Kevätsäiden ihmettelyä

Eilen oli kyllä kummallinen keli! En silti valita - aina hevosen selässä tai kärryillä ollessani paistoi aurinko, hevosten välissä sitten tuli niin vettä, räntää kuin rakeita...!

Roskilden luo suuntasin ensimmäisenä kuten tähänkin asti. Eilen oli tarkoitus vähän köpötellä "maastossa" joka meille nyt alkuun meinasi lähipellolla kävelyä kentällä työskentelemisen jälkeen. Roskilde on siis hevonen, jolle uudet asiat ovat olleet nyt tähän asti aikamoisen jännittäviä. On se kuitenkin tässä kuukauden aikana rohkaistunut niin kovasti!
Tänään löytyi taas se tasaisuus ja rentous mikä oli kateissa viime kerralla. Käytössä oli nyt remonttiturpis ja oliko sitten sen vaikutusta vai löytyisikö syy omassa ratsastuksessa, mutta etenkin ravissa tamma kulki todella tasaisesti tuntumalla. Laukattiin taas pidempiä pätkiä, jopa pari pääty-ympyrää kumpaankin suuntaan. Edelleen jaksan ihmetellä, kuinka tasapainoinen laukka Roskildella on näin nuoreksi ja vähän tehneeksi. Roskilden kanssa työtä on nyt lähinnä suoruuden löytymisessä etenkin oikeaan kierrokseen joka on ollut sille alusta asti heikompi. Oikeassa kierroksessa se helposi asettuu ulos ja menee kaarteet rajusti lapa edellä.
Laukkojen jälkeen vielä hetki ravia ja sitten suuntasimmekin loppukäynneille pellolle. Matkalla oli mm. jännittävä maailman pienin "puro" jota piti puhista ja päristä. Kyllä siitä sitten yli päästiin. Pellolla Roskilde oli kyllä vähän jännittynyt, mutta käveli silti reippaasti eteenpäin katsellen ympärilleen kummastuneena. Mitään pelottavaa ei kuitenkaan enää löytynyt.
Roskilden kanssa jatkuu työskentely vielä ensi viikon. Tällä viikolla sunnuntaina mennään maastoon toisen ratsukon kanssa, mikäli vain kelit eivät ole ihan hirveät.

Hessillä ensimmäisenä pääsi töitä tekemään Nöpi. Satulaa oli eilen levennetty ja se kyllä tuntui jo heti selkään laittaessa paremmin istuvalta.
Suuntasimme kentälle kauniiseen auringonpaisteeseen. Satulan muokkauksesta huolimatta ongelma oli edelleen läsnä: vasempaan ohjaan ori puri lujasti kiinni ja oli raskas ratsastaa. En nyt sano, etteikö vika voisi olla omassa ratsastuksessa, mutta ori tekee nyt samaa myös ajaessa ja toisellakin ratsastajalla. Itse epäilisin muuten piikkejä, mutta raspauksesta on kuitenkin vasta kolmisen kuukautta eikä silloin jäänyt suuhun mitään kummallista. Täytyy silti muistaa vielä, että ori on neljävuotias - se vaihtaa edelleen hampaita. Olisi siis luultavasti kuitenkin syytä katsoa sen suuhun... Toinen vaihtoehto on, että se on ratsastustauosta huolimatta edelleen selästään kipeä, kun satula valui silloin ristiselälle ja ori kyllä arkoi sitä silloin kunnolla. Nyt en huomannut arkomista, mutta ei se silti asiaa poissulje.

Klipattu komistus. :)

Laukka kuitenkin nousi ja pyöri tänään hyvin, paremmin kuin aikaisemmin joten kyllä satulan muokkauksella varmasti oli vaikutusta laukan laatuun ratsastaja selässä. Irtonahan laukka on ollut todella hyvää.
Mutta sunnuntaina Nöpillä on vähän erilaiset hommat, kun käydään katsomassa Ypäjän irtohypytyskujaa ja ihan kyllä hyppäämässäkin! Vähän treeniä laattarikarsintoja varten. :)

Peten kanssa suuntasimme 3v Valtti edellä maastoon! Heti tallin tiellä oli jännitettävää, kun läheisestä pihasta oli vedetty vesiletku tien yli ojaan. Siinä oltiin poikittain ja melkein päällekkäin, kun Valtti sitten päättikin hypätä letkun yli ja Pete sännätä perään. Voi meidän rohkeita poikia, heh... Tien ylitys sujui mallikkaasti vaikka ohi vilahti useampikin auto. Ravia otettiin melkeinpä suurin osa matkasta ja kyllä, se Peten eteenpäinpyrkimys löytyi! Annoin ponin oikeastaan itse säädellä vauhtia ja kyllä se otti niin laukkaa kuin hienoa, isoa raviakin.

Lenkin päässä napattiin pari kuvaa tästä kaksikosta ja sitten lähdettiin takaisin päin. Kotiin päin ei enää energiaa löytynyt niin paljon kuin toiseen suuntaan mennessä, mutta hienosti poni pysytteli isomman (eipä Valttikaan tosin mikään suuri ole) kaverin perässä. Ja käyttäytyminen oli jälleen 10! Erittäin ylpeä olen etenkin siitä kuinka maltillinen Pete on pysähdyksissä. Se seisoisi varmaan maailman tappiin asti paikallaan...

Sellaista siis eilen, sunnuntaina tosiaan Roskilden kanssa maastoilua ja Nöpin kanssa Ypäjälle! Pete saa luultavastikin sunnuntaina vain irtojuoksutuksen maneesissa.

Nuoret pääsevät myös irtohyppäämään joka toinen viikko maneesiin. Lähimetsästä löytyy nuorelle turvallisia "ensimaastoja", leveitä kärrypolkuja joita pitkin voidaan ottaa ensimmäisiä laukka-askelia luotettavan vetohevosen perässä. Pihatoille kulkeutuu vedet päivittäin ja ruokinta kaksi kertaa päivässä, vapaa esikuivattu heinä. Tallissakin on tilaa mikäli karsinapaikan haluaa.

Ratsuttajan pituus 164cm paino 59kg. Tässä 127cm ponin selässä:

Kaunis aamu vaihtui sateiseksi päiväksi

Eilen aamulla paistoi aurinko niin kauniisti ikkunasta, kun heräiltiin likan kanssa. Kyllä ilma oli nätti vielä ensimmäiselle tallillekin (Roskilde) päästessäni - tai päästessämme, minulla oli mukana ystäväni joka otti kuvia koulutehtäväänsä varten. Hän opiskelee valokuvausta ja on siis ainakin minun mielestäni ihan ammattilaiskuvaajan tasoinen. ;) Joten jospa jossain kohtaa saisi sitten hienoja kuvia tännekin esille, nyt kuitenkin kuvaton postaus tiedossa!

Roskilden tallilla kenttä oli jo sulempi, mutta tietenkin märkä. Pystyi siinä silti jo kohtuullisen hyvin ratsastamaan. Juoksutin vain nopeasti sen verran, että laukka-käsky taas muistui tamman mieleen. On niin helppo opettaa nostot, kun yhdistää ääniavut ja pohje- + painoavut. Sitten voi hiljalleen jättää ääniavun pois. Kaikkien hevosten kanssa tämä ei toimi, mutta Roskilden kanssa on näin sujunut hyvin. Juoksutuksen jälkeen selkään vaan ja nyt ei ollut kukaan pitämässä kiinni tai seisomassa edessä ja tamma oli suhteellisen rento. Tässä on tehty suurin edistyminen, 8 ratsutuskertaa takana ja ensimmäiseen kertaan verrattuna nyt menee jo niin hienosti selkäännousut ja selästä laskeutumiset.

Aloiteltiin melkein heti ravista, kun eteneminen oli taas vähän tahmeaa käynnissä ja Roskilde alkoi hakea jälleen niin kovasti ylöspäin. Haettiin reipas ravi ja eiliseen verrattuna se löytyikin jo, nyt oli piiska vähän avustamassa matkan tekoa - ihan vain kädessä ja muutamaan kertaan avustamassa porttipäädyssä, jonne olisi ollut niin mukava jäädä. Ravissakaan ei alkanut löytyä sitä rentoutta mikä on ollut aikaisemmin, joten päätin alkaa nostaa aika pian jo laukkoja. Nyt nousi laukat niin hyvin! Laukattiin jo kenttää ympäri ja myös siihen vaikeampaan eli oikeaan kierrokseen. Roskildella on yllättävän hyvä ja tasapainoinen laukka jo nyt.
Muutaman noston jälkeen jatkettiin ravityöskentelyä ja alkoi se rentouskin löytyä. Oma käsi kun pysyy vain tasaisena eikä anna liikaa tilaa heilutella ja venkoilla, niin hyvin menee. Vatsalihaksiin tarvitsisi itselle lisää poweria niin saisi pidettyä paremmin istunnalla vastaan sellaisina hetkinä, kun hevonen yrittää kiskaista tuntuman pois. Lopetettiin siihen, kun Roskilde kulki pitkän pätkän tasaisena tuntumalla ja hyvässä tahdissa. Hieno tamma! Loppuviikosta suunnitelmissa maastoilua, ensimmäinen kerta niin, että omistaja tulee kävellen mukaan ja viikonloppuna sitten possujunassa omistajan toisen hevosen kanssa. Eiköhän sekin hyvin mene.

