Ravisukuinen yllättää + Horse Fair

Kahden päivän postaus!

2.3.2012 Perjantai

Ajatuksena tälle päivälle oli pitää yksi valmennus, ratsastaa Jevillä ja sen lisäksi mitä nuoria onkin sitten tarjolla ja mitä ehdin ratsastamaan ennen puunaus- ja pakkaus-urakkaa, mutta Jeville olikin hieroja tullut tekemään tens-hoitoa jonka jälkeen liikutus ei ollut suositeltavaa. Jevi piti siis jättää nyt lepäämään huomista varten.

Töihin pääsi nyt minun kanssani ensimmäistä kertaa 3v juuri ruunattu "Valtti". Valtilla oli aikaisemmin kävelty ratsastaja selässä taluttajalla ja ilman, ei vielä ravattu. Liinasin pikkupojan ensin ja vaikutti vilkkaalta tapaukselta, tykkäsi touhuta paljon omiansa juoksutuksen aikana ja katsella maisemia ja jutella muille hevosille. Nousin selkään muutamien nousuharjoitusten jälkeen - kaikki sujui hienosti ja hevonen pysyi rentona - ja ihana vakkariapulaiseni Sanni (entinen hevosenhoitajani) talutti meitä kierroksen ajan kentällä. Valtti vaikutti järkevältä ja aika varmalta tapaukselta liinassa nähdystä pukittelusta ja muusta hörhöilystä huolimatta joten Sanni päästi meidät irti ja hetken kävelyn jälkeen alettiinkin ravailla ympäri kenttää. Voi mikä hieno varsa! Niin järkevä, kulki heti omalla moottorillaan, kuuliainen, edestä jo nyt oikein hyvä vaikka ajoittain hakeutuikin tyhjäksi - korjaantui eteen ratsastamisella heti. Ja miten näppärä! Pieni ja kompaktin kokoinen. Kotona piti luntata Valtin sukua ja yllätyin hieman, kun sekä isä että emä ovat vahvasti ravisukuisia hevosia ja korkeuttakin näkyi kyllä löytyvän reilusti yli pienhevosmitan, Valtti kuitenkin vaikuttaisi olevan aivan siinä rajalla onko se pienhevonen vai kasvanut jo yli...

Valtin jälkeen alkoi kuitenkin kello huolestuttavasti näyttää siltä, että oli pakko alkaa pakkaus- ja puunauspuuhiin ja ensimmäisenä oli Jevin pesuoperaatio. Shampoota näki nyt vain jalat ja pään valkoinen piirto... Sitkeästä pesusta huolimatta piirrosta ei valkoista saatu yrittämälläkään ja kauppakin ehti jo mennä kiinni (ei saatu perunajauhoja!) mutta tästä lannistumatta aloimme Sannin kanssa letittää hevosta. Yleensä ompelen letit kiinni, mutta tällä kertaa oikaisin hieman ja kiinnitin sykeröt kuminauhoilla. Sanni teki onneksi hienon häntäletin joka pelasti varmasti kaiken, mutta ne sykeröt... Harjan sykeröt näyttivät kyllä ok:lta ylhäältä päin. Kävi kuitenkin niin kuten aina käy, enkä sitä ikinä muista aloittaessani letitystä. Letitän jakkaralta jolloin näen letit ylhäältä, mutta kun laskeudun alas jakkaralta ja katson lettejä alhaalta on ne aivan järkyttävän näköiset...! Uusintayritykseen en kuitenkaan lähtenyt, olisihan niitä voinut letittää vaikka koko yön muuten, mutta kotiinkin oli vielä päästävä... Joten Jeville loimi päälle ja karsinaan iltaruuille. Vielä auton pakkaus ja pääsimme kotiin.


3.3.2012 Lauantai

Aamu starttasi itselläni siinä puoli viiden aikoihin, kun lähdin huristelemaan kotoa Urjalaa kohti. Onneksi oli kaikki valmiiksi laitettu ja pakattu ja Sanni oli jo tallilla korjailemassa eilen tehtyjä lettejä. Aika hyvin oli koko yön pysyneet, tuli laitettua Jeville vähän ekstraheinää, että sillä varmasti oli koko yöksi tekemistä... Aamulla olisi ollut ikävää huomata, että hevonen on nukkunut turpeessa pitkin pituuttaan... Onneksi siis näin ei ollut! Kunhan eräskin pommiin nukkuja (heh ;)!) saatiin talliin ja hevonen traileriin, pääsi matka alkamaan. Aamun ihana auringonnousu kertoi kyllä, että oli tulossa taas kaunis kevätpäivä.

Paikan päällä oli jo hulinaa, ajettiin trailerin kanssa siis sisään halliin ja purettiin hevonen + tavarat siellä paikoilleen. Vielä oli hetken aikaa näyttää hevoselle areenaa, joten Sannin kanssa heitettiin satula selkään ja suitset päähän ja kävin sillä aikaa vähän verryttelemässä hevosta, kun kuski ja "apukuski" veivät auton ja traikun ulos. Jevi ei ollut paikasta millänsäkään, oli rento ja kuuliainen. Onhan se kyllä matkustanut ja nähnyt paikkoja, ulkomaita myöten valjakkourallaan.

