Aktiivisuutta lukijoilta?

Tämä kysymys on pyörinyt mielessäni jo pitkään. Blogin kirjoittaminen ja motiivit siihen. Ensisijaisesti jokainen varmasti kirjoittaa blogiaan itselleen. Ei tässä olisi järkeä muuten. Mutta olen kyllä sata prosenttisesti sitä mieltä, että paljon helpompaa olisi kirjoittaa esimerkiksi päiväkirjaa! Itselläni tietokoneella istuminen on pois kaikesta muusta: kodin ja pihan hoidosta, perheen kanssa olemisesta, opiskelusta... Teksiä tulee helposti, mutta alapa vielä muokkailla ja latailla kuvia ja videoita jotta joku voisi joskus kiinnostuakin lukemaan enemmän... Se vie aikaa ja siihen täytyy nähdä tosissaan myös vaivaa.

Mutta ketään ei tunnu kiinnostavan? Saan teksteihin keskimäärin yhden kommentin viikossa. Ellei sitten palkkiona ole jokin arvonta tai vastaava. Pitäisikö jokaiselle viikolle kehitellä vai jokin kilpailu jotta lukijat pysyisivät aktiivisena? Jos 200 lukijasta 5 kommentoi välillä, millä saisi motivoitua itsensä ensinnäkin kirjoittamaan ja toiseksi hankkimaan kuvaajan mukaansa tallille, muokkaamaan kuvat ja videot, miettimään videon musiikit?

Olen kiitollinen niistäkin parista-kolmesta lukijasta jotka ovat hieman aktiivisempia. Silti tuntuu, ettei tämä oikein ole sen kaiken vaivan arvoista... Itse on mukava lueskella blogia taaksepäin ja katsella kuvia ja videoita, havaita edistymistä niiden kautta. Voisin silti tehdä tämän paljon helpomminkin, vain itselleni...

Millä teidät lukijat saisi aktiivisiksi? Kommentoimaan tekstejä, esittämään kysymyksiä, kertomaan omia mielipiteitänne? Otan kyllä kaikenlaisen kritiikinkin vastaan, tulisi edes jonkinlaista vuorovaikutusta minun kirjoittajana ja teidän lukijoina välillä. Ovatko tekstit tylsiä eivätkä herätä minkäänlaisia mielipiteitä? Onko kyse kuvien ja videoiden puuttumisesta? Pitäisikö tehdä jotain kamalan radikaalia joka kauhistuttaa ja puhuttaa, että saisi jotain aikaan täällä? Toivottavasti ei, olen mielummin kiltti ja rauhallinen ihminen kaikin puolin. ;)

Laiskotus

Lupasin teille kuvapainoitteisempaa postausta jo viime viikonlopulta, mutta elämä on kyllä ollut nyt sen verran stressaavaa että blogi on saanut jäädä vähän taka-alalle. Viime viikonloppuna Janika ratsasti Nöpin sekä lauantaina että sunnuntaina. Hieroja katsoi lauantaina Nöpin molemmat satulat läpi (tai siis sopivuuden) ja totesimme, ettei koulusatula sitten kuitenkaan sovi. Yritän saada paikalle henkilön joka noita Sommerin satuloita muokkaa ja huoltaa, jos tuosta saataisiin kuitenkin Nöpsälle satula sitten muokkauksilla. Lisäksi otimme muutamista hevosista, Nöpi mukaan lukien rakenne- ja jalkakuvat meidän hierojan opiskeluja varten, hän siis opiskelee hevoshierojaksi ja Nöpi on yksi niistä onnekkaista hevosista, jotka saavat olla "koehierottavina".

Lauantaina Nöpi kulki ihan ok, Janika osaisi paremmin kertoa mutta omaan silmään näytti ihan hyvältä, vähän löysältä. Sunnuntaina hieroja teki sellaisen valmistelevan hieronnan ennen ratsastusta. Hän pisti myös merkille, että glateuslihaksia (pepun päällä olevat lihakset) taputeltaessa hevonen reagoi jotenkin kummallisesti. Mutta koska kyseessä oli valmisteleva/herättelevä hieronta, ei hän voinut alkaa hoitaa niitä sen kummemmin. Janika kuitenkin koki, että hieronnasta taisi olla apua, Nöpi ei ollut aluksi niin kankea kuin esimerkiksi lauantaina ja nyt vasen laukka oli todella hyvä, lauantaina punki kovasti sisäpohjetta vastaan, "kaatui" kurveihin.

Maanantaina olisi pitänyt olla Rosalin kouluvalmennus, mutta Rosali oli estynyt tulemasta joten pidimme Nöpsän kanssa humpsuttelupäivän. Keskityin itsenäisesti kulmien ratsastamiseen käynnissä ja ravissa ja teimme muutamat avot ja sulut, laukkaa vain hieman pääty-ympyröillä. Havaitsin sen, että ennen laukkoja Nöpi kulki todella hyvin ja laukkojen jälkeen paljon huonommin. Voi tietty olla, että laukat vielä väsyttävät kovasti. Hiki tuli hevosellekin, piti mennä ihan kevyesti mutta olihan se hyvä pitää "viikkorytmistä" kiinni, maanantait on aina olleet niitä rankempia päiviä.