Hessillä suuntasin samantien Pete-ponin luo. Jälleen normaalit kuviot tallissa: harjaus, hännän ja harjan perusteellinen selvitys, valjastus ja kärryjen eteen. Ei mitään sanottava tälläkään kertaa, kaikki sujuu Peten kanssa niin hyvin, kun on niin hienokäytöksinen ponipoika... Nyt ei tarvittu apua tallilta poispäin lähtiessäkään, lähinnä siis alkuun oli apu paikallaan tiukassa kääntymisessä tallilta kentän suuntaan, mutta nyt Pete on jo hienosti hoksannut kuinka kärryt kääntyy tiukemmissa kurveissa - täytyy ottaa etupäällä vähän ristiaskelta. Kentällä lähdettiin vain hakemaan reipasta ravia ja kyllä se jo hiljalleen sieltä löytyi. Siirtymiset käynnistä raviin tulee vielä aika hitaasti, pysähdykset ovat maltillisia ja suoria, reippaasti eteenpäin mennessään liikkuu todella hyvin. Loppuravit ja käynnit käytiin vielä "maastossa" eli tallin tien päähän ja takaisin. Viikonloppuna Petenkin kanssa ohjelmassa maastoilua, täytyy toivoa että saataisiin joku mukaan vetohevoseksi, jos se pistäisi pieneen poniin vähän vauhtia... :) Noh, on tässä pari viikkoa aikaa viritellä Pete "kisakuntoon"! Kärryt täytyisi pestä ja maalata, täytyy miettiä missä vaiheessa sen ehtisi suorittaa... Valjaatkin toivottavasti tulevat pian jotta päästään niitä käytössä vähän pehmentämään.

Sellaista tällä kertaa, nyt pari päivää vapaata hevosista ja torstaina jälleen kerran Roskilde, Pete ja toivottavasti myös Nöpi, mikäli sen satula tullaan laittamaan kuntoon keskiviikkona!

Arvonta suoritettu

Shockemölen huopa on nyt arvottu ja arvonnan voittajalle ilmoitettu henkilökohtaisesti sähköpostitse! Edellisen arvonnan palkinto (Roecklin hanskat) ovat tulossa samassa lähetyksessä huovan kanssa ja pitäisi kuulemma olla loppuviikosta vihdosta viimein postissa, joten laitan arvontavoitot samalla kerralla lähtemään uusille omistajilleen.

Seuraavaa arvontaa suunnittelen, mutta se saa nyt hetken aikaa odotella. Älkää silti lukijat laiskistuko, kommentoikaa ja tykkäilkää edelleen ahkerasti :)?

Pete-valjakkoponin ensimmäinen "kilpailu"

Eilen oli Urjalassa Hessi-tallilla Keilakunkku-kisan II-osakilpailu, eli vuorossa tarkkuusajoa! Tarkkuusajosta pari sanaa, kopioitu valjakko.netistä: "Tarkkuusosakilpailussa on 14-20 kartioista (”keiloista”) muodostettua porttia. Portit on merkitty numeroin ja kartioiden etäisyys toisistaan on luokan vaikeustasosta riippuen 20-40 cm enemmän kuin kunkin valjakon vaununleveys. Ennen radan ajamista kuskit saavat tutustua rataan jalan.

Tarkkuusajossa pätee pitkälti samat säännöt kuin rataesteratsastuksessa. Kartioiden päällä on pallot, joiden tiputtamisesta seuraa kolme virhepistettä per este. Rataan voi sisältyä myös esim. silta tai erilaisia puomeista rakennettuja ajettavia kulmaesteitä. Lisäksi portit voidaan laittaa sarjaesteeksi ns. siksak- tai serpentiinimuotoon.
Valjakon tulee suorittaa rata ratamestarin määräämän enimmäisajan alittaen ja mahdollisimman vähän palloja pudottaen. Väärän radan ajamisesta valjakko hylätään. Tarkkuudessa voidaan järjestää myös uusinta."

Peten kanssa ei toki osallistuttu alueluokkiin vaan kilpailun jälkeen olleeseen nuorten hevosten harjoituskilpailuun johon rataa oli hieman helpotettu ja ajallakaan ei ollut niinkään merkitystä. Kävimme kuitenkin alueluokkien aikaan Peten kanssa kävelemässä kisa-alueella, ihmettelemässä vilinää ja juttelemassa muille - minä ihmisille ja Pete hevosille. Käytös oli ulkonakin hyvää, huudella piti mutta kaikki neljä kaviota pysyivät maan tasalla ja paikallaan seisominenkaan ei ollut niin vaikeaa kuin kuvitella voisi. Muut hevoset saivat ohittaa ihan vierestä ja jätkä kyllä hörisi, mutta pysyi edelleen paikallaan. Peten hörinä-ääni tuo muuten mieleen minipossun...

Valjastuskäytös samoin oli aivan yhtä hyvä kuin ennenkin. Kävin pyörähtämässä vielä kentällä ohjasajaen ennen kärryjen laittamista. Talutusapua saimme tallilta kentälle, mutta sitten sai taluttaja jäädä kuvia ottamaan. Ei kyllä uskoisi, että Petellä on tosiaan ajettu nyt vasta viisi kertaa - tämä kerta oli siis se viides! Kaikki muu toimii, eteenpäin pitäisi vielä mennä paremmin (reippaammin) mutta se tulee sieltä kun kunto kasvaa ja kokemus karttuu! Täytyy tosiaan päästä sinne maastoon ajolenkille jonkun hevosen perässä... Vetäminen kuitenkin sujuu hienosti, ylämäkeenkin tekee kunnolla töitä eikä jää ihmettelemään.

Rata oli muuten hyvä, mutta itse en ollut nähnyt rataa etukäteen joten tuli sitten unohdettua yksi tie, joka ystävällisesti kuitenkin (harjoitus kyseessä) huudettiin sieltä kentän reunalta. Ravissa suoritimme koko radan ja yhden keilan yli ajelin ihan tyytyväisenä vaikka porteilla oli kyllä niin paljon leveyttä, että olisi pitänyt mahtua väliin ihan miten päin vain... Mutta tuloksena kuitenkin 2. sija! Olihan ne muut kilpakumppanit vuoden nuorempia, mutta paljon enemmän ajettuja kuitenkin... Kaikista tyytyväisin olen silti ponin käytökseen, joka oli ja on aivan kympin luokkaa.

Ratsutusta ja ajo-opetusta Urjalassa!

Olisi vapaana paikkoja ratsutukseen ja/tai ajo-opetukseen! Paikka on Hessi-talli Urjalassa joka tarjoaa ajo-opetuksen, minä hoidan ratsutuspuolen. Nuoren omistaja voi valita varsalle/nuorelleen joko pihattopaikan (pienissä laumoissa, vapaa heinä) tai karsinapaikan.

Nyt on hieno aika ennen laidunkauden alkua saada nuorelle perusasiat hallintaan! Tuo vaikka ratsutukseen/ajo-opetukseen ja jätä sen jälkeen kesälaitumelle?

Lisää voit kysyä minulta tai Heidi Sindalta / http://www.hessitalli.fi !

Petestä tuli valjakkoponi!

Tänään oli vuorossa ajokoulutuksessa oleva shettis-ori Pete 4v ja ratsun alkeita opetteleva suokki-ruuna Valtti 3v.

Petelle laitettiin nyt ihan oikeat valjakkovaljaat. Eli silan lisäksi valjakkorintaremmi, vetoliinat ja mäkivyö. Käyttäytyminen tallissa oli jälleen erinomaista ja muut hevoset saivat kulkea ohi ilman, että niille olisi pitänyt alkaa juttelemaan. On kyllä juuri sellainen kuin shetlanninponin pitäisikin olla, tämän voisi ihan hyvin antaa vaikka lapselle harjattavaksi... Valjastuskatoksessa iskettiin kärryt perään ja vähän piti itselle muistutella valjakkovaljastusta, mutta kyllä se sieltä mieleen tuli! Onneksi niin moni asia valjakkovaljastuksessa menee pikalukoilla tms. pikakiinnityksillä... ;)

Lähtö katokselta oli jo parempi, lähinnä siis ollut ongelmaa kääntymisen kanssa kun käännös on aika jyrkkä, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa! Alkaa tajuamaan, että täytyy kääntyessä ottaa etupäällä vähän ristiaskelta niin ei aisa tökkää kaulaan.

Kentällä jätettiin alkuunsa vieressä kävellyt Ella napsimaan kuvia ja mentiin ympäri kenttää käynnissä ja ravissa. Pari tiukempaa kaarrettakin tehtiin ravissa ja kaikki sujui hienosti! Vielä täytyisi saada poni nopemmin eteenpäin, mutta ihan varmasti se moottori löytyy kun kokemusta tulee lisää. Nythän Petellä on ajettu vasta VIIKKO!! joten ollaan ERITTÄIN hyvällä mallilla. Siis käsittämätöntä, oikeasti viikko sitten ponille laitettiin kärryt perään ensimmäistä kertaa. On se fiksu otus.

Loppukäynnit käveltiin vielä "maastossa", ihan pikku pätkä postilaatikoille ja takaisin eikä ollut mitään hässäkkää, tallin pihaan tullessa piti vain kimakasti hirnahtaa ja varmistaa muilta, että kaikki on vielä ok... Heh. :)

Valtin kanssa oli rauhallinen päivä, suuntasimme kävelemään metsään ja poika tepsutti hienosti menemään metsätietä pitkin. Oli reipas ja tyytyväisen oloinen. Sille tekee tälläiset lenkit varmasti hyvää, kun se on nyt kentällä jo niin hyvällä mallilla. Täytyisi ottaa joku mukaan tässä lähiaikoina ja lähteä näillä kolmevuotialla (Täti ja Valtti) kimpassa maastoon, piristää nuorison mieltä kummasti - ja omaakin.

