Tämän päivän ohjelma ei ollut selvillä vielä kotoa lähtiessäni siskoni kanssa, mutta tallilla sitten tarkentui. Tarkoitus oli ratsastaa se edellisellä kerralla kokeiltu ruunakin, mutta se oli tahdittanut edellisenä päivänä hieman ravissa joten annettiin sille tänään vapaata, jotta se voi huomenna startata yhden valjakkoluokan (tarkkuusajoa) mikäli se vain on ihan puhdas ja muutenkin ok. Mutta päivän ohjelmaan kuului ensin 5v tamma, sitten 3v tamma ja vielä 4v ori, kaikki suomenhevosia. Nämä oli nyt niitä joiden kanssa käyn "huvikseni" tekemässä siskoni kanssa.
Tosiaan, tuo 5v tamma oli ensimmäisenä, sen piti ehtiä vielä ajovalmennukseen ratsastuksen jälkeen joten ajattelin vain kevyesti verrytellä sen ratsain ja saada pieni ajatus siitä millä mallilla se tällä hetkellä on. Ja olipa kyllä ilo ratsastaa tätä hevosta! Ravailin isoja kaarteita, keskittyen hevosen rentouteen ja siihen, että se pyrkii eteenpäin omalla moottorillaan. Yritin ratsastaa tamman suorassa ja huolehtia, ettei ulkolapa karkaa kaarteissa. Nuorella hevosella kannattaa alusta asti kiinnittää huomiota ensin suoruuteen ennen kuin siihen, että taipuuko se tarpeeksi. Laukka oli vielä kovin voimaton eikä se jaksanut kantaa itseään laukassa kauan, joten tein lähinnä siirtymisiä. Mielummin lyhyitä pätkiä niin, että hevonen kantaa itsensä ja pysyy tasapainoisena kuin että vaatia heti paljon laadun ollessa mitä on. Loppuraveissa houkuttelin tammaa vähän venymään eteen ja alaspäin. Siitä sitten ulos loppukäynneille ja vaihdettiin lennossa tamman toiseen.
Seuraavan, 3v tamman kanssa sovittiin sitten, että Sanni ottaa sen. Se oli sopivan näpsäkän ja pienen näköinen, juuri sellainen siskolleni sopivanoloinen nuori. Kyselin edellisestä viisastuneena mitä tällä kyseisellä nuorella oli tehty tähän asti ja sain tietää, että sillä oli nyt kolme kertaa ratsastettu itsenäisesti käyntiä maneesissa. Tammalla käytettiin gogue-apuohjia. Goguen sanotaan olevan joustochambonin "sukulainen", mutta omasta mielestäni ne ovat täysin kaksi eri asiaa ja näistä kahdesta gogue ehdottomasti parempi. Joustochambon ohjaa helposti hevosta taakse-alas, kun taas gogue eteen-alas. Juoksutin ensin, halusin nähdä kuinka tamma käyttäytyy kentällä ja ihmisen kanssa, ennen kuin selkään laitettiin ketään. Se olikin varsin nöyrän oloinen tapaus ja alettiin sitten tehdä ensin ensin ihan perus selkäännousu-harjoituksia joissa se toimi myös oikein hyvin. Sanni nousi lopulta selkään ja katsottiin ensin liinassa käyntiä ja koska se toimi vain niin hirmuisen hyvin, otettiin sitten liinassa myös ravia. Kerran vaihdettiin suuntaa ja sitten Sannin todetessa, että olo on luottavainen ja tamma tuntuu hyvältä, päästin kaksikon kentälle tekemään isommalla uralla. Ja olikin hieno pikkutamma! Neuvoin Sannia antamaan selvät avut ja käyttämään johtavaa ohjaa kääntämisessä. Pohjeapuja oli tukemassa ääniavut, jotka jo ajokoulutettu tamma tiesi aika paljon paremmin kuin pohkeet. Lopulta näytti siltä, että tamma alkoi ymmärtää pohjeavutkin ja ääniavut sai jättää vähemmälle. Nopeasti nuoret oppii uutta, kun tekee asiat helpoiksi oppia ja omaksua!
Kolmas oli 4v ori jonka aikoinaan olin myös totuttanut satulaan ja ratsastajan painoon. Sen kanssa jäi silloin työskenteleminen siihen, joten oli mukava nähdä se nyt taas. Sanni on niin vähän ratsastanut tälläisillä isommilla ja jykevämmillä hevosilla, että halusi kokeilla miltä tämä oripoika tuntuu. Nöpin kanssa on sen verran enemmän ehditty tehdä, että Sanni nousi heti selkään ja lähti kentälle kävelemään. Iso poika tarvitsi selvästikin kunnon työskentelyn ennen kuin alkoi kulkea yhtään taipuisammin, tokihan se on isolle ja nuorelle hevoselle vielä oikein luonnollista. Nöpi oli myös menossa ajoon ratsastuksen jälkeen, joten Sanni otti vain askellajit läpi ja lopetettiin sitten, kun ori alkoi myötäämään niskasta ja sai jalatkin järjesteltyä oikein sinne mahan alle - tällä tuppasi takajalkojen liike olemaan niin suuri, ettei etujalat aina ehtineet kunnolla alta pois. Liike on jo luonnostaan suuri ja työtä tarvitseekin tehdä, että tuon kokoista hevosta noilla liikkeillä pystyy joskus kokoamaankin. Siihen nyt ei vielä tietenkään ole kiire ja rutiinilla ja tekemällä löytyy voimaa ja oikeat lihakset oikeanlaiseen työskentelyyn.