Tiistaina Nöpi oli irtohyppäämässä, tästä en ole kuullut kuinka meni. Keskiviikon ajotunnilla oli kuulemma hyvä. Sitten olikin pari vapaapäivää, oli tarkoitus mennä itse torstaina ratsastamaan tai ajamaan, mutta pitikin sitten lähteä vaateostoksille. Nimenomaan piti, perjantaina oli pikkujouluihin meno ja vaatetilanne on jo pitkään ollut se, että olen yrittänyt selvitä yksillä farkuilla. Raskauden jälkeen loput ovat joko isoja tai pieniä... Noh nämä yhdet ainoat olivat toki sitten viikon käytön jälkeen jo sen verran likaiset ja toisekseen ne ovat alkaneet olla myös aika isot päälläni, joten oli jo aikakin käydä ostamassa uudet...

Nyt tämän viikonlopun aion huilia! Poikkeuksellisesti en aio mennä tallille tänään tai huomennakaan. Janika ratsastaa tänään ja huomisen Nöpi saa lepäillä myös. Itse haluan nyt valmistautua rentoutuen tulevaan viikkoon - näyttöviikko! En aio stressata ollenkaan (ihan niin kuin se olisi ennenkään ollut kiinni siitä mitä aikoo tai haluaisi....) vaan jatkaa työharjoittelussa kuten tähänkin asti, luulen että se riittää hyvin.

Tässä vielä kuva Janikasta ja Nöpistä:

Ensi viikon ohjelma tulisi olemaan sitten sellainen, että maanantaina Kärkkäisen Annan estevalmennus, tiistaina juoksutuspäivä, keskiviikkona Nöpi on ajotunnilla, torstaina käyn minä ajamassa tai ratsastamassa ja viikonlopun käynnit toivottavasti jaetaan Janikan kanssa. Nyt yritän saada tuoreempaa kuvamateriaaliakin...

Ai niin ja meillä on nyt kankisuitset! Enää bridongin tilaus olisi edessä, 15,5cm bridongeja ei ole kovin paljon tarjolla (paitsi Sprengerillä, mutta en halua nyt panostaa niin isoilla summilla etenkään ensimmäisiin kuolaimiin) mutta Hevarilta viimein löytyi! Kunhan kuolain tulee niin päästään kokeilemaan. :)

Ratsastaminen raskaana

Tämä on aihe joka tuntuu puhuttavan jatkuvasti ja haluan nyt tuoda kantani tähän asiaan bloginikin kautta. Luultavasti juoksen aiheesta toiseen, koska tämä on tälläinen "sanaoksennus" jonka vain kirjoitan.

On odottavan äidin valinta, mitä tekee raskausaikana. Polttaako tupakkaa. Juoko alkoholia. Harrastaako laskettelua, ratsastusta, moottoripyöriä, kilpa-autoja... Ei voi kuitenkaan olettaa, etteikö päätöksiä ihmeteltäisi ääneenkin. Se on valitettava tosiasia tässä maailmassa, jossa ihmiset juoruilevat, puhuvat selän takana, vahtivat muiden tekemisiä. Se ei tästä tule mihinkään muuttumaan.

Jokaisen odottavan äidin tulisi mielestäni tehdä asia joka tapauksessa itselleen selväksi. "Mitä jos jotain sattuu? Miten suhtaudun siihen? Tulenko koko lopun elämääni syyttelemään itseäni siitä, että vauva syntyi vammaisena / vauva kuoli?"

Itse kuultuani olevani raskaana olin jo siinä vaiheessa juuri jättänyt hevosalan työt ja hakenut lähihoitaja-opiskelijaksi. Jossain kohtaa tuli vain sellainen tunne, että nyt teen testin. En tarkalleen muista miksi, kuukautiset eivät jääneet tulematta, pahoinvointiakaan ei vielä ollut, mutta kai sen vain jotenkin itse tiesi. Positiivinenhan se oli.

Ratsastuksen jatkamista mietin, meillähän oli silloin vielä Sissi. Tässä kuuntelin kuitenkin myös omaa miestäni ja toivottavasti jokainen odottava äiti kunnioittaa myös lapsen isän toiveita! Oma avokkini, lapsen isä, oli silloin sitä mieltä, että ratsastus olisi jätettävä. Tästä ei saatu mitään perheriitaa aikaiseksi, olin samaa mieltä! Itse kävin tuon yläpuolelle laittamani keskustelun itseni kanssa ja tulin tulokseen: "En koskaan, koskaan antaisi itselleni anteeksi sitä, jos tekisin sellaisen teon joka vahingoittaisi lastani." Koska jokainen voi valita mitä tekee! Tokihan voi vahingoittaa lasta ajamalla autokolarin. Kaatumalla tiellä. Hevosen selkään nousemisen pystyy kuitenkin välttämään. Autolla voi olla pakkokin ajaa ja liikkumista ei nyt kannata kokonaan lopettaa.

