Hyvää juhannusta!

Näyttelyharjoituksia

Eilen kävin Hovilla ja sain pikkusiskoni Susannan kuvaamaan päivän touhuja.

Ensin otettiin 3v oripoika Fire näyttelyharjoituksiin. Hienosti meni tokat harjoitukset! Vielä täytyisi paremmin saada Fire siirtämään yhtä etujalkaa kerrallaan ja takajalat pysymään paikallaan. Etujalat siirtyy jo, kun pyytää siirtämään painoa vastakkaiselle puolelle kuin mitä jalkaa pitäisi siirtää. Tämä tapahtuu niin, että mikäli haluaa hevosen siirtävän esimerkiksi oikeaa jalkaa seisoo hevosen edessä ja yksinkertaisesti pyytää narusta sitä liikumaan sivusuunnassa vasemmalle jolloin sen on pakko ottaa oikea jalka ylös (paino pysyy vasemmalla jalalla ettei mene heppa nenälleen ;). Nyt vain takajalat tuppaa tulemaan etujalkojen mukana. Noh, kuvista näkee millä mallilla ollaan:

Hyvä venytys, takajalat hyvin, mutta etujalat mahan alla.

Hevonen itsessään on ihan samassa asennossa mutta venyttää vähemmän eteenpäin joten etujalatkin on vähän suoremmassa. Tässä kuitenkin pullottaa alakaula, eli saisi venyä enemmän eteenpäin.

Pari söpöilykuvaakin :))

Ziroco, 15v pääsi ensin ratsun hommiin. Sillä on nyt alettu myös ravaamaan ja laukkaamaan. Alkuun oli ravi hieman jäykähköä, mutta laukassa taas tapansa mukaan vertyi ja raviaskelkin alkoi venymään eteenpäin paremmin.

Näyttelyharjoitukset tämän kanssa on niin mukavia, ei tarvi kuin pyytää niin ori seisoo asennossa niin kauan kuin vain sen haluaa seisovan... Vielä kun kentän vieressä olevalla laitumella oli tamma niin sillehän piti vähän pörhistellä. Ziroco on siitä mukava ori, että vaikka se tammoille huutelisikin ja esiintyisi niille, se pysyy kokoajan ihmisen luona eikä unohda missään kohtaa olevansa narun nokassa. Se on oikea herrasmies.

Vielä oli vuorossa 5v tamma Zambra. "Santtu" on vuosi sitten sisäänratsutettu, mutta ei vielä osaa juurikaan sen kummempaa kuin kulkea jokaisessa askellajissa ja kääntyä + pysähtyä pyynnöstä. Zambran kanssa on kuitenkin tehty paljon töitä maastakäsin ja sen kyllä huomaa! Niin rauhallinen ja kiltti, selkäännousussa seisoo aivan paikallaan, keskittyy työntekoon enemmän kuin ympäristöön... Harjoittelimme paineelle myötäämistä ja onneksi sekin on harjoiteltu niin hyvin maastakäsin, että oli helppo tehdä se selästä. Alkuun tamma siis kulki vähän jännittyneenä alakaula pullollaan pää taivasta viistäen, mutta heti kun se tajusi idean myödätä ohjan paineelle alkoi muoto laskeutua alemmas ja sitä kautta ravikin rentoutua. Laukat nousivat molempiin suuntiin, vasemmalle huonommin mutta lopulta kuitenkin (tarjosi oikeaa laukkaa vasemmalle alkuun). Todella hieno tamma, erittäin nopeasti oppiva!

NÄMÄ KAIKKI OVAT SITTEN MYYNNISSÄ JA NÄHTÄVÄNÄ 1.7 MYYNTINÄYTTELYSSÄ HOVIN RATSUTILALLA: http://www.hovinratsutila.fi

Seniorimestaruus hopeaa + muita hyviä suorituksia

Tiistaina aamulla tuli tallilta viestiä, että hyppäisinkö myös Muusalla 70cm ja 80cm. Muusalla tuli käytyä pariin kertaan Kärkkäisen Annan valkeissa joten jonkinlaista tuntumaa siihen oli jo saanut joten vastasinkin heti, että mielelläni hyppään.

