Orisuora ja vähän tulevaa

 

Eilen sunnuntaina oli sitten Marttilassa Kylämäen hevostilalla Orisuora jonne mekin Nöpin kanssa lähdimme! Matkaseurana ja ihanina apukäsinä toimivat team-Sannit, eli pikkusiskoni Sanni joka ystävällisesti meitä kuskasi ja groomi/hevosenhoitaja/Emmi-hoitaja Sanni.

Matka sujui hyvin, navigaattori ohjasi jokaisen mahdollisen oikoreitin pikkuteitä pitkin, mutta onneksi kuskimme Sanni handlasi hienosti tilanteet. Perillä otimme ensimmäisenä hevosen vapaana olevaan karsinaan ja sitten vaunut alas. Vähän kiireellä aikataululla olimme ja pitikin alkaa heti laittaa Nöpiä kuntoon ajoa varten.

Kävimme tekemässä hyvin nopean verryttelyn hiekkatiellä ja sitten pitikin jo olla kentällä.

Alun pysähdys oli Nöpin mielestä taas todella tylsä juttu. Se ei ilman kunnollista verryttelyä jaksa tuollaisessa tilanteessa seistä vaan olisi menossa jo... Malttia tarvittaisiin lisää. Työajossa se malttaa oikein hienosti ja seisoo vaikka maailman tappiin asti, mutta valjakkovaunujen edessä se on niin työn touhua täynnä, ettei se meinaa pysyä housuissaan... :P

Itse ajo sujui hyvin. Nöpi oli iloinen, pirteä oma itsensä ja miellyttävä ajaa. Lisäyksetkin lähtivät hyvin. Käynti ei oikein venynyt - voi olla, että parin päivän takainen pieni ”onnettomuus” saattoi vähän jäykistää orin takapäätä... Sanotaanko, että tuohon ”onnettomuuteen” nähden se liikkui videoltakin katsottuna oikein hyvin ja elastisesti!

Ajosuorituksen tehtyämme purettiin hevonen vaunuista ja valjaista, itse lähdin hakemaan helpotusta aivan kamalaan nälkääni (ja vähän suklaata Sanneille) ja Sannit jäivät katselemaan muiden oriiden suorituksia. Ja taas tuli kiire laittaa itsensä ja hevonen valmiiksi... Ehdimme kuitenkin, verryttelyä ei toki ollut ollenkaan (kävelyn lisäksi) kun ei ollut tilaa missään ravata ja laukata, mutta ei kun kentälle vain.

Sellaisen huomion haluan tähän heittää vaikka saattaisi selittelyltä kuulostaakin:

• edellinen ratsastuskertani Nöpillä oli Tampereen messuilla alkukuusta, koska satula on ollut sitten melkein siitä lähtien topattavana
• topattua satulaa ei ollut ehditty kokeilla ratsain Nöpin selkään, vain käytävällä tarkistettu

Noh, kaikkihan alkoi ihan kamalasti, kun Nöpi päätti yhtäkkiä ”muka” jännittää puiden takana mikrofoniin puhuvaa ihmistä ja sen jälkeen aidan vieressä istuvia ihmisiä... Ensimmäisessä ravilisäyksessä se syöksyi eteenpäin, mitäs tyhmänä tein ensimmäisen lisäyksen kohti porttia ja muita hevosia... Muuten ravi oli ihan tahdikasta ja hyvää. Laukka taas... Noh, Nöpi esitti huumorintajuisen puolensa! Se – luultavasti vanhasta tottumuksesta kapean satulan vuoksi – pukkaili laukannostoissa kumpaankin suuntaan. Lisäksi se esitti hauskaa köyryselkälaukkaa aina välillä. Mutta itse hämmästyin kyllä laukan ilmavuudesta.

Oman analysointini tulos on, että Nöpin oli nyt helpompi liikkua tarpeeksi leveän satulan kanssa ja se huomasi sen itsekin. Nostojen pukittelut johtuvat varmaankin siitä, että se ”oppi” niin tekemään kapeaa satulaa protestoidessaan ja ehkä luuli, että satula ottaa edelleen kipeästi nostoissa. Nöpi ei vaikuttanut missään vaiheessa tyytymättömältä vaan ennemmin iloiselta ja kujeilevalta... Olisi pitänyt kokeilla satula ratsain jo ennen Kylämäellä esiintymistä, mutta satula tuli vasta perjantaina jolloin oli hieronta (ei voinut ratsastaa hieronnan jälkeen) ja lauantaina oli ehdottoman pakollinen koulurataharjoitus Ypäjän kisoja varten joten näin nyt. Noh, Nöpi näytti kyllä sitten sekä sen rauhallisen, että sen huumorintajuisen ”Vaahteramäen Eemeli” -puolensa.

