Pete-valjakkoponin ensimmäinen "kilpailu"

Eilen oli Urjalassa Hessi-tallilla Keilakunkku-kisan II-osakilpailu, eli vuorossa tarkkuusajoa! Tarkkuusajosta pari sanaa, kopioitu valjakko.netistä: "Tarkkuusosakilpailussa on 14-20 kartioista (”keiloista”) muodostettua porttia. Portit on merkitty numeroin ja kartioiden etäisyys toisistaan on luokan vaikeustasosta riippuen 20-40 cm enemmän kuin kunkin valjakon vaununleveys. Ennen radan ajamista kuskit saavat tutustua rataan jalan.

Tarkkuusajossa pätee pitkälti samat säännöt kuin rataesteratsastuksessa. Kartioiden päällä on pallot, joiden tiputtamisesta seuraa kolme virhepistettä per este. Rataan voi sisältyä myös esim. silta tai erilaisia puomeista rakennettuja ajettavia kulmaesteitä. Lisäksi portit voidaan laittaa sarjaesteeksi ns. siksak- tai serpentiinimuotoon.
Valjakon tulee suorittaa rata ratamestarin määräämän enimmäisajan alittaen ja mahdollisimman vähän palloja pudottaen. Väärän radan ajamisesta valjakko hylätään. Tarkkuudessa voidaan järjestää myös uusinta."

Peten kanssa ei toki osallistuttu alueluokkiin vaan kilpailun jälkeen olleeseen nuorten hevosten harjoituskilpailuun johon rataa oli hieman helpotettu ja ajallakaan ei ollut niinkään merkitystä. Kävimme kuitenkin alueluokkien aikaan Peten kanssa kävelemässä kisa-alueella, ihmettelemässä vilinää ja juttelemassa muille - minä ihmisille ja Pete hevosille. Käytös oli ulkonakin hyvää, huudella piti mutta kaikki neljä kaviota pysyivät maan tasalla ja paikallaan seisominenkaan ei ollut niin vaikeaa kuin kuvitella voisi. Muut hevoset saivat ohittaa ihan vierestä ja jätkä kyllä hörisi, mutta pysyi edelleen paikallaan. Peten hörinä-ääni tuo muuten mieleen minipossun...

Valjastuskäytös samoin oli aivan yhtä hyvä kuin ennenkin. Kävin pyörähtämässä vielä kentällä ohjasajaen ennen kärryjen laittamista. Talutusapua saimme tallilta kentälle, mutta sitten sai taluttaja jäädä kuvia ottamaan. Ei kyllä uskoisi, että Petellä on tosiaan ajettu nyt vasta viisi kertaa - tämä kerta oli siis se viides! Kaikki muu toimii, eteenpäin pitäisi vielä mennä paremmin (reippaammin) mutta se tulee sieltä kun kunto kasvaa ja kokemus karttuu! Täytyy tosiaan päästä sinne maastoon ajolenkille jonkun hevosen perässä... Vetäminen kuitenkin sujuu hienosti, ylämäkeenkin tekee kunnolla töitä eikä jää ihmettelemään.

Rata oli muuten hyvä, mutta itse en ollut nähnyt rataa etukäteen joten tuli sitten unohdettua yksi tie, joka ystävällisesti kuitenkin (harjoitus kyseessä) huudettiin sieltä kentän reunalta. Ravissa suoritimme koko radan ja yhden keilan yli ajelin ihan tyytyväisenä vaikka porteilla oli kyllä niin paljon leveyttä, että olisi pitänyt mahtua väliin ihan miten päin vain... Mutta tuloksena kuitenkin 2. sija! Olihan ne muut kilpakumppanit vuoden nuorempia, mutta paljon enemmän ajettuja kuitenkin... Kaikista tyytyväisin olen silti ponin käytökseen, joka oli ja on aivan kympin luokkaa.