Rentouttava päivä tallilla

Eilen tuli vietettyä niin viimeisen päälle rentouttava tallipäivä ettei ole tottakaan! Ok, ehkä rentouttavaa voisi ennemminkin kuvailla rauhallinen maastoretki ratsain tai ajaen ja pullakahvit tallin taukotuvassa - kuulostaa kivalta sekin kieltämättä... Mutta eilinen oli vähän eri tavalla rentouttava minulle.

Saman tien töistä (tai siis työharjoittelusta) kotiin tullessani vaihdoin nopeasti vaatteet ja tein automatkalle eväät, jotta pääsin heti lähtemään. Hieman kiire oli paitsi siksi, että halusin viettää koko ihanan päivän tallilla, myös siksi, että piti ehtiä ratsuttamaan kolme nuorta oria ennen ratsastustuntien alkamista! Nuo nuoret orit olivat Hessin Patruuna, Hessin Pätmän ja Lakupeikko.

Patruuna oli valmiina jo tallille tullessani ja suuntasin heti maneesiin vaihtamaan kengät saappaisiin ja pipon kypärään. Heidi oli apukäsinä pitämässä kiinni selkäännousussa ja taluttajana. Patruunan selässä on käyty kerran, olin itse avustamassa sitä ensimmäistä kertaa ja silloin sitä hieman järkytti ratsastajan hyppiminen sen vierellä. Sitä siis tehtiin nyt alkuun ja järkytys oli muuttunut sellaiseksi ihmetteleväksi "Mitäsäoikeinteet?" -asenteeksi. Hevosesta näki, ettei se pelännyt vaan oli lähinnä ärsyyntynyt moisesta hyppelystä. Ei muuta kuin selkään sitten, kun Patruuna malttoi seistä paikallaan. Ensin menimme uralla käyntiä taluttajan kanssa ja kun tämä tuntui olevan Patruunalle täysin ok, jättäytyi Heidi vähän keskemmälle ja niin menimme liinassa ympyrällä. Muutaman käyntiympyrän jälkeen uskaltauduimme kokeilemaan raviakin ja sekin sopi Patruunalle hyvin. Hieno heppa!

Patruunan jälkeen maneesiin tuotiin Pätmän. Pätmän on ehkäpä suosikkini näistä 3-vuotiaiksi kääntyineistä. Se on mystinen "vahinkovarsa" jonka isä on entinen ratsutettavani Sicco Sil ja emä T.M. Titanikki. Nikin piti olla kantavana Vahdosta, mutta varsan tunnistuksessa tehdyt verikokeet näyttivät jotain ihan muuta... Mutta hieno vahinkovarsa, sitä en tosin tiedä, mistä se tuon ponikokonsa on saanut kun molemmat vanhemmat ovat jättiläisiä?? Kai jostain Titanikin takaa sitten...
Bätmän oli oikein viisas sekä selkäännousuissa että taluttaessa ratsastaja selässä. Sillä kuitenkin on selvästi huonompi tasapaino kuin esim. Patruunalla, johtuen varmasti siitä, että Patruunalla on paljon enemmän ajettu. Päädyimme kuitenkin Pätmäninkin kanssa liinassa ympyrälle ja otimme käynnin ja ravin. Pätmän on siitä mukava, että sillä on suomenhevosen "Kaikki käy!" -asenne, mutta isänsä puolelta se on saanut luonteeseensa vähän tulta ja tappuraa... Siitä tulee kisatykki!

Pätmänin jälkeen oli vielä vuorossa Lakupeikko. Lakupeikko on sellaisen suomenhevosorin veli, jota minä pidän yhtenä hienoimmista: Salmiakki Poika. Laku on vain pienempi versio veljestään... Ensimmäisellä selkäännousukerralla Laku sai ottaa jo käyntiä ja ravia liinassa ratsastajan kanssa, joten nyt menimme suoraan ilman talutuksia ympyrälle ja hetken liinassa ravailtuamme pyysin Heidiä päästämään meidät irti liinasta. Siellä me menimme maneesia ympäri käynnissä ja ravissa, kuin Laku olisi aina tehnyt sitä. :)

Hienoja nuoria kolmevuotiaita siis! Kaikki etenevät suurin harppauksin vaikka ensimmäisen selkäännousun ja tämän kerran välillä ehti olla aikaa. Nyt olisi tarkoitus muutamia kertoja näiden selässä käydä ja saada ne siihen pisteeseen, ettei selkäännousussa tarvitse enää avustajaa.

