Töissä tallilla, nimittäin! Olen nyt muutamia viikonloppuja paiskinut hommia Hessillä ja kyllä on ollut mukavaa taas pitkästä aikaa! Kyllähän tätä silloin kaksi vuotta teki päivästä toiseen, 5pv/viikossa mutta nyt "pienen" tauon jälkeen on tuntunut rentouttavalta ja mukavalta vaihtelulta. Voisin kertoa nyt tästä viikonlopusta, oli tarkoitus ottaa paljon kuvia, mutta siinä töitä paiskiessa kamera jäi kyllä ihan kakkoseksi...
Lauantaina aamu alkoi klo 9 heppojen ruokkimisella. Hessillä hevoset on ulkona yötäpäivää ja niillä on vapaa heinä joten väkirehujen saannilla ei ole mikään hirmuinen hoppu. Jaoin siis väkkärit alas tarhaaville hevosille ja ylös pihattolaisille. Hessillä pihatot on jaettu niin, että tammat asuvat kolmessa pihatossa ja orit kahdessa pihatossa. Yhteensä siis viisi pihattoa.
Väkirehujen jakamisen jälkeen tarkistin onko karsinoissa edellisen päivien jäljiltä mitään ja keräilin kakkakasat niistä missä jotain kerättävää oli. Tässä välissä oli aika aamukahville ja kahvien ajaksi päästimme Even ja Kaisan kanssa ponit eli shettiksemme Iidan, Nikon ja Myrskyn juoksemaan maneesiin. Kyllä lähti vauhtia pienistä poneista! Käsittämätöntä, miten tällä kolmikolla on aina virtaa juosta koko se aika mitä ne saavat maneesissa olla vapaina... Hevoset juoksevat yleensä sen ensimmäisen kolmen minuutin ajan ja jäävät sitten möllöttämään paikalleen.
Kahvien jälkeen oli aika lähteä laittamaan ensimmäisen tuntilaisen hevonen valmiiksi ja klo 11 oli sitten ratsastustunnin pitoa klo 12 asti.
Tämän tunnin jälkeen lähdimme Even ja Tiinan kanssa käyntimaastoon: minulla oli ruuna Hessin Nitro, Evellä tamma Savelan Puistotäti ja Tiinalla ruuna Bajarz. Oli ihanaa kävellä auringonpaisteessa ihan rauhassa pitkin ohjin vaikka pihalla olikin aika pureva pakkanen!
Käyntimaastolta palattuamme Kaisa oli laittanut Hessin Jeviirin valmiiksi ja suuntasin sillä pellolle. Oli tarkoitus ottaa ihan laukkavetoja hangessa, mutta hanki olikin lopulta niin huono (ensin leudot kelit ja sitten pakkasta = lumi oli saanut kovan pinnan) ettei siellä uskaltanut kuin hieman kävellä ja ravata. Jeville olisi kyllä selvästi tehnyt hyvää pikku laukkaspurtit, sen verran pirteänä se oli kuten kuvistakin voitte nähdä... Oli kyllä sellainen olo jatkuvasti, että istun tikittävän pommin päällä ja se pommi ei hallitse mitään jalkaansa :D
 |
| Öö, mitä tässä tapahtuu :D? |
 |
| Huomaatteko jotain uutta? Paitsi tuo ihanakamala kypärälakkini... :) |
Peltohumpsuttelun jälkeen oli sitten vuorossa jo seuraava ratsastustunti. Tai oikeasti puolituntinen. Iidaponi oli aikamoinen possuttelija, mutta sinnikkäästi pikkuratsastaja sai tehtyä Iidalle selväksi sen kuka päättää suunnan maneesissa! Ihania nämä shettikset... ;)
Ratsastustunnin jälkeen oli hetki aikaa huomioida Nöpiäkin. Se jää työpäivinä vähän kakkoseksi, koska etusijalla on kaikkien muiden hommien valmiiksi saaminen. Nöpi sai torstaina eli 7.3 akupunktiota ja oli kuulemma aikamoisen kova kaikkialta lihaksistaan... Muuten se on lomaillut kisoista asti joten päätin nyt vain juoksuttaa vyöllä + goguella. Tuli letkeää askelta, mutta ei ollut varsinaisesti mikään terävä. Laukka oli nyt parempaa oikealle mitä viimeksi, kun juoksutin näin. Ehkä siis akupunktiosta oli hyötyäkin? Kuukauden päästä tulee fysioterapeutti, mielenkiintoista nähdä mitä hän Nöpistä sanoo. Itse veikkailen nyt kyllä vain niitä löysiä takapolvia - tai toivon, koska siihen nyt on lääkkeenä voimistelu...