Moni perustelee satulaan nousemistaan sillä, että pysyy kyllä varmasti selässä - on pysynyt aina ennenkin. Raskaus kuitenkin muuttaa naisen kehoa ja esimerkiksi tasapaino heikkenee raskausaikana, koska painopiste muuttuu kovasti mahan kasvaessa. Toivottavasti jokainen ottaa myös nämä seikat huomioon tehdessään tätä valintaa!

Nyt kun katson reilun vuoden ikäistä tytärtäni, tiedän, että tein oikean ratkaisun. Voihan olla, että olisin hyvinkin voinut ratsastaa ihan loppuun saakka ilman onnettomuuksia tai muita vaikeuksia. Voi kuitenkin myös olla, että minä olisin ollut juuri se, joka putoaa hevosen selästä niin että sikiö vahingoittuu. Onneksi minulla on nyt ihana terve tytär!

Joka tapauksessa päätös ratsastaa tai olla ratsastamatta raskauden aikana on jokaisen odottavan äidin oma päätös. Päätöksensä takana täytyy vain pystyä seisomaan ja olemaan välittämättä muista ihmisistä ja heidän mielipiteistänsä.
Huomio, mielipiteistänsä. Tämä on se asia mitä eniten ihmettelen. Eriäviä mielipiteitä tulisi kuitenkin pystyä kuuntelemaan ja sanomaan: "Ymmärrän kantasi, omani on vain erilainen, mutta se on ok. Ei meidän tarvitse ajatella asiasta samoin."

Yksi hyödyllinen netistä löytyvä artikkeli aiheesta:

www.tunnehevonen.fi/_media/nettijutut:2010:raskaus_ja_ratsastus.pdf

muokkaus. Paitsi että nyt puhuin vähän läpiä päähäni! Kävin selässä yhden kerran raskauden aikana :) Sissin kanssa aika nopea ratsastus, juuri ennen kuin se lähti uuteen kotiin. Ravi ja käynti tuntuivat kamalalta mahassa vaikka se olikin vielä pieni, joten tämäkin antoi vahvistusta sille, että päätökseni oli oikea!

Kehonhallinta ei pelannut enää ollenkaan, kuten kuvasta kyllä pystyy näkemään. Ei olisi tainnut olla hevosellekaan reilua yrittää tuolla killua päivästä toiseen :)

Hyvän mielen päivä

Valitan nyt näitä kuvattomia postauksia... Arkisin pääsen käymään vain ilta-aikoihin ja silloin alkaa olla jo niin pimeää, ettei kentän valot ihan riitä valaisemaan niin paljon, että voisi saada järkeviä kuvia... Viikonloppuna luvassa sitten kuviakin!

Eilen eli torstaina suuntasin väsyneenä Hessille. Oli jo sellainen olo ennen lähtöä, että jaksaakohan sitä edes mennä... Tämän viikon on väsyttänyt niin kovasti - epäilisin, että jotain osuutta asiaan on sillä, että sain kaikki koulutehtävät viimein tehtyä ja palautettua, olisiko siis stressi näin lauennut. Onneksi kuitenkin lähdin tallille! Matkalla jo mietiskelin, etten aio ratsastaa vaan ajaa. Minulla ei vain ole asiaa hevosen selkään väsyneenä, silloin tekee itse enemmän virheitä ja turhautuu helpommin. Ajatus oli siis ajaa Nöpillä.

Tallilla ajosuunnitelmat meinasivat muuttua, kun ei tuntunut olevan ketään istumaan kyytiin ja auttamaan valjastuksessa - tai lähinnä irroittamaan hevonen valjastuskatoksessa naruista, kun olen itse jo vaunujen kyydissä. Kyytiläisenkin haluan aina siksi, että mikäli jotain tapahtuu, on joku joka voi a. soittaa apua tai b. auttaa itse. Sain kuin sainkin sitten yhdellä nopealla puhelinsoitolla Kaisan tallille. Sitten suuntasimmekin vaunujen laiton jälkeen kentälle.

Nöpi oli aivan mahtava! Niin reipas, niiiin eteenpäinpyrkivä! Kulki täysin omalla moottorillaan. Suhteellisen taipuisakin oli, oikealle huonompi ja siinä kierroksessa pyrki tulemaan lapa sisään, mutta sain mielestäni kohtuullisen hyvin asian korjattua - sen verran mitä nyt vaunuista käsin vielä tässä vaiheessa osaan. Hienoja lisäyksiäkin tuli, kun hevonen oli niin terävä ja pirteä! Pari sellaista, jotka tuntuivat vaunuille asti kuinka hevonen lähti oikeasti ponnistamaan maasta, ei laahannut takajalkojaan kuten helposti tuppaa tekemään. Vitsit, että tuli niin hyvä fiilis. Ja hevosella oli niin hyvä fiilis, sen näki ja tunsi! Laukkaakin kokeilimme, ei tarvitse paljon pyytää, että laukka nousee. Hyödyllistä tarkkuusradoille ja maratonille ja hevonen tuntui tykkäävän. ;)

