Ei ole totta, täällä oli vielä äsken teksti eilisestä valmennuksesta + muuta mutta nyt se on kadonnut. Voi hiton blogger... Ei mahda mitään, nauttikaa tästä videosta nyt sitten pelkästään, koulutehtäviin on pakko koittaa keskittyä enkä siis ehdi nyt kirjoittaa uudelleenkaan...
maanantai 29. lokakuuta 2012
Eilinen estevalmennus
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
1. vastauspostaus + arvonnan voittaja!
Tähän ihan alkuun:
- Samoja/samanlaisia kysymyksiä oli paljon, joten yhdistelin niitä.
- Nöpi ei ole omani (sen kyllä selvittää tuolta "Nöpi" välilehdestä) joten kysymykset jotka koskivat esim. hevosen pitoa taloudellisesti tai muuten hevosen omistamista joutuivat kokemaan delete-napin vaikutuksen...
1. Kuinka kauan ratsastelet Nöpiä ja voisitko ostaa hevosen itsellesi?
- Jos tässä nyt tarkoitetaan sitä, että kauanko aion vielä jatkaa työskentelyä Nöpin kanssa, niin vastaus siihen on: niin kauan kun se on mahdollista! Eli kunhan hevonen pysyy terveenä ja samassa omistuksessa (ettei sitä siis myydä) eikä tule mitään esteitä itselleni jatkaa niin kyllä tässä tarkoitus olisi Nöpin kanssa puuhailla vielä pitkään - ja miksei vaikka joskus ostaa sitä! Nyt ainakaan kahteen vuoteen se ei ole vielä mahdollista, mutta kyllähän se on mielessä jatkuvasti.
 |
| Ensimmäinen kerta Nöpillä! Tässä jalassani Pikeur Cindy-housut ja päällä Pikeurin untuvatakki. |
- En ole merkkiuskollinen, hinta-laatusuhde on kuitenkin tärkeä. Pikeur on osoittautunut hintansa veroiseksi niin ratsastushousuissa kuin muissakin vaatteissa. Pikeurin Cindyt kestivät käytössäni SEITSEMÄN VUOTTA! Se on ihan hurja aika, kun ratsastusta olen tuon ajan harrastanut enemmän kuin kerran viikossa -meiningillä. Niille housuille ehti kilometrejä kertyä! ;) Hanskoista olen suosinut Roecklia, mutta nyt aion yrittää löytää hieman kestävämmän hanskat. Roecklit ovat aivan ihanat käteen, mutta ne kuluvat puhki niin nopeasti...
3. Helppo vai astetta hankalampi hevonen?
- Nykyään helppo! Joskus vielä pidin haastavista ratsuista, mutta ehkä nyt "aikuistuttuani" olen saanut vähän itsesuojeluvaistoa ja nautin siitä, että hevosen kanssa ei tarvitse "tehdä niin paljon". Ja helppo ei tarkoita minulle kuitenkaan sellaista joka tekee kaiken automaattisesti. Esim. Nöpi on sellainen hevonen josta pidän todella. Sen kanssa on ilo työskennellä, kun sen selässä ei tarvitse ikinä miettiä, missä vaiheessa heppa sinkoaa alta jonnekin suuntaan tai koska se hyppää pystyyn tai pukittaa. Silti sen kanssa tarvitsee tehdä töitä, jotta saa sen oikeasti kulkemaan kunnolla.
Mutta jos valittavina on automaatti tuntiratsu ja joka ilmansuuntaan heiluva hevonen, valitsen sen tuntsarin. ;) En siis ole mikään ongelmahevosten ratsuttaja - enää. Joskus tuli mentyä minkä tahansa selkään.
 |
| Suomenhevosia on useimmiten mukava ratsuttaa, suurin osa on niin nöyriä ja oppivaisia ja niiltä löytyy hyvä työmotivaatio. |
- Lämminverisestä saa mukavan harrasteratsun jolla voi kiertää kisojakin seuratasolla! Oma ensimmäinen hevoseni oli lv joten minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa niistä. Kapasiteetti loppuu jossain vaiheessa, mutta niinhän monella pv:llä tai suokillakin.
 |
| Ensimmäinen hevosemme, lv-ruuna "Manu" |
- Sissi. Sissi opetti minulle eniten. Mutta Nöpi tulee hyvänä kakkosena ja voi hyvin kiilata Sissin ohikin.
6. Onko sinulla ollut omaa hevosta?
- Kaksi, lv-ruuna Full Moon Frost ja sitten x-tamma Pinewood Salem Alekum. Kumpikin olivat tosin virallisesti äitini omistuksessa, joten ihan täysin omaa ei ole vielä ollut, jos siltä kantilta katsotaan asiaa.
 |
| Sissi :) |
- Olen! Nöpi riittää minulle nyt mainiosti, en enempää ehtisikään ja haluan nyt keskittyäkin täysillä siihen.
8. Seuraatko mitään tv-ohjelmaa?
- Vaikka ja mitä! Illat kuluu yleensä tv:n ääressä, heti kun tyttö on yöunilla. Suosikkeja esim. House, Greyn anatomia, Täydelliset naiset, Sons of Anarchy... Ja nyt uusista, tällä hetkellä pyörivistä tulee seurailtua sarjoja Kosketus, Alcatraz, Roba ja Kimmo.
9. Kumpaa ratsasta(isi)t mielummin, nuorta, vähän raakaa ja kokematonta, vai vanhaa kokenutta konkaria ?
- Aiemmin jo vähän vastasin tähän kysymykseen. Nuorta ja kokematonta kyllä, jos sillä ei ole kehittynyt mitään hirmuisen pahoja tapoja. Pukittelut ja säpsyilyt kyllä kestän, mutta nykyään en enää halua nousta esimerkiksi kovasti pystyyn hyppivän tai selvästi ratsastajan alas hinnalla millä hyvänsä haluavalla hevosella. Lapsen saannin jälkeen itsesuojeluvaisto on noussut.
10. Millainen olisi unelmiesi hevonen? Onko sinulla mahdollisuutta joskus saada sellainen?
- Ihan täysin unelmieni hevonen olisi... Noh, vaikea sinänsä sanoa. Taidan nyt olla henkeen ja vereen suokki-ihminen Nöpin myötä. Aikaisemmin unelmieni hevonen olisi ollut nuori tulevaisuuden kenttälupaus. Nykyään voisin haluta jonkun hienon, kokeneen suomenhevosorin. Sellaisen jo maailmaa nähneen ja kilpailleen tapauksen jolla olisi kuitenkin vielä käyttövuosia paljon jäljellä. Kaippa se olisi mahdollista saada, mutta jos nyt oikeasti olisin ostamassa hevosta, ostaisin Nöpin. Saan siitä sitten itse tekemällä tuon unelmieni hevosen vaikka se ei täysin sellainen heti olisikaan. ;)
11. Jos ostaisit hevosen, minkärotuiseen päätyisit luultavimmin?
- Suomenhevonen se nykyään olisi. :)
12. Pidätkö enemmän arabeista vai suomenhevosista?
- Suokeista. Molemmissa on oma juttunsa, mutta suomenhevosen monipuolisuus ilahduttaa.