Vähän erilainen rentouttava päivä siis! Mikä tästä teki rentouttavan? Kaikki tapahtui ilman kiirettä (paitsi lähtö kotoa...)! Sain rauhassa laittaa Nöpin valmiiksi tunnille, sain rauhassa ilman kiirettä hoitaa sen pois tunnin jälkeen... Näitä päiviä lisää! Viimeiset muutama kuukausi on mennyt niin, että tallilla on käynyt kellon kanssa. Milloin on pitänyt hakea tyttö hoidosta tiettyyn aikaan mennessä, milloin vapauttaa auto miehen käyttöön (hän käy koulussa kolmena iltana viikosta) ja milloin mitäkin... Nyt päätin jo tallille lähtiessäni, että aion istua hetken aikaa taukotuvassa ja jutella ihmisten kanssa ja lähteä sitten, kun siltä tuntuu! Ja kyllä teki hyvää :)


Nuorten jälkeen oli minulla ja Nöpillä Heidin koulutunti, mutta siitä kerron toisella kerralla... Samoin tulevaisuuden suunnitelmista! Niitä on taas Nöpin kanssa paljon... :)

Kuvia Ypäjältä

Tässä vielä vähän muiden kuvaajien kuvia Ypäjän ktk-tilaisuudesta. :) Minulla on kuvaajien lupa julkaista nämä blogissa.

Nöpin kantakirjaus

No niin! Tästä tulee pitkä postaus joka sisältää tuon maanantain videon sekä paljon, paljon kuvia! Tykätkää ja kommentoikaa!

Maanantai-aamu starttasi Hessi-tallilta klo 04:00 aamupalalla ja tavaroiden pakkailuna. Piti valita mitä tarvitsee mukaan ja mitä jättää pois matkasta, enää ei viitsinyt koko jääkiekkokassia raahata Ypäjälle. Yllättävänkin täsmällisesti pääsimme matkaan klo 05:00.

Tallilla, eli noin klo 06:00 saimme laittaa Teiskon tyhjään tarhaan aamukävelylle (se suorittaa sen tarhaillessaan oikein hienosti itse) ja minä ja ihanat heppahoitajamme Sanni ja Janika päädyimme puunailemaan vielä hevosten varusteita. Lähinnä suitset ja länkivermeet kaipasivat putsausta, ravivaljaat olin jo edellisenä päivänä hoitanut kuntoon. Kaiken tuon kiillotuksen jälkeen olikin jo aika lähteä laittamaan Nöpiä verryttelyä varten.

Verryttelin Nöpiä Haimi-hallissa noin puoli tuntia. Se oli ensimmäiset 20min todella jäykkä ja uusi maneesi jännitti selvästikin. Lopulta kuitenkin se rentoutui sen verran, että pystyin hyvillä mielin lopettamaan. Jännä sinänsä, hevonen joka ei ole koskaan uusista paikoista millänsäkään... Noh, Haimissa oli kyllä kaikenlaista jännittävää, kun maneesin laitojen taakse ei nähnyt ja toisella puolen maneesia oli pystytetty esteitä niin kummallisilla johteilla jne. Tarvitsee tulla hyppäämään Nöpin kanssa Ypäjälle kyllä, näkisi hevonen vähän erilaisia esteitäkin!

Ratsastuksen jälkeen alkoi hevosen puunaus. Letti jonka Sanni taiteili ratsastuksen ajaksi (ja kuten kuvasta näette, se oli ihan ehjä lähtiessä, mutta videolta näkyy kuinka se ei sitten pysynytkään...) piti purkaa, koska suomenhevonen esitetään ensisijaisesti jouhet auki. Nöpin häntä ja harja sekä koko karvapeite sai aimo annoksen showshinea jotta saatiin jätkä kiiltämään kilpaa auringon kanssa! Sitten olikin aika lähteä kävelemään kohti Opistohallia.

