Ziisus, että on fiksuja nuoria!

Joskus saattaa sitä takapakkiakin tulla tai pysähtymistä kehityksessä, mutta nyt mennään kohisten eteenpäin nuorten kanssa!

Roskilden (3v pv-tamma) kanssa harpattiin etenkin iso askel eteenpäin viimekertaisesta. Viimeksi se haki kovasti ylöspäin, jäkitti ja sai mielenkiintoisia "itsepäisyys"-kohtauksia - ja selvästi kaikki johtui vain jännittämisestä. Juoksutin nyt tamman ensin goguella ja kyseisestä apuohjasta on selvästi hyötyä sen kanssa, se oli heti paljon rennompi ja tyytyväisemmän oloinen. Lyhyen juoksutuksen jälkeen nousin selkään ja pyysin omistajaa pitämään hetken aikaa liinassa. Tamma alkoi ensin taas jännittämään ja otti hyvin lyhyitä askeleita eteenpäin, mutta itse pysymällä rentona ja omistajan kannustus-avulla saimme sen hiljalleen ottamaan rennompaa askelta. Pyysinkin lopulta tammalta ravia ja siinä tulikin se suurin kehitysaskel. Roskilde oli huomattavasti rennompi ja eteenpäinpyrkiväisempi ravissa Se halusi liikkua eteenpäin eikä (juurikaan) jännittänyt ratsastajaa selässään. Siirryimme sitten liinasta uralle ja omistaja oli jälleen hetken aikaa "piiska-apuna" ja tamma jälleen yrittikin tehdä samaa mitä viime kerralla, jäädä jäkittämään paikalleen. Tällöin piiska-avun kanssa tamma nopeasti eteenpäin ja hiljalleen jäi moiset yrityksetkin pois ja omistaja sai jäädä seisomaan kentän keskelle. Ravasimme myös uralla ja edelleen ravissa tamma oli huomattavasti halukkaampi etenemään.

Ja olipa tamma väsynyt tämän jälkeen! Selvästi jännitys sai sen väsymään vieläkin enemmän, koska itse ratsutuskerta ei kauaa kestänyt.

Videota meidän työskentelystä:

 

Ei kun seuraavalle tallille. Hessillä odottelivat pienenpieni Täti ja pienisuuri Nöpi.

Aloitin Nöpin kanssa. Kenttä oli aikamoisessa kunnossa, kun on ollut suojakelejä ja sitten taas käynyt pakkasen puolella ja taas sulanut... Jäätä oli eivätkä hokitkaan oikein pureneet kunnolla kiinni jäähän. Maneesi ei kuitenkaan ollut vapaana, joten tehtiin sen verran mitä pystyttiin. Jälleen oli haastavinta kulkea täysin suorassa ja siihen tuli keskityttyä oikeastaan koko ratsastuksen ajan. Kulmat ja kaarteet Nöpi olisi tykännyt jopa ylitaipua, vähän laiskotella ja juosta vain kaarteen läpi. Vähän ekstraa toi kentän viereisessä olevassa suuressa tarhassa juoksenteleva nuori, joka oli juuri saapunut ajo-koulutukseen jota Nöpi olisi tykännyt vain katsella... Laukka oikealle pyöri huomattavasti paremmin kuin vasen. Laukkojen jälkeen alkoi ravistakin löytyä parempi tahti ja ehkä vähän väsähdettyään alkoi oripoika keskittyäkin enemmän.

Tädin kanssa suuntasimme tuntien loputtua maneesille ja se olikin jännittävä paikka! Tämän kanssa meni suurin osa ajasta maneesin ihmettelemiseen... Vaikka se siellä on useita kertoja ollutkin! Päädyt olivat pelottavia ja aina siinä välissä pystyi liikkumaan eteenpäin... Saatiin kuitenkin otettua parit laukannostot onnistuneesti! Seuraavalla kerralla kentälle tekemään lisää nostoja, jos vain kenttä on jo siinä kunnossa että uskaltaa sinne mennä.

Viikonloppuna on siis ohjelmassa Horse Fair, joten tänään vuorossa Jevin pesua, puunausta ja tavaroiden pakkaamista. Alunperin piti lähteä vain samalla kyydillä mukaan katselemaan, sitten se vaihtui siihen että ratsastaisin tapahtumassa, nyt olen lähdössä hevosenhoitajaksi... Katsotaan mitä tuleman pitää ja kuka ratsastaa ja kuka tekee mitäkin! Joka tapauksessa odotan innolla joko katsojan tai esiintyjän roolissa hienoja näytöksiä!