13. Mikä on ollut hienoin hetki ratsastusurallasi?
- Nyt ihan lähiaikoina sellaisia hienoja hetkiä oli paljon valjakkokisoissa. On ihana löytää tuollainen ihan uusi laji, jonka kanssa pääsee aloittamaan kuin "puhtaalta pöydältä" koska mitään en lajista tiedä enkä osaa. Mutta onhan noita hienoja hetkiä ollut hevosten kanssa niin paljon, että vaikea valita tähän mitään tiettyä. Varsojen syntymät, onnistuneet valmennukset ja kilpailut, maastoreissut, valmennettavien kommentit...
 |
| Valjakkokisojen verryttelystä! |
- Että olen hengissä edelleen! Heh, eipä sitä mitään suuria saavutuksia ole vielä ehtinyt olemaan, mutta onhan siihen vielä aikaa... :)
15. Millaisena ratsastajana näet itsesi 10 vuoden kuluttua?
- Todella vaikea kysymys. Toivottavasti siinä kohtaa minulla on jo oma hevonen ja pystyn aktiivisemmin valmentautumaan ja kilpailemaan. Tämä tietty vaatii ensin hyvän työpaikan ja sopivat työajatkin, lähihoitajan työssä esimerkiksi vanhuspuolella työ on usein kolmivuorotyötä ja siihen on varmaankin haastavaa yrittää yhdistää aktiivinen kilpaileminen...
16. Oletko sinua ikinä pelottanut tai jännittänyt todella paljon hypätä esteitä?
- Ensimmäisissä kilpailuissa tauon (raskausaika + synnytyksen jälkeen oli taukoa) jälkeen jännitti verkassa niin paljon, etten tuntenut jalkojani. Varsinaisesti ei ole koskaan kyllä pelottanut.
 |
| Jännitti niin, että jalat olivat ihan maitohapoilla radan jälkeen! |
- Riippuu päivästä ja siitä mitä on tarkoitus tehdä. Pelkästään Nöpin hoitamiseen ja ratsastamiseen menee vähintään 2h, ennemmin 3h. Joskus on sitten kiva jäädä tallille vielä juoruilemaan muiden kanssa tai ratsastamaan vielä joku toinenkin hevonen. Nykyään tulee kuitenkin pyrittyä siihen, että tallilta pääsee lähtemään aikoinaan, jotta näkee vielä tyttöänsä ennen likan nukkumaanmenoa.
18. Kuinka pitkä tallimatka sinulla on kotoa?
- Noin puoli tuntia suuntaansa, kilometreissä noin 40km suuntaansa.
19. Kumpi on sinusta mukavempaa ratsastaminen vai ajaminen?
- Molemmissa on puolensa: ratsastus on tutumpaa, tiedän siitä jo enemmän ja tieto lisää paitsi tuskaa niin myöskin turvallisuudentuntua. Valjakkoajo on ihan uusi maailma, pääsee opettelemaan taas ihan alusta ja kuitenkin ratsastuspohjalta tietää, kuinka hevosen tulisi liikkua joten tietää mitä tavoitella. Vaunuilla on silti vielä itselläni hieman epävarma olo.
20. Mitä tekisit, jos Nöpiä ei olisi/jos Nöpi vaikka myytäisiin tai tulisi jotain muita esteitä sen eteen?
- Tätä joutuu miettimään jatkuvasti. Harrastus joutuisi varmasti joksikin aikaa jäähylle. Tällä hetkellä tilanteeni on niin onnekas, ettei minun tarvitse maksaa hevosen käytöstä mitään ja pääsen silti valmentautumaan ja kilpailemaan. Ollessani myös Nöpin ainoa liikuttaja/hoitaja, saan siitä koko ajan rakentaa hevosta minulle sopivaksi... En usko, että tälläistä tilaisuutta saisin ihan heti uudelleen.
21. Mikä on mielestäsi ratsastustasosi?
- Jos kilpailusuorituksista katsotaan, niin re 110cm ja ko heA. Seuratasolla. Aluetasolla re 80cm ja ko heB. Australiassa kilpailin kenttää tuttarin tasolla (Ausseissa tasot vähän erilaiset) ja esteillä 100cm. Mutta mielestäni ratsastustasoa ei voi mitata täysin pelkillä kilpailutuloksilla vaikka ne antavatkin hyvän "pohjan" arvioinnille. Itselläni on ollut se tilanne, että Sissin alkaessa olla valmis kunnolla aluetasolle kaikissa lajeissa tuli sen myynti vastaan. Loput ratsastamistani ovat olleet lähinnä nuoria tai muuten raakileita. Täytyy olla hyvä hevosmateriaali, jos haluaa kivuta ylemmäs. Sanoisin, että ratsastustasoni on re 110cm ja ko vahva helppo A.
22. Millä muokkailet yleensä kuvasi, bannerisi ja mm. tuon arvontakuvan?
- Paint shop pro 7! Kyllä, se tuhannen vanha ohjelma. En ole osannut vaihtaa sitä mihinkään, olen monia kokeillut ja aina palannut tähän tuttuun ja turvalliseen.
23. Mitkä on sun ja Nöpin tavoitteet?
- Ensi vuoden kantakirjaus nyt ihan alkuun. Valjakossa olisi mukava startata aluetasolla kesällä. Esteitä ja koulua kisataan luultavasti lähinnä kotikentillä vielä, valjakossa voisi lähteä jo muuallekin katselemaan erilaisia ratoja!
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sitten arvonnan voittajaan! Arpaonni suosi tällä kerralla Siljaa, jolle laitoin juuri sähköpostilla kyselyä yhteystiedoista! Onnea Siljalle, sinulle lähtee tämä kaunis W-Profilen rannekoru. :)
Nyt pieni pyyntö lukijoille: olkaahan aktiivisia! Kirjoitelkaa kommentteja teksteihin, kyselkää, ehdotelkaa postausaiheita tai kilpailuja... Piakkoin taas kyllä hemmottelen teitä jollakin kisalla tai arvonnalla, jos nämä saavat teidät myös aktiivisiksikin!
torstai 25. lokakuuta 2012
Nöpin kuulumisia sitten. Maanantaina meillä oli Rosalin kouluvalmennus. Jalka oli edelleen tallille tullessani vähän turvoksissa, mutta ei enää yhtään niin pahasti kuin viimeksi käydessäni.
Verryttelin Nöpiä hetken aikaa kentällä ennen valmennusta ja se oli ihan pöpi! Niin paljon virtaa, laukassa takapää lensi ja sai kyllä tempoa ohjista jonkin verran, että sai höyryjunan pysähtymään. Muuten se vain puhisi ja steppasi. Ihan kummallinen jätkä, höh. Maneesiin päästyämme se rauhoittui jonkin verran, mutta oli edelleen kovin raskas kädelle ja halusi vain mennä lujempaa... Joten siirtymiset olivat meille enemmänkin kuin tarpeen ja niillä aloitimmekin. Ensin teimme pysähdyksiä käynnistä. Tässä oli tärkeää myödätä oikeaan aikaan ja saada hevonen liikkeelle mahdollisimman terävästi, niin että alusta asti liike lähtisi takaa eteen.
Sitten lähdimme ravaamaan pääty-ympyröitä. Nöpin kanssa pyrimme siihen, että saisimme sen pehmeämmäksi suusta, pois nojaamasta ohjalle. Ohje oli tehdä puolipidäte ja sen jälkeen pieni myötäys ja pohjetta. Välillä tuntui, ettei pidäte mennyt millään läpi ja piti ottaa pari kertaa enemmän kiinni ja tähän Rosali sanoi, että mitä isomman avun joutuu antamaan ohjalla, sitä isommin joutuu myöskin myötäämään ja antamaan pohjetta. Keskiympyrällä istuimme harjoitusraviin ja teimme siirtymisen käyntiin aina tietyssä kohdassa ympyrää. Tuntui, että istuin rennosti ja hyvin Nöpin selässä, mutta istuin jopa liiankin rennoksi ja Rosali haki jäntevyyttä istuntaani. Laukassa teimme myös pääty-ympyrää toiseen päätyyn. Nöpi teki kohtuullisen hyviä nostoja ja laukka kantoi myöskin kohtuullisen hyvin, mutta oma istuntani levisi helposti ja aloin keventää istuntaani. Rosali neuvoi hakemaan ne vatsalihakset myöskin laukassa ja istumaan takapuoli penkissä, hevosen "takajalkojen päällä". Loppuun vielä kolmikaarista kiemurauraa.