Opistohallilla ensimmäisenä suoritettiin mittaukset ja eläinlääkärin tarkastus. Nöpin mittaustulokset:
Säkäkorkeus 164cm, lautaskorkeus 163cm. Rungon pituus 176cm, ryntään leveys 51cm, rungon ympärys 195cm. Etusäären ympärys 22cm. Kuntoluokaksi merkittiin 3+ :)

Kaikki tarkastukset sujuivat hyvin ja hevonen seisoi pääasiassa kuin tatti! Se oli kaikille ystävällinen eikä osoittanut minkäänlaista hermostuneisuutta. Eläinlääkärin tarkastukseen meno oli jännittävää, kun se sijaitsi pesupaikalla ja nuo kaivonkannet ovat kyllä aika hirmuisia... Ihan suorilta Nöpi sinne perässä käveli, mutta selvästi vähän järkyttyneenä. Ell-tarkastuksessa toisesta etujalasta löytyi pieni luuliika.

Tarkastusten jälkeen saimme Nöpin kanssa aloittaa päivän rakennearvostelut! Nöpi oli siis ensimmäinen paitsi suokeista myös kaikista päivän hevosista (lv:t arvosteltiin vasta juoksukokeiden jälkeen). Rakennearvostelun kulkuhan on seuraavanlainen: kävellään tuomareiden eteen ja asetetaan hevonen sivuttain harjaton puoli tuomareita kohti. Tarkoitus olisi saada hevonen seisomaan niin, että kaikki jalat näkyvät, eli käytännössä tuomareiden puolen jalat "auki". Itse kyllä tykkään seisottaa etujalat tasan ja takajalat auki, mielestäni näyttää paremmalta ja hevosen saa seisomaan helpommin tasapainossa. Tuomarit kiertävät hevosta ympäri ja katsovat esim. jalkojen rakenteen ja asennon. Tämän jälkeen tuomari antaa luvan lähteä kiertämään kolmiota käynnissä ja tällöin annetaan pisteet käynnistä. Sitten kolmio kierretään ravissa. Lopuksi vielä hevonen laitetaan seisomaan tuomareiden eteen samoin kuten alussa ja siinä sitten odotellaan, että he saavat työnsä tehtyä loppuun.
Nöpi käyttäytyi kuin herrasmies koko arvostelun ajan. Se seisoi paikallaan juuri niin kauan, että tuomarit saivat arvostelun tehtyä. Itse toki sitä jouduin liikuttamaan välillä, että sain jalat oikeaan asentoon. Nöpi myös käveli ja ravasi hyvin, hieman jännitti lähteekö se ravaamaan kunnolla mutta huoli oli onneksi turha.

Rakennearvostelun jälkeen jäimme vielä odottelemaan maneesiin Teiskoa. Ajattelimme, että se voisi olla rauhallisempi, jos Nöpi jäisi seuraksi.

Kunhan Teiskokin oli arvosteltu, piti siirtyä poseeraamaan ulos kameroille. Tässä vaiheessa suoritettiin ns. virallinen kuvaus. Sukupostista näkyykin se "virallinen" kuva johon itse en kyllä ole tyytyväinen, esim. tämä tähän laittamani kuva on Nöpistä mielestäni aika paljon edustavampi vai mitä mieltä olette?

Kuvien jälkeen kiiruhdimme takaisin tallille valjastamaan molemmat hevoset. Kumpikin lähti tässä kohtaa yhtä aikaa raviradalle kärryt perässään. Koska Nöpi aloitti kokeet, sai Heidi istahtaa sen kärryihin saman tien. Minua pyydettiin ajamaan Teisko paikalle, mutta olen sen verran arka kuski kärryillä vielä, etten halunnut vieraan hevosen ohjiin hypätä vaikka Teiskon olenkin huomannut hyväkäytöksiseksi hevoseksi. Jännitti tarpeeksi jo muutenkin joten Teisko sai toisen kuskin tuolle lyhyelle matkalle.