Kyllä Nöpi vain on valjakkohevonen sydämeltään! Ainakin nyt toistaiseksi. Tällä tavoin se ei ole liikkunut vielä kertaakaan ratsain. Voihan olla, että se vielä syttyy niihinkin hommiin, mutta kyllä nyt vaikuttaisi siltä, että kesän kisatavoitteet ovat enemmän valjakkoajon kuin ratsastuksen saralla. Täytyisi vain päästä valmentautumaan useammin tässäkin lajissa, Piotr ei käy kuin harvakseltaan vaikka hänen valmennuksissaan tuntuukin, että menee aina valovuosia eteenpäin... Noh, saas nähdä joko tämä kuski on oppinut viime tarkkuuskisojen virheistään ja pääsisimme seuraavissa kisoissa 9.12 vähän vähemmillä palloilla maaliin asti... Maltan tuskin odottaa!

Tallissa olikin sitten aikas levollisen ja tyytyväisen näköinen hevonen. :) Kyllä vaan Nöpi on perinteinen suomenhevonen, raskaan työn raataja. Jalkojen hoidon (riviä löytyy takajaloista aikalailla edelleen, pirun kurakelit) ja hevosen juoton ja loimituksen jälkeen poika pääsi sitten takaisin kavereiden luo pihattoon. Mukavaa, kun 5v ori saa vielä olla kavereiden kanssa!

Syysväsymystä ja hyppäilyä

Itseäni vaivaa nyt kyllä syysväsymys! Vielä kolme viikkoa jäljellä työssäoppimisen jaksoa ja sitten helpottaa joulukuun ajaksi... Tai siis helpottaa ja helpottaa, tehtävien tekoa on sillekin kuukaudelle, mutta ei ole SEKÄ tehtävien tekoa ETTÄ töissä käyntiä (tai siis "töissä"). Nyt on kyllä niin poikki "työ"päivän jälkeen, että bloginkin kirjoittaminen tuntuu lähinnä vastenmieliseltä ajatukselta. Ajattelin kuitenkin nyt päivittää, koska on jotain päiviteltävää. Mutta jos tulee nyt hiljaisempaa hetkeksi, niin älkää lukijat suuttuko ja kadotko - kyllä minä tästä aktivoidun taas.

Eilen maanantaina oli taas Anna Kärkkäisen estevalmennus. Nöpi tuntui verkassa onneksi mukavan kevyeltä ratsastaa, vaikka viimeksi ollut liikenteessä lauantaina (yleensä vp:n jälkeen on kovin raskas ja tahmea, siksi pyrin aina sunnuntaisin sen tavalla tai toisella saada liikkumaan).

Tunti aloitettiin jälleen puomityöskentelyllä. Molemmilla pitkillä sivuilla oli puomikasat ja näitä mentiin ensin vain ravissa. Sitten otettiin mukaan siirtymiset. Nöpiin piti saada terävyyttä ja nopeutta, kun teimme siirtymiset puomien väliin ensin ravi-käynti-ravi ja myöhemmin ravi-laukka (ja taas raviin puomikasan jälkeen). Laukat alkoi nyt nousta paremmin, kun pyysin oikeasti aktiivista, lyhyttä ravia ennen nostoa! Noston jälkeen vaan pakka levisi taas helposti, koska laukassa Nöpiä ei vielä saa pidettyä lyhyenä, toki aktiivisuutta olisin voinut yrittää säilyttää kovemmin...

Sitten lähdimme ottamaan ensin tuota pidempää linjaa pitkällä sivulla, toisesta tehtiin ristikko ja toisesta pysty, lähestyminen tapahtui ravissa. Anna ensin epäili, että 4 laukka-askelta olisi meille liikaa ja pitäisi puskea Nöpi kolmella tuosta, mutta neljä ei ollut meille temppu eikä mikään, hienosti mahduimme! Vähän jotain kiemurtelua oli alkuun, kun itse en saa jalkoja kiinni hevosen kylkeen tarpeeksi nopeasti hypyn jälkeen. Keskivartalon hallintaa...

Tuon linjan jälkeen menimme toisen keskihalkaisijalla olevan pystyn (meille aika tiukka tie vaikka kuinka koitti käyttää tilan hyväkseen) ja siitä vasemmalle ja pitkällä sivulla oleva pysty. Tässä ongelmia tuotti a. muiden luota pois ratsastaminen (muut olivat siis tuolla päädyssä, eli ratsastimme ensin muita ratsukoita kohti ja sitten pitikin kääntyä tiukasti toiseen suuntaan poispäin heistä) ja b. kääntyessä laukan säilyminen aktiivisena. Oma ratsastus levisi ihan yhtälailla kuin hevosen laukkakin, kädet olivat ties missä ja jalat eivät ottaneet käskyjä vastaan... En tiedä mitä oikein sekoilin siellä selässä!


Noh, lopulta pääsimme kuitenkin sitä varsinaista rataakin. Rata näkyy paremmin taas kuvana...