Sunnuntaina Hessillä on valjakkoajokisat ja Petenkin kanssa osallistutaan nuorten harjoitukseen joka on kisojen jälkeen. :) Muut nuorisojengiläiset ovatkin ajossa sinä päivänä joten päivä on pyhitetty Petelle ja vihdoin myöskin sille Roskildelle, jonka kenttä alkaa kuulemma olla jo paremmassa kuosissa!

Vielä yhden kerran muistutan:
"Katsotaas kuka tätä lukee oikeasti. :) Tulevan arvonnan tuote tulee olemaan Shockemölen ruskea huopa hevoselle. Mutta huomio: arvonta on avoin vain lukijoilleni, jotka ovat kommentoineet tekstejä. Eli aktiivisille lukijoille, ei taustapiruille. ;) Huomatkaa esimerkiksi kysymyspostaus, kysymyksen lisääminen on yhtäkuin kommentti eli te jotka olette jo kyselleet olette mukana arvonnassa."
Arvonnasta ilmoitetaan voittajalle henkilökohtaisesti! Arvonta suoritetaan 25.3. 

"Sehän lähtee kuin juna silloin kun päättää niin!"

Kyseisen lausahduksen kuulin Kärkkäisen suusta eilen valmennuksessa ja kyllä oli osuvasti sanottu...

Mutta lähdetääs ihan alusta! Suuntasin siis heti Hessille, koska Roskilden kotona kenttä oli kuulemma aivan peilijäätä eikä siinä kannattaisi ratsastaa edes hokeilla... Joten tamman lomailu jatkuu vielä! Voi näitä kelejä... Hessillä pääsi töihin ensimmäisenä Pete-poni. Peten valjastuksen jälkeen laitettiin heti kärryt perään ja ulos vilkaistuamme (satoi kaatamalla vettä!) lähdimme kiireen vilkkaa maneesin suojaan kärryttelemään. Estevalmennukset olivat hiljalleen alkamassa ja vieraita hevosia alkoi tulla maneesiin satulointia varten. Petellä olisi ollut kyllä kova hinku käydä moikkaamassa jokaista hevosta, mutta kiltisti kuitenkin päästiin jokaisella kierroksella ohi muista. Meillä ei muuten ollut taluttajaa tänään eikä edes vierellä kävelijää! Saatiin jopa otettua raviakin ympäri maneesia. Sitten aiheutettiin kuitenkin ylimääräisiä sydämentykytyksiä parille hevoselle joten nähtiin parhaaksemme poistua paikalta... Mutta jäipä kyllä ponista hyvä mieli, ei voisi uskoa että tämä oli vasta toinen kerta sille kärryt perässä... Nyt vain sitä voimaa ja eteenpäinpyrkimystä...

Peten jälkeen olikin jo ihan hyvä kiirus alkaa laittamaan Nöpiä kuntoon. Jepjep, ratsu vaihtui Muusasta Nöpiin, kun meillä Nöpin kanssa on nyt niin hyvin sujunut ja laatiksiinkaan ei ole enää pitkä aika joten kaikenlainen treeni on tervetullutta. Satulan kanssa on ongelmaa edelleen, mutta pienellä fiksauksella saatiin se suhteellisen hyväksi... Satula-auto tulossa tällä viikolla, sitten voi taas hyvillä mielin mennä ja jättää pois romaanit sun muut.

Nöpillä oli tänään "ison egon päivä" eli muut hevoset tuottivat vähän rinnan röyhistelyä ja kaikenlaista nuoren viriilin orin elämöintiä... Kävimmekin siis ihan alkuunsa kentällä hakemassa keskittymistä työntekoon ja kyllä sitä löytyikin, jos ei oteta huomioon niitä muutamia kertoja kun ori huomasi maneesin vierellä olevat muut hevoset ja päätti yrittää kaikkensa päästäkseen näiden luokse. En halunnut joutua kiskomaan hevosta suusta joten kävin suosiolla vaihtamassa nivelen olympiaan... Olympia ei ole suosikkikuolaimeni, mutta nyt ei ollut muuta kuolainta vipuvaikutuksella tarjolla. Leukaremmi oli myös, kuten asiaan kuuluu ja ohja ylemmässä pienessä renkaassa.

Aloitimme valmennuksen (verryttelyn jälkeen) keskihalkaisijalla olevilla puomisarjoilla. Ovelta käännyttiin (tiukka kurvi etenkin näin nuorelle ja valtavan kokoiselle hevoselle...) ja ensin oli kolmen puomin sarja, lyhyt väli ja taas kolme puomia, pidempi väli ja jälleen kolme puomia. Suunta vaihtui aina joka kerralla. Nöpi suoritti puomitehtävät oikein hyvin ja keskittyneesti. Ainoat kerrat, kun keskittyminen herpaantui oli jonkun tullessa vastaan / muuten lähelle... Silloin herra kasvoi noin kymmenellä sentillä ja liikkumista saatteli orimainen hörinä... Muutamat kerrat joutui komentamaan kunnolla, että suostui jättämään turhat örvellykset pois.

Puomien jälkeen otimme ensin laukkaa ympäri maneesia niin, että nuoriso sai laukata kunnolla eteenpäin rentoa laukkaa. Nöpillä laukka pyöri nyt paremmin kuin viime ratsastuskerralla, hyvä hyvä. Aloimme tulla keskihalkaisijalla olevaa tehtävää. Nyt ensimmäinen puomisarja ja viimeinen puomisarja oli vaihtunut ristikoiksi. Eli ristikko - yksi laukka-askel - puomi - viisi laukka-askelta - ristikko. Pidemmän välin kiemurtelusta huolimatta oli ihan ok. Kiemurtelukin jäisi vähemmälle, jos saisi Nöpiin lisää eteenpäinpyrkimystä.

Seuraavan tehtävän alkuun teimme tuon saman keskihalkaisijan (nyt sarjan puomi oli myös ristikkona ja viimeinen ristikko okseri) eli yhden laukka-askeleen ristikkosarja - viisi laukka-askelta - okseri. Okserin jälkeen oikealle ja yksi kierros laukkaa pääty-ympyrällä jonka jälkeen raviin. Ravissa lävistäjän alussa oleva ristikko ja kaarevalla linjalla pitkän sivun päässä oleva pysty. Tässä ongelmaksi tuli laukan säilyttäminen keskihalkaisijan viimeisen esteen eli okserin jälkeen, kun piti kaartaa oikealle ja jatkaa laukkaa. Nöpi osoitti mieltään pari kertaa pukittelemalla komeasti. Ristikko ravissa sujui hyvin, mutta sitten tuli useampi kielto pystylle. Tässä kohtaa Anna sanoi, että nyt on selvä asenneongelma eikä se, etteikö hevonen siihen pystyisi. Oma kroppa ei tehnyt aivan täydellisesti yhteistyötä ja ohjat pysyivät kyllä hyvin kädessä ristikolle asti, mutta sitten jotenkin tilanne levisi aivan täysin ja ratsastin useamman kerran itse huolimattomasti Nöpiä pystyä kohti. Sen oli helppo juosta esteestä vain ohi - koska se halusi ja minä annoin sen tehdä. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saatiin kuin saatiinkin ori yli esteestä.

Sama tehtävä tehtiin toiseen suuntaan. Nyt keskihalkaisijan jälkeen siis vasemmalle ja laukkaa yksi kierros pääty-ympyrällä. Sitten lävistäjän alussa olevalle pystylle josta viisi laukka-askelta lävistäjän lopussa olevalle toiselle pystylle. Laukka pyöri nyt paremmin tähän suuntaan! Ennen vasen ollut selvästi huonompi. Jälleen kuitenkin keskihalkaisijan jälkeen Nöpi porhalsi ohi lävistäjän toisesta esteestä. Tässä kohtaa tuli kuulluksi tuo, "Sehän lähtee kuin juna silloin kun päättää niin!" Kiinni kuolaimesta ja ohi vaan ja mentiin pitkälle ohi ennen kuin sain pysäytettyä kohti seinää. Perhana soikoon, ajattelin ja sitten uudestaan vain. Laukkaa ympäri maneesin, huomautuksena vähän raippaa pohkeen taakse johon Nöpi reagoi pukittamalla, josta sai raipan sinne pohkeen taakse uudestaan. Tämä taisi herättää oripojan sitten, kun nyt se IMI molemmille esteille ja hypyissäkin oli pontta aivan eri tavalla. Herra sai kooooovasti kehuja tämän suorituksen jälkeen ja yhden kierroksen laukkaa löysällä tuntumalla taputusten ja kehujen säestämänä.

Lopputulos: Hevosella pieni asenneongelma, se menee mielellään siitä mistä aita on matalin. Kuitenkin kaikki on lähtöisin varmaankin voimattomuudesta ja siitä, että luontaista eteenpäinpyrkivyyttä ei ole. Itse saisin olla tilanteissa nopeampi ja siis korjata hevosta nopeammin.
Ratkaisu hevoselle: Hevoselle maastoilua ja kunnon pärtsäilyä. Suuhun nivel, se tulee kevyeksi kyllä suusta, kun saa sitä eteenpäinpyrkivyyttä. Täytyy myös olla tiukka tämän kanssa eikä sallia hörhöilyjä eikä laiskottelua. Tekee hyvin ja nöyrästi sitten, kun huomaa ettei päästetä helpolla.
Ratkaisu itselleni: No jaa'a? Hitauden kanssa painittu varmaan aina... Nopean hevosen kanssa pystyn olemaan itsekin nopea, hitaan hevosen kanssa tulen itsekin hitaaksi... Eli tosi hyvä yhdistelmä, heh heh. Seuraavalla kerralla menen ainakin paremmin levänneenä ja syöneenä valmennukseen jotta jaksan puristaa kaiken itsestäni koko valmennuksen ajan. Myös oma kunto on selvästi heikko edelleen joten kuntoilua kuntoilua, myös tallin ulkopuolella...