Olisihan noita hevosia ollut vielä enemmänkin, mutta nyt jätettiin tällä kertaa tähän ja seuraavalla kerralla uudestaan. Jospa Sanni pääsisi kokeilemaan sitä edellisen kerran ruunaakin, minä meinaan yrittää kammeta itseni toisen 5v pv-ruunan selkään (se on ISO), kokeilla tätä tämän kertaista oria ja kohta tuleekin vähän tutumpi 5v suokki-ruuna tallille ja sitä tarvitsee alkaa laittaa kesän kisoihin. Sisäänratsastin kyseisen ruunan aikoinaan ja se on kyllä mukava herra!
Tuossa vielä ihan lyhyt videopätkä. Ja kyllä, tuo epävakaa pohje on huomioitu ;) Korjaillaan seuraavalle kerralle, ei ole yleensä ollut ongelma - ennemminkin epävakaa käsi joka taas nyt oli mielestäni aika hyvinkin paikallaan... Näin käy joskus, ei voi aina olla hyvä päivä :)
http://www.youtube.com/watch?v=LwCNPBNYa-M&list=UUZ4VXAGSM4Grehm07c9xh6Q&index=2&feature=plcp
Tässä vielä tuo 3v, 4. kerta ratsastajan kanssa. Ei kun laukkoja ottamaan ensi kerralla!
http://www.youtube.com/watch?v=tkyRHAtVFq0&list=UUZ4VXAGSM4Grehm07c9xh6Q&index=1&feature=plcp
Jännittääkö Sannia kun kädet on noin edessä ja muutenkin etukeno? Vai kuuluuko nuorille hevosille jotenkin myödätä enemmän ja reilummin? Itse könötän samalla lailla etukenossa _koko_ ajan.. :D Nyt vasta tajuan miltä se näyttää.. Onko vinkkejä, miten ryhtiä saisi parannettua ja kädet pidettyä kyljissä kiinni? :)
VastaaPoistaAno, meillä kaikilla on omat virheemme joiden kanssa saatetaan painiskella vuositolkulla :) Itselläni on alapohje välillä levoton, käsien kantaminen tuppaa joskus unohtumaan ja myöskin ylävartalon paikallaan pysyminen on silloin tällöin haasteellista. Eräs CR-valmentaja neuvoi joskus aikoja sitten minulle ryhdin saamiseksi etsimään istuinluuni nostamalla jalat satulan siipien eteen, keinumaan edestakaisin ja sitten lopulta jäämään siihen asentoon, jossa tuntee istuinluiden terävän alareunan osoittavan suoraan alaspäin. Sitten laskee jalat pitäen ylävartalon siinä asennossa, joka on juuri löytynyt. Sitten se on vain sitä hokemista itselleen: "Etsi istuinluut, pidä ryhti, etsi istuinluut, pidä ryhti..." jne.
PoistaTäytyy muistaa, että hyvä ryhti ei tarkoita kuitenkaan notkoselkää, leukaa ylös ja näin ollen ylävartalo aivan jännittyneenä. Kyynärpäiden ei tarvitse olla kiinni vartalossa, käsi on hyvin jännittynyt jos yrittää tiukasti liimata kyynärpäät kylkiinsä. Käden täytyy elää ja olla rento. Itselläni käsien asento parani ryhdin löytyessä. Tärkeintä on yrittää kantaa oma käsi, jos käden päästää valahtamaan alas, katoaa ryhti ja koko ratsukko nojaa helposti eteenpäin.
Hevonen tarvitsee lihaksia oikeisiin paikkoihin jotta se jaksaa kantaa itsensä tasapainossa ja ryhdissä, mutta niin myös ratsastaja. Usein monet istuntavirheet johtuvat heikoista lihaksista. Ratsastajalla nuo lihakset ovat etenkin selässä, vatsassa ja lantion seudulla - eli keskivartalon lihakset. Itselläni vauva syntyi 5kk sitten sektiolla ja keskivartalon lihakset olivat alkuun aivan täysin kateissa! Nyt pikkuhiljaa nekin ovat jostain taas löytyneet :) Pilates on muuten ratsastajalle aivan loistavaa liikuntaa, joka on auttanut ainakin itseäni näissä ryhtiongelmissa!
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon :)
Ja suosittelen ratsastamaan jonkun ohjauksessa jotta istunnan saa korjattua. Centered Ridingiin perehtyneet valmentajat ovat aivan omiaan korjaamaan virheellisen istunnan, mutta kyllä ihan perus ratsastuksenohjaajien ja valmentajienkin PITÄISI osata neuvoa palikat kohdalleen... :)
PoistaAnonyymille vielä tarkennus, itselläni on kulunut pitkäpitkä aika viime valmennuksista, omasta hevosesta luopumisen jälkeen ratsastukseni on ollut paljon epäsäännöllisempää ja ennemmin hauskanpitoa kuin tavoitteellista treenaammista. Kyllä alkaa pikkuhiljaa kaipaamaan istuntatunneille ja kunnon rääkkiin, saisi tuon istunnan, tasapainon ja yleensäkin ratsastuksellisen puolen kuntoon.
VastaaPoistaJa kyllä taisi pieni jännityskin olla tuon ison herran kohdalla, kokoni puolesta pienet hevoset ja etenkin ponit on tulleet paremmin tutuksi kuin nuo isommat yksilöt, vaati alkuun pienen hetken että rentouduin ison hevosen selässä :)