Ajatuksia näyttelyesittämisestä

Otetaas sitten tämäkin käsittelyyn, edellisen "Ajatuksia ratsutuksesta" -tekstin lisäksi.

Miten mitataan ammattilaisuus? Kuka voi kutsua itseään ammattilaiseksi sellaisessa työssä, johon ei ole olemassa minkäänlaista tutkintoa?

Tätä olen pohtinut, kun olen lueskellut keskustelua – yllätys yllätys – ht.netissä. Aihe tosiaankin se, voinko kutsua itseäni ammattilaiseksi tai edes puoliammattilaiseksi (itse siis tosiaan käytin tätä jälkimmäistä termiä) kun tarjoan itseäni esittäjäksi näyttelyihin. Kuulemma Suomessa on vain pari ammattilaista tässä ”lajissa”. Kuinka he ovat tulleet ammattilaisiksi?

Vuonna 2009 russ-ori Lusty Flax

Minulta saa kuitin mikäli esittämäni hevosen/ponin omistaja niin haluaa. Maksan näin ollen myös verot tienesteistäni. Tosin millekään hirmuisille tuntipalkoille ei kyllä mitenkään pääse. Lasketaas esimerkiksi Sahyn arabinäyttelystä:

+ 620e jotka siis tulevat esittämisistä, klippauksista ja treenaamisista joita olen tehnyt pitkin kuukautta
- 100e polttoaineet edes-takaisin näyttelypäivänä
- 100e juoksukengät
- 100e vaatteet (suorat housut, kauluspaita, liivi)
- 50e polttoaineet jota makseltu ajellessa treenaamaan ja klippaamaan hevosia
- 100e klipperin terät yhteensä (kolme erilaista terää)
- 50e kaikki mahdolliset aineet ja muut vermeet mitä näyttelypäivänä tarvii (”meikki”välineet – hevosille siis! - showshine jne.)

= 120e

Vuonna 2012 ox-tamma Azucar

Vuonna 2012 ox-ori Ziroco

Lähden perjantaina klo 16 (en ole vielä päättänyt, mutta näin luulen, en ainakaan myöhemmin) ja tulen takaisin lauantaina illalla, sanotaan vaikka 21. Tunteja tulee siis 29h joista toki nukun osan mutta olen joka tapauksessa pois kotoa. Voisinhan lähteä yöllä klo 3. Ja sitten juosta kuuden hevosen kanssa useampaa kertaa? En taida...

Huom. summat pyöristetty alaspäin (paitsi tuo ainoa plussa-kohta).

Arabinäyttelyissä saa JUOSTA!

Vieläkö joku miettii mihin niitä juoksukenkiä tarvitsee?

Tuntipalkkani on siis 4,1e. Hmm... Mielestäni tuo pyytämäni 60-80e/hevonen on siis ihan perusteltua. Eikä se arabi-ihmisistä sitten kaiketi ole suurelta tuntunut, kun ovat sen ilomielin suostuneet maksamaan. Täytyy sanoa, että jos itse omistaisin ponin/hevosen jota näyttelyttäisin, voisin itsekin maksaa jollekin toiselle tuon summan ja vain nautiskella omistajan roolissa kauniin hevoseni katselemisesta. Ihan todella, on se aivan eri asia pystyä vain keskittymään siihen jännittämiseen, siksi jossain kohtaa otin entiselle hevosellenikin toisen kisaajan. Nautin täysillä niistä kisareissuista, kun itse vain laitoin hepan nätiksi ja sydän hakkasi miljoonaa kentän laidalla. Sitten huudettiin ja hurrattiin onnistumisille.

Vuonna 2012 wm-tamma Cloudberry Welsh Ffion

Vuonna 2012 wpb-ori Berghälls Lucky

Vermon poninäyttelyssä mennään sitten jo vähän miinuksellekin, jos lähtisin laskemaan, en siis mielelläni edes laske. Se on kuitenkin ollut joka vuosi sellainen tapahtuma, jonka tunnelma on vain niin ihana. Nyt kaikenlisäksi esitettävänäni on paljon erilaisia - ja hienoja! - poneja joten innolla odotan tätä.

Palataas takaisin pohdintoihin. Onko ammattilaisen mitta sitten se, tienaako työllä elantonsa? Kuinka tällä, näyttelyesittämisellä kukaan voi niin tehdä? Ei ainakaan Suomen sisällä, etenkään sitten voidaan jo päästä jonkinlaisille palkoille jos lähdetään esim. arabeja esittämään muualle, ulkomaille. En tiedä, arvelen vain. Mutta tuskin silloinkaan pelkästään sillä itseään elättää.

Kantakirjauksessa sh-ori Hessin Nöpi

Onko kyse sitten kokemuksesta? Kuinka paljon sitä tarvitsee olla? Täytyykö olla esimerkiksi tietty määrä luokkavoittajia tai BIS-sijoituksia? Eikö muka riitä useat suositukset ja se, että otetaan yhteyttä ilman, että olen edes mainostanut esittäväni jossakin näyttelyssä? Sähköpostini ja facebookini alkoi jo kuukausi ennen Vermon poninäyttelyn viimeistä ilmoittautumispäivää soida aika tavalla, kun kyseltiin olenko tulossa, uskaltaako ponia ilmoittaa.

Todistetusti niitä palkintojakin on vastaanotettu, ox-ori Fire

Ja tässä wpb-ori Berghälls Lucky

Kyllä itse uskallan kutsua itseäni vähintäänkin puoliammattilaiseksi ainakin arabien esittämisessä. Se on niin oma taiteenlajinsa, että joudun vielä kyselemään neuvoja esimerkiksi hevosen showclipin tekemiseen tai siihen, kuinka saan hevosen venyttämään ilman, että se lähtee nojaamaan koko kropallaan eteenpäin. Ylihuomenna pääsen sellaisia tekemään ensimmäistä kertaa ilman, että joku katsoo vierestä! Paljon on neuvoja kyselty ja ihan kuvien kera sellaisia saatu. Ponien esittämisessä taas... Kaikkia rotuja en toki ole vielä esittänyt, mutta tiedän esimerkiksi welsh cobin ja new forestin esittämisen eron (seisottaminen, asento). Nyt onneksi pääsen näyttämään yhden cobinkin joten sekin tulee tutuksi.

Vasemmalla Minttu ja ox-ori Laurent, oikealla minä ox-ori Firen kanssa

Vastailkaa ihmeessä tähän täällä blogin puolella. Haluaisin kovasti saada näihin asioihin jotain kannanottoja.

Firen kanssa on käyty treenaamassa tätäkin vuotta varten ja torstaina edessä on klippaus!