Edistysaskelia x3

Nyt vihdosta viimein! Eiliselle jo lupasin teille lisäinfoa tästä kirjavasta poniherrasta, mutta toisin kävi ja tallille pääsin vasta tänään. Ensin voisin kuitenkin kertoa torstaista vähän.

Torstaina 15.3 ensin Roskilden luo. Ihan sama tuttu rutiini jatkui edelleen: ensin juoksutus, sitten selkään. Nyt ei enää ole tarve juoksuttaa ratsastajan kanssa vaan aletaan heti kävellä ja ravata ympäri kenttää. Nämä kelit nyt tekivät kuitenkin sen, että tamma varoi askeltaan todella paljon ja lopulta alkoi selvästi protestoida kentällä liikkumista vastaan, kun paikoitellen oli kovastikin liukasta. Ei kannata saada hevosen lihaksia jumiin ja aiheutettua mahdollisia kaatumisia ja sitä kautta ottaa hurjasti takapakkia ratsutukseen joten maanantaina tamma laitetaan vielä nyt näille kevään liukkaille keleille hokkikenkään (ollut kengättä tähän asti) ja sitten jatketaan hommia. Eli pienen tauon saa nyt joka tekee varmasti hyvääkin. :)

Hessillä pääsin heti ihastelemaan sitä kirjavaa poitsua josta muutaman kuvan teille lisäsinkin! "Pete" on tullut ajo-opetukseen ja tähtäimenä ponioripäivien käyttökoe (ajokoe). Kovin fiksulta vaikutti käytökseltään ihan heti. Tallissa otin työn alle ensimmäisenä tuon mahtavan harjan ja hännän selvittämisen. Tuumin, että ehkä kolmasosa pullollista showshinea pitäisi ne hetken selvinä ja puhtaina... Valjaiden sovittelussa meni aikaa, piti vähän ottaa osa sieltä ja toinen täältä jotta sai tälle pienen pienelle oripojalle suurinpiirtein sopivat ohjasajovermeet. Itse ohjasajossa (tai "takaa-ajossa") Pete toimi yhtä mallikkaasti kuin tallissakin. Tuntuisi olevan käytökseltään siis todella hieno 4v oripoika!

Nöpin juoksutin, en viitsinyt nousta sen selkään, kun satulan sopivuuden kanssa on vähän häikkää. Ensi viikolla päästään taas töihin ratsain... Komeaa ravia näytti, muutamat lisätytkin isolla ympyrällä. Selvästi paremmin liikkui nyt ilman satulaa ja ratsastajaa. Tallissa vielä klippasin loppuun - tai siis sen verran sain klipattua, että jäi enää siistimistä vaille... Oliko tämä jo viides kerta klipperiä heiluttaen? Huh! Mutta alkoi sieltä jo kuoriutua HEVONEN sen kaiken karvamäärän alta...!

Ja sitten tähän päivään! Eli tänään lauantaina 18.3 suuntasin heti Hessille (Roskilde saa siis lomaa kengitykseen asti). Päätin tänään liikuttaa Nöpin ajaen ja sovimme omistajan kanssa, että laitetaan ensimmäistä kertaa nelipyöräiset sen perään. Vielä pohdittiin kuolainvalintaa ja päädyttiin kokeilemaan kankea, jossa on "rullat" sivuissa. Nöpillä on ollut vähän sellaista ongelmaa nyt viime aikoina, että puree etenkin vasemmalta kiinni kuolaimeen todella lujasti. Luultavasti epäsopivan satulan tuomaa kipuilua selässä johon se reagoi tuolla tavoin, mutta nyt täytyisi vain saada ori liikkumaan ja taipuisaksi ja saada oikeanlaisen liikkumisen kautta selkä taas kuosiin...

Kuolainvalinta oli onnistunut, Nöpi liikkui selvästi erilaisella profiililla ja tukeutui kuolaimeen olematta kuitenkaan yhtään raskas kädelle. Nelipyöräiset eivät tuottaneet minkäänlaista päänvaivaa vaan ori veti niitä aivan kuin olisi tehnyt sitä aina. Innostuttiin jopa menemään eilisistä tarkkuusajoharjoituksista jäänyttä rataa muutamaan kertaan. Hyvältä tuntui, tästähän saattaisi jopa itsekin innostua taas kun on mukava hevonen ajettavana! Kyllä ratsastus pysyy päälajinani, mutta on tuo ajaminen mukavaa vaihtelua niin hevoselle kuin itsellekin...

 
Ja kuvistakin kun katsoo niin ai vitsi, kun on komea ori. :) Vähän vielä vauva, saattaa jopa vielä olla vähän kasvuvaiheessakin edelleen - Nöpi on iso kuin mikä ja kasvanut pitkään. Nämäkin asiat täytyy nuoren kanssa ottaa aina huomioon, kasvuvaiheessa täytyy vielä liikuttaa vähän säästeliäämmin ja huomioida jatkuvasti muokkautuvat lihakset esimerkiksi satulan suhteen. Nöpinkin satula on katsottu sopivaksi vuodenvaihteessa, mutta nyt se on jo selvästi epäsopiva... Eli lyhyessä ajassakin voi jo muutoksia tapahtua!

Tuossa vielä videonpätkää:

Nöpin jälkeen oli vuorossa seuraava ajettava, eli Pete aka "Poni"! Jos viimeksi oli vaikeuksia löytää sopivia valjaita niin voin kyllä kertoa, että nyt etsimme sopivia ravivaljaita (edelliset oli valjakkovaljaat) kolminkertaisen ajan... Silat löytyi heti, mutta mahavyöt olivat aivan liian pitkiä, rintaremmiin piti tehdä lisäreikiä, häntäremmit olivat liian pitkiä... Joutui ihan tosissaan metsästämään sopivia osia ympäri tallia. Lopulta poni oli kuitenkin valjastettu ja päästiin liikkeelle.

Ohjasajoin Peten ensin kentällä. Tällä kertaa toimi huomattavasti paremmin kuin viimeksi! Jätin nyt turparemmin pois, se jotenkin vei kuolainta suusta sivulle kun oli niin kamalan paksu... Olikohan siinä sitten syy viimekertaiseen kuolaimen kanssa pelleilyyn. Nytkin itseasiassa muodostui ongelmaksi se, että kääntäessä kuolain tulee ulos suusta... Tutteja ei oikein voi harkitakaan, koska ongelma olisi kuitenkin sama sitten oripäivillä koska tutit eivät ole kisatilanteessa (johon oripäivien ajokoe on verrattavissa) sallitut... Ensi kerralla kokeilen siis ravikuolainta, jos se olisi parempi.

Ohjasajon jälkeen siirryimme valjaskatokseen ja laitettiin ponille kärryt perään. Siirtelin kärryjä puolelta toiselle niin, että aisa kosketti ponin kylkeä ja poni joutui siis siirtymään sivulle aisan kosketuksesta. Hienosti ymmärsi jutun juonen eikä korvaansa lotkauttanut millekään joten kyllähän me sitten liikkeellekin jo lähdettiin! Ensin kahden taluttajan kanssa ja kentälle päästyämme toinen taluttajista jäi kuvia napsimaan. Ja voi kuinka fiksu nuori poniori tämä Pete olikaan! Ensimmäistä kertaa kärryt perässä, taluttaja otti narun irti kuolaimesta mutta jäi kävelemään vierelle ja lopuksi vielä ravattiin kenttä ympäri!

Ainoa ongelma tämän kanssa on kunto: kuukaudessa täytyisi sen verran kuntoa kohottaa, että jaksaa suorittaa hyvin sen ajokokeen Ypäjällä. Nyt oli aika puhki pienen kärryttelyn jälkeen. Muuten ei ole varmasti mitään ongelmaa, poni on luonteeltaan niin super hyvä, etten ole kyllä näin hyväluonteiseen nuoreen ponioriin vielä törmännytkään. Kyllä se kuntokin lähtee kohoamaan, pari viikkoa mäkiajoa ja vesien viemistä kärryillä tarhoihin ja pihatoille + kentällä ajelua ja sitten aletaan laittaa vetoliinoja ja ottamaan vetokarttukin käyttöön... (vetokarttu = kärryissä/vaunuissa etuosaan kiinnitetty tapin varassa liikkuva poikkitanko, johon kiinnitetään rintaremmistä tulevat vetoliinat eli silloin hevonen/poni vetää nimenomaan rintaremmillä kuten kuuluisikin)

Näiden kahden ajettavan jälkeen tuntui jo, että nyt riittää ja alkaa olla jo aivan puhki, mutta Valtti odotteli jo karsinassaan niin odottavan näköisenä että pitihän se vielä ratsastaa. :) Ja kyllä kannatti! Nostettiin ensimmäiset laukat molempiin suuntiin ja se oli Valtin mielestä KIVAAAA. Muutamat pukitkin sieltä kyllä tuli... Laukattiin jo ympäri kenttää ja oikein hyvänoloinen laukka tällä on, kuten ravikin. Pahoittelen tuota istuntaa, jotenkin näillä pienemmillä herkästi lähtee nojailemaan eteenpäin... Äh, istuntareeniä, istuntareeniä.

Jarruja vähän haettiin välillä, Valtin mielestä vielä täytyy laukata...

Huomenna Anna Kärkkäisen valmennus Muusan kanssa. Jee, hyppäämään! Petekin pääsee vielä ennen valmennuksia hommiin ja toki Roskilden kanssa katsotaan miltä se kenkien kanssa liikkuminen tuntuu. :)

Kuvapäivitys

Muutama kuva - ottakaa näistäkin sitten selvää ;)? Kuvissa esiintyy se paljon puhumani "uusi tulokas" josta kuitenkin kerron lisää vasta lauantaina... Sen verran sanon, että hirmuisen fiksu ja hieno tapaus.