Ennen näytöstä oli aikaa kierrellä expo-aluetta ja käydä syömässä. Expossa olisi mennyt pidempäänkin, hyvin oli näytteilleasettajia ja hyviä messutarjouksia! Päätin hoitaa omat ostokseni kuitenkin vasta näytöksen jälkeen.

Jevi oli vähän kummissaan karsinan edessä parveilevista ihmisistä. Ei sinänsä hermostunut, mutta kyllä selvästi vähän kuitenkin häiritsi. Onneksi jossain kohtaa karsina-alue suljettiinkin yleisöltä ja hevoset saivat vähän levätä. Kokeneena matkustajana heinä ja vesi maittoivat hevoselle hienosti. Noin tuntia ennen näytöstä alettiin tekemään viimeistä silausta hevosen siisteyden puolesta, ratsastaja kävi vaihtamassa vaatteet, Jevi sai jalkoihinsa beiget pintelit ja muutenkin oli kaikenlaista pientä viilausta tehtävänä (ratsastajan hiusten laitto, saappaiden puunaus, valokuvien ottamista... ;)).

Näytös alkoi puolen tunnin verryttelyllä. Osalla hevosista näytti olevan vähän vaikeuksia alkuun sulattaa sitä ihmismäärää, mutta mitään sen suurempaa hämminkiä ei tullut. Jevi käyttäytyi tapansa mukaisesti kuin viilipytty ja muutkin hevoset hiljalleen tottuivat väenpaljouteen ja hälinään.

Ohjelma oli siis helppo A:1. Jevi on kisannut heB-tasolla eikä siis koskaan startannut heA:ta. Kotona kaikki tehtävät se suoritti hyvin tasonsa mukaisesti, mutta kuten yleensä tälläisissä tapahtumissa tulee eteen, pohja oli erittäin pehmeä ja raskas. Onhan se vaikeaa ja liki mahdotonta saada täydellistä ratsastuspohjaa tuollaiseen halliin, joten kyllä tämä oli jo ennakoitu ainakin meidän osalta. Verryttely kuitenkin väsytti jo hevosen aika huolella vaikka koko puolta tuntia ei sen verkkaamiseen käytettykään. Pohjan raskaus tuli myös sitten laukoissa ongelmaksi ja vastalaukkaa Jevi ei saanut pyöritettyä. Hevonen kuitenkin suoritti tehtävänsä rennon ja tyytyvisen näköisenä väsymyksestä huolimatta!

Mielestäni tässä näytöksessä ei ollut kyse teknisesti täydellisen suorituksen tekemisestä. Oma kantani on, että tässä näytettiin hevonen rentona ja kuuliaisena ilman kuolaimia ja kannuksia. Näimme siistiä ratsastusta ja suurimmaksi osaksi tyytyväisiä hevosia. Täytyy silti muistaa tämä: mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle! Ratsastuspiireissä haetaan liikaa sitä yhtä ja oikeaa ratkaisua eikä voida myöntää, että vastauksia voikin olla useampi. Kuitenkin sekä hevosissa, että meissä ratsastajissa on yksilöitä. Me aiomme kokeilla tuota LG Bridlea eräälle tammalle, joka on aikoinaan raviradoilta siirtynyt ratsuksi eikä ole siinä hommassa oikein toiminut. Voi olla, että silloin aikoinaan paljonkin rautaa suussaan kestäneelle tammalle vastaus on näissä kuolaimettomissa suitsissa. Saa nähdä! :)

Näytöksen jälkeen laitettiin hevonen levolle karsinaansa heinän ja veden kera ja lähdimme itse kiertelemään expo-alueelle. Hienosti oli eri hevosrodun edustajia saatu paikalle! Mielenkiintoisia olivat etenkin zemeituka ja camargue, näihin en ollut aiemmin törmännyt livenä. Exposta tarttui itselle mukaan vain collegepeitto Lotalle - kevyitä peittoja ei likalla ole koskaan liikaa. Toiselta puolen messukeskusta kävin kalastuspuolelta hakemassa vielä messutuliaisia miehelle. Koirakin sai ruokasäkin joten kaikille jotain! Mitään hevostarvikkeita ei tullut ostettua, nyt kun ei omaa ole niin ei oikein ole käyttöä minkäänlaisille varusteille ja omatkin ratsastusvarusteet ovat kunnossa eikä ollut tarvetta mitään ostella. Kyllähän siellä oli Esperadon housuja hyvässä tarjouksessa ja melkein niihin sorruinkin...

Muita näytöksiä tuli katsottua harmittavan vähän, ratsastavan poliisin näytös oli kyllä hieno, uskomattoman hienoja hevosia - ja SUURIA! Niin kuuliaisia ja luottivat ratsastajaansa aivan täysillä.

Kaikenkaikkiaan oli mukavat messut ja etenkin Tunne Hevosen Minna Lindströmiä pitää kyllä kiittää Dressage Challenge -hyväntekeväisyyskilpailun järjestämisestä. Lisää tälläisiä! Keskustelua on kyllä herättänyt ja osin keskustelu on ollut asiallista ja rakentavaa, osin tartuttu aika paljon siihen ettei nähtykään seitsemää GP-tason hevosta tekemässä sirkustemppuja - ei ehkä näin kärjistetysti, mutta siltä se tuntuu, että ihmiset odottivat jotain aivan muuta kuin mitä tulivat katsomaan: rentoa ja hevosystävällistä työskentelyä.