Tallilla tuli katseltua ensin hienoja suorituksia nuorilta hevosilta kuten myös nuorilta ratsastajilta pienemmissä luokissa ja samalla opeteltua rataa itse. Kävin kyllä kävelemässäkin, jotta näki linjat esteeltä toiselle - voi vähän tehdä alustavia suunnitelmia miten kannattaa ratsastaa.

Muusa oli vuorossa ensimmäisenä 70cm luokassa, Sanni jäi laittamaan Nöpin kuntoon. Muusa tuntui verkassa energiseltä ja muutamat ensimmäiset hypyt se vain puski innoissaan esteelle ja kuski sai yrittää pysyä kyydissä. Noiden "energianpurku"-hyppyjen jälkeen alkoi sujua hienosti ja tammakin tyytyi siihen osaansa mikä sille annettiin - odottaa ratsastajan käskyjä.
Radalla Muusa syttyi uudestaan ja syöksyi intopiukeena ensimmäiselle esteelle ja siinä sitten kolisi puomit. Tokalle sain jo tamman kiinni ja kootumpaan laukkaan ja puhtaasti yli siis. Sarjan A-osa meinasi hieman jännittää laukka hieman hyytyi, mutta nöyrä hevonen selvitti kuitenkin tämänkin tehtävän puhtaasti. Loppu rata oli puhdas ja tasainen, oikein hyvä suoritus.

Juoksin heti - Muusan selästä laskeuduttuani ja annettuani sen taluteltavaksi - hakemaan Nöpin tallista. Pikaisesti selkään ja heti kentälle ravailemaan. Hyvin nopeasti myös laukkaa ja ensimmäiset hypyt. Alkuun oripoika tietty taas keskittyi muihin, mutta heti kun alettiin kunnolla tehdä töitä, alkoi korvat olla vähän enemmän ratsastajan suuntaan ja hevonen mieleltään muutenkin maltillinen. Hypyt olivat kuitenkin löysiä, samoin laukka...
Radalla se löysyys tuli ilmi vielä paremmin. Vielä kun ennen rataa ori ehti nähdä kentän ohi kävellen "Nöpin naisen", Tyynen (hyvin vahvassa kiimassa) ja Nöpi tietenkin jäi katselemaan tamman kulkua ja vahtimaan sitä. Pari hyppyä taisi olla ihan ok, muuten sai vain ratsastaa eteen että olisi ollut edes jonkinmoinen laukka. Sarjan A-osalle tulikin kielto, se oli pelottava mustavalko-raidallinen pysty. Tokalla yrittämällä yli kuitenkin ja loppu rata puhtaasti, eli neljällä virhepisteellä.

80cm luokassa ratsastin Nöpillä ensimmäisenä joten siinä jonkin aikaa käveltyäni aloitin verkkaamaan uudestaan. Yritin hakea enemmän laukkaa verkkakentällä ja pyytää vähän vahvemmin (äänellä, istunnalla) hevosta lähtemään hyppyihin. Nyt tuo Nöpin tyttökaveri oli samalla kentällä ja se vähän sekoitti pojan mieltä, mutta radalle mentiin kuitenkin suhteellisen luottavaisin mielin ja tyttökaveri Tyyne oli vuorossa meidän jälkeen, joten ratsukko tuli samalle kentälle odottelemaan.
Nöpi oli vieläkin tahmeampi ja aina Tyynen luota poispäin laukatessa yritti lyödä jarrut päälle. A-osalle tuli taas kielto, mutta herra päätti kävellä esteestä läpi estoista huolimatta... Käänsin ohi B-osalta joten tästä episodista 8vp (ensimmäiset 4vp tuli pudotuksesta, ei kiellosta, koska ori ei ottanut yhtään askelta sivulle tai taakse vaan jatkoi suoraan eteen, toka 4vp tuli sitten kiellosta kun käänsin pois B-osalta). Tokalla yrittämällä sarjakin ylittyi. Kaksi viimeistä hyppyä olivat aivan järkyttäviä, Tyynestä poispäin huonossa laukassa ja melkein paikaltaan.
Lopputulos siis 8vp ja pieni analyysi: viikonlopun suoritus näkyi ja tuntui hevosessa, se oli väsynyt ja vetelä. Rankka kevät vaikuttaa hevoseen jo kovasti ja nyt loma on todellakin tarpeen.