Tuulinen päivä

Eilen todella tuuli niin rajusti, että totesin jättäväni nuo nuorimmaiset säpsyilemään heiluvia puita pihattoihinsa... Töihin pääsi siis 5v Muusa ja 4v Nöpi.

Muusan kanssa humpsuteltiin maneesin suojassa. Tänään oli vähän "tättärää"-päivä osin varmasti johtuen kovasta tuulesta ja osin helposta viikosta. Mörköjä oli hieman nurkissa ja se tuttu tasaisuus kateissa. Tehtiin siis paljon siirtymisiä ja pyrittiin niiden avulla alkaa keskittyä hieman enemmän työntekoon kuin maneesin seinien kolinoihin ja ovien paukkumisiin. Laukka oli tänään huonompaa kuin aikaisemmin, luultavasti johtuen kuitenkin vain jännityksestä. Ei siis pyörinyt ihan yhtä hyvin kuin ennen eikä ollut niin hyvin ratsastettavissa laukassa - kaatui kaarteisiin sisäpohjetta vasten ym. Tulikin sitten ravissa vielä tehtyä muutamia väistöjä ympyrällä. Lopussa oli ihan ok, mutta ei antanut edelleenkään sitä parastaan. Annetaan anteeksi jännittävän tilanteen vuoksi.

Nöpin kanssa aloitettiin klippaamisella - se hikoaa ratsastuksessa yleensä aina ja hikistä hevosta ei oikein voi klipata. Edelleen herra seisoi kuin tatti paikallaan klippaamisen ajan, kaula vain kutisi niin kovasti että siinä piti hieman kiemurrella. Huomasin myös, että ristiselän kohdalta klipatessa Nöpi notkisti selkäänsä, "pakeni paikalta". En silloin vielä niinkään noteerannut asiaa, toki asian huomasin ja pistin mieleeni mutten vielä miettinyt sitä sen enempää. Noh, sittenhän kävi se mikä viimeksikin: akku loppui... Puolet hevosesta kuitenkin jo klipattu ja toiselta puoleltakin sain jo aika paljon! Seuraavalla klippauskerralla sitten loput ja vielä siistiminen toisella koneella (jossa paremmat terät). Kuvia tulette saamaan, harmi ettei nyt tullut otettua ennen-jälkeen kuvaa... Vaikka kuvasta ei varmasti olisi saanut oikeanlaista kuvaa siitä KUINKA pitkä karva Nöpillä oikeasti oli...

Klipperin päätettyä siis lopettaa hommat tältä päivältä satuloin Nöpin ja lähdin sen kanssa uhmaamaan luontoäidin voimia eli kentän suuntaan. Kenttä oli jo aivan sula, märkä tietenkin mutta pohjaltaan siihen nähden aivan hyvä, että vielä edellisenä päivänä se oli ollut jäässä. Nöpin kanssa pitäisi ottaa paljon isoa laukkaa isolla alueella niin, että se saa oikeasti laukata kunnolla, joten siksi jätimme nyt maneesin kolinat välistä.

Sama juttu kuin viime ratsastuskerralla eli lauantaina, vasemmalta puri kiinni kuolaimeen ja nyt yritti kunnolla paetakin oikealle. Ei halunnut taipua vasemmalle ollenkaan, taipui mielummin oikealle ja oikeaan suuntaan mennessä mielellään ylitaipui. Laukka ei pyörinyt ihan niin hyvin kuin lauantaina. En kuitenkaan ratsastanut kauaa, askeleet läpi vain, koska jäin sitten pohtimaan syytä tuohon jäykkyyteen... Raspaus on tehty pari kuukautta sitten, eli periaatteessa ei pitäisi olla sen suhteen mitään.

Kuitenkin omistajan kanssa juteltuani tulimme samaan lopputulokseen: hevonen tekee hyvin ilman satulaa ja ratsastajaa, jopa ratsastajan kanssa heikompi vasen laukka pyörii itseasiassa vapaana ollessaan paremmin kuin oikea. Ristiselässä oli selvää arkuutta. Satula on ostettu alkuvuodesta, mutta kyllähän nuori hevonen voi muuttua nopeastikin, etenkin kun se on tehnyt tämän vuoden nyt paljon enemmän töitä. Joten satulansovittajaa täytyy siis kutsua paikalle katsomaan täytyisikö muutoksia satulassa tehdä. Onneksi se on suht. helposti muokattavissa joten ei pitäisi olla hätää sen suhteen. Siihen asti täytyy varmaankin työskennellä maasta käsin tai katsoa mikäli jonkun toisen hevosen satula olisi sopiva. Yhtenä apukeinona kipuilun lopettamiseen arnica-geeli, jota hieroja joskus suositteli erään toisen hevosen kipeään selkään. Arcina on yrttiuutetta, joka hoitaa nivel-, jänne-, välilevy- ja nivelsidevammoja. Sen pitäisi vähentää turvotusta ja lihassärkyä ja lievittää tulehduksia. Ja toimii muuten ihmisillekin, itse käytän tätä lihasjumeihin!
Ja tietty etenkin nyt klipattuna täytyy huolehtia siitä, ettei Nöpi saa kylmää... Lämpimiä päiviä luvassa, mutta kovin tuulisia joten sen vuoksi Nöpi ulkoilee sadeloimi päällä. Toppaloimet saa omasta mielestäni jo jättää klipatuillakin näillä keleillä pois...

Ylihuomenna tulee poni! Siitä kerron sitten myöhemmin lisää, mutta kiva projekti on kyseessä :)

Ja vielä muistuttelua:
"Katsotaas kuka tätä lukee oikeasti. :) Tulevan arvonnan tuote tulee olemaan Shockemölen ruskea huopa hevoselle. Mutta huomio: arvonta on avoin vain lukijoilleni, jotka ovat kommentoineet tekstejä. Eli aktiivisille lukijoille, ei taustapiruille. ;) Huomatkaa esimerkiksi kysymyspostaus, kysymyksen lisääminen on yhtäkuin kommentti eli te jotka olette jo kyselleet olette mukana arvonnassa."
Arvonnasta ilmoitetaan voittajalle henkilökohtaisesti! Arvonta suoritetaan 25.3.

Viikonloppu taas loppu...

Aina se menee niin järkyttävän nopeasti! Juurihan oli perjantai ja nyt jo vietellään viikonlopun viimeistä päivää...

Perjantai kului Roskilden (3v pv-tamma), Valtin (3v sh-ruuna) ja Tädin (3v sh-tamma) kanssa + aloittelin Nöpin (4v sh-ori) klippaamisen.

Roskilden kanssa sujuu niin hienosti, tamma edistyy hurjaa vauhtia. Ratsutuskertoja on nyt ollut neljä. Ensimmäisellä kerralla tamma jännitti ratsastajaa erään "tapaturman" vuoksi ihan hurjasti, kentän ympäri päästiin vain pari kertaa kun aikaa meni siihen, että sai tamman liikkeelle sen stopattua jonnekin kertoen: "En varmana uskalla liikkua." Nyt se ravaa jo rennosti ja pyöreänä, käyntiin on löytynyt ihan uusi vaihde (ei enää hitaasti hiipien) ja perjantaina otimme ensimmäiset laukat! Tämän alustin jo juoksutuksen aikana pyytämällä joitakin kertoja tamman nostamaan laukan "Laukka" käskyllä. Oppi sen todella nopeasti joten selästä käsin oli helppo lähteä pyytämään myös nostoja. Kovin se oli vielä jännittävää.

Valtin kanssa suuntasimme "isojen poikien" seurassa maastokävelylle. Isot pojat olivat siis 5v ja 7v ruunia. Mutta kylläpä siinä taisi käydä niin, että kaikista fiksuimmin käyttäytyi tämä 3v pikkuherra... Se on kyllä niin viisas, siinä tallin pihassa noustiin selkään ilman edessä seisojaa ja toinen seisoo kuin tatti, näiden vanhempien pyöriessä paikallaan. Maastokävelyn jälkeen kävin Valtin kanssa sen verran maneesissa, että otimme muutaman kierroksen ravia molempiin suuntiin. Tulipa siinä ylitettyä myös toisessa päädyssä oleva puomi muutamaan otteeseen. Tämän kanssa alan harjoitella laukannostoja seuraavalla kerralla.

Tädin kanssa oli tarkoitus hioa laukannostoja, mutta maneesin päästyämme tamma oli niin täynnä tulta ja tappuraa ja painoi liinassa menemään pierupukkilaukkaa monta kierrosta. Tuli sitten juoksutettua aika hyvin ja selässä kävin vain kävelemässä ja ottamassa muutaman ravikierroksen. Paremmalla tuulella sitten toisella kertaa laukkoja.

Nöpi saa "uuden ulkomuodon" kun klippaan sen. Sillä on karvaa aivan julmetusti, ihan kevyesti 2cm pitkä ellei kolmekin. Se myös hikoaa ratsastuksessa ja juoksutuksessa todella kovasti ja vähän vaikeuttaa sen ulkona asumista. Jep, Nöpi asustelee siis pihatossa muiden poikien kanssa ja kyllä, se klipataan. Jos joku kauhistelee niin totean, että parempi päästä liikutuksen jälkeen pihalle takaisin syömään ja painimaan kuin nököttää karsinassa kuivumassa. Nyt on vielä keväänkin lupailtu oikeasti tulevan ja ilmojen lämpenevän joten jatkuvalla heinällä ja kevyellä loimituksella oripoika pärjää mainiosti nakunakin! Plus kuukauden päästä on laatuarvostelukarsinnat ja kyllähän sen soisi olevan vähän paremman näköinen siellä. Noh, klipperin laturi ei ollutkaan pelannut joten sain vain pienen läntin klipattua kylkeen...