Tässäkin ongelmat olivat aivan samat. Kavereita kohti laukattiin hirmuista kyytiä (silti mahduttiin väleihin, ihme ja kumma!) ja kavereista poispäin oli inhottava mennä. Se on tätä orin elämää! Ne ovat niin kovin laumasidonnaisia. Kesällä alkoi olla jo niin hyvällä mallilla asiat, että kisaverkassa ja -kentällä pystyi olemaan ilman, että piti vahtia tulevia ja poistuvia hevosia, nyt taas menee varmaankin hetki... Samoin ongelman aiheutti oman paketin leviäminen! Miksei ole keskivartalon hallintaa ollenkaan? Miksei kädet pysy paikallaan, ohja lyhyenä, jalat tee sitä mitä haluaisin? Äh!!

Loppuun otimme vielä yhden radan vähän isommalla korkeudella. Näistä ei mainittavaa, ihan yhtälailla puuttui sellainen kunnon potku sekä minun ratsastuksestani, että hevosen liikkeestä, korkeus sinänsä ei vaikuttanut millään tavoin mihinkään.
Kuitenkin jäi ihan hyvä mieli: laukat saatiin nousemaan hyvin, muutamat hypyt olivat hyviä ja voimakkaita. Kyllä se tästä.

Vastauspostaus nro. 2!

 Ensinnäkin voisin kertoa nopeasti eilisestä: entinen oppilaani, Janika, kävi kokeilemassa Nöpiä eilen. Hän alkaa nyt liikuttamaan oripoikaa kaksi kertaa viikossa. Tämä helpottaa omia paineitani suunnattomasti, käyn edelleen sen kolmisen kertaa itse, mutta Nöpi tarvitsee liikuntaa paljon enemmän kuin 3krt/vk! Nyt viisi kertaa viikossa se liikutetaan ratsain ja sen lisäksi mahdollisesti kerran ajaen (ajotunnilla). Hyvältä vaikuttaa ja kunto alkaa varmasti nyt kohota - ja masu pienentyä. ;)

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

1. Mikä on paras leirimuistosi? Ja millä tallilla?
- Olen ollut leirillä kolme kertaa. Kastellin Ratsutilalla kävin penskana aktiivisesti ja siellä vietin ensimmäisen leirinikin. Toinen leiri oli Tiinan Tallilla Seinäjoella. Kolmas oli Vuokatin ratsastuskoululla. Ehkä paras muistoni oli Vuokatista, olimme ystäväni kanssa (12-vuotiaina) aikuisleirillä! Me kaksi nassikkaa ja loput aikuisia ihmisiä, vanhin melkein 80v :) Oli siinä sekalainen sakki. Tuolta leiriltä on monia hyviä muistoja, mm. Vuokatin vaarojen vaellus!

2. Mieleenpainuvin hevonen, miksi?
- Todella vaikea kysymys! Voi olla niin monella tapaa mieleenpainuva... Ehkäpä liitokavio Mossy Australiasta. Se oli upea, iso, rautias kouluhevonen.

Mossy myös hyppäsi! Kamala kun makaan kaulalla, älkää välittäkö :p

3. Miten sinun ja Nöpin yhteinen tarina alkoi?
- Otin yhteyttä Heidi Sindaan kysellen olisiko hänellä minulle kesän kisoihin hevosta tarjolla. Heidiltä löytyikin useampi ja niistä nyt on jäljelle jäänyt enää Nöpi, johon haluan keskittyä nyt täysillä.

4. Kauan olet harrastanut ratsastusta?
- 6-vuotiaasta asti! Mitään vuoden kestäviä taukoja ei ole ollut (raskauden ajan kyllä), joten vuosia on kertynyt nyt noin 17. Sanotaan, että viimeiset 8 vuotta olen ratsastanut aktiivisemmin, enemmän kuin kerta viikkoon ja valmentautuen.

5. Missä aloitit ratsastuksen?
- Kastellin Ratsutilalla Siikajoella. Maisa oli ehdottomasti paras mahdollinen opettaja ratsastusuran aloitukseen!

6. Oletko koskaan lopettanut ratsastuksen/hevosten kanssa touhuamisen täysin?
- En ole lopettanut. Raskauden ajan olin ratsastamatta turvallisuuden vuoksi.

7. Olisitko halunut ostaa Hovin Ratsutilalta jonkun hevosen? Mikäli kyllä, minkällaisen (sukupuoli/luonne)?
- Kyllä ja en. Leikittelin ajatuksella ostaa Zirocon (15v ori) itselleni eläkepäiville. En kuitenkaan oikeasti ostaisi hevosta, jolle minulla ei olisi varsinaista käyttöä...

Ziroco, tässä vielä orina, nyttemmin ruunattu. :)

8. Millainen olisi mielestäsi "täydellinen" hevonen?
- Sopivasti luonteikas, ei kuitenkaan mikään possu vaan sellainen "suuri persoona". Kuitenkin kiltti ja ihmisystävällinen, tykkää olla halittavana ja pusittavana ;) Sellainen, jota tyttönikin voisi harjailla ja jolla voisi talutettuna ratsastaa. Kapasiteetti ei saisi loppua heti kesken, jottei tule tilannetta, jossa hevonen tuntuu riittämättömältä. Monipuolinen eli ajoon myös!

