Ypäjän reissu ohi, kirjoittelen myöhemmin paremmalla ajalla mutta kaikki meni hyvin, Nöpi päätti olla estehevonen (parhaat hypyt ikinä, onneksi tajusi hienosti valita paikan niiden näyttämiselle) ja suoritti hyvin askellajikokeen. Kentällä verkatessa ori oli aika pörheä ja keräsi itsensä aika kasaan ajoittain ja se johti sitten siihen (videolta tämän lopulta huomasin) että itse aloin keskittymään ihan liikaa "pitkään kaulaan ja selkään" ja sen johdosta hevonen pääsi vähän valahtamaan liiankin pitkäksi. Suoritti kuitenkin kaiken vaaditusti ja laukkakin pyöri hyvin, käynti toki erinomainen kuten Nöpillä aina. Oli kuitenkin rento, mitä se ei kyllä kentällä ollut ja olen tyytyväinen siihen, että keräsi itsensä ja ajatuksensa noin hyvin suoritukseen.
Nyt on vaan tän hevoshomman kanssa vähän ajatukset jäässä - mitäs nyt sitten? Nöpillä on parit isommat valjakkokisat kevään/alkukesän aikana, joten toistaiseksi se keskittyy ajohommiin. Itse käyn kyllä kerran viikossa sisllä valmennuksissa, joka toinen viikko este (Anna Kärkkäinen) ja joka toinen koulu (Rosali Kivitie). Kummajaisiin osallistutaan kyllä varmaan 70cm, koulua tuskin lähdetään
vielä kokeilemaan ellei laukassa hevonen yhtäkkiä löydä jalkojansa -
tällä hetkellä ei varmaan mahduta kääntymään aitojen sisällä...
Mutta niin, Roskilden kanssa mahdollisesti jatketaan myös kerta viikkoon työskentelyä. Kuitenkin selvästi vähenee taas hetkeksi aikaa tämä ratsastaminen siitä 3-4 kerrasta yhteen kertaan viikossa.
Jees! Nyt on löytynyt Nöpin kanssa se ratkaisu kaikkeen ohjaan nojailemiseen ja kuolaimeen kiinni puremiseen. Se tuli yhtäkkiä mieleeni katseltuani sen kuvia. Jotain kuvaa katsellessani tajusin, kuinka alhaalle sen pään kyömyn takia turpahihna väkisinkin asettuu ja jos hevosen anatomiaa yhtään osaa niin tietää, että hevosen hampaat jatkuvat aika pitkälle ylös. Lamppu vain syttyi päässäni ja heitin sille sitten sunnuntaina meksikolaisen tuon enkkuturpiksen tilalle. Normi turpis varmaan painaa tosiaan Nöpin hampaita poskia vasten ja tekee sitten aika kipeää. Kaikki pureminen, nojailu, vastustelu jäi! Ok, sellainen ajan saatossa opittu tuntuman vastustelu esimerkiksi siirtymisissä on edelleen, mutta hevonen oli niin paljon parempi ratsastaa!
Eilen maanantaina oli sitten Rosali Kivitien kouluvalmennus ja innosta puhkuen menimme Nöpin kanssa "kuin uusi ratsukko" maneesiin - hevonen oli kuin uusi, ratsastaja oli sen johdosta kuin uusi ja päällä oli tietenkin uudet varusteet (satulaa, saappaita ja kypärää lukuunottamatta) ;)
Kävimme ensin kentällä kokeilemassa millainen päivä tällä kertaa oli ja edelleen tuntui niin hyvältä. Hevonen oli letkeä, nyt parempi taas kuin sunnuntaina kun ei ollut niin paljon ylimääräistä virtaa purettavana. Sanni nappasi meistä parit kuvat kentällä (pitihän uusista varusteista kuvat saada) ja sitten suuntasimme maneesiin.