Lauantaina jälleen ensin Roskilden luokse ja siitä jatkettiin mihin eilen jäätiin, mutta otettiin lisäksi vielä juoksutus kahdella ohjalla. Tammaa on ohjasajettu takaa joten sinänsä tuttua hommaa sille, nyt ei vain "ajuri" kävellyt takana vaan jäi sivulle. Hienosti haltsasi tuon homman ja näytti upeaa ravia, selkä nousi mahtavasti ylös ja liikettä alkoi löytyä paljon enemmän. Sillä on loppujen lopuksi aika laadukkaat liikkeet. Laukannostoja jatkettiin ja nyt tuli jo parempaa laukkaa pidempää pätkää. Kentällä ei vain uskalla kengättömällä hevosella nyt kaarteita laukata, ettei tule liukastumisia joten aika lyhyeksi meidän laukkailut jäi/jää. Sulalla kentällä sitten myöhemmin lisää! Ei parane ottaa riskejä ettei tule sitten sen vuoksi takapakkia, nyt sujuu niin hirmuisen hyvin.

Nöpi pääsi jälleen kuuntelemaan klippauskoneen surinaa. Mutta eihän siinä akku kestä täytenäkään koko hevosen klippaamiseen, ainakaan kun sitä karvaa on niin paljon kuin Nöpillä... Nyt se on siinä vaiheessa, että vasemmalle puolelle etu- ja takajalkoihin on rajat saatu tehtyä, takapuoli klipattu, kylki osittain ja kaula osittain... Kuinkahan monta kertaa vielä täytyy klipperiä heiluttaa, huh...

Ilta kului sitten vielä tyttöjen kanssa istuen ja juoruten :) Tuli käytyä katsomassa myös paikallista bändiä, joka on ihan supersuperhyvä... Mutta nyt tuolla on niiiin kaunis ilma, että on pakko liikkua tästä tuolilta ja suunnata pihalle.

Äitikin tuli katsomaan bändiä :>

Pihalta löytyi tuollainen! Uho päällä :)

Kaikkea pitäisi olla

Otsikkokin saattaa jo kertoa, mistä tässä postauksessa saattaisin kertoa. "Kaikkea pitäisi olla" - eli ostosvimma!

Ensin kuitenkin kerron vähän tulevasta: ensi viikolla saapuu kuukauden ajaksi erittäin mielenkiintoinen ja mieluinen projekti! Siitä kerron lisää, kun traileri on kaartanut tallin pihaan ja poni puputtaa heinää tyytyväisenä karsinassaan, mutta voi että millaisella lapsen innolla voi aikuinen ihminen jotain odottaa!

Itse tällä hetkellä äitiyslomalaisena ja vain "sivubisneksenä" tätä hevoshommaa tekevänä ei raha pysy kauaa tilillä, kun täytyy jo maksella vuokraa ja laskuja. Ruokaan ja polttoaineeseenkin olisi hyvä jäädä rahaa. Silti sitä aina löytää itsensä surffailemasta hevostarvikeliikkeiden sivuja ja etenkin näin keväisin eri merkit hemmottelevat meitä hevosihmisiä ihanan kesäisen värisillä mallistoillaan! En ole itse niinkään räikeiden värien ystävä vaikka aina tuleekin ihailtua keltaisia ja pinkkejä ja kauniin turkooseja huopia ja pinteleitä, mutta vähän saa tietenkin väriä olla... Pakko listata siis muutama "Must have" -tuote.

Ihana tuo sinisen ja ruskean kontrasti!

Huopa: HV POLO Saddle Pad Warwick
Huppu: HV POLO Fly Veil
Pintelit: HV POLO Bandages
Paita: HV POLO Jersey Polo Shirt Collins
Hanskat: HV POLO Riding Gloves (vannon Roecklin nimeen, mutta voisihan näitä testata!

Roecklista puheen ollen, uusi hanskamalli on tullut myyntiin! Mitä pidätte? Voisin itse nuo siniset huolia...

Uudet ratsastushousut olisivat oikeasti tarpeellinen hankinta ihan lähiaikoina, nykyiset Pikeurit alkavat olla aikansa eläneet... Pikeuriin luultavasti päädyn edelleen - vai pitäisikö kokeilla Cavalloa? Olen kuullut pelkkää hyvää, onko teillä kokemuksia?

Vasemmalla Cavallon Candyt (2012 mallistosta) ja oikealla Pikeurin Lantanat (2012 mallistosta).

Eskadronin mallistoon tuli nyt tällä kertaa hieman petyttyä, odotin jo jotain vähän erilaista mutta olenko ainoa jonka mielestä tuntuu nyt toistavan vain samaa kaavaa vuosi toisensa jälkeen värien vain hieman muuttuessa? Höh :/

Nyt tallia kohti ja klipperi käteen ensimmäistä kertaa koko hevosteluhistoriani aikana! Kääk!

Vielä Horse Fairista

Muutamia kuvia ja videota :)

Estehyppelöitä

Eilen suuntasin ensimmäisenä Roskilden luo (3v pv-tamma). Tarkoitus oli tehdä samoin kuin viimeksi ja niin siis teimmekin: ensin juoksutin, sitten juoksutus niin että olin selässä ja lopuksi kymmenisen minuuttia ilman liinaa/taluttajaa kentällä. Tamma oli jo heti alussa paljon rennomman oloinen ja omistaja sanoikin tullessani kentälle, että aivan kuin se olisi tiennyt mitä oli tulossa, oli kuulemma ollut koko ajan niin täydellisen rauhallinen. Liinassa siirtymiset käynnistä raviin olivat jo helpommat, viime kerralla siirtyminen aiheutti vielä aikamoiset päänviskelyt, "En mä haluais!" -tyyliin. Nyt korvat lerpattivat ja ilme hevosella oli oikein tyytyväinen. Selkäännousussakin pysyi jo rennompana.

En pyytänyt pitämään meitä kovinkaan kauaa liinassa, Roskilde oli oikein tyytyväisen oloinen edelleen. Liinaaja päästi siis meidät irti ja hetken käveli "raippa-apuna" vierellämme, mutta kierroksen jälkeen jäi jo kentän reunalle. Käynti oli jälleen vähän töksähtelevää ja tamma olisi halunnut kovasti kävellä kentän reunan lumipenkoissa. Ravissa löytyi suoruus ja tahti paljon paremmin. Pyysin kohtuullisen paljon eteenpäin ja täytyy sanoa, että eteenpäinpyrkivyys oli aivan eri luokkaa nyt. Ihan hyvin oli siis edellisen kerran asiat muhineet tamman päässä: tällä ei siis ratsasteta muulloin, minä käyn sen kolme kertaa viikossa ja muut kerrat sitä juoksutetaan ja ohjasajetaan.

Teimme muutamat suunnanvaihdot ravissa ja pari kertaa ylitettiin kentän keskellä oleva puomi (tämän näytin jo liinasta käsin ennen selkäännousua). Hieno tamma!

Pari kuvaa - ja pakko sanoa, että itselleni kävi kyllä kämmi! Jossain vaiheessa oltuani selässä jo hetken aikaa kysyi kentän reunalla oleva omistaja: "Jäikö sulta kypärä?" Kääk! Ikinä en ratsasta ilman kypärää, nyt olin aivan ajatuksissani pipo päässä painellut menemään jo hetken aikaa. Kyllä olikin lämmin olo! Äkkiä siis kypärä päähän, mutta suurin osa kuvista on ilman kypärää enkä halua niitä julkaista. Nyt muistan tarkistaa kaksi kertaa ennen selkäännousua, onko päässä pipo vai kypärä...

Sitten Hessille! Ohjelmassa oli Anna Kärkkäisen estevalmennus Muusan (5v sh-tamma) kanssa, mutta aikaa siihen oli vielä sen verran reippaasti, että päätin liikuttaa Valtin (3v sh-ruuna) ihan ensin. Valtin kanssa sujui oikein mukavasti eilen, vaikkakaan se ei ollut aivan yhtä eteenpäinpyrkiväinen kuin viimeksi. Kenttä oli kyllä paikoitellen sen verran liukas, että taisi vähän varoa sitäkin - maneesiin emme päässeet. Kenttä oli onneksi jätetty osittain auraamatta, auraamaton alue oli paljon pitävämpi kuin aurattu. Muutamat siirtymiset teimme ja aika paljon ravia, myös suunnanvaihdot. Oikein hyvin edistyy! Mikäli menee näin hyvin vielä tällä viikolla pari kertaa, voisi ensi viikolla suunnata maastoon laukkaamaan.

Muusan kanssa lähdimme satuloinnin jälkeen vähän alkukäyntejä kävelemään kentälle ja sitten verkkaamaan maneesiin, kun ensimmäinen ryhmä oli lopettelemassa. Tamma oli aikamoisen tahmean tuntuinen. Onneksi sitten lopulta syttyi ja reipastui, kun aloimme työskentelemään puomeilla.

Eli alkuun menimme puomisarjaa suoralla ravissa. Puomeja siis kolme sarjaa ja jokaisessa sarjassa kolme puomia. Muusa suoritti tehtävän vallan mallikkaasti ja mikä tärkeintä - pysyi suorana oikein hyvin. Tämän tehtävän teimme molempiin suuntiin. Laukassa menimme ensin kumpaankin suuntaan päädyissä olevia kavaletteja. Hieman tarkkuusongelmia lähestymisen suhteen ja välillä unohtui eteenpäin ratsastus ja se, ettei laukka ole vielä lyhennettävissä. Kavalettien jälkeen pitkällä sivulla olevat puomit, kolme puomia ja väleihin kolme laukka-askelta. Tämä sujui Muusan kanssa oikein hienosti.