Alun katastrofi-fiiliksen jälkeen lopulta olikin ihan mukavaa ja Nöpi kulki hyvin. Se ei edelleenkään silti ollut aivan täysin normaali takaa, mutta Rosalin mielestä silti täysin ratsastuskuntoinen ja vain syystä tai toisesta voimaton takaa. Liikkui siis puhtaasti, mutta takajalat "turhankin rentoina". Tämä näkyi välillä kompurointina takajaloilla, kun ei heppa hoksannut nostaa sitä toistakin takajalkaa mukaan...
Valmennuksen jälkeen Nöpi oli kyllä niin hiestä märkä kuin hevonen voi olla. Se oli joutunut todellakin töihin alun pöpeilynsä jälkeen. Ei kun loimi päälle ja hevonen talliin sekä päätös klippaamisesta - Nöpiä ei mielellään seisotettaisi tallissa, koska se viihtyy ulkona paremmin ja se on iso hevonen jolla pitäisi olla aikamoisen kokoinen karsina, että se mahtuisi siellä varmasti kunnolla esimerkiksi makaamaan ja piehtaroimaan. Hessillä kun on vain yksi normaalia karsinaa isompi karsina ja siihen ei oria voi laittaa useammastakaan syystä.
Joten tänään torstaina suuntasin sitten Hessille klippauspuuhiin! Ensin kuitenkin ratsastin Nöpin kevyesti kentällä ja pikkusiskoni Susannakin pääsi käymään selässä nopeasti:
Talliin päästyämme alkoikin klippauspuuhat. Onneksi käytössä oli nyt parempi kone kuin viime vuonna, jolloin klippasin VIISI KERTAA ennen kuin tuli valmista... Tai ok, kone on melkein sama, mutta tämä millä nyt klippasin oli johdollinen kun taas se edellinen oli akkukone ja akku ei vain kestänyt tarpeeksi kauan. Tässä koneessa oli myös parempi terä.
Mietin olisinko jättänyt satulan alle karvaa, mutta päätin vetää kuitenkin selänkin kaljuksi. Joitakin hevosia alkaa klipattuna satulahuovan alta kutista, mutta itsellä ei ole kokemusta moisesta ongelmasta. Nytpä sen näkee ja tietää miten tekee jatkossa. Nöpi ehtii kuitenkin kasvattaa vielä tässä hyvin karvaa talvelle ja luultavasti klippaan sen uudelleen vielä tammi-/helmikuussa, riippuen siitä kuinka nopeasti se karvansa kasvattaa takaisin. Jalat ja pään jätin klippaamatta.
 |
| Nöpi kuuntelee mitä takana tapahtuu :) Tässä ei ole vielä siistitty mitään rajoja. |
Nöpillä muuten alkaa nyt kunnon laihis. Ruokaa ei varsinaisesti vähennetä, mutta liikuntaa pyritään nyt todella lisäämään. Kuvista näkee kuinka palloksi se on kesän aikana kasvanut...
HIHS ja arvonta-infoa
Jahas, mistäs sitä täytyisi lähteä? Varmaankin HIHS-tunnelmista.
Matkasimme siis perjantaina kaverin kanssa Helsinkiin. Perillä oli tarkoitus vielä tavata toinen kaveri siellä ovilla ja napata mukaamme. Aamu starttasi aikaisin, kun yritimme kiiruhtaa paikalle yhdeksäksi, jotta näemme varmasti Sissin ja Nooran radan. Ehdimmekin juuri sopivasti, luokan kaksi ensimmäistä ratsukkoa oli mennyt joten kovinkaan kauaa ei Sissin ja Nooran suoritusta tarvinnut odotella. Tamma näytti niin kauniilta! Se on kyllä kisojen kaunein hevonen minne tahansa sen kanssa meneekin, in my opinion. ;) Harmillinen yksi kielto tuli, jälkeenpäin kuulin, että Noora oli unohtanut mihin oli menossa ja liian myöhään tajunnut mikä este oli vuorossa ja sitten tulikin liian tiukka tie ja tamma tökkäsi. Rata oli muuten todella siisti siihen asti, useammat siinä ympärillämmekin totesivat sen! Ja olihan Noora ja Sissi käyneet pokkaamassa 5. sijan edellisenä päivänä. Hurjan hienosti!
Mutta sitten pääsinkin siihen, mitä oikeastaan menin HIHSiin tekemään... Shoppailemaan! Listalla oli yhtä jos toista tarpeellista, mutta lopulta mukaan lähti Spooksin ratsastushousut, Spooksin toppaliivi ja B-Vertigon pipo.
Ja koska olen niin laiska ottamaan noista kuvia päälläni/henkarissa (ja toisaalta en halua lätkiä tänne naamakuviani ja henkarissa nuo eivät näytä hyvältä) niin tässä vielä tuotteet:
Spooks Chalet -toppaliivi. Niin ihanan pehmeä ja lämmin! Sovitin tätä pariinkin otteeseen, mietin raskinko ostaa. Toisella kerralla se kuitenkin tuntui vieläkin ihanammalta kuin ensimmäisellä ja totesin, että minä en tätä enää pois riisu. Sitten se piti ostaa, kun ei muuten sitä voinut pitää. ;)
B-Vertigon pipo oli puhdas heräteostos, kun se oli niin huokeaan hintaankin ja hyväntuntuinen päässä. Sisäpuolella menee reunalla fleece-nauha, joten tämä pipo ei kutita ja on myös lämmin.
tiistai 23. lokakuuta 2012
Pahoitteluni!
Nyt on ihan muutaman päivän päivitystauko edessä, opintoni jatkuvat nyt työssäoppimisen merkeissä ja se + sen päälle käytävä koulu vie nyt aikaa niin paljon, että blogi saa nämä muutamat tiiviimmät päivät olla.
Postailen kyllä viimeistään torstaina tai perjantaina jolloin julkistan arvonnan voittajan, esittelen HIHS-ostokseni ja kerron meidän maanantaisesta Rosalin valmennuksesta Nöpin kanssa. :)
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
HIHS -intoilua ja muuta löpinää!
Yksi päivä hihsiin on, laskin aivan itse tänään, kun näin liput tapahtumaan...
Tosin itsehän menen paikalle vasta perjantaina kaverini kanssa. Sissi kilpailee siellä Nooran kanssa Amateur Tourin finaalissa ja täytyyhän se tänäkin vuonna nähdä livenä! Kovasti pidän peukkuja jo nyt, että suoriutuvat vähintäänkin hyväksytyllä suorituksella. Eiköhän Sissin hermot ole jo vuoden aikana kovemmat, kun ovat kiertäneet kisoja ja näyttäneet Sissille erilaisia paikkoja ja ratoja. :) Myös ratsastajan ja hevosen välinen luottamus on varmaan jo suuri.