Muusan selässä tuntui taas vähän helpommalta, kun oli eteenpäinpyrkivä hevonen alla. Verkkahypyt lähtivät ensin vähän pitkässä laukassa laakaa (hyppää lähinnä eteen, ei ylös) mutta kaksi viimeistä hyppyä tuli jo terävämmin.
Radalla tsemppasin sille viime luokassa pudonneelle 1. esteelle ja ratsastin Muusan lyhyessä laukassa josta hyppykin oli sitten terävä. Taisin oikein huokaista ulospäin esteen jälkeen ja siinä samassa paketti levisi, laukka valui pitkäksi. Kakkoselle tulimme kyllä hyvään paikkaan, mutta pitkästä laukasta Muusa otti puomi etujaloillaan alas. Piti taas ryhdistäytyä ja muistaa ratsastaa laukkaa teräväksi jokaiselle esteelle eikä antaa hevosen laukkailla pitkänä. Loppu rata oli taas hyvä, puhdas. Kyllä harmitti, mutta ei mahtanut mitään!

Kuitenkin tuolla 80cm luokan suorituksella nappasimme Muusan kanssa UrHun seniorimestaruuden hopeaa!

Nöpi lähtee nyt laitumelle ansaitulle lomalle, joten sen kanssa TOIVOTTAVASTI jatkamme syksyllä. Nyt tämä kesä taitaa sitten kulua valmentaessa ja Hovin ratsutilan nuoria arabeja ratsastaessa. :) Päivitykset saattavat vähentyä hieman, mutta kukapa nyt ihanaa Suomen kesää haluaisi viettää sisällä tietokoneella istuen?

Hyvää kesää kaikille, kirjoittelen kyllä taas heti kun kirjoiteltavaa on!

Valokuvasatoa Kummajaisista

Tuli itsekin kuvailtua jonkin verran Kummajaisissa. Nykyään ei tunnu oikein olevan samanlaista intoa kuvaamiseen joten kuvailin vain ratsukon sieltä ja toisen täältä, mutta tässä nyt viisi mielestäni parasta kuvaa. Ihanaa, kun on paljon värejä!

(ps. mikäli joku ratsastaja etsii kuvia itsestään voi laittaa sähköpostia os. emmi.lepola@gmail.com, mutta laitathan hyvät tuntomerkit mukaan! Kuvia EI ole koululuokista (vain tästä yhdestä on) eikä myöskään sunnuntain 1a ja 1b luokista.)

Kummajaisia

Kisa-aamuna ajelin jalat jännityksestä täristen tallille. Ensimmäistä kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin mua oikeasti jännitti tuleva kisasuoritus! Tallille päästyäni se onneksi katosi. Olin jo edellisenä iltana radanrakentamisessa auttaessani opetellut radan, mutta kävin sen verran pyörähtämässä kisakentällä, että tarkistin linjat esteeltä toiselle. Onneksi rata vaikutti helpolta. Tallissa alettiin heti Sannin kanssa puunaamaan heppaa joka oli oikein tyytyväisen ja levänneen näköinen. Meidän luokassa oli vain 8 lähtijää, joten pääsimme heti verkkakentälle verryttelemään. Nöpi vaikutti oikein hyvältä! Hieman raskas kädelle ja pohkeen takana, keveni kyllä hetkittäin. Vähän oli sellainen fiilis kuitenkin kuin olisi junan puikoissa ollut - kiihdytys keski aikansa ja niin kesti myös jarrutus... Tälläistä tämä on nuoren kanssa, edellisenä päivänä oli kaikki hyvin ja nyt tuntui sitten tältä eikä puolessa tunnissa ihmeitä ehtinyt tehdä. Hypyt olivat ponnettomia, todella löysiä...

