Australia vol. 2

Pieni kuvapostaus Australiasta, kun sellaista pyydettiin :) Kuvia olisi tuhansia, oli hieman hankalaa valita tarpeeksi laaja kirjo... Laitetaan hieman aihepiireittäin tässä, varoitus, tästä tulee pitkä.

Koti. Tässä siis maisemaa Traralgonista.

Kuvassa ensimmäisen perheeni toinen hevonen, Megan / Megs. Tästä hevosesta kerroinkin jo edellisessä Australia-aiheisessa postauksessani. Halusin tämän kuvan näyttää tuon taustalla olevan maiseman takia! Korkeuserot oli pikkuisen suuremmat kuin Suomessa.

Veljeni kysyi silloin Ausseissa ollessani joitain kuvia nähtyään, että siellähän näyttää ihan samalta kuin Suomessa. Piti ottaa siis tämä kuva ja lähettää, että "Todellako on samannäköistä?" ;)

Maisemia vuorossa lisää hieman myöhemmin.

Oikealla ensimmäisen perheeni koira Buddy. Buddyn tarina on aika surullinen. Se tuli perheeseen löytöeläinkodista (Ausseissa näitä oli paljon ja ne oli suuria!) tultuaan hylätyksi. Buddy oli kultaisin koira jonka tiedän. Ratsastin Megsillä pellolla ja Buddy kulki aina mukana, niin kauan kuin hevosen selässä vain olin. Se tuntui aina tietävän mihin suuntaan menen seuraavaksi. Öisin se nukkui sänkyni vierellä ja aamuisin herätti märillä pusuillaan.

Buddylla oli takajalkojen/-lonkkien kanssa ongelmaa ja tämä perheeni päätti, että vaikka leikkaus onkin kovin kallis, se tehdään, koska eläinlääkäri oli sitä mieltä, että koira voi elää täysin normaalia elämää sen jälkeen. Leikkaus tehtiin, tuli komplikaatioita mutta niistä selvittiin. Buddy toipui hienosti ja sen elämänilo parani suuresti. Perheellä oli pihassa ankkapariskunta joka muuttui sitten pian ankkaperheeksi pienten poikasten kuoriuduttua. Pihassa oli jonkin eläimen jälkiä ja perheen äiti oli varma, että joku sitä suloista ankkaperhettä uhkasi. Buddy sai sitten jäädä yöksi ulos vahtimaan pikku perhettä. Piha oli ympäriinsä aidattu. Aamulla kuitenkin Buddy löytyi tieltä auton alle jääneenä. Se oli jollain tavoin päässyt karkaamaan ja juossut tielle syystä tai toisesta. Ehkä jonkun eläimen perässä? Ehkä se pelasti ankkaperheen vielä viimeisenä tekonaan? Oli miten oli, Buddy haudattiin samana päivänä perheen pihaan ja minä ratsastin siitä hetkestä lähtien yksin.

Mutta iloisempi tarina on tämä! Jonkin aikaa meni ennen kuin perhe halusi ottaa uutta koiraa. He olivat kuitenkin sitä mieltä, että koira otetaan jälleen löytöeläinkodista. Löytyi pieni terrieri-uros Roy (oikealla) joka sulatti kaikkien sydämen. Roysta kerrottiin, että myös sen emä on jossain päin Victorian osavaltiota jossakin löytöeläinkodissa. Pieni uroskoira lähti perheen mukaan ja valloitti kaikki ympärillään.

Perheen tuttava etsi itselleen myös koiraa ja lähdimmekin mukaan Melbourneen pari tälläistä koiratarhaa kiertämään. Ensimmäisestä löytyi kuitenkin terrieri-narttu Molly, joka näytti aivan suunnattomasti Roylta. Nartusta osattiin kertoa, että se on synnyttänyt yhden pennun, josta ei sen enempää tiedetä. Perheen äiti otti pari puhelua ja pyysi tarhan omistajaa tekemään samoin. Puheluiden jälkeen oli selvä asia, että Molly oli Royn emä. No eihän sitä voinut sinne tarhaan jättää... Jälleennäkemisen riemu oli aivan suunnaton. Äiti ja poika palasivat takaisin toistensa luo :)

Jatketaas hevosista:

Viimeisen päälle peitelty Sheila. Lämmintä +30? Selitys olikin jo aikaisemmin: Australiassa piti huolehtia aika paljon tarkemmin hevosten suojaamisesta auringolta. Päässä kärpäshuppu suojaamaan siltä inhottavammalta asialta: kärpäsiltä! Oli muuten sitkeitä kärpäsiä. Sai puhallella ja huitoa ja tehdä kaikkensa ja silti ne vain istuivat sitkeästi naamalla. Tai lensivät suuhun...