En selosta sen kummemmin nyt valmennuksesta, tässä on pätkä siitä:
Keskityimme siis suoruuteen ja lapojen kontrolloimiseen, mikä on tärkeää nuorella hevosella. Laukka pyöri paremmin oikealle kuten oikeastaan Nöpillä aina. Sunnuntaina jo tein sen tärkeän havainnon omassa istunnassani, että istun vinossa ja painan oikeaa lonkkaa ja jalkaa alas joka johtaa siihen, että hevonen esimerkiksi laukassa vasemmalle punkee ulos, kun en saa painoa sisäjalalle. Satula myös vähän valuu oikealle ja sitä saa sitten olla korjailemassa. Mutta vähän lohduttaa nämä asiat: 1. en ole varmasti ainoa, suurin osa meistä on vinoja - ei taida olla yhtäkään symmetristä ratsastajaa/ihmistä ja 2. ongelma on huomattu ja sitä voi alkaa korjaamaan.
Jäi niin positiivinen fiilis valmennuksesta, Nöpi oli oikea herrasmies ja keskittyi hienosti työntekoon vaikka muut ratsukot menivät välillä aivan vierestä ohitse. Kevään tullen nuoren oripojan ego on alkanut hieman kasvaa, mutta on mukavaa huomata, että työnteko maittaa silti.
Nyt siis hyvillä mielin kohti torstain laatuarvostelukarsintoja! Keskiviikkona käyn suorittamassa nopean pesun (onneksi on klipattu hevonen, pesun saa siis jalat ja häntä) ja torstai aamuna aloitetaan sitten ensin Tädin kanssa ja Nöpin vuoro on vähän myöhemmin.
Verestetääs nyt muistoja sitten. Postauksesta saattaa kyllä tulla kilometrien pituinen... Aloitetaan siis aivan, aivan alusta...
Manu (lv-ruuna Full Moon Frost) oli myyty melkein vuosi takaperin, kun varmaankin/muistaakseni Sanni alkoi puhua hevosen ottamisesta ylläpitoon. Ei ole mitään hajua kuinka Sanni sai vanhemmat vielä ylipuhuttua Manun vaikean myynnin (myynnissä ei siis muuta vaikeaa kuin se luopuminen!) jälkeen, mutta niin kävimme katsomassa x-tamma Pinewood Salem Alekumia eli Sissiä sen ratsuttajan tallilla. Kävin itsekin selässä, se oli mukavan tuntuinen ja hyvin peruskoulutettu nuori hevonen. Ja niin Sissi muutti pian meidän luoksemme.
Se taisi olla alkukesää, kun Sissi tuli ja Hippoksen mukaan syyskuussa 2008 on omistajanvaihdos tehty, eli Sissistä tulikin sitten kuitenkin meidän oma. Myynnissähän se oli kaiken aikaa vaikka olikin sen kesän meillä ylläpidossa. Tai siis Sannilla, itselläni meni keskittyminen omaan elämään ja Sissillä kävin vain silloin tällöin ratsastamassa.
Sanni kehitti tamman peruskuntoa ja valmentautui etenkin esteillä. Sissillä oli tuolloin kamala erikoiseste-pelko ja oikeastaan jokaiselle vähänkin tavallisesta ristikosta, pystystä tai okserista poikkeavalle esteelle tuli kielto jos toinenkin. Luottamus kuitenkin vahvistui ja itsevarmuus kasvoi koko ajan. Sanni hyppäsi kisoissa Sissillä ratoja 80cm korkeuteen asti.
Eräässä estevalmennuksessa Sanni sitten putosi Sissiltä vähän pahemmin ja jalka vääntyi jalustimessa ja T-luun ympärillä olevat lihakset repesivät. Niinhän siinä sitten kävi, että lääkärit antoivat tuomionsa: leikkaus ja puolisen vuotta toipumisaikaa. Piti tehdä sitten pikainen päätös koko perheen kesken ja Sissi muutti sitten Valkeakoskelle minun hoiviini. Asuin tuolloin Toijalassa joten Valkeakoskelle ajeli mielummin hevosta hoitamaan ja ratsastamaan kuin Vesilahdelle.
