Jälleen huippupäivä!

Tänään olikin sitten vuorossa 3v tamma Täti ja 4v ori Nöpi. Muusa olikin tänään ajossa joten sen kanssa jatketaan hommia toisena päivänä.

Tädin kanssa suunnattiin ihan ensiksi kentälle. Pikajuoksutuksen jälkeen nousin selkään ja humpsuteltiin alkuun kentällä käynnissä ja ravissa. Sen verran vain, että tunsin tamman olevan kuulolla eikä ollut mitään ylimääräisiä vinkeitä. Olihan se toki myöskin vieras hevonen, joten senkin puolesta halusin pyöriä hetken ensin kentällä - sitten nimittäin suunnattiin maastoon. Vetohevosena toimi rauhallinen Tyyne-tamma. Metsässä oli toki vähän jännittävää, mutta reippain mielin Täti asteli toisen perässä eteenpäin ja loppujen lopuksi lumihangessa tarpominen oli sen verran rankkaa, että edettiin korvat lurpallaan keskittyen kävelemiseen. Ei lunta paljon ollut, mutta nuorelle hevoselle mäkisessä maastossa meneminen on raskasta pienessäkin lumihangessa. Reitti oli kuitenkin sinänsä tuttu Tädille, sillä oli myös ajettu useasti samalla metsätiellä. Käveltiin reitin päähän, käännyttiin ja ravattiin takaisin. Täti oli hyvin luottavaisen oloinen, erittäin reipas ja selvästi nautti tästä vaihtelusta.

Annoin vetohevosen ratsastajalle luvan nostaa laukan mutkan jälkeen, jolloin pääsimme laukkaamaan hieman ylämäkeen menevän suoran. Tätiä ei tarvinnut juurikaan pyytää, se ampaisi toisen hevosen perään ja taisi vedet valua silmistä meiltä kaikilta neljältä... Positiivista oli, että vaikka "vanha tamma" Tyyne jäi pitkäksi aikaa vielä steppailemaan laukan jälkeen, Täti osoitti olevansa fiksu nuori ja rauhoittui hyvin pian kävelemään. Seuraavalla kerralla otetaan maneesissa ja vähän hallitummin, mutta tämä oli hyvä ratkaisu ottaa ensimmäiset laukka-askeleet ratsastajan kanssa toisen hevosen perässä maastossa.

Tässä pikku pätkä Tädin kanssa kentältä:
http://www.youtube.com/watch?v=xKC6n3h5SQ8&feature=youtu.be

Tässä välissä kävin katsomassa, kun vieraileva valmentaja Piotr Mazurek juoksutti Muusaa goguella. Ihailtavaa miten kyseinen herra sai liikettä irti pienestä suomenhevos-tammasta! Kyllä alkoi tuntua siltä, että juoksuttaminenkin on ihan oma taiteenlajinsa ja siitä tietää aivan liian vähän.

Sitten oli Nöpin vuoro. Käyttäytyminen oli nyt oikein mallikelpoista, viimeksi meinasi vähän tammat kiinnostaa turhankin paljon, nyt keskittyminen oli enemmänkin ympärillä hääräävässä ihmisessä. Kentälle mennessä täytyi toki ilmoittaa muille, että täällä ollaan. En oikein tiennyt mitä odottaa noustessani selkään. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun ensimmäisten käyntiaskeleiden aikana huomasin kuinka kevyt ori oli. Nöpin kanssa tehtiin vähän väistöjä käynnissä ja keskityttiin suoruuteen, se tuppasi heittämään todella helposti lapaa sisälle ja puskemaan mutkalla sisäpohjetta vasten. Ollessaan suora se oli erittäin mukava ja kevyt ratsastaa. Laukkassa ajateltiin vain eteen, eteen, eteen jotta saatiin se kunnolla pyörimään. Nöpillä on laadukkaat askeleet, kun ne saa "kaivettua" siitä irti. Itse olin kyllä aivan puhki Nöpillä ratsastamisen jälkeen! Siellä joutui todellakin tekemään TÖITÄ!

Seuraavan kerran näiden nuorten kanssa töihin tiistaina, vuorossa estehyppelyä Nöpin ja Muusan kanssa.

Muutama kuva Nöpistä tähän loppuun:

Pyöräilijäkädet ja könötys iskivät välillä...