Hauska päivä oli ja on ”mulla” (edelleenhän Nöpi ei omani ole vaikka kovasti sen haluaisin olevan) hieno ori! Kommentit Orisuoran jälkeen ovat olleet niin positiivisia, että hyvä etten ole itkua

vääntänyt niitä lukiessa! Tulee sellainen tunne, että jotain olen Nöpin kanssa varmasti oikein tehnyt. Tässä vielä video meidän päivästä Marttilassa:

Tänään olimme taas ”hyvänmielen-maastossa” revittelemässä ja kuuntelemassa lintujen laulua. Nöpi päästeli taas parit suorat iloisin mielin tuhatta ja sataa, sitten metsässä käveleskelimme pitkin ohjin haaveillen tulevasta – minä Ypäjän kisoista ja Nöpi varmaan heinäkuun laidunlomasta tammojen kera...

Mutta nyt katse kohti ensi viikonloppua, Kokoontumisajoja. Perjantaina valmentaudumme Anna Kärkkäisen johdolla esteillä, lauantaina Rosali Kivitien kouluvalmennuksessa ja Heidin ajovalmennuksessa. Sunnuntaina on show-näyttely jossa esitän Nöpin, Teiskon ja Lakupeikon, meidän orikolmikon siis!

Tässä vielä videota myös tästä päivästä. Halusin vähän kuvata Nöpin käyttäytymistä kotioloissa:

Päivän parhaiden on helppo hymyillä

Tänään ajettiin koulurataharjoitukset Marita Törnrothille, joka siis on sekä koulu- että valjakkotuomari. Oli hienoa päästä vielä ennen kisoja ajamaan näin "kilpailuharjoitus"-tyyppisesti Maritalle jonka kanssa pääsi radan jälkeen vielä keskustelemaankin, sai siis paljon muutakin kuin pelkän paperin kouraan: vinkkejä ja neuvoja, arvokasta kritiikkiä ja kyllä myös paljon positiivistakin palautetta!

Ja hei päivän parhaiden tosiaankin on helppo hymyillä!

Oltiin nimittäin suorituksellamme ykkösiä! 69% on mielestäni aika hitsin vitsin hieno suoritus näin kauden alkuun ja itseasiassa ajatellen koko historiaani tämän lajin parissakin! Eihän tässä ole kuin vuosi valjakkoajon harrastusta takana, valmentautumista vieläkin vähemmän...

Ohjeeksi sain uskaltaa ajaa vaan eteenpäin, antaa hevosen liikkua. Nöpistä sanoi, että liikkuu hienosti ja "Pääsee vielä vaikka mihin!", mutta vielä - kuten jo tiedämmekin - voimaton ja siksi kaatuu etupainoiseksi välillä. Sentään sekin on nykyään "välillä" eikä "aina"... On se jo jotain jos tuo mörssäri hetkittäin kulkee mun käsissäni ylämäkeen ;)!

Täytyy muuten kyllä sanoa, että Nöpi on puoliksi kissa. Ihan varmasti on! Sillä on nimittäin 9 elämää. Se on nyt jo tämän kevään aikana käyttänyt niistä 4 joten saisi alkaa rauhoittumaan... Olen tarkoituksella jättänyt kertomatta nämä pienet ja "pienet" tapaturmat, mutta sanottakoon, että melkein kaikissa on ainekset olleet pahempaankin... Nyt viimeisin sattui eilen eli perjantaina ja kyllä vähän sydän kurkussa lähdin tänään tallille katsomaan minkälainen heppa siellä on vastassa. Onneksi ei mitään - ainakaan näkyvää - jälkeä ja hevonenkin sai Maritalta vain kiitosta ja kehuja liikkumisestaan!

Huomenna kuitenkin kohti Marttilaa, Kylämäen hevostilaa! Siis jos tuo apinaksikin monesti kutsuttu hevonen ei keksi tehdä mitään kivoja temppuja yön aikana...

Tarpeita

Ypäjän kisat lähestyvät ja vielä olisi jotain tarpeita mitkä pitäisi jollain tavoin hoitaa/hankkia ennen kisoja...

Listataas vähän omaankin muistiin mitä jo on ja mitä ei ole:

Nöpillä on jo...
...valjaat sekä juhlavaunuihin että maratoneihin...
...suitset+kuolaimet...
...pintelit+patjat+bootsit tarkkuuteen...
...valkoiset pintelit (palkintojenjakoon)...
...korvahuppu kouluun ja tarkkuuteen.