Sitten alettiin hyppäämään. Ensin nuo pitkän sivun puomit laitettiin ristikoiksi. Ravissa sisään ja laukassa loppu tehtävä. Vaikkei ennakkoluuloinen saisikaan hevosten kanssa olla, ajattelin että tässä tehtävässä saattaisi olla vaikeuksia, Muusalla on kuulemma ollut hankaluuksia sellaisissa tehtävissä missä tulee monta asiaa peräkkäin. Tosin olihan se jo suorittanut hienosti monen puomin sarjoja ja tämän saman tehtävän puomien kanssa. Ja niin se suoritti hienosti nämä ristikotkin! Hyvin tuli imua ensimmäiselle ristikolle ja laukka jatkui ponnekkaasti yli kahden seuraavankin.

Koska Muusalla ei ole kovinkaan vielä hypätty, aloimme heti tulla rataa jotta olisi vielä potkua korjata mahdolliset virheetkin - ja kyllähän niitä piti korjailla.

Eli ensin kolmen sarja pysty (1a) - ristikko (b) - ristikko (c), välit kolmella laukalla. Sitten kakkonen jolta viisi laukkaa kaarevalla uralla kolmoselle. Neloselta vitoselle samoin viisi laukkaa. Tiukka tie ristikon (c) takaa kutoselle josta viisi laukkaa seiskalle. Jumppasarja sujui hienosti edelleen, samoin tie kakkoselta kolmoselle. Neloselle oli ensin lähestymisvaikeuksia joka tuotti samat ongelmat myös vitoselle, mutta eteenratsastuksella korjaantui sekin ongelma heti. Suurempia vaikeuksia tuotti ratsastus kutoselta seiskalle. Jatkuvasti vain ajauduin menemään ulkolinjaa jolloin väliin tuli se kuusi laukkaa. Muutaman kerran tätä korjailtiin ja kyllähän se viisi sinne saatiin, kun osattiin vähän oikaista tiessä ja hevoseen vähän lisää potkua. Muusa suoritti tehtävät reippaasti ja hyvällä halulla ja vaikka olikin selvästi väsy, tykkäsi hommasta hirmuisesti

Muusan kanssa sain neuvoksi, ettei laukkaa saa päästää lyhenemään liikaa. Sen laukka ei luonnostaan mene eteenpäin joten sitä täytyy ratsastaa eteen, ei taakse.

Seuraavan kerran hyppelöitä Muusan kanssa parin viikon päästä!

Laitetaas jälleen tämä:
"Katsotaas kuka tätä lukee oikeasti. :) Tulevan arvonnan tuote tulee olemaan Shockemölen ruskea huopa hevoselle. Mutta huomio: arvonta on avoin vain lukijoilleni, jotka ovat kommentoineet tekstejä. Eli aktiivisille lukijoille, ei taustapiruille. ;) Huomatkaa esimerkiksi kysymyspostaus, kysymyksen lisääminen on yhtäkuin kommentti eli te jotka olette jo kyselleet olette mukana arvonnassa."

Arvonta suoritetaan 25.3.

Vastauspostaus nro 3

Aiotko elättää itsesi loppuelämäsi hevosalalla (teetkö niin nytkään)?
- En tee niin nyt enkä aio tehdä niin myöhemminkään.

Minkä ikäinen lapsesi on? Aiotko tuoda hänetkin hevosten pariin vai annatko vapauden valita itse harrastuksensa?
- Hän on nyt puolen vuoden ja saa itse kyllä valita harrastuksensa - ratsastus, jääkiekko, jokkisralli, kaikkea aion(aiomme) kyllä tukea!

Millä säteellä käyt ratsuttamassa pyynnöstä hevosia?
- Ei ole mitään väliä, mutta 0,40e/km kilometrikorvauksella ei välttämättä kukaan halua edes satojen kilometrien päähän minua ratsuttamaan... ;)

Mikä on korkein hyppäämäsi este?
- Yksittäinenkö? En tiedä onko tällä niinkään väliä, mutta 140cm. Lyhyttä radanpätkää/ratatehtäviä olen suorittanut 130cm tasolla ja varsinaisesti rataa 110cm, myös kisoissa.

Missä lukiossa opiskelit ennen?
- Lempäälän lukiossa.

Tekiskö mieli lähteä ulkomaille ratsastamaan hevosia?
- Aina välillä, mutta se on nyt vähän vaikeampaa joten tyydyn Suomen tarjontaan. :)! Pyrin olemaan katumatta mitään elämässäni, mutta kieltämättä vähän harmittaa ettei aikoinaan tullut lähdettyä ulkomaille hevoshommiin enemmänkin. Mutta siispä kannustan kaikkia joille se mahdollisuus suodaan käyttämään sen mahdollisuuden!

Onko sinulla lemmikkejä?
- Labradorinnoutaja "Vesku", hän on nyt vähän reilun vuoden ikäinen :)

Minkä merkkiset ratsastussaappaat sinulla on?(jos on)
- Jacsonin Pioneerit.

Maksetaanko sinulle määrittelemäsi hinnat myös Hessi-tallilla, kun olet siellä kuitenkin vanha tuttu siellä ja nyt ikäänkuin tehnyt come backin?
- Kaikki tälläiset sopimuskohtaiset asiat ovat minun ja asiakkaan väliset. Meillä on Heidin kanssa sopimus josta hyödymme molemmat! :)

Mikä on ollut vaarallisin tilanne hevosten kanssa?
- Vaarallisin tilanne... No vaikkei nyt tilanne ollutkaan ihan hirveän paha niin silloin, kun Sissillä oli ähky... Silloin kyllä ristittiin kätemme, että menee nopeasti ohi. Menihän se, klinikalla tamma kyllä oli viitisen päivää. Mutta ei kyllä ole ollut kovinkaan vaarallisia tilanteita tai sitten olen vain unohtanut kaikki sellaiset...

Onko teidän tyttö päässyt jo tutustumaan hevosiin?
- Likka oli jo 2 viikkoisena ensimmäisissä heppakisoissa katselemassa ja silloin pääsi myös nopeasti Sissin selkään istumaan. ;) Kunhan lämpimämmät kelit tulee, otan likan mukaan Hessille joku päivä katsomaan poneja.

Mitä riskiä pelkäät eniten hevosten kanssa?
- Tottakai sitä etenkin nyt pienen lapsen äitinä tulee pohdittua, että mitä jos sitä putoaa niin että vammautuu pahastikin... Mutta se on vain niin, että "se ei pelaa joka pelkää". Riskit voi toki yrittää minimoida: itse vaadin nuorta ratsuttaessani aidatun alueen (vaikkei se putoamista estäkään!) ja kypärä on päässäni nykyään ihan aina - ennen sitä saattoi "nopeasti vain käväistä" selässä ilman, mutta ei tulisi kyllä enää pieneen mieleenikään. Turvaliiviä voisi käyttää enemmänkin, maastoesteillä se on kyllä päällä.

Minkä satulan ostaisit jos saisit valita ihan minkä tahansa?
- Sissillä oli joskus Prestigen estesatula, Golden Star ja se oli aivan upea ja ihana istua! Ostaisin sellaisen. :) Joskus oli myös hetken lainassa koulusatulana Albionin satula ja sellaisen voisin sitten ottaa koulupenkiksi.

Entä mitkä saappat ja kypärän?
- DeNirolta löytyisi vaikka kuinka monet hienot saappaat jotka mielelläni ottaisin vastaan!
Katsokaa vaikka nämä:
http://www.articreative.it/clients/deniro/dtb-immagini/high/20100224234613.jpg
Entäs jotain "vähän" erilaista:
http://www.articreative.it/clients/deniro/dtb-immagini/high/20100224232022.jpg
Varmasti jakavat mielipiteet aika hyvin ;)

Kypäräksi voisin huolia vaikkapa GPA Highliten:
http://www.gpa-sport.com/photos/sp_HIGHLITE_BRILLANT_gold.jpg
Tai GPA First Ladyn:
http://www.gpa-sport.com/photos/sp_FIRSTLADYCaramel.jpg

Hevonen, jonka kanssa yhteistyö ei toimi/toimii huonommin ja miksi?
- Sellaista ei nyt ole ja jos olisi, sanoisin omistajalle rehellisesti, että tästä ei nyt varmaankaan tule mitään. On turha ratsuttaa hevosta, jos itsellä on jo valmiiksi se tunne, että tämän kanssa ei nyt suju ollenkaan. Täytyy pystyä myöntämään, koska oma raja tulee vastaan...

Ravisukuinen yllättää + Horse Fair

Kahden päivän postaus!

2.3.2012 Perjantai

Ajatuksena tälle päivälle oli pitää yksi valmennus, ratsastaa Jevillä ja sen lisäksi mitä nuoria onkin sitten tarjolla ja mitä ehdin ratsastamaan ennen puunaus- ja pakkaus-urakkaa, mutta Jeville olikin hieroja tullut tekemään tens-hoitoa jonka jälkeen liikutus ei ollut suositeltavaa. Jevi piti siis jättää nyt lepäämään huomista varten.