Sissi Valkeakoskella
Sissi Valkeakoskella
Jatkoin siitä mihin Sanni jäi. Varmuutta esteille, kunnonkohotusta, itsevarmuutta kaikenlaiseen liikkumiseen. Ystäväni Sailan kanssa laitoimme Sissin "pitkän muodon" -kuurille joka meinasi sitä, että tammaa ratsastettiin hyvin löysällä tuntumalla, lähes löysällä/pitkällä ohjalla niin ja pyydettiin sitä venyttämään tuntumaa kohti. Se oli kaiken aikaa ollut vähän epävarma siitä, uskaltaako kuolaimeen tukeutua ja kulki siis helposti tyhjänä edestä. Tämä "kuuri" auttoi kyllä jonkin verran.
Jossain se mielessä oli, että haluaisin lähteä hevosalaa opiskelemaankin. Lukio oli jäänyt kesken ja mitään koulua ei ollut sillä hetkellä käynnissä vaan olin kiinni työelämässä. Muutaman sähköpostin laitettuani paikkakin löytyi Hessi-tallilta ja pikakeskustelun käytyäni vanhempieni kanssa Sissi muutti Urjalaan Hessille ja päätimme, että se nyt toistaiseksi jää itselleni kurssihevoseksi ratsastuksenohjaaja-opintoja varten.
Hessille muutto oli minulle ja Sissille hyvä juttu. Hessillä kävi silloin vielä valmentajia usein, mm. Aki Hannula kävi valmentamassa esteillä pari kertaa kuussa ja Akin valmennuksista lähti meidän tarina lentoon. :) Yksi juttu palaa mieleeni aina. Oli valmennus, ratsastimme maneesissa. Aki oli tehnyt pienen radan: pysty keskihalkaisijalla, kaarto oikealle ja pysty pitkän sivun päässä, pysty toisella pitkällä sivulla ja lävistäjälle okserille. Okseri alkoi vain kasvaa ja kasvaa korkeutta. Viimeisen kerran okserin ylitettyämme oli pakko kysyä esteen korkeutta ja Aki totesi "varmaan jotain 130cm tai vähän päälle". Siinä sanoin viimein hyvästit omalle rimakauhulleni.
Esteet alkoivat nousta muutenkin sieltä 80cm metriin ja yli. Ensin valmennuksissa ja sitten tosiaan omasta rimakauhusta päästyäni myös kisoissa. Olin kuitenkin itse aika tiiviisti töissä sekä viikolla että viikonloppuisin ja muualle kisoihin lähteminen oli aika haastavaa eikä oikeastaan ollut edes rahaa lähteä, joten pysyttelimme aika pitkälti kotikentällä. Halusin kuitenkin, että Sissi näyttää mihin siitä on. Pyysin ystävääni Saaraa kilpailemaan tammalla eikä Saara kovin pitkään asiaa joutunut miettimään, yksi kokeilu ja se oli sitten päätetty.
Saaran kanssa Sissi pääsi oikeasti kilpailemaan ympäri Pirkanmaan ja Etelä-Suomen. Muistan niin ne muutamat kerrat, kun pääsin katsomaan. Jännitti niin pirusti! Radat olivat 100-120cm. 120cm luokista ei vielä menestystä tullut, mutta muutama sijoitus kuitenkin 110cm tasolta.