ONNEKSI kentälle tuli juuri ennen meidän lähtöä toinen ori. Nöpillä ego kasvoi, etupää keveni (ei liikaa onneksi ;P) ja energiaa löytyi yhtäkkiä. Kaksi viimeistä hyppyä tuli nappipaikkaan ja hevonen oikeasti ponnisti hyppyyn. Tuli siis lähdettyä hyvillä mielin radalle.

Olin jo käynyt läpi suunnitelman kuinka aloitan radan. Olen kamalan järjestelmällinen näissä asioissa ja välillä se johtaa siihen, että menee pasmat sekaisin jos kaikki ei menekään kuten ajattelin. Nyt piti vain ratsastaa puhdas rata, kun arvostelu oli A.0.0 (kaikki nollan ratsastaneet ovat tasavertaisia 1. sijalla). Joten suunnitelmani mukaisesti ravasin reippaasti lähelle ensimmäistä estettä jotta Nöpi näkisi tuon kammottavan pinkin esteen ja kävelin siitä ohi. Ori ei vilkuillut estettä yhtään. Lähtömerkin saatuani otin puolikkaan kentän verran laukkaa astetta reippaammassa tempossa ja sitten kohti ykkösestettä. Nöpi hyppäsi mahtavilla ilmavaroilla ja tuntui hyvältä ratsastaa. Kakkonen ja kolmonen yhtä hienosti. Nelonen oli sarja, yhden laukka-askeleen välillä. Tämä oli ensimmäinen kerta tuollaista sarjaa Nöpille ja A-osan jälkeen se jarrutti, ihmetteli mutta jatkoi matkaansa ja ponnisti aivan hurjan hypyn B-osan yli. Hieno heppa. Vitonen, kutonen ja seiska yhtä hienosti ja tässä kohtaa tiesin, että nyt tulee nolla.

Noh, olisikin ollut näin hyvin asiat. Viimeistä estettä, eli kasia lähestyessäni havaitsin ihmisen esteen edessä. Kyllähän siinä meni hetki, että asian oikeasti tajusin ja pystyin siihen reagoimaan, mutta karjaisin sitten vain että pois edestä. Nöpillä meni kuitenkin myös jonkin aikaa, että a. tajusi tilanteen ja b. pystyi jatkamaan asiasta huolimatta, se siis jarrutti kovasti (kuten kuuluukin, ei ihmistä päin hypätä...) mutta kys. henkilön siirryttyä esteeltä pois oli vielä aikaa puskea ori yli viimeisestä esteestä. Ei Nöpi siitä laukasta kuitenkaan löytänyt enää ponnistusvoimaa esteen yli ja otti takasillaan puomin alas... Voi kurja! Kyllä otti päähän!

Kävinkin asiasta tuomaritorniin valittamassa ja olisin saanut ratsastaa koko radan uudelleen (tämä henkilö kävi virheensä myöntämässä ja kylläpä sen jokainen katsoja näki) mutta siinä hevosen omistajan kanssa juteltuani tultiin siihen tulokseen, että vautsi mikä rata siihen asti, ei kannata laittaa hevosta enää saman tehtävän eteen. Jälkeenpäin mietinkin, että olisihan se ollut vähän kurjaa ottaa mahdollisesti huonompi tulos nyt jo väsyneellä hevosella, kun rata oli muuten kuitenkin NIIIN hyvä. Joten saa olla vain tyytyväinen ja tuo virhe ei ollut minun eikä hevosen. Joten nyt vain pää ylös ja kohti huomisia iltakisoja joiden jälkeen Nöpi lähtee kunnon ansaitulle kesälomalle! Hyppään huomenna 70cm ja 80cm joista jälkimmäisessä kisaamme seuranmestaruudesta.

Ja nyt hirmuinen satsi kuvia! Lisääkin tulee, kunhan kuvaajat saavat kuvat nettiin asti.

 

 

Tässä se sarjan B-osa... ;D

 

Tässä viimeinen este ja tuossa näkeekin, kuinka joutui kyllä tekemään kaikkensa että sai hevosen yli siitä... Laukka kuoli -> hyppy oli paljon löysempi. Voi harmituksen harmitus!