Valkoinen herrasmies-ori valmennuksessa

Ihanat pakkaspäivät jatkuu! Aamu ja aamupäivä oli aika pilvisen näköistä, mutta juuri ennen tallille lähtöä alkoikin paistaa aurinko niin kauniisti. Kävin pitämässä valmennusta tuossa lähitallilla ja kipusinpa hevosen selkään itsekin hetkeksi.

Sovittiin, että käyn hevosen selässä ensin. Se oli edellisen päivän tuulisen kelin vuoksi ollut aikamoisen säpäkkä. Kentällä oli vielä kiimassa oleva tamma ja oriherra kasvoi kyllä kymmenellä sentillä aina tamman nähdessään. Ei ollut silti mitään kummallista, neuvoin sieltä selästä käsin orin varsinaista ratsastajaa pitämään herran työssä koko ajan ja keskittyneenä siihen mitä tehdään taivuttelemalla, väistämällä, volteilla... Ei saa jäädä selkään istumaan ja ihmettelemään ja antaa orin katsella ja touhuta omia juttujansa. Pätee tietenkin mihin tahansa hevoseen, ei yksin oreihin. Täytyy olla keskittynyt annettuun tehtävään eikä ympärillä oleviin asioihin. Otin askellajit aika nopeasti läpi, oli kyllä mukava ja letkeä hevonen ja vaikutti kyllä siltä, että osaa paljon, on vain ruosteessa tällä hetkellä.

Päästin orin ratsastajan sen selkään ja neuvoin ratsastamaan reilusti eteen ja taivuttelemaan ympyröillä huolehtien ettei ulkolapa karkaa ympyrältä ja hevonen taivu pelkästään kaulasta. Vanha hevonen kun on, laitettiin käynnissä ensin kunnolla töihin jotta ori lämpesi kunnolla. Ravissa samoja asioita ja reipasta ravia kunnon kuolaintuntumalla. Hyvin perusjuttuja, koska hevosen lisäksi myös ratsastaja on vielä vähän "ruosteessa" ja pitkähkön tauon jälkeen muistellaan asioita ihan ratsastajan oikeasta asennosta lähtien.

Kentälle tuli vielä kaksi muuta tammaa (tuo ensimmäinen häipyi kyllä paikalta, kun tamman keskittyminen herpaantui sen verran orin tultua kentälle) ja ihan samat ohjeet annoin ratsastajalle joka meinasi hieman alkaa tilannetta jännittää: jatka ratsastusta, pidä ori työssä, älä anna haahuilla, täytyy keskittyä työntekoon. Tehtiin tähän väliin käynnissä vähän väistöjä ja saatiin oripoika takaisin maan pinnalle ja keskittymään ratsastajaansa ja hänen pyyntöihinsä.

Lopputuloksena meillä oli sitten pyöreänä kulkeva, letkeä ja rento vanha herra joka oli silminnähden tyytyväinen oloonsa. Ratsastaja hehkutti jälkeenpäin vielä pitkän aikaa kuinka tyytyväinen hän tuntiin oli ja itseensä ja hevoseen ja aivan kaikkeen. Kyllä lämmittää omaakin mieltä hyvä palaute.

Huomenna piti kokeilla yhtä nuorta tammaa, mutta vaihtuikin nuori tamma aikuiseen ruunaan, molemmilla toki on sama tavoite: kisakentille. Tuo tamma kyllä onkin jo ennestään tuttu tapaus, tämä ruuna taas aivan uusi tuttavuus...

Mainitsen nyt tässä vielä, että en kirjoita tuntilaisistani nimillä ollenkaan enkä julkaise heistä kuvia ellen ole pyytänyt tähän erikseen lupaa. Sama juttu ratsutettavistani, kysyn erikseen omistajilta luvan kuvien/nimien julkaisuun, muuten kirjoitan sitten vain "ruunasta/orista/tammasta/ratsastajasta" :) Jokaisella täytyy olla oikeus säilyttää anonymiteetti.