Sissi ja Saara kotikentällä
Sissi ja Saara ekoissa aluekisoissa
Itse pääsin kokeilemaan Sissin kanssa kenttää! Kahdet harjoitukset otimme kisojen alle. Hyppäsin yhden Ypäjä-lähiopetusjakson aikana ystäväni Sailan (joka on kisannut kenttää kans. tasolla) tarkan silmän alla Ypäjän maastoesteitä ja se oli Sissin mielestä alkujännityksen jälkeen hurjan hauskaa! Ilopukkeja lensi niin paljon... Lähempänä kisoja kävimme ystäväni Minnan kanssa, taas Ypäjällä. Tarkoitus oli saada valmentaja sinne ja
saimmekin, mutta valmennus peruuntui lähtöaamuna. Olimme jo tallilla
hevoset lähtövalmiina, kun valmentajalta tuli viestiä, että valmennusta ei ole, syytä nyt tähän en muista... Päätimme lähteä hyppäämään sitten keskenämme. Tässä video meidän menosta:
Kenttäkisat Keravalla sujuivat ihan odotusten mukaisesti. Luokka oli siis se helpoin eli harraste. Koulukoe oli siisti, tasainen, mutta vähän jännittynyt ja tästä 60%, sijalle 21/48. Estekokeessa paikkasimme vähän tulosta hypäten nopean nollan (kolmanneksi nopein), joka nosti meidät sitten sijalle 17/48. Maastokokeessa Sissiä jännitti ensimmäisten kolmen esteen ajan ja se hidasti vauhtia estettä lähestyessään, mutta rohkeasti ylitti kaiken mitä eteen laittoi. Ennen vettä tuli tökki, mutta ilman mitään peruutuksia tai sivuaskelia rohkaisin sen veteen ja veden jälkeen parin esteen yli maaliin asti. Veden jälkeen mokasin itse. En tiedä mikä ajatushäiriö tuli, mutta vilkaisin ranteessa olevaa sekuntikelloani jonka laitoin käyntiin lähdettyäni liikkeelle ja mietin, että nyt mennään liian lujaa ihanne aikaan nähden ja aloin pidättelemään Sissiä. Ennen maalilinjaa vilkaisin kelloa uudelleen ja oltiin jo melkein yli ajan ja sitten pitikin kannustaa eteen. Olisi vain pitänyt antaa laukata tasaista hyvää laukkaa maaliin asti, otimme tuosta sitten 4,4 virhepistettä. Loppusijoitus kuitenkin ensimmäisissä kenttäkisoissa 17/48 joka oli oikein kelvollinen tulos meille.
Jossain kohtaa Sissi alkoi tökkäämään ihan tavallisillekin rataesteille ja päätimme Saaran kanssa laittaa sen hyppylomalle. Oli kesä ja Sissi pääsi Stella-ponin kanssa pariksi viikoksi laitumelle. Loma teki hyvää ja Sissi oli jälleen oma itsensä, iloinen ja pirteä ja hyppäsi sekä teki muutenkin töitä mielellään. Tälläisiä lomia Sissi saikin sitten säännöllisesti, ei välttämättä laidunlomia mutta viikon mittaisia kävelytys-lomia kuitenkin. Samoin välillä pidettiin kuukaudenkin pituisia hyppylomia jolloin keskityttiin sileän ratsastukseen.
Jossain välissä, taisi olla kuitenkin jo ennen Saaraa Sissillä kävi ratsastamassa ihana koulutuupparimme Julia. Julia oli tyttö, joka jostain aivan puskista pyrähti tallille ja kysyi, olisiko ratsastettavaa hevosta. Itse ihailen moista rohkeutta tulla suoraan kysymään ja sanoinkin heti, että kyllä mulla itse asiassa olisi! Siitä alkoi Julian ja Sissin yhteistyö kouluratsastuksen saralla. Sinänsä harmi, että kaikki ne varsinaiset tavoitteet kaatuivat milloin hevosen sairasteluun (ähky) ja milloin ilmoittautumisessa tapahtuneisiin virheisiin, mutta Julian työ alkoi näkyä Sississä hyvin nopeasti. Pääsi pari starttaamaan yhden helppo A -luokankin.