Nöpin jälkeen lähdin hevosten juottokierrokselle. Näin talvisaikaan ei alhaalta tallista ylös pihatoille menevä letku ole käyttökunnossa, joten juotot hoidetaan pickupilla ja ämpäreillä. Ei mitään mukavinta hommaa, mutta haba kasvaa ja pääasia, että hevoset tulevat juotettua! Kaikki pihatot saivat saavinsa täyteen vettä ja tarhaavat hevosetkin pääsivät juomaan. Samalla pihattohevoset saivat päiväruokansa ja mössönsä (melassi+pellava+öljy -mössö). Tässä välin hierojaopiskelija Janika, joka Nöpiäkin on hieronut, tuli tallille ja näytin hänelle hevoset mitkä odottelivat jo tallissa hierontaa.
Vielä ennen iltaruokien jakoa kävin katsomassa, kun Eve ja Tiina juoksuttivat Tyyneä. Oli kuulemma hieman haastava juoksuttaa joten menin itse liinan toiseen päähän ja ei siinä mitään muuta ongelmaa ollut kuin se, että Tyyne olisi halunnut kovasti näyttää pelkästään hienoa laukkaansa liinassa. Vähän jumppaamista erikokoisilla ympyröillä ja taivutuksen säätelyä niin alkoi sieltä löytyä oikein rento ja letkeä Tyyne.
Klo 18 hevoset sitten saivat iltaväkkärinsä. Talliin jäi vielä ihmisiä joten itse suuntasin iltaruokien jaon jälkeen kotia kohti.
Sunnuntaina aamu starttasi ihan samaan tapaan klo 9 väkirehujen jakamisella. Tämä päivä vaikutti heti olevan poikkeuksellinen verrattuna edelliseen, koska talli oli aivan jäässä ja vettä ei tullut mistään hanasta... Lämmitin oli jo aamulla käyty heittämässä päälle ja se oli suunnattuna vesipisteeseen, mutta hain vielä tallin täyteen hevosia jotta koko talli alkaisi hiljalleen mennä plussan puolelle.
Laitoin ratsastuskuntoon 3v orin Lakupeikon, jonka kanssa suuntasin maneesiin. Lakupeikko on siitä mukava kolmevee, että sen kanssa voi jo lähteä hommiin ilman apukäsiä. Se antaa nousta selkään ja köpsöttelee rauhallisesti. Jokaisen nuoren juoksutan toki aina liinassa ennen selkäännousua, jotta pääsen näkemään niiden sen päiväisen vireystason. LP vaikutti ihan normaalilta omalta itseltään. Ratsastaessa vaikutti, että se edelleen meni vähän käsijarru päällä. Ravissa haettiin vain eteenpäinpyrkimystä ja nimenomaan sitä HEVOSEN eteenpäinpyrkimystä, ei niin että ratsastaja joutuu pyytämään jokaisen askeleen. On tärkeää nuoren kanssa, että auttaa niitä hakemaan sen oman moottorin jo tässä alkuvaiheessa.
 |
| Lakupeikko |
LP:n heitin ulos ja hain tilalle toisen kolmeveen. Tämän jälkeen aloin tyhjentämään ensimmäistä kahdesta karsinasta jotka tarvitsi tyhjentää kokonaan (tai ei kokonaan, mutta niin että karsinaan jää vain puhdasta pellettiä).
Tiina tuli pian talliin ja aloimme laittaa heti hevosia taas käyntimaastoa varten. Nyt maastoilemaan pääsivät nuoret hepat Patruuna ja Pätmän. Ensin vuorossa oli Patruuna jonka seuraksi otimme Tiinan eilisen maastokaverin "Paavon" (Bajarz). Patruunan juoksutin nopeasti maneesissa ennen selkäännousua. Selkäännousu sujui taas edellistä paremmin joten hyvällä mallilla ollaan. Ihan ensimmäiset selkäännousut jännittivät Patruunaa todella kovasti, mutta nyt se pysyy jo kohtalaisen rentona eikä sen kanssa tarvitse enää kiinnipitäjää. Sitten me lähdimmekin possujunassa kohti metsäteitä!