Ajokokeet aloitettiin juoksukokeella joka piti siis mennä 2min 30sek/1000m ajassa. Nöpi pisteli menemään ihan hyvännäköistä vauhtia siellä lämppäreitten seassa. Taisi se ensimmäistä kisavauhtia vastaan tulevaa lv-ravuria vähän jännittää, mutta onneksi kokeessa vaikutti oikein keskittyneeltä! Ajaksi tulikin 2min 21sek joten läpi meni koe! Tässä ei ollutkaan sen kummempia tavoitteita, koska Nöpillä askel suuntautuu enemmän ylös kuin eteen - ei haittaa minua, ratsua/valjakkohevostahan tästä ollaan koko ajan tekemässä!

Nöpin juoksukokeen jälkeen oli Teiskon vuoro. Ajelimme Sannin kanssa Nöpillä jo tässä kohtaa takaisin tallille valjastamaan Nöpi länkivaljaisiin seuraavia kokeita varten. Hieman oli peukalo keskellä kämmentä itselläni tässä länkivaljastuksessa, kun en sitä ollut itse koskaan tehnyt, vain nähnyt kuinka se tehdään... Mutta hevonen oli kuitenkin valjaissa, kun koko sakki tuli Teiskon kanssa takaisin radalta. Myös Teisko valjastettiin tässä kohtaa länkiin.
Nöpi sai olla ensimmäinen myös tässä kokeessa ja sen valjastus/kärryihin laitto arvosteltiin tässä kohtaa. Ei olisi voinut paremmin mennä, Nöpi käveli aisojen väliin heti kerralla ja pysyi siinä hievahtamatta koko sen ajan, kun kärryjä laitettiin.

Raviradalla Nöpi suuntasi saman tien lastauspaikalle, jossa kyytiin siis lastattiin "portaita" jotka olivat noin 50kg painoisia. Nöpi oli aivan unelma lastaustilanteessa! Melkein itku pääsi, kun näin, että se alkoi lepuuttaa takajalkaansa ja hengaili vaan ihan rauhassa. Ohjat olivat maassa - näin sanoo säännöt, että hevosesta ei saa pitää millään tavoin kiinni lastaustilanteessa - ja Nöpi vain katseli, että oliskohan kohta valmista, et voitais mennä? Voih, ihana hevonen!

Näitä portaita tuli tässä kohdassa kyytiin 10 eli kyydissä oli 500kg + Heidi + ajanottaja. Tällä lastilla Nöpi lähti sitten käyntikokeeseen. Jotenkin meillä oli tässä kohtaa käynyt joku kämmi harjoituksissa, koska käyntikoetta oltiin harjoiteltu koppakärryillä. Tämä oli siis ensimmäinen kerta Nöpille tuollaisen lastin kanssa... Se ei arvatenkaan sitten pistellyt menemään sellaista käyntiä kuin harjoituksissa koppiksilla (kävellyt 8min-8min 30sek väliin) vaan ajaksi kirjattiin 8min 58sek.

Käyntikokeen jälkeen osa lastista purettiin ja kyytiin jätettiin 300kg verran painoa (+kuski). Tässä kohtaa oli sitten vuorossa ajettavuuden arvostelu, joten ohjat otti ensin toinen arvostelijoista ja hänen jälkeensä toinen. Molemmat kokeilivat Nöpillä peruutuksen ja pujottelun. Peruutus oli selvästi Nöpin mielestä ensin hankalaa, koska se ei ollut painavia lavakärryjä joutunut vielä työntämään taaksepäin. Ensimmäinen peruutus menikin vähän harakoille vaikka se lopulta peruuttikin. Toinen oli jo paljon helpomman näköinen ja Nöpi vaikutti tietävän jo paremmin, kuinka kärryt saadaan taaksepäin.
Pujottelu meni sujuvan näköisesti. Välit olivat todella pienet, mutta hienosti Nöpi käänsi kärryt aina keilan ympäri.