9. Milloin sinua on pelottanut eniten hevosten kanssa?
- Koskaan ei ole pelottanut ihan kunnolla. Eniten jännitti 2v laukkahevosen selässä laukkaradalla. Se tuntui siltä, että voisi singota mihin suuntaan vain, ihan koska tahansa.

10. Kuinka montaa kertaa olet tippunut ja onko ikinä köynyt pahasti?
- Lakkasin laskemasta jo kauan aikaa sitten :) Lapsena tuli ratsastettua aikamoisilla pukkikoneilla, shettiksillä lähinnä ja sieltä lenteli kyllä monen monta kertaa. Koskaan ei ole vielä käynyt pahasti... *koputtaa puuta*

11. Oletko koskaan ollut turhautunut niin paljon hevosten kanssa työskentelyyn, että olet miettinyt lopettamista?
- En ole koskaan turhautunut hevoseen, mutta rahan vähyyteen. Tähän harrastukseen tarvitsee varallisuutta, jos haluaa tehdä täysillä ja valmentautua + kisata. Joskus on tuntunut siltä, etten pääse etenemään ja olisi parempi lopettaa.

12. Millä merkillä on mielestäsi parhain hinta-laatu suhde?
- Pikeurilla. Mitään halpoja tuotteita ei Pikeurin tuotteet ole, mutta sitäkin kestävämpiä joten hyvä hinta-laatusuhde näillä!

13. Onko Nöpi vaativa ratsastettava ?
- Kyllä ja ei. Jos ei vaadi siltä mitään, se puksuttelee nätisti menemään, löntystellen eikä tee mitään ilkeyksiä. Mutta vaativaa siinä on saada se oikeasti kevyeksi, käyttämään takaosaakin, tekemään kunnolla töitä. Nyt etenkin, kun sillä ei ole vielä voimaa sellaiseen ja silti täytyy saada se kulkemaan oikeinpäin, jotta lihakset kasvavat myös oikein.

14. Kauan ratsastelet/ajelet Nöpiä nyt ?
- Niin kauan kuin mahdollista! Eli niin kauan kuin hevonen on minulla käytössä ja itse pystyn harrastamaan.

15. Onko sinulla jotain suuria tavoitteita Nöpin kanssa ?
- Ensi vuoden suurin tavoite on kantakirjaus, sitten 5v laatikset. 6v-kaudella tavoite on kasvattajakisassa.

16. Miten päädyit valjakkoajon pariin?
- Olin Hessi-tallilla töissä aikoinaan pari vuotta ja silloin jo tuli jonkin verran ajettua. Nyt olen kuitenkin löytänyt ne valjakkoajon "salat" ja innostunut lajista enemmän.

17. Onko Nöpi erityisen orimainen tai tarvitseeko sitä ottaa erityisesti huomioon eri tilanteissa ja jos, niin miten/millaisissa?
- Ei erityisen, mutta orimainen kuitenkin. Sellaisen ihmisen kanssa, jota se kunnioittaa, ei sen tarvitse orimaisuuttaan tuoda esille. Jos kuitenkin joku sille tuntematon tai sellainen josta Nöpi vaistoaa, että on epävarma, taluttaa tai ratsastaa sillä, voi alkaa steppailu ja muille hevosille huutelu. Otan kuitenkin tietenkin huomioon Nöpin sukupuolen oikeastaan kaikissa tilanteissa. En halua pihaton kapeassa mäessä vastakkain tamman kanssa joten kerron tallissa, kun lähden hakemaan Nöpin - jottei kukaan tule juuri sillä hetkellä tamman kera pihatoille. Käytän taluttaessa aina ketjua suussa ja raippa on varalta mukana. En päästä taluttaessa hevosta selkäni taakse vaan pidän sen vierelläni, jotta näen sen joka tilanteessa. Ratsastaessa ja ajaessa ihan normaalit säännöt pätevät: ei mennä aivan toisen kyljestä ohi - ei siksi, että Nöpi voisi ottaa asiasta kierroksia vaan myös toinen hevonen voi vaikkapa potkaista! Suhteellisen "helppo" ori Nöpi silti on.

18. Oletko koskaan ajatellut perustaa omaa tallia? Miksi?
- En. Yksinkertaisesti siitä syystä, että sellainen toiminta ei kannata ainakaan, jos ei ole paikkaa esimerkiksi perintönä saatuna. Miljoonavelallisena ei paljon hevostoiminnalla juhlita...