Töihin pääsi nyt minun kanssani ensimmäistä kertaa 3v juuri ruunattu "Valtti". Valtilla oli aikaisemmin kävelty ratsastaja selässä taluttajalla ja ilman, ei vielä ravattu. Liinasin pikkupojan ensin ja vaikutti vilkkaalta tapaukselta, tykkäsi touhuta paljon omiansa juoksutuksen aikana ja katsella maisemia ja jutella muille hevosille. Nousin selkään muutamien nousuharjoitusten jälkeen - kaikki sujui hienosti ja hevonen pysyi rentona - ja ihana vakkariapulaiseni Sanni (entinen hevosenhoitajani) talutti meitä kierroksen ajan kentällä. Valtti vaikutti järkevältä ja aika varmalta tapaukselta liinassa nähdystä pukittelusta ja muusta hörhöilystä huolimatta joten Sanni päästi meidät irti ja hetken kävelyn jälkeen alettiinkin ravailla ympäri kenttää. Voi mikä hieno varsa! Niin järkevä, kulki heti omalla moottorillaan, kuuliainen, edestä jo nyt oikein hyvä vaikka ajoittain hakeutuikin tyhjäksi - korjaantui eteen ratsastamisella heti. Ja miten näppärä! Pieni ja kompaktin kokoinen. Kotona piti luntata Valtin sukua ja yllätyin hieman, kun sekä isä että emä ovat vahvasti ravisukuisia hevosia ja korkeuttakin näkyi kyllä löytyvän reilusti yli pienhevosmitan, Valtti kuitenkin vaikuttaisi olevan aivan siinä rajalla onko se pienhevonen vai kasvanut jo yli...

Valtin jälkeen alkoi kuitenkin kello huolestuttavasti näyttää siltä, että oli pakko alkaa pakkaus- ja puunauspuuhiin ja ensimmäisenä oli Jevin pesuoperaatio. Shampoota näki nyt vain jalat ja pään valkoinen piirto... Sitkeästä pesusta huolimatta piirrosta ei valkoista saatu yrittämälläkään ja kauppakin ehti jo mennä kiinni (ei saatu perunajauhoja!) mutta tästä lannistumatta aloimme Sannin kanssa letittää hevosta. Yleensä ompelen letit kiinni, mutta tällä kertaa oikaisin hieman ja kiinnitin sykeröt kuminauhoilla. Sanni teki onneksi hienon häntäletin joka pelasti varmasti kaiken, mutta ne sykeröt... Harjan sykeröt näyttivät kyllä ok:lta ylhäältä päin. Kävi kuitenkin niin kuten aina käy, enkä sitä ikinä muista aloittaessani letitystä. Letitän jakkaralta jolloin näen letit ylhäältä, mutta kun laskeudun alas jakkaralta ja katson lettejä alhaalta on ne aivan järkyttävän näköiset...! Uusintayritykseen en kuitenkaan lähtenyt, olisihan niitä voinut letittää vaikka koko yön muuten, mutta kotiinkin oli vielä päästävä... Joten Jeville loimi päälle ja karsinaan iltaruuille. Vielä auton pakkaus ja pääsimme kotiin.


3.3.2012 Lauantai

Aamu starttasi itselläni siinä puoli viiden aikoihin, kun lähdin huristelemaan kotoa Urjalaa kohti. Onneksi oli kaikki valmiiksi laitettu ja pakattu ja Sanni oli jo tallilla korjailemassa eilen tehtyjä lettejä. Aika hyvin oli koko yön pysyneet, tuli laitettua Jeville vähän ekstraheinää, että sillä varmasti oli koko yöksi tekemistä... Aamulla olisi ollut ikävää huomata, että hevonen on nukkunut turpeessa pitkin pituuttaan... Onneksi siis näin ei ollut! Kunhan eräskin pommiin nukkuja (heh ;)!) saatiin talliin ja hevonen traileriin, pääsi matka alkamaan. Aamun ihana auringonnousu kertoi kyllä, että oli tulossa taas kaunis kevätpäivä.

Paikan päällä oli jo hulinaa, ajettiin trailerin kanssa siis sisään halliin ja purettiin hevonen + tavarat siellä paikoilleen. Vielä oli hetken aikaa näyttää hevoselle areenaa, joten Sannin kanssa heitettiin satula selkään ja suitset päähän ja kävin sillä aikaa vähän verryttelemässä hevosta, kun kuski ja "apukuski" veivät auton ja traikun ulos. Jevi ei ollut paikasta millänsäkään, oli rento ja kuuliainen. Onhan se kyllä matkustanut ja nähnyt paikkoja, ulkomaita myöten valjakkourallaan.

Ennen näytöstä oli aikaa kierrellä expo-aluetta ja käydä syömässä. Expossa olisi mennyt pidempäänkin, hyvin oli näytteilleasettajia ja hyviä messutarjouksia! Päätin hoitaa omat ostokseni kuitenkin vasta näytöksen jälkeen.

Jevi oli vähän kummissaan karsinan edessä parveilevista ihmisistä. Ei sinänsä hermostunut, mutta kyllä selvästi vähän kuitenkin häiritsi. Onneksi jossain kohtaa karsina-alue suljettiinkin yleisöltä ja hevoset saivat vähän levätä. Kokeneena matkustajana heinä ja vesi maittoivat hevoselle hienosti. Noin tuntia ennen näytöstä alettiin tekemään viimeistä silausta hevosen siisteyden puolesta, ratsastaja kävi vaihtamassa vaatteet, Jevi sai jalkoihinsa beiget pintelit ja muutenkin oli kaikenlaista pientä viilausta tehtävänä (ratsastajan hiusten laitto, saappaiden puunaus, valokuvien ottamista... ;)).

Näytös alkoi puolen tunnin verryttelyllä. Osalla hevosista näytti olevan vähän vaikeuksia alkuun sulattaa sitä ihmismäärää, mutta mitään sen suurempaa hämminkiä ei tullut. Jevi käyttäytyi tapansa mukaisesti kuin viilipytty ja muutkin hevoset hiljalleen tottuivat väenpaljouteen ja hälinään.

Ohjelma oli siis helppo A:1. Jevi on kisannut heB-tasolla eikä siis koskaan startannut heA:ta. Kotona kaikki tehtävät se suoritti hyvin tasonsa mukaisesti, mutta kuten yleensä tälläisissä tapahtumissa tulee eteen, pohja oli erittäin pehmeä ja raskas. Onhan se vaikeaa ja liki mahdotonta saada täydellistä ratsastuspohjaa tuollaiseen halliin, joten kyllä tämä oli jo ennakoitu ainakin meidän osalta. Verryttely kuitenkin väsytti jo hevosen aika huolella vaikka koko puolta tuntia ei sen verkkaamiseen käytettykään. Pohjan raskaus tuli myös sitten laukoissa ongelmaksi ja vastalaukkaa Jevi ei saanut pyöritettyä. Hevonen kuitenkin suoritti tehtävänsä rennon ja tyytyvisen näköisenä väsymyksestä huolimatta!

Mielestäni tässä näytöksessä ei ollut kyse teknisesti täydellisen suorituksen tekemisestä. Oma kantani on, että tässä näytettiin hevonen rentona ja kuuliaisena ilman kuolaimia ja kannuksia. Näimme siistiä ratsastusta ja suurimmaksi osaksi tyytyväisiä hevosia. Täytyy silti muistaa tämä: mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle! Ratsastuspiireissä haetaan liikaa sitä yhtä ja oikeaa ratkaisua eikä voida myöntää, että vastauksia voikin olla useampi. Kuitenkin sekä hevosissa, että meissä ratsastajissa on yksilöitä. Me aiomme kokeilla tuota LG Bridlea eräälle tammalle, joka on aikoinaan raviradoilta siirtynyt ratsuksi eikä ole siinä hommassa oikein toiminut. Voi olla, että silloin aikoinaan paljonkin rautaa suussaan kestäneelle tammalle vastaus on näissä kuolaimettomissa suitsissa. Saa nähdä! :)

Näytöksen jälkeen laitettiin hevonen levolle karsinaansa heinän ja veden kera ja lähdimme itse kiertelemään expo-alueelle. Hienosti oli eri hevosrodun edustajia saatu paikalle! Mielenkiintoisia olivat etenkin zemeituka ja camargue, näihin en ollut aiemmin törmännyt livenä. Exposta tarttui itselle mukaan vain collegepeitto Lotalle - kevyitä peittoja ei likalla ole koskaan liikaa. Toiselta puolen messukeskusta kävin kalastuspuolelta hakemassa vielä messutuliaisia miehelle. Koirakin sai ruokasäkin joten kaikille jotain! Mitään hevostarvikkeita ei tullut ostettua, nyt kun ei omaa ole niin ei oikein ole käyttöä minkäänlaisille varusteille ja omatkin ratsastusvarusteet ovat kunnossa eikä ollut tarvetta mitään ostella. Kyllähän siellä oli Esperadon housuja hyvässä tarjouksessa ja melkein niihin sorruinkin...

Muita näytöksiä tuli katsottua harmittavan vähän, ratsastavan poliisin näytös oli kyllä hieno, uskomattoman hienoja hevosia - ja SUURIA! Niin kuuliaisia ja luottivat ratsastajaansa aivan täysillä.

Kaikenkaikkiaan oli mukavat messut ja etenkin Tunne Hevosen Minna Lindströmiä pitää kyllä kiittää Dressage Challenge -hyväntekeväisyyskilpailun järjestämisestä. Lisää tälläisiä! Keskustelua on kyllä herättänyt ja osin keskustelu on ollut asiallista ja rakentavaa, osin tartuttu aika paljon siihen ettei nähtykään seitsemää GP-tason hevosta tekemässä sirkustemppuja - ei ehkä näin kärjistetysti, mutta siltä se tuntuu, että ihmiset odottivat jotain aivan muuta kuin mitä tulivat katsomaan: rentoa ja hevosystävällistä työskentelyä.