Sen lisäksi, että tulee seurattua silmä tarkkana Amateur Tourin kaikkien finalistien suorituksia, täytyy tietty kiertää expo - varmaan useampaankin otteeseen, ettei jää mikään näkemättä. ;) Ostoslistalla on itselleni uudet ratsastushousut, saisi olla vähän reilumman kokoiset, että mahtuu oikeasti jotain sinne allekin tulevana talvena... Vasarapääkannuksia ja hanskoja metsästän myös. Sitten täytyy tietenkin katsella kaikki mahdolliset tarjoukset läpi, jos Nöpikin saisi jotain uutta...
 |
| Reunos näkyisi myyvän näitä Spooksin housuja, toivottavasti ne löytyisivät HIHSissäkin sovitettaviksi! |
Eläinlääkäri vilkaisi sen vielä sitten tuntien jälkeen, kun oli muutenkin Hessillä käymässä. Jalat näyttivät hänenkin mielestä jo paremmilta, mutta edelleen olisi hyvä niitä hautoa ja piikitystä jatketaan torstaihin asti. Oriprim-kuurilla hevonen saisi olla mielellään niin kauan, että jalat ovat olleet kolme päivää ihan kuivat. Paketoinkin sitten vielä yöksi Nöpin takajalat, nyt tuli vähän siistimmät paketit kuin edellisistä viritelmistä ja kuulemma olivat vielä aamulla jalassakin! Jee. :)
Loppuviikko onkin sitten ankaraa opiskelua, kun ensi viikolla alkaa työssäoppimisjakso ja suotavaa olisi, että koulutehtävät olisi siihen mennessä tehty... Ei menisi sitten ihan yöhommiksi ensi viikolla. Nöpsä toivottavasti liikkuu viikonloppuna jonkun toimesta, koska itse en pääse sitä liikuttamaan. Maanantaina olisi Rosalin valmennus johon kyllä osallistumme, kun hevonenkin liikkuu jo hyvin.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Ystäväni mun
Elämässä tapahtuu vähän kurjia asioita. Tai ei varsinaisesti omassa, mutta niin lähipiirissä, että totta kai se koskettaa itseäkin. Lähdin sitten eilen tallille vähän purkamaan ajatuksia. Pahoitteluni kuvattomasta postauksesta, en viitsi laittaa oikein mitään vanhojakaan kuvia tähän.
Keli oli kurja. Alunperin piti lähteä maastoilemaan, mutta nyt oli kyllä niin kylmä ja harmaa sää, että tämä vilukissa joka palelee sinne joulukuulle asti (sitten alkaa jo tottumaan kylmään) halusi mielummin maneesin suojaan. Tallin pihaan päästyäni taas tuntui siltä, etten jaksa ratsastaa ollenkaan vaan haluaisin vain puuhailla orin kanssa maasta käsin harjoituksia. Noh, hain Nöpin sisälle, se tuli taas tapansa mukaisesti portille vastaan. Jalat olivat edelleen turvoksissa, mutta eivät enää yhtä pahasti. Sehän on ollut sunnuntaista asti nyt sitten penisilliini-kuurilla (Oriprimin lisäksi) ja sai myös kolmen päivän kipulääkekuurin jonka pitäisi viedä tulehdusta myös pois. Liikuttaa sitä saa, mutta nyt penisilliinin kanssa ei toki rankasti ja muutenkin hevosen voinnin ja liikkumisen mukaisesti.
Tallissa alkoi kuitenkin fiilis olla sellainen, että kyllähän sitä ratsastamaan piti päästä. Nöpi sai huolellisen jalkapesun ja harjauksen, sitten satuloin ratsuni ja suuntasin... kentälle. Maneesi oli varattuna joten sinne kylmään, tuuleen ja tihkusateeseen meidän piti suunnata. Tein alkukäyntien jälkeen vähän väistöjä ja otin sitten ravia. Nöpi liikkui jo paljon paremmin, pientä jäykkyyttä oli havaittavissa vielä jos piti hieman tiukemmin kääntyä, esim. kulmissa joten tein laajoja kaarteita, isoja ympyröitä sen kanssa.
Tunteet ottivat vallan siinä ravaillessa ja oli pakko pysähtyä tirauttamaan muutama kyynel orin harjaan. Se seisoi keskellä kenttää, tuulesta ja sateesta ja pillittävästä ratsastajastaan huolimatta hievahtamatta, korvat minua kohti. Olkoonkin niin, että tosiasiassa se varmaan vain ihmetteli tilannetta. Haluan uskoa niin romanttisesti, että hevonen kuuntelee ja ymmärtää kaiken mitä sille vuodatan - vaikken mitään sinänsä sanonutkaan.
Kokosin pian itseni ja kävelimme ja ravailimme vielä hetken. Olo oli jo hieman parempi purkauksen jälkeen.
Talliin palattuamme suoritin uuden jalkapesun ja aloin sitten rakentelemaan hauteita jalkoihin. Aikamoinen viritelmä tuli, koska päätin, että nyt se pääsee pihalle ne hauteet jaloissaan ja ne myös pysyvät koko yön yli. Saas nähdä, täytyy kohta soitella tallille, että miltä näyttää. ;)
Ennen ulosmenoa piti vielä piikittää penisilliini. Itse pelkään sen piikittämistä ihan hirveästi, kun olen kerran joutunut todistamaan shokkia joka aiheutunut, kun neula on ulostullessaan raapaissut suonta (ja penisilliiniä siis joutunut verenkiertoon). Ei ollut todellakaan kiva näky. Silloin kaikki säilyivät suurinpiirtein ehjänä, hevoselle nyt vammoja tuli mutta ei mitään sellaista, kuin mitä olen kuullut (jalkoja poikki = lopetus jne.). Nöpi säilyi kuitenkin ihan ehjänä ja pääsi ulos syömään iltaruokiaan (ja lääkkeitään). :)
Tänään, eli tiistaina, käyn pitämässä Hessillä tunnit ja hoidan ennen tunteja taas Nöpsän. Toivotaan, että jalat olisivat taas paremmat.
Perjantaina onkin sitten HIHS! Menen etenkin kannustamaan meidän entistä hevosta, Sissiä ja ratsastajaansa Nooraa Amateur Tourin finaaliin, mutta tarkoitus myös kierrellä expoa! Tarvitsisin uudet ratsastushousut, kannukset ja hanskat...
Mitä mieltä olette, onko tuo ruskea meidän väri vai pitäisikö kokeilla vaihteeksi vaikkapa sinistä? Kyllä, olen jollakin tapaa varusteurheilija tai ehkä ennemmin tekstiiliurheilija, täytyy olla sävy sävyyn... :P
lauantai 13. lokakuuta 2012
Kuvailua ja maastoilua
Eilen lähdettiin Sannin kanssa Hessille ajatuksena lähteä maastoon Nöpillä ja Paavolla. Paavo on ollut kävelykuurilla pahan rivin takia joka sai toisen takajalan turpoamaan niin pahasti että se oli vähän ep siitä jalasta. Nöpiä taas on vaivannut imppari.
Nöpi tuli tarhassa vastaan ja oli ihan normaalin oloinen, ei ontunut ollenkaan. Takajalka oli silti edelleen paksu. Tallissa katsoin, että myös toinen takajalka oli paksumpi... Mitä ihmettä? Onko niissä molemmissa imppari? Vasemmassa takajalassa tunnusteltaessa haava siis löytyy helposti, mutta oikeasta takajalasta ei. Jotain pientä rupea, olisiko siis riviä. Joka tapauksessa puhdistin jalat hyvin jo tässä vaiheessa. Koska Nöpi ei kuitenkaan ontunut ja vaikutti ihan normaalilta, päätimme lähteä kävelemään. Halusin myös nähdä, laskeeko turvotus liikkuessa.