Minulla ja Sannilla on jo...
...vaatetus juhlavaunuihin...
...hupparit maratonille (kuvia näistä myöhemmin ;)...
...kypärät maratonille.

Ja mitäs tarpeita on vielä?

Minulle ja Sannille molemmille turvaliivit. Itse ostan pikkusiskoltani hänen turvaliivinsä joka on itselleni ihan nappisopiva ja siskolle aavistuksen pitkä. Liivi on Racesafen palaturvaliivi. Ainoa harmi juttu on, että liivi ei ole tummansininen - mutta toisaalta musta menee hyvin mustan kypärän kanssa!

Nöpille suojat maratonille. Jos nyt ei toukokuun kisoihin näitä saada, niin on meillä lainattavissa yhdet mustat. Mutta turkoosit ne olla pitäisi! Professional Choicen suojat ovat omaan mieleeni parhaimmat. Hintaa niillä vain on ihan mukavasti - vaikka niiden kyllä väitetään olevan "ikuiset" (jos niitä nyt osaa sitten pitää oikein käyttöjen välilläkin...)

 Nöpille korvahuppu maratonille. Suojien väriin sopiva tietenkin!

Muutama viikko aikaa onneksi kaikki saada kasaan :) Ja tosiaan kun suojille ei ole mikään pakollinen tarve, ei myöskään hupulle. Ne olisivat vain kiva lisä meidän yhteiseen asukokonaisuuteen!

Bongaa ja kuvaa -kisan voittaja!

No niin, nyt vihdosta viimein nämä kuvat esille ja sitten lopuksi voittaja!

© Nona H

© Tuovi Hietala

© Emma M

© Nea V

© Ida S

© Maiju Karonen

© Titta M

© Susanna N

© Anniina A

© Riika

© Marjo Uimi

Arvontakone antoi sitten tälläisen listan sisuksistaan:

Eli voittajaksi löytyi Maiju Karonen! Myös kakkoseksi tullut Marjo Uimi ja kolmanneksi tullut Emma M saavat pienen palkinnon. Olen kaikkiin yhteyksissä pian :)!

Todellinen hyvän mielen maasto, ajaen

Maanantaina jäi taas meiltä Nöpin kanssa Rosalin valmennus välistä, koska estesatula on edelleen levityksessä eikä koulusatulakaan sovi ollenkaan (vieläkään)... Noh, sinänsä olen jopa tyytyväinen, että koulurääkki vaihtui maratonvaunuilla "rällästelyyn" maastossa kera groomimme Sannin!

Tavoite oli saada hevoselle hikeä päälle ja etenkin se takaosa töihin. Voin kertoa jo etukäteen, että tavoite tuli täytettyä!

Ihan ensimmäisenä kuitenkin kävimme Heidin kanssa näyttämässä russ-tamma "Elegialle" vähän muutakin elämää kuin tallin ympäristössä olevaa. Elegia toimi maastoajossa oikein hienosti ja vaikutti nauttivan uudesta kokemuksesta. Otimmepa jopa ensimmäiset raviaskeleetkin! Hieno pieni poni!

Mutta sitten oli viimein Nöpin vuoro. Sannin kanssa valjastimme ja suojitimme hevosen sekä laitoimme vaunut perään ja sitten vain matkaan. Meidän tallilla on oikeastaan kaksi maastolenkkiä joita enemmän kuljetaan, "Martikaisen-lenkki" ja "Lintutornin-lenkki". Martikaisen lenkki menee osittain metsässä ja osittain hiekkateitä joilla kyllä autoja silloin tällöin kulkee, mutta hyvin harvassa on nämä kerrat olleet. Kaikki siinä kulkevat osaavat myöskin varautua vastaan tulevaan hevoseen ja tietävät miten toimia joten olen kokenut turvalliseksi siellä kulkemisen. Lintutornin-lenkille päästäkseen täytyy ylittää autotie yhden kerran ja loppumatka on sitten hiekkatietä ja ihania pitkiä suoria!

Lähdimme siis ensimmäisenä Martikaisen-lenkille. Suhteellisen nopeasti siirtelin jo Nöpiä raviin, olimme alkukäynneillä keränneet kentältä tarkkuuskeiloja pois. Nöpi vaikutti oikein pirteältä ja vauhdikkaalta, hieman painoi kädelle mutta tuli kuitenkin kiinni pyytäessä. Otimme pätkiä reipasta ravia (ei paljon pyytää tarvinnut...) ja pätkiä sitten rauhallisemmin. Käyntitaukoja pidimme vain pari lyhyttä tässä alkumatkasta. Martikaisen-lenkiltä löytyy yksi pitkä ylämäki jonka hevoset ovat jo oikeastaan oppineet laukkaamaan. Nöpikin yritti tässä mäessä laukkaa tarjota, toki se olisi ollut sille helpompi askellaji, mutta halusin sen menevän nimenomaan rauhallista ravia jossa sen takaosa joutui oikeasti tekemään töitä. Ja kyllä se tekikin! Oikein näki kuinka lihakset pinnistelivät mäen ylös. Mäen yläpuolella Nöpsä sai sitten käyntitauon.

