Luopuminen on liian vaikeaa...

Kamala olo. Kurkkua kuristaa, ahdistus on niin suunnattoman suuri. Itkettääkin jatkuvasti. Nöpillä on kaksi ihanaa uutta kotivaihtoehtoa. Kumpikin niin täydellinen nuorelle suokkipojalle. Tavoitteellisia ammattilaisia joilla hyvät mahdollisuudet viedä Nöpi vaikka kuinka pitkälle.

Oma olo on vain ihan hirveä. Päässä joku koputtaa ja huutaa, että näin sen ei kuulunut mennä, meidän kuului Nöpin kanssa mennä yhdessä huipulle. Ensi vuodelle oli tavoitteena ainakin kasvattajakilpailu, ehkä myös R-KTK. Tuskin kumpikaan minun ratsastamanani, mutta kyllä siihen olisi sitä perustyötä pitänyt tehdä ajatuksella ja nuo tavoitteet mielessä. Piti päästä suokkien SM-kisoihin valjakkoajossa.

Yksi Nöpin tämän kesän tammoista on ultrattu tiineeksi. Tieto ei helpottanut ahdistusta ollenkaan. Haluaisin tehdä tämän hevosen kanssa töitä samalla, kun katson sen varsojen syntyvän ja seuraan niiden kasvua.

En tiedä mitä tämän tunteen kanssa teen. Hevosella ei ole mitään hätää. Sitä on käynyt katsomassa vain todella ihanat ihmiset jotka tiedän osaaviksi ja hyviksi hevosihmisiksi. Kyllä tässä on omat tunteet vain niin mykkyrässä. En koskaan uskonut, että Nöpistä luopuminen olisi vaikeampaa kuin Sissistä...

Tekisin mitä vain, että voisin jatkaa Nöpin kanssa. En vain tiedä mitä se "mitä vain" on... Minulla ei ole sitä vara ylläpitää, ei vain ole vaikka miten nipistäisin muista menoista - kun niitä muita menoja ei ole, vain pakolliset joista ei nipistetä. Kelan tuet opiskelijalle ei ole isot... Eikä auta vaikka olen hakenut alan töitä (alani töitä siksi, että saisin loput opiskelusta tehtynä oppisopimuksella) - kun sitä rahaa ei ole juuri nyt. Vaikka kuukauden päästä tilanne olisi toinen, on se jo myöhäistä. Ja kun ei voi nähdä eteenpäin ja olla varma siitä, että tilanne mitenkään muuttuisi.

On niin voimaton olo. Voin vain tehdä parhaani sen eteen, että esitän Nöpin juuri sellaisena mitä se on. Oikea kultapoika, niin lempeä ja kiltti herrasmies, sellainen jonka kanssa on ilo tehdä töitä. Voin vain etsiä sille parhaan mahdollisen kodin ja toivottaa onnea tulevaisuuteen... Seurata myöhemmin sen menestymistä ja tuntea suurta iloa ja ylpeyttä. Toivon, että tammat jäävät lähelle varsomaan jotta pääsisin sen jälkikasvua tapaamaan. Tulee olemaan hienoja varsoja, tiedän sen.

Tämän päivän kuvia. Nöpi on ollut 2kk laitumella. Lihava kuin mikä! Silti se oli ihan samanlainen ratsastaa kuin ennen lomaansa ja innostui muutamasta pikkuhypystä niin ettei meinannut housuissaan pysyä... Tiistaina menen sillä yhden pienen luokan iltakisoissa ihan vain meidän yhteiseksi mukavaksi jutuksi, olkoon esteetkin maahankaivettuja näin loman jälkeen.