Ensin kuitenkin kuvailtiin hieman. Halusin syksyisiä poseerauskuvia meistä, eikä nyt ihan sellaisia saatu kuin olin ajatellut koska Hessin ympäristö on aika puutonta maastoa ellei sitten ihan metsään mene ja sinne ei oikein enää riittänyt valoa... Mutta alempana näette mitä saimme aikaiseksi. :)
Sitten lähdimmekin maastoon. Paavo kävi aika kuumana alkuun, steppasi ja heilui ja olisi halunnut vain MENNÄ. Nöpi käveli ihan tyytyväisenä ja rauhallisena. Paavokin rentoutui viimein puolivälissä matkaa. Yhden lyhyen (10m) ravipätkän otimme, jotta Sanni pääsi kokeilemaan tuntuiko Paavo vielä ep:ltä. Ei kuulemma tuntunut. Nöpikin ravasi mielestäni ihan normaalisti. Loppuajan kävelimme ja molemmat hevoset vaikuttivat todella tyytyväiseltä. Saimme jopa auringonpaistetta siihen loppumatkaan!
Tallin pihassa kävimme vielä kentällä pyörähtämässä, Sanni kokeili Paavolla ravia ja minä pääsin katsomaan miltä sen liike näytti. Ihan puhdas oli molemmilta puolin niin takaa kuin edestäkin, eteni rentoa hyvää ravia. Nöpilläkin otin kierroksen ja se ei selvästi ontunut mitään jalkaa, mutta jäykkää sen takapään liike oli... Tallissa kuitenkin hämmästyin ja Sannikin kävi ihmettelemässä, kun jalkojen turvotus oli laskenut niin selvästi. Ei silti ihan täysin normaaliksi silti. Sovittiin sitten tallihenkilökunnan kanssa, että huomenna (eli siis tänään!) eläinlääkäri vilkaisee sitä ja sanoo mielipiteensä.
Toivotaan nyt, että kyseessä on vain impparit. Onhan tämä kurakeli inhottavaa aikaa, kun saisi vain pestä ja pestä hevosen jalkoja... Jos saisi siirrettyä kuivempaan tarhaan niin asia helpottuisi, mutta oria ei voi oikein laittaa ihan mihin tahansa tarhaan ihan kenen tahansa viereen... Maanantaina menen taas itse ja samoin tiistaina, toivo sopii että siihen mennessä alkaisi olla selvää paranemista näkyvissä, kun Oriprimiä on sitten syötetty viikko.
 |
| Nöpin mielipide poseeraamisesta tässä vaihessa :D |
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Arvonta + kysymyspostaus!
Laitetaas käyntiin nyt tämä arvonta :) Kylkiäisiksi myös kysymyspostaus.
Tietoa arvonnasta:
- osallistu 24.10 klo 12 mennessä
- palkinto on yllätys - ja miksi? Aion metsästää teille hyvän palkinnon tulevan HIHSin exposta, mutta palkinnon julkistan vasta arvonnan päätyttyä. Palkinto tulee olemaan ratsastajalle ja 15-30e arvoinen. Tapanani on ollut arpoa hyviä tuotteita (aikaisemmissa arvonnoissa Roecklin hanskat ja Schockemöhlen huopa) joten tulossa on hyvä palkinto tähänkin, voin sen luvata.
Osallistumisohjeet:
- yhden arvan saat ollessasi lukijana / liittyessäsi lukijaksi
- yhden arvan saat laittamalla kysymyksesi tähän postaukseen (niin monta kysymystä kuin haluat)
- toisen arvan saat mainostamalla tätä arvontaa blogissasi (linkitä ylläoleva kuva blogiisi)
Eli voit saada joko yhden arvan suorittamalla minkä tahansa ylläolevista, kaksi arpaa suorittamalla tehtävist kaksi tai kolme arpaa suorittamalla kaikki! Myös kysymykset laitetaan siis tähän postaukseen.
Esimerkki:
1. kysymys?
2. kysymys?
3. kysymys?
- olen lukijana / liityin lukijaksi
- mainostin arvontaa: linkki
- sähköpostiosoitteni on
tiistai 9. lokakuuta 2012
Viikonlopun kuvia ja jalkamurheita
Tässä siis kuvia Piotrin valmennuksista viime viikonlopulta!
Ja sitten niihin murheisiin: eilen piti olla Annan estevalmennus, mutta heti tallille tullessani yksi tallituuraajista sanoi että kannattaa katsoa heti Nöpin jalkaa, onko se hyppykunnossa... Noh, otin hevosen ulos karsinasta ja toinen takajalka aivan tukki. Könkkäsi hieman. Ennen kuin olin jalkaa edes millään tavoin tutkinut, sanoinkin jo ääneen, että impparihan se on. Jalka ei ollut lämmin, mutta kivikova turvotuksesta. Vuohisesta löytyikin sitten pieni reikä...
Lähdin kävelyttämään hetkeksi kentälle ajatuksena katsoa paraneeko tilanne yhtään. Kyllähän se vähän paranikin, alkoi löytyä jo melkein hyvää käyntiä ilman könkkäämistä. Päätettiin sitten, että laitan hevosen kuntoon ja tullaan siihen valmennuksen alkuun katsomaan mihin suuntaan tilanne menee. Imppari vaatii kuitenkin liikutusta ja Anna oli myös sitä mieltä, että valmennukseen vaan jos ei ihan kolmijalkaiseksi mene. Noh, ravissa oli kuitenkin niin ep ettei kannattanut jäädä... Murheita oli toisellakin ratsukolla, Paavolla oli aikamoisesti riviä takajalassa ja se oli myös ep ravissa. Lähdimme sitten maastoon "vammaiskävelylle". ;) Hevoset kyllä nauttivat.
Talliin palatessamme käynti oli jo suht. normaalia ainakin Nöpillä ja turvotus oli laskenut huomattavasti. Pesin jalan ja puhdistin haavan. Sitten hevonen pihalle vain. Kurjahan se on laittaa kuraiseen tarhaan (ei ole kovasti vaihtoehtoja, oreille on kaksi tarhaa ja ne täytyy niiden kesken jakaa, ne eivät valitettavasti ole ne kaikista kuivimmat tarhat...) mutta sisällä seisottaminenkaan ei auta asiaa ollenkaan, kun jalka vain turpoaa pahemmin seisoskelussa. Joten liikkeessä täytyy nyt Nöpi pitää ja jalkaa päivittäin pestä... Oriprim-kuurillekin laitettiin, ettei nyt mene tulehdus niveleen kuitenkaan. Nyt harmittaa, kun ei itse pääse joka päivä hoitamaan jalkaa. Loppuviikosta käyn tallilla ja käydään maastokävelyllä, täytyy sitten katsoa alkaako tulehdus menemään ohi vai täytyykö ryhtyä vielä johonkin toimenpiteisiin (= kutsua eläinlääkäri).
maanantai 8. lokakuuta 2012
Piotrin valmennuksissa pe + la
Taas saatiin paljon oppia Nöpin kanssa, runsaasti kotitehtäviä etenkin omaan ajamiseeni...
Perjantaina meinasi tulla hieman kiire. Hevosen kanssa käppäilimme ulkona 40min ennen valmennusta, vettä satoi ja alkoi mennä aika tiukille ehdinkö ajaa ollenkaan, kun piti tyttöäkin lähteä nukuttamaan. Valmennukset olivat siis aika runsaasti myöhässä. Noh, pääsin kuin pääsinkin vihdoin ajamaan. Nöpi oli ottanut jo vähän kierroksia ulkona, kun se ihmetteli sitä seisoskelua ja käveleskelyä. Se oli maneesissa aika raskas kädelle joten Piotr ajoi ensin, haki Nöpin taas vähän kevyemmälle tuntumalle ja päästi sitten minut takaisin puikkoihin. Oli ihan eri fiilis heti. Ihan samaa harjoiteltiin kuin viime valmennuksissakin, hevonen pyöreämmäksi ja oma sisäkäsi pehmeämmäksi... Teimme myös joitain ravi-käynti-ravi -siirtymisiä. Pääosin kuitenkin keskityttiin siihen minun sisäkäteeni ja Nöpin rentouteen...
