitsi, ihan kuten ratsastaessakin! Ohjat tuntumalla, piiskallaa pyysin sisäpuolelta "ulospäin" ulko-ohjalle ja naps - hevonen myötäsi. Tätä kautta saatiin haettua hevonen rennoksi, hyväksymään tuntuman, olemaan nojaamatta ohjaan ja kun nämä toteutuivat, alkoi liike olla ihan erilaista ja selkä ylhäällä. Jes!

Kuvat perjantailta:

Tältä se näytti kun aloitimme...

Piotr hyppäsi puikkoihin ja näytti mallia

 Nöpi taisi kesän aikana syödä ihan hyvin... :>

Hyvältä näyttää!

Haparointia...

Suunta on oikea, vielä hevonen paremmin ulko-ohjalle ja pois nojaamasta vasempaan...

Parempi kuin alkuun, vai?

Raskaan työn raataja :)

Lauantaina eli tänään jatkoimme, nyt kuitenkin maneesissa. Johtuen ehkä ahtaammasta tilasta, maneesissa konkretisoitui vielä enemmän se, että Nöpi täytyy saada kunnolla pois vasemmalta ohjalta (nojaamasta siihen) ja löytämään oma tasapaino! Etenkin vasempaan kierrokseen tuntui, etten saanut edes käännettyä sitä ympyrälle kun se vain puri kiinni. Ongelma olikin se, että kadotin ulko-ohjan tuntuman... Hevonen ulko-ohjalle, sisäohja kevyemmäksi ja oho - sehän kääntyi silti! Oikeaan kierrokseen Nöpi taas ylitaipui, kun se ei hyväksynyt heti vasemman ohjan tuntumaa. Jäin myös herkästi pitämään liikaa ohjasta ja kannattelemaan Nöpiä. Piotr antoi ohjeeksi päästää hevonen pidemmälle kaulalle jolloin Nöpi alkoi kompuroida, koska se ei ollutkaan tasapainossa ollenkaan vaan minä olin sitä kannatellut. Noh, kompurointi oli tavallaan hyvä asia, koska Nöpin täytyi itse pystyä löytämään oma tasapainonsa, ei niin että minä pidän sen tasapainossa ohjalla.

Loppuun saatiin nojailu pois ja hevonen paljon kevyemmäksi edestä - eikä minun tarvinut kannatella sitä, Nöpi piti tasapainonsa ihan itse. Jäi kyllä niin hyvä mieli!