Martikaisen-lenkin loputtua lähdimme samantien Lintutornin-lenkille. Tien yli päästyämme siirtelin taas Nöpin raviin. Ensimmäinen pitkä suora avautui edessämme aika nopeasti ja ei edelleenkään tarvinnut juurikaan pyytää, kun Nöpi siirtyi laukkaan. Laukka rikkoutui raviksi ohittaessamme ladon jota kaikki hevoset syystä tai toisesta aina väistää... Ihan tavallinen lato, mitä lie pelottavaa siellä onkaan ;) Pienen mutkan jälkeen oli edessä toinen suora ja taas viiletimme laukassa eteenpäin.

Lintutornin parkkipaikalla tein pari volttia rauhoitellakseni Nöpiä hieman ja taas matka jatkui takaisin päin laukassa. Ensimmäinen suora aika rauhallisesti, mutkan jälkeen annoin ohjat täysin löysäksi ja Nöpi ampaisi eteenpäin sellaista vauhtia, että Sannikin taisi vähän kiljahtaa vaunujen takana :D! Vähän jo oli sellainen tunne, että apua hidastaakohan se kun alkaa tässä ohjia keräillä, mutta ei Nöpin kanssa onneksi tarvitse olla sellaisista oikeasti huolissaan.

Loppumatkasta ravailimme ensin vähän ja lopuksi kävelimme tallille pitkin ohjin. Ja tavoite tosiaankin oli täytetty, etenkin Nöpin takareidet olivat ihan märät vaikka hevonen ei muuten juurikaan hikinen ollut, valjaiden alta vain. Rautainen kunto! Onneksi, sillä Ypäjän valjakkokisat lähestyy vain...

Tänään posti toi meidän Nöpi-tiimille (minä, Sanni, Heidi) jotain ihanaa josta saatte kuvia myöhemmin... ;)

Nöpi syömässä päiväsapuskojaan :) Poitsu tarhailee vieläkin talliloimi+fleecevuorellinen sadeloimi -yhdistelmällä, koska yöt ovat edelleen täällä olleet vilpoisia (jopa pakkasen puolella) ja tuota selkää ei nyt tarvitse kyllä jumittaa uudestaan kun se kerran on saatu auki... Päivisin on kyllä saanut nakuilla aina kun olen ollut paikalla loimittamassa sitten yöksi :)

Tyttö sai hevosmessuilta tuollaisen vaaleanpunaisen harjasetin jolla ollaan nyt sitten harjoiteltu harjaamista ;)

Ihmettelijöille

Pari anonyymia ovat olleet kovin hämmästyneitä huomattuaan, että Nöpi on myynnissä. Haluaisin siis valaista vähän asiaa: Nöpi on ollut myynnissä ihan sieltä maitovarsasta asti. Hessi-talli kasvattaa suomenhevosia. "Elinehtona" on saada kasvatteja myös myydyksi. Kaikkia ei voi seisottaa ikuisuuksiin pihassa ja tehdä vain lisää varsoja, täytyy saada ensin edellisiä poiskin.

Eli kyllä juu, Nöpi on "hiljaisessa" myynnissä tarkoittaen siis sitä, että jos siitä joku kyselee niin myydään kyllä, muttei varsinaisesti missään markkinoida. Hessi-tallin sivuilta herra kyllä löytyy. Hinnaksi siellä tällä hetkellä lukee 6000e + alv 24%.

Tälläistä se on, kyllä tämä itselläni on ollut tiedossa ihan koko ajan, mutta nähtävästi muut ovat siihen heränneet vasta nyt. ;) Nöpihän saattaa "lähteä alta" ihan koska tahansa, mutta toisaalta ihan se sama mahdollisuus olisi itsellänikin se ostaa - ei vain ole tällä hetkellä vara ylläpitää hevosta, joten ei parane valittaa!

Hessi-tallilla on myynnissä muitakin hevosia:
- 12v sh-ori Turo-Teilori
- 3v til-ori (ruunaus varattu) Hessin Pätmän
- 2v sh-ori Hessin Ritari
- 1v sh-ori Hessin Simkent

Fysioterapeutin hellässä hoidossa

Tänään Nöpillä oli jälleen hemmottelupäivä, kun fysioterapeutti Tuulia Luomala tuli herran hoitamaan. Tätä onkin odotettu, on ollut jos jonkinlaista vaivaa: takajalan "lonksumista" (menee ratsastaessa ja ajaessa välillä "alta") ja pukittelua laukannostoissa noin pari mainitakseni. Estepenkki oli edelleen levityksen jälkeen kapea, sen totesin muutaman käyttökerran jälkeen ja se lähti takaisin levitettäväksi vielä lisää.