Lauantaina jatkettiin ja päästiin onneksi kentälle! Isolla nuorella hevosella on aina mukavampi, kun on tilaa mennä... Hevonenkin liikkui alusta asti paremmin omalla moottorillaan. Videolla näyttää etenkin alkuunsa löysälle, mutta tämän tarmokkaampi ei Nöpin vielä tarvitse olla kenenkään valmentajan mielestä, Piotrkin tähdentää että nyt haetaan rentous ja tasaisuus, vasta sen jälkeen kun on hevosellakin enemmän voimaa lähdetään hakemaan askelta enemmän irti maasta.
Harjoittelimme taas paljon siirtymisiä. Myös pysähdyksestä raviin. Piotr näytti, että siinä käynnissä tai pysähdyksessä täytyy saada hevosen tasapaino niinsanotusti "rikottua" ulko-ohjan avulla ja siitä lähteä pyytämään raviin. Mitenhän tämän nyt selittäisi niin kuten asian itse ymmärsin... Eli siirsimme ensin Nöpin ravista käyntiin. Tässä oli tärkeää, että myötäys tuli juuri oikeassa kohtaa, jotta jo ensimmäinen käyntiaskel oli eteenpäin. Sitten annettiin vain hevosen kävellä rentoa käyntiä, pitkällä kaulalla. Sitten kerättiin hevosta vähän enemmän "kasaan" ulko-ohjan pidätteillä ja tällä tavoin siis rikottiin se tasapaino missä hevonen oli juuri kävellyt. Siitä nopeasti pyyntö raviin johon Nöpi lähtikin lopulta hienosti. Sama tilanne pysähdyksestä raviin, vaikkei nyt liikuttukaan mihinkään niin samat ulko-ohjan puolipidätteet ja sitten pyyntö raviin. Teimme myös siirtymisiä askellajin sisällä aivan samalla tekniikalla -> ensin kulmassa puolipidätteet ulkoa (rikotaan tasapaino) ja siitä pyyntö eteen. Ja tärkeää: ei vedetä hevosta takaisin normaalitempoon vaan ulko-ohjan puolipidätteillä, jolloin ei kadoteta kaikkea energiaa.
Mutta se sisäkäsi! Voi turkanen sentään sanon minä :D Jossain vaiheessa taisin "tiuskaista" (en nyt siis ihan tiuskaista, mutta turhautuneelta taisin kyllä kuulostaa!) että "Se on jo niin rento kuin voi olla!" jolloin takanani seisova Piotr nappasi sisäkädestäni kiinni, sievästi "ravisteli" sitä ja näytti kuinka hellä se tuntuma sinne hevosen suuhun tarvitsee sisäkädellä olla. "Okei, ei se sitten ollutkaan rento..." piti myöntää... Noh, mitä tekee Emmi? Alkaa korjaamaan sisäkäden kovuutta pidentämällä sisäohjaa ja viemällä sisäkättä sivulle, ihan kuin se siellä olisi yhtään sen pehmeämpi. Tätä nyt sitten korjailtiin urakalla ja tiedän kyllä tasan tarkkaan ettei se hevonen tarvitse kovaa sisäkättä vaikka tuntuukin siltä että ilman sitä törmätään seinään/aitaan/mennään mihin sattuu. Kova sisäkäsi ei anna hevoselle tilaa ottaa pidempää askelta eikä myöskään auta hevosta yhtään rentoutumaan...
Lopputilanne oli kuitenkin se, että siirtymiset saatiin haltuun, Nöpi oli rennompi ja ajoittain oma sisäkäteni pehmeämpi, mutta sitä tarvitsee nyt vain työstää paljon. Lupasin, että seuraavalle kerralle ongelma on korjattu tai ainakin mennyt jo selvästi parempaan suuntaan...
Tässä vielä video lauantain valmennuksesta - videon lopussa Piotrin kommentit! Hauskaa kuunneltavaa :) "This fantastic couple!" ...
Kuviakin tulossa myöhemmin.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Kypäräkameran video + eilinen valmennus
Tässä nyt kuitenkin pieni pätkä kypäräkameran videosta. Piti vähän leikkailla, kun ei kukaan olisi kuitenkaan jaksanut katsoa vartin ravailua ja 8min kävelyä + puolen tunnin taukoilua... :P Harmi ettei niitä esteitä tullut nyt tuolle kameralle :(
Eilen oli Rosalin kouluvalmennus ja kyllä harmittaa, etten saanut ketään videoimaan! Tunne viimekertaisiin valmennuksiin (1x Rosalin ja 1x Annan valmennus) oli aivan täysin erilainen! Kuin tässä välissä olisi ollut kuukausia töitä... Nöpi liikkui alusta asti halukkaasti eteenpäin, ravasi isolla askeleella ja laukka PYÖRI! Rosali oli samaa mieltä, näyttikin aivan täysin eri hevoselta. Viime viikonloppu oli siis oikea piristysruiske Nöpille ja Rosali oli todella tyytyväinen, kuten tietenkin minäkin. Kyllä tuli hyvä fiilis.
Tästä jatketaan ensi viikonlopun Piotrin valmennuksiin perjantaina + lauantaina ja sitten toivottavasti yhtä hyvällä fiiliksella ensi maanantain Annan estevalmennukseen! Kyllä nyt tulee valmentauduttua, jes :)
Sadas postaus lähestyy, sitten onkin vuorossa arvonta... Katsotaan mitä kivaa keksin :)
tiistai 2. lokakuuta 2012
Ensimmäiset valjakkokilpailut!
Luvassa sitten pitkä postaus, sekä tekstin muodossa, että myöskin kuvien ja videoiden!
PERJANTAI
Viikonloppu starttasi meillä siis perjantaina, jolloin teimme kaiken mahdollisen valmistelun tulevaa kilpailua varten. Eli hevosen, valjaiden ja vaunujen puunaus, maratonin nuottien teko, maratonesteiden kävely, kaikkien mahdolliset tavaroiden valmiiksi katsominen eli suojien, pinteleiden, buutsien, turvaliivien, hattujen jne. Järjestelin vielä tavarat niin, että kouluosuuteen otettavat vaatteet ja hevosen mahdolliset varusteet (siis valjaat poislukien, ne saivat pitää paikkansa tallissa) olivat yhdessä kasassa, maratonvarusteet toisessa ja tarkkuusvarusteet kolmannessa. Järjestelmällisyys kunniaan \oMinullahan oli siis koko viikonlopun hevosenhoitajana ja groomina ihana Sanni, joka on ollut jo pitkään hevosenhoitajani, sieltä Sissi-ajoilta asti. En oikein edes pysty luottamaan keneenkään muuhun, Sanni tietää tasan tarkkaan kuinka haluan hevosen harjan letitettävän, jos sanon että hevonen valmiina klo. 10:10 niin hevonen on valmiina 10:08. Nyt kun Sanni on alkanut luottamaankin Nöpiin, kun se on vain käytökseltään sellainen suloinen nallekarhu, niin Sanni uskaltaa sen myöskin taluttaa paikasta A paikkaan B joten minun ei tarvitse huolehtia juuri mistään muusta kuin itse suorituksesta.