19. Aiotko jossain kohtaa suorittaa ratsastuksenohjaajakoulutuksen loppuun (esittelysivuista sain käsityksen, että se jäi sinulta kesken)?
- Luultavastikaan en. Käyn mielummin koulutuksen jolla varmasti elätän itseni kunnolla ja pidän hevostoiminnan harrastuksena. :)

20. Jos saisit itsellesi jonkun tuntemasi hevosen omaksesi, olisiko se Nöpi vai joku toinen? Tavoitteesi hevosten parissa?
- Kyllä se varmaan Nöpi nyt olisi. Tällä hetkellä ei ole tavoitteena tai en koe tarpeelliseksi sitä, että pääsisin kilpailemaan vaativissa luokissa koulua tai esteitä. Nöpi riittäisi minun harrasteluuni ja tavoitteet olisivat sitten suokkiluokissa, esim. koulu SM:t joskus hamassa tulevaisuudessa ja toki valjakossa! Toisaalta tyttöni ratsuksi se ei sovi kokonsa puolesta, joten ehkä likalle pitäisi ostaa sitten poni... Mukava ruuna, jotta voisivat yhdessä tarhailla Nöpin kanssa. :)

RIP Vahto

 

Pieni suuri Nöpi

Eilen maanantaina oli Rosalin kouluvalmennus. Juttelimme heti ensiksi koulukisojen tunnelmaa ja millaisia fiiliksiä se toi. Sanoin jo Rosalillekin, että taitaa vaihtua lajiksi kohta meille tuo valjakkoajo, kun se tuntuu sujuvan paremmin... Noh, ei nyt oikeasti, mutta tällä hetkellä kouluratsastus vain tökkii. En itse pysty istumaan koulusatulassa niin rennosti kuin pitäisi, että saisin hevosenkin liikkumaan kevyemmin.

Aloitimme todella hyödyllisellä kulman ratsastus -tehtävällä. Menimme siis koko maneesin alueella, noin 2m pois uralta ja niin, että kulmat tehtiin 90-asteen kulmiksi. Suoralla hevosella, johtavalla ohjalla ja ulko-pohkeella kääntäen. Nöpi alkoi kääntymään todella hyvin ulkopohkeesta, kun itse tajusin istua oikein ja johtaa selvästi. Sitten teimme kevyessä ravissa saman. Rosali käski minun lakata puristamasta jaloilla ja sanoi, että jalat saavat jopa mielummin heilua kuin aloittelijalla konsanaan. ;) Minähän tein työtä käskettyä ja annoin jalkojen hölskyä.

Teimme vielä kulmat niin, että otimme vähän asetusta mukaan, mutta edelleen hieman johtaen ja selvästi lapoja ja hevosen etuosaa kääntäen.

Laukassa samalla fiiliksellä teimme pääty-ympyrää, mutta ajatellen ympyrän sijasta "salmiakkia". Eli kulmat ympyrään niin, että saimme salmiakin mallisen kuvion. Loppujen lopuksi ympyrät olivat silti malliltaan todella pyöreitä, vaikka hevonen selvästi suoristettiinkin aina välillä.

Nöpi selvästi väsähti ja sen kiinnostuskyky lakkasi siihen pisteeseen, kun maneesiin tuli lisää hevosia (seuraavaan ryhmään). Vähän turhautti itseäni, kun sain jo suurinpiirtein hevosen kulkemaan hyvin ja sitten se oli taas raskas ja mielenkiinto jossain muualla... Noh, omaa ratsastukseen sain kuitenkin paljon vinkkejä: reiden yläosa kiinni satulassa, pohjetta käyttäessä pitää käyttää ihan ylhäältä asti, ei nilkkaa. Kääntäminen tärkeää, nimenomaan etuosaa kääntäen ja vaikka vähän johtaen.

Vielä nuo poseerauskuvat jotka olivat jo näkyvilläkin, eikö ole suloinen heppa?

Kisaraportit

Vähän aikatauluongelmia, kun koulu haittaa harrastusta! Nyt sitten vasta selostusta kisoista.

Lauantaina 3.11 oli siis nämä seurakoulukilpailut. Ohjelmina meillä se tuttu raviohjelma, jota keväästä asti on tahkottu ja nyt lisäksi helppo C, jota ei olla menty laukan raakuuden vuoksi vielä aikaisemmin.

Ja meillähän oli nyt selässä koulusatula! Sovittelin Nöpille erään jo myydyn hevosen satulaa torstaina käydessäni sen ratsastamassa ja sopi kuin nakutettu. Piti toki etsiä myös mustat suitset sopimaan mustaan satulaan. Torstaina ratsastin pullback-turpiksen kanssa, mutta heti alkoi vastustelu tuntumaa kohtaan joten nyt kisoihin vaihdoin meksikolaisen. Täytyy odotella, että hampaat puhkeavat ja vaihtuvat ja katsoa sitten mihin vaihdetaan meksikolaisesta (koulutuuppaukseen, esteillä se saa pysyäkin).

Verkassa lauantaina Nöpi tuntui kovin vahvalta kädelle, mutta oli suorempi kuin torstaina. Se oli perjantaina ajettu ja saatu kuulemma suht. suoraksi, mutta raskas oli ollut silloinkin. Noh, en sitten verryttelyssä ehtinyt sitä saamaan kevyeksi, radalle piti siis mennä hymyillen: "Eeeei tää paina kädelle, oikeasti!"

Raviohjelma meni ihan hyvin, alitemmossa mielestäni vaikka videolla se ei sitten siltä näyttänytkään. Energiaa kaivataan liikkeeseen, mutta sitä ei hetkessä saada.