En muista välttämättä kaikkea ihan tarkalleen, mutta pääpiirteittäin näin: vasen lapa oli jumissa, sen huomasin lopulta itsekin ihan katsomalla ja vertaamalla oikean puolen lapaan joka oli "auki". Tästä voi hyvinkin johtua Nöpin "tapa" siirtää vasen kavio oikean kavion päälle. Kysyinkin Tuulialta voiko tämä olla hevosen persoonallinen tapa vai olisiko kyse kuitenkin siitä, että oireilee tuolla tavoin kipeää lapaansa ja Tuulia sanoi, että harvemmin hevosilla on mitään tapoja ja että hyvinkin voi johtua siitä, että Nöpi haluaa helpottaa vasemman lavan kipua ja säästellä tuota lapaa "lepuuttamalla" sitä. Hevosen ilme oli kyllä niin hyvä, kun tuo lapa lähti aukeamaan... Niin helpottunut! Ja ero oli lopulta ihan silmin havaittavissa. Tähän saimme neuvoksi tehdä paljon porkkanavenytyksiä: viisi kappaletta vasemmalle ja kymmenen oikealle, jotta sen vasemman lavan saisi pidettyä auki.

Sitten lähdettiin selän alueelle. Ristiselkä oli edelleen "lukossa". Sitähän nyt on hoidettu jo hetken aikaa. Tähän on luultavastikin kaksi syytä: epäsopiva satula (jota siis koko ajan yritetään saada kuntoon) ja takaosan heikkous. Nöpi tarvitsisi runsaasti lisää lihaksia etenkin takareisiin. Nyt se joutuu isona hevosena tekemään paljon töitä puutteellisella lihasvoimalla ja siksi yhdessä epäsopivan satulan kanssa on saanut selkänsä kipeäksi. Tästä johtuu nyt sitten ne pukittelut laukannostossa, heikentynyt voima laukassa ja esimerkiksi hyppyjen vaikeutuminen. Eli nyt täytyy tehdä paljon kaikkea mikä tuota takaosaa vahvistaisi: maastoilua (meillä onneksi hyvin vaihtelevat maastot, on hiekkatietä, metsätietä, suoraa ja mäkeä...), puomeja, kavaletteja...

Lisää ongelmia selässä: Nöpin ranka oli aivan jäykkä ja suorastaan liikkumaton. Tästä siis johtuu se, että Nöpi ei taivu kunnolla mihinkään suuntaan rehellisesti koko rungostaan. Harmittelimmekin, kun ei sattunut tämä hoito ennen kantakirjausta, olisi saattanut olla vähän eri maininta ajettavuuteen kuin: "Jäykähkö." Noh, ei auta harmitella, sanoinkin että katseet on kuitenkin nyt kohti ratsukantakirjausta :) Tästä rangan jäykkyydestä johtuu luultavasti myös se, että Nöpi on alkanut olemaan häntäremmin laitossa aika säpsy ja se suorastaan imaisee hännän jalkojensa väliin. Se ei vain halua, että häntää nostetaan, koska ranka on kipeä. Tähän rangan jäykkyyteen saatiin avuksi venytysohjeita. Hännästä kiinni ja sitä sitten venyttämään joka suuntaan, myös pyörittelemään ja niin, että hevonen oikeasti lopulta rentoutuu ja häntä alkaa liikkua vapaammin.

Eli paljon oli hyötyä Nöpille Tuulian käynnistä! Tuulia tulee seuraavan kerran kesäkuussa ja tavoite on, että nämä asiat ovat paremmassa kunnossa siihen mennessä. Nyt jää ratsastelut siksi aikaa, että TOIVOTTAVASTI sopiva satula saadaan kotiin. Keskitymme siis ajopuoleen sen aikaa. Satula onneksi tulee viimeistään viikon päästä viikonloppuna eli ei tässä kauan olla ilman...

"Pienen pieni mehiläinen Maija" -kisapäivitys!

Keilakunkku-cup on nyt ohitse! Luvassa pieni kisapäivitys ja vähän analysointia kisasta kokonaisuudessaan.