LAUANTAI, KOULU
Lauantaina aamusta alkoi sitten hevosen laittaminen. Kouluosuuteen ei ollut oikein mitään ihmeellistä valmistelua ennen suoritusta joten molemmat laitoimme hevosta. Hevosen jälkeen oli omien asujemme vuoro. Meillä oli Sannilta siniset takit jotka olivat mahtavan lähellä vaunujen väriä, hatut H&M:ltä 1e/kpl (alennuksesta, jee!) joihin oli lisätty siniset nauhat, ruskeat Roecklit (varusteurheilua!) ja minulla oli ajoessuna ruskea viltti jossa oli sinisiä kuvioita.Ennen verryttelyä kävimme valjakkotarkastuksessa. Saimmekin kehuja visuaalisuudestamme, sovimme niin hyvin vaunuihin ja hattujen värit olivat erittäin lähellä hevosen väriä! Noh, itse aina panostan mielelläni ulkoasuun ja Sanni on oppinut saman varmaankin minulta silloin Sissi-ajoilta, kun mottomme oli "Pääasia että edes näytetään hyvältä!" ;)
Verkkakenttä oli todella raskas, koska vettä oli tullut niin paljon. Todella liejuinen ja vetelä. Ei siis tullut juuri verkkailtua, siirtymisiä otin jonkin verran koska ne ovat tuottaneet eniten ongelmia. Verkassa Nöpi tuntui raskaalta ohjalle ja hitaalta käskyille, enkä ihmettele koska meillä oli todella painavat maratonit ja tuntui että hevosen jalat vain upposivat kentän pohjaan. Jätin siis verkan aika "huonoon" fiilikseen, mutta meillä ei kouluradalta ollut oikein muuta tavoitetta kuin päästä läpi. Itsehän en ole koskaan joutunut ajamaan mitään ratoja, ei ole koskaan aikaisemmin tarvinnut miettiä missä kohtaa teen ympyrän, missä kohtaa pysähdyn jne. joten tilanne oli aika outo.
Rata oli kuitenkin ihan OK. Edelleen Nöpi makasi kädellä ja siitä meitä rokotettiinkin, keskiraveihin lähtö tapahtui aika hitaasti ja keskiravi ei kantanut loppuun asti. Tiet olivat vähän mitä sattuu omasta mielestäni, kaikki tuli niin yhtäkkiä, kulmassa tajusin yhtäkkiä että "Ai niin, ympyrä!" tai "Ai niin, nelikaarinen kiemuraura!" joten ympyrässä saattoi olla yksi kulma ja nelikaarinen ei lähtenyt ihan C:stä... Saimme silti kehuja toisesta pääty-ympyrästä! Numerot olivat tasaisesti 6-7 joten ei huonosti ja prosentteja tuli toiselta tuomarilta 63,5% ja toiselta 60,3%. Tuo C:n tuomari olisi laittanut meidät 2. sijalle! Lopputulos tästä oli kuitenkin 4/13. Tuloslista oli aika hieno: voittaja oli kaksinkertainen SM-mitalisti, KV-kisoja kiertänyt Sanna Tirkkonen, luokan toinen oli muunmuassa MM-mitalisti (ja vaikka kuinka paljon olisi muitakin meriittejä tähän laittaa) Ben Simonsén ja luokan kolmas muumuassa SM:ssäkin kisannut Anna Koivisto. Ja sitten olimme me :D
LAUANTAI, MARATON
Heppa pääsi kouluosuuden jälkeen päiväruuille karsinaansa ja lepäämään. Me lähdimme myöskin keräämään voimia ja syömään. Tarkoitus oli myöskin mennä vielä radannäyttöön, mutta jätimmekin sen välistä, koska rata on jo meille ennestään tuttu. Autoimme vielä meidän ensikertalaisia shettiskuskeja nuottien tekemisessä ja kävimme vielä kertaalleen kävelemässä maratonesteet. Sitten olinkin taas aika alkaa valmistautua. Vaunuista piti irrottaa penkki (ei muuten ollut helppo juttu, onneksi oli vaunujen maahantuoja paikalla kertomassa vähän vinkkejä!) ja teipata kiinni nuotit + puukko (onnettomuuden varalta, jos täytyy vaikkapa valjaita päästä irroittelemaan nopeasti) + varapiiska (piiska täytyy olla kädessä, joten jos piiska putoaa, groomi antaa varapiiskan). Nuoteistakin kerron, se on siis yksinkertaisesti lista jossa lukee mitä sekuntikellon tulisi näyttää missäkin kohtaa rataa, jotta menemme minimiajan ja maksimiajan sisällä.
Pian Nöpi olikin taas valjaat päällä ja vaunut perässä. Kuskilla ja groomilla oli tummansiniset pitkähihaiset paidat, turvaliivit ja toki kypärät. Minulla oli myös sellainen kummallinen vempain kypärässä kiinni, siis kypäräkamera. Se sai kyllä aika paljon katseita ja naurahduksia... :)
Maratonilla on käytössä EMIT-ajanottojärjestelmä. Groomi saa sellaisen "lätkän" ja jokaisen osuuden lähdössä ja maalissa + A-osuuden kääntöpaikalla on leimauslaite johon groomi asettaa EMITin. Maratonin jälkeen tiedot "puretaan" EMITistä ja näin saadaan ihan tarkat ajat selville.
Lähdimme A-osuuden lähtöön odottelemaan vuoroamme. Heti kun kello näytti 16:25, Sanni leimasi EMITin ja lähdimme matkaan. Ensimmäiset noin 30 metriä Nöpi oli hieman epäileväinen ja olisi mielellään palannut takaisin, siitä tuntui vähän ikävältä ravata pois muiden luota. Heti kun käännyimme pois tallille vievältä tieltä, oripoika kuitenkin reipastui huomattavasti ja alkoi oikeasti näyttää siltä, että se nautti tilanteesta. Nöpi otti jopa laukkaa ihan omasta tahdostaan parissa kohtaa! Annoin sen mennä omaa tahtiaan, meillä ei ollut kiire ja ajattelin, että voimme ottaa käyntiä jos näyttää siltä että vauhti on ollut alkumatkasta liian kova. Nöpi painelikin menemään hyvällä innokkuudella. Kävimme kääntymässä kääntöpaikalla, groomi leimasi EMITin ja sitten matka jatkui takaisinpäin. A-osuuden maaliin tultuamme (taas EMITin leimaus) pohdimme hetken aikaa voimmeko lähteä heti D- eli käyntiosuudelle ja päätimme sitten startata D:lle saman tien. Taas EMITin leimaus ja sitten lähdimme kävelemään. Nöpiä ei tarvinnut juurikaan hoputtaa, muutaman kerran etenkin muiden hevosten tullessa vastaan piti hieman pyytää, mutta pääostin se käveli ihan itse rentoa pitkää käyntiään.
D-osuuden maaliin tultuamme (EMITin leimaus) kävelimme suoraan taukopaikalle joka sijaitsi valjakkokentällä. Taukopaikalla eläinlääkäri otti hevoselta sykkeen, steward katsoi suuhun ja molemmat katsoivat muutenkin yleisesti hevosen kunnon ja valjastuksen. Nöpi ei ollut juurikaan edes hionnut vielä ja se vaikutti oikein tyytyväiseltä. Sanni tarjosi hevoselle melassivettä joka maistui hyvin, onneksi. Sitten pitikin pian lähteä E-osuudelle.
Tässä kohtaa kypäräkamera on sanonut "Morjes!" ja lakannut kuvaamasta. Voi sääli! Olisin todella halunnut nähdä materiaalia esteiltä. Onneksi äiti oli ottamassa ihan videolle esteet joten niitä pääsette näkemään kyllä :)
Ensin siis kierrettiin pelto. Pellolla oli pakkoportteja muutama, eli kaksi "keppiä" joiden välistä oli pakollista mennä, jotta reitti olisi kaikille samanlainen ja saman pituinen. Esteistä sen verran, että esteillä on siis portteja, jotka on merkitty kirjaimin. Valkoinen A ja punainen A, valkoinen B ja punainen B jne. Valkoinen merkki täytyy olla aina vasemmalla puolella ja punainen oikealla, kun mennään paalien/muiden kiinteiden rakennelmien välistä.