C:n verkkaan lähdimme maneesista sillä ajatuksella, että hevonen reagoimaan nopeammin apuihin. Otin sitten alkuun siirtymisiä ja sitten posoteltiin keskiravia ympäri kenttää. Hevonen alkoi tuntua pirteämmältä ja se alkoi vastaamaan nopeammin sekä eteen vieviin että pidättäviin apuihin. Tässä välissä meidät kuitenkin kuulutettiin palkintojen jakoon, koska olimme voittaneet raviohjelman...

Palkintojenjaosta jäimme suoraan maneesiin, lähdimme toisena starttaamaan C:tä.

Nöpi reagoi taas aika rajusti siihen, että hevoset vaihtuivat maneesissa - joku lähti ja joku toinen tuli... Se oli aloittaessani helmikuussa ihan samanlainen, mutta parani sitten kevättä kohti, kun saimme näitä tilanteita vain enemmän. Orin omistajan/ratsastajan ongelmia nämä, orit ovat niin laumasidonnaisia...

Sitten olikin meidän vuoro. Jätin raipan Sannille (joka oli taas hoitamassa <3) ja lähdin aitojen sisälle. Nöpi on jo nyt huomannut, koska jätän raipan pois. Ärsyttävää. Se oli taas yhtä hidas pohkeelle kuin raviohjelmassakin. Ok, itse taisin aikalailla puristaa itseni satulaan reisillä, kun koulusatulassa en vain osaa istua (aion kyllä opetella!) joten sekin on osa syytä. Raviohjelma meni ihan ok:sti, ei hyvin, ei kamalan huonosti. Laukkaohjelma oli vähän hallitsematon, sellaista eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin puksuttelua... Toinen lävistäjä katkesi ennen aikojaan, kun Nöpi siirtyi laukasta raville jo keskipisteen kohdilla vaikka kuinka koitin sitä puskea lähemmäs seinää. Toisella mentiin jo lähemmäs. Niin ja peruutustahan me ei saatu oikeastaan askeltakaan, Nöpi ei vain peruuta! Tätäkin siis täytyy reenata, ihan maasta käsin ensin...

Paljon on harjoiteltavaa, etenkin omassa istumisessa. Käsi rauhallisemmin, ratsastaa hevosta ulko-ohjan tuntumalle, kääntää ULKOpohkeella eikä vain sisäpohkeen ympäri jolloin takapää lentää ulos... Ja se reisillä puristaminen! Keskivartalon lihakset käyttöön ja istutaan takapuolelle, ei nojata jalustimiin ja puristeta reidellä... Nooh, kyllä se tästä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lauantaina oli sitten valjakkoajon tarkkuusharjoituskilpailuiden aika. Menimme Nöpin kanssa molemmat luokat eli +35cm ja +25cm. Nuo sentit siis meinaavat sitä, että keilojen väli on +35cm vaunujen leveyteen lisää. Meidän vaunut kun ovat 125cm leveät, on meille portit tuossa ekassa luokassa 160cm ja tokassa luokassa 150cm.

Verkassa Nöpi tuntui ensin siltä, että se ei hyväksynyt ollenkaan oikean ohjan tuntumaa ja oli jopa haluton vastaamaan kääntäviin apuihin siihen suuntaan. Pyysin Sannia tarkistamaan, että kuolain on suussa ihan oikein ja muutenkin kaikki näyttää ihan hyvältä. Missään ei ollut mitään vikaa. Jatkoimme verkkaamista, mutta halusin sitten käydä vielä itse tarkistamassa joten Sanni kärryille ja minä tutkimaan hevosen suuta ja kuolainta. Havaitsin, että kuolaimen "varsi" joka on siis sinne ylöspäin oli vähän kääntynyt sisään ja ehkä hieman painoi hevosen poskea. Siihen kun lisäsi vielä sen palan joka "kannatti" kankiketjua ja joka oli tuon varren alla, oli tunne varmasti inhottava. Noh, tilanne helpotti löysäämällä kankiketjua yhdellä renkaalla, jotta tuon kankiketjua "kannattavan" palan sai pois kuolaimen alta. Nöpikin tuntui sitten aivan erilaiselta, se oli taipuisa ja yhteistyöhaluinen.



Eka rata meni super hyvin. Yksi pallo otettiin alas, mutta Nöpi oli todella reipas ja yhden kerran pyytäessäni reippaampaa ravia se nosti jopa laukan ihan omatoimisesti! Tästä tulikin sitten 3. sija. :)

Ratojen välissä emme ehtineet verkkaamaan, koska lähdimme heti toisena seuraavaan luokkaan. Nöpi tuntui taas todella reippaalta ja pirteältä, oli kyllä ilo jälleen ajaa sillä! Noh, itse teen edelleen sitä - kun laji on vielä outo enkä ole siihen kovin paljo vielä valmentautunut - että korjaan suoruutta vielä porttien kohdalla... Eli ihan liian myöhään, silloin täytyisi vaan pitää tuntuma ja pyytää eteen jotta hevonen pysyisi suorana. Noh, otimmekin sitten runsaasti palloja alas, jopa viisi... Silti fiilis oli hyvä, koska hevonen toimi aivan loistavasti ja oli iloisen tuntuinen!

video