Lauantaina oli kuitenkin ensin aluevalmennusten vuoro. Nyt tuli oltua muutama viikonloppu peräkkäin hevosissa kiinni ja tytön kanssa oleminen jäi niiden menojen takia aika vähälle, niin päätin aluevalmennuksissa osallistua vain toisen päivän osuuteen. Lauantaina siis kurvailimme maneesin suojissa sateelta piilossa juhlavaunut perässä. Ensin vähän hirvitti, koska vaunut ovat paljon isommat kuin siniset maratonit joihin jo olin ehtinyt tottua. Ajattelin, että seinä on vastassa koko ajan... Mutta hienostihan nuo kääntyy ja Nöpi niitä niin taitavasti kyllä kääntääkin! Mukavaa kuinka se keskittyy täysillä touhuun, kun on raskaampaa vaunua perässä. Ei sillä, että se olisi millään tavoin sählä muutenkaan, mutta kyllä on eri fiilis tuolla juhlien kyydissä.

Sunnuntaina olikin ensimmäinen kerta tarkkuusradan ajoa juhlavaunut perässä. Sekin hirvitti kovasti alkuun! Mietin, että keilataan radan jokainen keila...
Verkassa Nöpi tuntui yhtä hyvältä kuin lauantainakin. Se oli rento ja letkeä sekä keskittynyt. Joten radalle tuli kyllä mentyä oikein hyvillä mielin.

Ensimmäinen rata oli muuten sujuva, mutta itse meinasin eksyä kesken radan. Tai en varsinaisesti, meinasin lähteä väärään suuntaan 9. portilta, mutta katse sattui osumaan 10. porttiin ja päästiin turvallisesti perille. Radan haastavat kohdat eli todella tiukka käännös 2. portille ja samaten tiukka kurvi 11. portilta 12. portille olivatkin ne helpot osuudet. Haasteita tuli ihan muualla, kun kuski pirulainen alkaa jälleen korjaamaan hevosta keskellä porttia! Raah! Vaikka sitä näkeekin keskellä porttia, että nyt taitaa osua vasen rengas keilaan, ei kannattaisi lähteä korjaamaan hevosta oikealle ja tiputtaa sitä oikean puoleista palloa! Nöpi taas tarjosi omia juttujaan välissä: lähestyessämme porttia joka mennään "aitaa kohti", Nöpi alkaa jo ennakoimaan ja lähtee kurvaamaan jo ennen kuin vaunut ovat kokonaan portista ulos. Tämän toki voisin omalla ajollanikin välttää ja suoristaa sen hevosen, mutta kyllä tuo vain niin miellyttämisen haluinen jätkä on, että hän kyllä tietää mitä tehdään ja hoitaa homman kotiin... Omasta mielestään. ;) Palloja tuli alas kuitenkin vain kaksi!

Tokassa radassa ongelmat olivat aivan samat, paitsi että itse en enää ollut niin eksyksissä. Mutta edelleen korjasin hevosta keskellä porttia ja palloja putosi. Tahti oli sujuvampi ja laukkaakin uskalsimme ottaa jo vähän enemmän. Tästäkin radasta tuli palloja alas vain kaksi!

Tässä vielä video tästä tokasta radasta:



Kokonaisuudessaan Keilakunkku Cupia ajatellen paransimme kyllä huomattavasti ekasta osakilpailusta tähän viimeiseen. Ensimmäisessä meinasin jo jättää kilpailun kesken, kun hevonen tuntui käyvän niin kierroksilla ja painavan kädelle aivan liikaa. En myöskään antanut hevosen edetä tarpeeksi. Tässä viimeisessä osakilpailussa hevonen oli todella kevyt ja miellyttävä ajaa, itse uskalsin pyytää Nöpiä etenemään ja pallojakin otettiin alas jo vähemmän - ja kaikki tämä leveillä ja pitkillä juhlavaunuilla joissa vielä vähän jännittää istua! Olen todella tyytyväinen ja todella innolla odottelen kesän aluekilpailuita. Alle kuukausi ensimmäisiin, jaiks!

Ratsastuspuolella sellaista, että estesatula on EDELLEEN liian kapea ja se lähti vielä levitykseen... Graah! Koulusatulakaan ei täysin sopiva ole vieläkään, mutta pienellä fiksauksella (geeliromaani) saatiin se sellaiseksi, että sillä pystyy nyt nämä muutamat kerrat menemään. Estesatula saadaan takaisin parin viikon päästä, onneksi...

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kilpailusta on kyselty: osallistumisaikaa on vielä. Joka päivä tulee uusia kisakuvia, joten annan ihmisille nyt aikaa käydä kuvat läpi ja ne lähettää. :) Sovitaan vaikka, että 22.4 asti saa kuvia lähetellä!