2v-täykkäri tamma Camquat. Laukkahevosen ura "meillä" alkoi 2 vuotiaana jolloin se sisäänratsastettiin ja sitten jätettiin talveksi vielä kasvamaan ja miettimään. Seuraavana kesänä oli sitten ensimmäiset laukkavedot ja startit.

Sillä hetkellä ainoa varsinainen laukkahevosemme Moby. Pienemmät laukkatallit erosivat suuremmista ehkä sillä, että hevosia ratsastettiin sileällä myös koulua ja esteitä. Monella suuremmalla tallilla hevosten liikunta saattoi olla pelkästään rataa ympäri...

Moby radalle lähdössä. Tässä kisassa oli vähän epäonnea matkassa. Edellisellä viikolla olimme meren rannalla hevosten kanssa (minä nuorella, tulevalla kenttähevosella) ottamassa laukkavetoja hiekalla ja sitten kahlaamassa. Cath ja Moby menivät yllättäen tulleen suuremman aallon myötä vedessä nurin ja vaikka vettä ei siinä kohtaa paljon ollutkaan niin Moby oli veden alla hetken aikaa. Nähtävästi se sitten hörppäsi suolavettä sen verran, että sai itsensä siitä kipeäksi ja se kostautui tässä kisassa, joka sitten lopulta Mobyn osalta keskeytettiin. Se ei vain ollut oma itsensä, ei suostunut menemään lähtöporteille ja lopulta jäi monta hevosenmittaa muista jälkeen.

Minä ja Vinney ilta-auringossa...

Sheila ensimmäisissä kenttäkilpailuissaan.

Minä ja Ally ja meidän ensimmäinen Champion - best ridden pony! Nuo nauhat saivat aina shampanja-pullon aukeamaan :)

Shettiksillä kisattiin ihan "tosissaan" ja niitä näkyi joitain todella hienojakin! Shetlanninponit eivät myöskään olleet pelkästään lastenponeja, kyllä niiden selässä aikuisiakin näkyi... Kuvia en viitsi näistä pareista laittaa, ties mitä kauhistelua se saa aikaiseksi ;)

 Näkyi hienoja poneja ja hyviä nuoria ratsastajia.

Pukuratsastusluokka!


Muuta, sekalaista:

Isäni ja äitini tulivat käymään Australiassa ja kävimmepä katselemassa, kun Kimi ajoi Melbournessa F1-kisojen voittoon. Jee! Mukana myös toinen suomalainen vaihtari :)

Vanhempieni kanssa huristelimme joitakin päiviä siellä täällä, lähinnä etelärannikkoa.

Bushfire! Metsäpalo siis. Tai puskapalo jos suoraan suomennetaan. Näitä oli kesällä joitakin. Yksi isompi oli sinä aikana, kun asuin "talliperheen" kanssa. Silloin piti jo miettiä, mitä hevosten kanssa tehdään. Sellaista laumaa ei voinut kuljettaa minnekään jos hätätilanne olisi tullut ja turhaan ei olisi kannattanut alkaa koko 40 päistä sakkia evakuoimaan jonnekin. Lähellä se kävikin, pyyhkäisi ohitse kahden kilometrin päästä. Nuo veivät mukanaan kokonaisia talleja, puhumattakaan lehmätilallisista joiden sadat lehmät menivät siinä samassa.

 Olimme vaihtariporukalla Rotaryn järjestämällä "safarilla" joka kulki etelästä keskelle Australiaa, pohjoiseen Queenslandiin ja sitten länsi-rannikkoa Sydneyn kautta takaisin. Tässä kuvassa Uluru! Postikorteistakin tuttu ;) Kiipesimme myös tuonne päälle ja olihan se huima kokemus.

 Debutante ball eli tansseihin lähdössä.

Paratiisi <3

Siinä nyt jälleen jotain kuvia pienten selostusten kera :) Hevoskuvia olisi kyllä vaikka millä mitalla, täytyy katsoa jos jossain välissä laittelisin pelkästään niitä katseltavaksi. Etenkin noita show-kuvia löytyy runsaasti.