Ensimmäisen peltokierroksen jälkeen menimme 1. esteelle eli "paaliesteelle". Tuli kyllä niin eksynyt olo! Tiesin tarkalleen missä kaikki portit olivat, mutta ne reitit jotka suunnittelimme menivät kyllä ihan hukkaan. Groomi oli hieman hämmentynyt tehtävästään myös ja taisin vähän esteen jälkeen läksyttää, ettei saa olla niin hiljaa. Sanni oli ollut siinä uskossa, että kysyn kyllä jos en muista ;) Mutta siinä kohtaa on jo myöhäistä alkaa kyselemään, groomin tehtävä on paitsi tasapainottaa vaunuja myös kertoa reittiohjeita siltä varalta että kuski ei vaan muista. Itse en muistanut, tai muistin mutta ajoin fiiliksen mukaan ja se ei ollut oikein, koska otimme juuri ne kaikki tiukimmat kurvit mitä oltaisiin voitu ottaa...
Taas kierrettiin pelto ja sitten 2. esteelle eli "rengasesteelle". Nyt olimme kaikki kolme enemmän tehtävän tasalla. Nöpi pyrki eteenpäin, kääntymisissä hidasti kovasti ja jossain kohtaa jouduttiin ottamaan käyntiinkin, mutta se lähti kuitenkin hyvin portilta pois. Reitti meni suunnitellusti ja esteen jälkeen oli niin hyvä fiilis, kuten videoltakin kuulee! :) Saimme tältä esteeltä luokan 2. parhaan ajan!
Taas kierros pellolla. Hyvä fiilis jäi täysin päälle, taisin sanoa pellon toisessa päässä että "Yksi este enää, me selvittiin!" joka sitten koitui kohtaloksemme. 3. esteelle eli "vesiesteelle" (kaikki nämä kolme kyllä olivat - kiitos sateiden - vesiesteitä) lähdimme sillä fiiliksellä, että jos Nöpi menee veteen heti yhdestä pyynnöstä niin sitten menemme veden kautta, muuten kierrämme veden koska ei kannata jäädä ensinnäkään ottamaan aikaa siinä yrittäessä saada hevonen veteen mutta ei myöskään antaa hevoselle huonoa kokemusta veteen menemisestä. Noh, Nöpihän ei veteen mennyt. Se on hieman erinäköinen kuin lätäköt esteen ympärillä, joten ihan ymmärrettävää sinänsä. Kiersimme siis A-portilta B:lle kauempaa. B:ltä oli todella tiukka kääntyminen ja vähän alamäkeen, siinä oli hieman ongelmia saada hevonen kääntymään. C meni suunnitellusti, mutta mitäs sitten! Ihan tohkeissaan suoraan C:ltä E:lle. Äääääääh!!! Ja tätähän emme huomanneet estealueella, olisimme voineet tilanteen vielä korjata. Itseasiassa emme huomanneet koko asiaa ennen kuin tuomari tuli meille siitä sanomaan. Olimme ensin siinä uskossa, että virhepisteitähän siitä tulee, mutta kysyimme asiasta ja tuomio oli hylky. :( Kyllä otti pattiin! Hevonen suoritti niin hyvin ja sitten kuski+groomi -kaksikko mokasivat! Kumpikaan ei ollut tajunnut lähteä C:ltä D:lle...
!!!!!
LAUANTAI KOKONAISUUDESSAAN
Noh, mitä tästä opimme? Ei saa jäädä siihen hyvään fiilikseen kiinni
vaan muistaa kääntää ajatukset seuraavaan tehtävään! Kisa ei ole ohi
ennen kuin on maalilinjan ylittänyt... Blaah, kurjaa mokata
ensimmäisissä valjakkokisoissaan jotka olivat samalla kauden viimeiset,
eli tilanteen pääsee korjaamaan vasta ensi keväänä. Mutta meillä on
Sanninkin kanssa vielä opittavaa ja etenkin siinä kommunkoinnissa. Sen
valitettavasti oppii vain tekemällä...
Lauantaina illanvietossa haimme kuitenkin punaisen ruusukkeen kouluosuuden 4. sijasta, joka on todella hyvin! Sen lisäksi voitimme valjakkotarkastuksen!! Valjakkotarkastuksessa katsotaan kuskin ja groomin asut, esiintyminen ja hevosen käsittely, hevosen kunto, esiintyminen, puhtaus, yhteensopivuus ja kengitys, valjaiden kunto, sopivuus ja siisteys, vaunujen kunto, siisteys ja vetopuomin korkeus+pituus+varaosat sekä yleisvaikutelma. Lisäksi saimme maininnan iloisuudesta, positiivisuudesta, pirteydestä ja TYYLIKKÄISTÄ HATUISTA ;)! Palkinto oli hienon hieno lasinen hevospatsas:
SUNNUNTAI, TARKKUUS
Sunnuntain pettymys vaihtui tsemppihenkeen, kun vuorossa oli sunnuntain tarkkuus. Kokonaistuloksen menetimme, mutta voimme ottaa vielä hyvän tuloksen tarkkuudesta. Nyt oli Sannilla vastuu hevosen kuntoonlaitosta, kun itse kävelin rataa koko sen ajan mitä käytettävissä oli. Melkein tunnin verran taisin pyöriä valjakkokentällä. Ajattelin, että tätä en nyt varmasti unohda!
Käveltyäni radan kunnolla lähdimme laittamaan hevosen vaunujen eteen. Verkkakentällä oli ensin vuorossa stewardin tarkastus, jossa stewardi pyysi esittämään hevosella ravissa kahdeksikon. Tarkoitus on katsoa, onko hevonen palautunut kunnolla maratonilta ja että se liikkuu puhtaasti. Nöpin kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Ravasin kentällä vain hyvin vähän, sen verran että sain hevosen liikkumaan kunnolla, koska kenttä oli edelleen raskas. Onneksi kisakenttä oli paremmassa kunnossa.
Tarkkuusradalla on siis oransseja keiloja. Kaksi keilaa muodostavat portin ja niiden välistä on siis mentävä. Portit ovat numerojärjestyksessä kuten esteradallakin. Keilojen päällä on keltaiset pallot jotka putoavat kosketuksesta ja pudotuksesta saa virhepisteitä. Suorituksessa on myöskin enimmäisaika. Lähdimme radalle hieman sekavin fiiliksin, koska Nöpi tuntui edelleen vähän väsyneeltä. Onneksi ensimmäisen portin jälkeen se alkoi jo piristyä. Saimme puhtaan perusradan ja lähdimme uusintaan iloisin mielin. Uusinnassa oli arvostelu jossa virhepisteet muutettiin ajaksi. Otimmekin sitten yhden pallon alas jolloin lähdin ajamaan hieman enemmän aikaa. Maalin tultuamme olin niin tyytyväinen - vain yksi pallo alas uusinnassa! Se oli niin hienosti sekä minulta että Nöpiltä. Vielä kun saa hevosen kunnolla kahden ohjan väliin ja liikkumaan omalla moottorilla eteenpäin niin hyvä tulee!
Sijoitusta emme saaneet, mutta hyvä suoritus silti. Olimme 5/10 joka ei ole huono ollenkaan.
Lopputulos on se, että ihana laji, ihanat kisat, ihana hevonen, ihana groomi! Koukutuin aivan täysin! Nyt tämä talvi treenataa ja ensi keväänä näytetään!