Bongaa ja kuvaa Tampereella -kisaan osallistumisesta

Eli tästä kisasta kyse nyt. Muutamia osallistumisia on tullut, mutta laitetaanpa vielä ohjeet joilla mielellään jatkossa osallistumiset:

- osallistumiset sähköpostitse os. emmi.lepola@gmail.com
- viestin otsikoksi Kilpailu
- liitteeksi kuva jolla osallistut (eli voittaja arvotaan, ei siis tarvitse olla juuri se paras kuva)
- oma nimesi

Huom! Kaikki kuvat tullaan julkaisemaan tässä blogissa myöhemmin joten huomioithan tämän.

Tällä hetkellä osallistuneita on:
Susanna N.
Anniina A.
Miia
Riika-Maria
Marjo U.
Ida S.
Tuovi H.
Emma M.

Hevoset 2013

Nyt viimein messupostausta täältä suunnalta! Ihan alkuun laitetaan video messuilta.

Perjantaina oli ankara pesuoperaatio, kun pesulistalla oli likaisimmat eli Nitro, Niko ja Iida sekä tietenkin se tärkein eli Nöpi... Nöpi ei varsinaisesti likainen ollut, mutta näin kevään tullen karvaa lähti siltäkin vaikka se klipattu onkin ja iho myös hilseili jonkin verran. Pesujen jälkeen olikin sitten pakkauksen vuoro. Piti pakata Nöpin ratsastus- ja ajovermeet, Nitrolle ratsukamat, Nikolle ratsu- ja ajokamat ja poniparille ajokamat... Lisäksi kaikki valmiiksi autoihin, koppeihin heinät aamua varten jnejne. Ai niin ja vaunutkin piti pestä! Noh, kyllähän sitä aikaa saatiinkin tähän tuhlattua sellaiset 5-6 tuntia... Onneksi oli paljon tyttöjä apuna! :)

Lauantaina aamu starttasi klo 6 aamupalalla, jonka jälkeen lähdimme ruokkimaan hevoset ja tarkistamaan vielä, että kaikki on varmasti mukana. Lähtö oli vasta 9:30, vähän myöhässä sovitusta aikataulusta mutta onneksi ponit lähtivät jo edeltä pistämään ”showta pystyyn” pääovien ulkopuolelle eli ajeluttamaan ihmisiä. Tässä aamun aikana tuli vielä soiteltua Kylämäen oriaseman Elinalle peruuntuneesta orikavalkadista ja siinä 5min puhelun aikana suunnittelimme ohjelman kavalkadin tilalle.

Tampereelta Niko jatkoi matkaansa Kangasalle. Siellä oli Prismalla jokin tapahtuma (avajaiset, synttärit, en oikein ollut/ole tästä perillä...?) jonne Niko vietiin talutusponiksi. Tämä tuplabuukkaus aiheutti omat probleemansa, mutta edelleen: onneksi meitä oli runsaasti.

Nöpillä kesti aika kauan aikaa asettua ja aamulla sen kyytiin ei vielä päässyt. Sanni talutti meitä siinä talutusaluetta ympäri jotta Nöpi saisi ihan rauhassa tasaantua, se oli aika kovasti kavereiden perään ja aloitti huutelun heti, jos kamut katosivat näköpiiristä. Pian oli kuitenkin aika lähteä näytökseen.

© Hanna Heinonen / http://hamh.pic.fi

© Karoliina Järvi

© Karoliina Järvi

© Marjo Uimi / http://jauhokuono.blogspot.fi/

© Mirella Ruotsalainen

© Mirella Ruotsalainen

Luojan kiitos hallissa Nöpi oli jälleen aivan oma itsensä. Rento ja levollinen. Katsomossa oli ihmisiä PALJON ja oma esiintymiskammo nosti hieman päätänsä, mutta nieleskellen yritin selviytyä tilanteesta kunnialla. Halusimme siis esitellä suomenhevosen monipuolisuutta ja ensin ajoin Nöpillä valjakkovaunuille noin 5min ajan, sitten nopea varusteiden vaihto ”lennossa” ja ratsaille.

© Hanna Heinonen / http://hamh.pic.fi

© Hanna Heinonen / http://hamh.pic.fi

Ratsailla itse rentouduin hieman enemmän, mutta hyppyjä näyttäessäni kieltämättä vähän panikoin ja ylisuoritin ja -ratsastin joka johti pariin kieltoon pystylle. Mielummin niin päin kuin että Nöpi olisi lähtenyt kaukaa – josta sitä pyysin virheellisesti lähtemään – ja olisimme varmaan menneet nurin...