Kun tämäkin koe oli suoritettu, ajeltiin Nöpillä valjastuskatoksille Teiskon luo. Nöpiltä otettiin kärryt pois perästä ja sitten alkoikin Teiskon koe ensin valjastuksen arvostelulla ja sitten jatkuen samalla tavoin kuin Nöpilläkin. Sanni jäi Nöpin kanssa odottelemaan valjastuskatoksille ja me muut lähdimme katsomaan miten Teisko-pojan käy. Teiskokin käyttäytyi todella hienosti! Jopa paremmin kuin harjoituksissa.
Teiskonkin suoritettua kokeensa lähdimme molempien heppojen kanssa takaisin tallille riisumaan valjaat ja loimittamaan hepat. Kävelimme 1. tallilta Opistohallin maneesi-tallille loimitettujen orien kanssa ja ne saivat siellä odotella karsinoissa hetken aikaa.

Kävimme odotellessa syömässä ja juomassa ja katselimme ratsuoriiden estekokeita. Molemmat kantakirjaa hyväksytyt ratsuoriit kyllä hyppäsivät hyvin! Hienoja oreja. Harmittavasti Preussi, jonka esitinkin Riihimäen näyttelyissä viime kesänä, oli väsähtänyt päivän aikana eikä väläytellyt hyppylahjojaan estekokeessa :(

Mutta sitten olikin meidän arvostelujen kuulemisen aika!

Lausunnossa sanottiin seuraavaa (Sukupostista kopioitu):
Hyvät tyypit, ryhdikäs, pitkä leveä vankka runko, kevyt kaula, pitkä suora säkä, jyrkkä lautanen.

Järeät jalat, etujalat hieman sapelissa, käyrähköt kintereet, lyhyet etusääret, lyhyet vuohiset. Pyöreät hyvät kaviot, ehjä sarveinen, etukaviot holvikkaat ja vetäytyneet kannat. ELL: Esitetty hyvässä kunnossa, jaloissa ei merkittäviä rasitusmuutoksia. Vasemman etujalan sisäsäärellä pieni luuliika.

Etujalkojen liikkeet ahtaat ja takajalkojen liikkeet hieman länkisääriset käynnissä, verkkainen, riittävä yliastunta. Väljät juoksuliikkeet, melko joustava pitkä askel. Ajettavuus: valjastus ym. käytös (4): hyvä. Käynti ja pysähdykset (3): hyvänpuoleinen. Pujottelu (3): hyvänpuoleinen, jäykkä. Peruutus (3): jäykkä, puoltaa. Luonne: Hyvänpuoleinen, jäykkä ajaa. Juoksuaika 2.21, käyntiaika 8.58.

Rakennepisteet olivat 8-8-7/7-8=38 pisteettä.
Kantakirjauskokeen muut pisteet: luonne 7, liikkeet 7, käynti 8, ajettavuus 13, yht. 35p

Nöpi kantakirjattiin, mutta ilman palkintoa, koska ajettavuudesta olisi pitänyt pisteitä saada vähintään 14 (tämä olisi oikeuttanut III-palkintoon). Alkuun tuo harmitti kovastikin, koska olin odottanut vähintäänkin sitä II-palkintoa. Mutta lopulta tilanne on kuitenkin se, että Nöpi on kantakirjassa! Se on läpikotaisin tutkittu ja kuvattu tätä varten joten sen terveydentila on tiedossa, sen jälkeläiset ovat myöskin nyt ravikilpailuoikeutettuja. Palkintoa voi aina kisatuloksilla korottaa - tosin työkilpailuihin emme varmaankaan ole lähdössä, joten katsotaan sitten tulevaisuudessa sitä ratsukantakirjaa...

Ainahan sitä voisi spekuloida ja arvailla, miksi ei pisteitä tuon enempää herunut. Itse en nähnyt mitään muuta vaikeuksia/sellaisia asioita jotka pisteitä voisi vähentää, kuin tuon peruutuksen vaikeuden. Myös pysähdykset olivat todella esimerkillisiä... Mutta ei se mitään, Nöpi on nyt kantakirjaori ja rakennepisteet olivat todella hienot.

Myös Teisko kantakirjattiin eli Hessillä on kaksi Ta-suunnan kantakirjaoria!

Pojat matkustivat taas hienosti samassa kopissa kotiin :)