Tielle osui yksi este joka meinasi olla todella vaikea ylittää. Lumivalli! Kun siihen ensimmäisen kerran satuimme, meinasi Patruuna jo kävellä vallin yli ihan muina miehinä Paavon perässä. Sitten se tajusi ihmetellä, juuri jalkansa nostettuaan, että HUI mikä tämä on?! Hetkihän meillä siinä vierähti ja lopulta tulin selästä alas ja talutin poitsun vallin yli muutamaan otteeseen. Ei kun takaisin selkään ja matka jatkui. Loppumatka meni oikein rauhallisissa merkeissä, Patruuna on oikein fiksu nuori mies. Lumivallikaan ei ollut takaisin tullessa enää millään tavoin kummallinen juttu vaan siitä käveltiin ihan suoraan yli! Voi näitä nuoria. :)
Patruunan jälkeen oli Pätmänin vuoro. Pätmän on ehdottomasti näistä kolmevuotiaista suosikkini. Se on pienikokoinen, sopivasti säpäkkä, erittäin hyväliikkeinen ja myöskin irtohypytyksissä hypännyt todella hyvin. Sen isä on Sicco Sil joka oli aikoinaan ehdoton lemppari ratsutettavistani. Emä on T.M. Titanikki, suokkitamma jolta löytyy kans säpäkkyyttä luonteestaan. Pätmän on ihan täysin vahinkotuotos, mutta aika hieno vahinko kuitenkin. Pätkiksen juoksutin myös ennen selkäännousua ja sillä oli vähän enemmän omia mielipiteitä, kun maneesissa oli mukana Tiinan maastoratsu Turo-Teilori. Pätkis olisi niin kovasti halunnut aina Teiskon luo, mutta kun siinä aikamme keskustelimme asiasta, alkoi Pätkiskin asettua. Selkäännousussa oli apulainen vielä pitelemässä kiinni, mutta Pätkis kyllä seisoi oikein rauhallisesti.
Taas lähdimme possujunassa samalle lenkille minkä teimme Patruunankin kanssa. Pätkis käveli oikein luottavaisin mielin, kovin innoissaan Teiskon perässä. Kaikki mahdolliset asiat mitkä olivat jännittäneet edellistä kaksikkoa ja jännitti nyt Teiskoa (maassa oleva tuoli puoliksi lumen alla, keskelle metsätietä luultavasti tuulen mukana leijaillut sininen pressu jne.) ohitimme Pätkiksen kanssa korvaa lotkauttamatta! En voi oikeasti enempää hehkuttaa tätä nuorta oria, tässä on niin fiksu ja reipas tuleva kisaponi/-hevonen (ei varmaa tietoa säkäkorkeudesta, selästä tuntuu ja maasta näyttää ponilta)!
Maastoilujen jälkeen tyhjentelin ensimmäisen karsinan loppuun ja aloitin tyhjentämään toista. Pian tulikin Tyynen katsoja/kokeilija ja hetki vierähti Tyyneä esitellessä ja heidän kokeillessa sitä. Tyyne siis on myynnissä, kuten myös Nitro ja nämä edellä mainitsemani kolmevuotiaat (paitsi LP).
Ihanat apulaiseni täyttivät sillä välin pickupin lavalla olevat ämpärit kuumalla vedellä jota saatiin siis maneesin vessasta, koska tallista ei edelleenkään tullut vettä. Lähdimme sitten yhdessä Tyynen luota päästyäni juottamaan hevoset ja ruokkimaan pihattolaiset.
Hevosten juoton jälkeen meni vielä hetki, että sain toisen karsinan tyhjäksi. Aikamoista lihaskuntotreeniä... :)
Hevoset sisältä tallista heitettiin vielä ulos. Vettä alkoi tulla, kun puhallin siirrettiin eri paikkaan tallissa. Tallin lämpötilakin oli jo plussan puolella, joten hepat pääsivät viimein ulos. Kaikki olivat aika malttamattomia, jokaisella oli niin kova kiire takaisin pihalle. Nämä kyllä ovat tallissa jos tarve vaatii, mutta selvästi jokainen oli mielissään ulos pääsystä vaikka ulkona pakkasta oli edelleenkin -15 ja tuuli oli aika pureva.
Väkirehut jaoin taas klo 18 ja jälleen oli päivä pulkassa ja kotiinlähdön aika. Hieman jäi harmittamaan, että aikaa ei tänään ollut Nöpille, mutta muut hommat tuli hoidettua ja nuoret pääsivät maastoilemaan ensimmäistä kertaa ratsain.
 |
| Kaapin ehdin siivota nopeasti! |
Jaksoiko kukana tätä sepustusta lukea?