© Marjo Uimi / http://jauhokuono.blogspot.fi/

© Marjo Uimi / http://jauhokuono.blogspot.fi/

© Hanna Heinonen / http://hamh.pic.fi

Nöpi onneksi suoriutu kaikesta tästä arvonsa mukaisesti vaikka kuski jännittikin enemmän kuin laki sallii. ;) Näytöksen jälkeen Nöpille oli koko ajan jonoa ajelutuksiin ja ajelutimmekin sitten melkein viiteen asti. Saimme paljon livenä kehuja esiintymisestämme – netissä sitten toki enemmän haukkuja esityksen sekavuudesta, omasta ratsastuksestani, hevosen tasottomuudesta jnejne, mutta tämähän nyt oli jo ihan oletettavissakin. Kaikkia ei voi miellyttää, onneksi tuli niin hyvää palautetta ihan kasvotusten ihmisiltä!

© Marjo Uimi / http://jauhokuono.blogspot.fi/

Sunnuntaina aamu alkoi vähän myöhemmin ja toisaalta taas autot starttasivat pihasta jo vähän aikaisemmin kuin edellisenä päivänä. Kaikki tavarat kun oli jätetty Pirkkahallille, piti vain lastata hepat kyytiin ja lähteä matkaan.

Nyt Nöpi oli jo huomattavasti rauhallisempi heti alusta asti. Tuttu paikka ja tutut kuviot, ei tarvinnut enää stressata yhtään. Ajelutukseen tulijoita vain ei ollut... Kelikin alkoi pian muuttua kurjaksi.

Sunnuntaina ensimmäisenä oli vuorossa Kuopion kuninkuusravien -esittely jossa Nöpi sai kunnian kantaa Kuninkaallisten vihreää loimea. Tässä ei mitään ihmeellistä, kävelimme ympäri hallia tämän ohjelmanumeron ajan. 

© Tuulia N. / http://valokuvia.viuhka.fi/

© Tuulia N. / http://valokuvia.viuhka.fi/

 Heti ”Kunkkari-näytöksen” jälkeen oli työhevosnäytöksen aika. Nöpi esiintyi näytöksessä valjakkovaljailla ja -vaunuilla ja esittelimme lähinnä Ta-suunnan kantakirjauskokeen pujotteluosuutta. Hetken aikaa kesti, että sain Nöpin kääntämään vaunuja väistämällä etuosaansa kuten sen pitäisi pitkiä heinäkärryjä kääntää vastaavanlaisessa tilanteessa. Tässäkään ei mitään sen kummallisempaa, vähän näytimme raviakin sen mitä mahduimme, mukana oli myös kaksi tammaa erilaisilla työvehkeillä joten piti vähän varoa ja tarkkailla miten tammat reagoivat ympärillä ravailevaan hevoseen.

Työnäytöksen jälkeen Nöpin päivä oli pulkassa. Ulkona oli kamala räntäsade ja päätimme, että ajelutukseen riittää pelkästään ponipari ja talutukseen Nitro tai Niko. Nöpi siis pääsi loimet päällä karsinaan syömään heinää ja lepäämään – eilisenhän se olikin vaunujen edessä koko 10-16 välin ilman taukoja (lukuunottamatta juomataukoja).

Mitäs sitten messuilta tarttui mukaan? Paljon emme ehtineet kierrellä, mutta jotain kuitenkin:

Back on Trackin tallisuojat takajalkoihin. Nöpillä on takajaloissa huonohko verenkierto joka näkyy sillä, että pitkään paikallaan seisoessaan sen takajalkoihin muodostuu vähän nestettä. Mitään vikaa ei siis ole (jalat on kuvattu) vaan eläinlääkärin mukaan tämä on ihan selitettävissä jo hevosen isolla koolla. Tähän asti olen kääräissyt patjat + pintelit takasiin, jos on pitänyt jättää Nöpi sisälle talliin. Jospa näistä olisi nyt sitten hyötyä esim. tulevilla kisareissuilla, joilla ei pääse ulos tarhaan!

Tyttö sai tuliaisiksi oman harjasetin! Voitteko arvata minkä värisen? Vähän on ollut sitä ongelmaa, että tallille päästessään ei ponin harjaaminen kiinnosta vaan heti pitäisi päästä ratsastamaan. Jospa nyt omilla harjoilla malttaisi vähän hoitaakin ponia? ;)

© Maiju Karonen

Muita aikaisempia hankintoja on esim. ihana Equilinen korvahuppu! Vähän huonosti näkyy, mutta tummanruskea huppu jonka reunassa menee kaksi vaaleaa koristenauhaa ja nauhojen välissä swarovskin-timantit! Tämän Nöpi sai nimenomaan messuja varten, mutta eiköhän se käyttöön pääse tuleviin valjakkokisoihinkin!