Sissi ja Julia Ypäjällä Kiki Nybergin valmennuksessa
Sissi ja Julia kotikentällä kanget 2. kertaa
Itse aloin sairastamaan syksyllä 2010. Mitään diagnoosia ei lääkärit osanneet löytää, oireet olivat niin kummalliset. Ihan kaikkea aivokasvaimeen asti etsittiin. Lopulta kaikki oireet lakkasivat itsestään. Nyt myöhemmin diagnosoisin itselleni ihan vain väsymyksen. Kesä oli rankka ja muutenkin töitä oli tullut tehtyä aika tavalla. Kaippa sitä kroppa jossain vaiheessa vain sanoo, että nyt vähän lepoa... Mutta tällöin sairasteluni alettua Sissi muutti ylläpitoon reippaalle, nuorelle Susannalle Valkeakoskelle. Susanna kilpaili Sissillä seura- ja aluetasolla esteillä 80-110cm.
Susanna ja Sissi kisoissa
Valkeakoskelta Sissi muutti sitten takaisin Sannin hoiviin Vesilahdelle ja lopulta päätin joulukuussa sanoa itseni irti Hessiltä ja alkaa miettimään uutta alaa. Oli se ollut mielessä jo jonkin aikaa (ei työpaikasta johtuvia asioita, rakastin työtäni siellä) ja sitten päätin sen toteuttaa. Olisi se tullut tammikuussa eteen joka tapauksessa, kun sain huomata olevani raskaana... Ratsastus loppui siihen, raskausaikana (alkuraskaudesta) kävin hevosen selässä 2-3 kertaa.
Sissi laitettiin kuitenkin myyntiin, sitä pidettiin omistuksessamme vain kouluni takia ja olisi ollut tarkoitus valmistumiseni jälkeen myydä. Kesällä 2011 Sissi sitten muutti uuteen, ihanaan kotiin ihanien tyttöjen ratsuksi ja on niin rakastettu ja hyvinvoiva kuin hevonen voi olla :) Blogista Sissin kuulumisia: http://esteistunnassa.blogspot.com/
Sissi joka tapauksessa oli se elämäni hevonen, se jonka kanssa pystyi rohkaisemaan itsensä ylittämään valtavia esteitä, jonka kanssa koki onnistumisen tunteita kouluradoilla ja joka maastossa jätti kaikki muut kauas jälkeensä laukkasuorilla... Nyt seuraan sen elämää Veeran blogin kautta ilosta hihkuen aina, kun luen onnistumisista, valmentajien kommenteista: "Ei tunnu korkeus vielä missään." (Teppo Hakala) "Sissi on laadukasta tyyppiä." (Marko Björs) ja naureskelen mielessäni, että siitäs saitte kaikki jotka sitä hevosta epäilitte. Siitä sanottiin kaikenlaista: huonolaukkainen, ei tule menestymään yli metrin luokissa, "krooninen kieltelijä", jnejnejne.
Joten blogini kautta haluan vielä toivottaa onnea ja menestystä uusille omistajille. :) Menestystä tulee varmasti, toivotaan että onneakin on matkassa mukana - sitä ei voi hevosten kanssa olla koskaan liikaa!
Peruuntui nyt yksi kesän ajaksi sovittu ratsutus, joten olisi aikaa ottaa 1-2 hevosta ratsutukseen! Eli ratsutettava hevonen/poni majoittuisi Hessi-tallille joko pihattoon tai talliin - tai vaihtoehtoisesti yhdelle hevoselle on paikka myöskin katoksellisessa tarhassa jolloin hinta on hieman kalliimpi kuin pihatossa, mutta halvempi kuin tallissa. Talli-/pihattopaikasta omistaja tekee sopimuksen Hessi-tallin kanssa ja ratsutuksesta minun kanssani.
Ponit 135cm ->
Muuten rotuun, sukupuoleen ja ikään katsomatta.
Myös esimerkiksi kilpailutettavaksi (aluetaso) ja etenkin suokki-ihmiset huomio! Kesäkuussa esimerkiksi Sh-kummajaiset Urjalassa ja syksyllä sitten Sh-kuninkaalliset Ypäjällä...
Kävin Heidin puolesta hakemassa tuollaisen palkinnon eilen SRL:n ratsastusgaalassa, kun Heidi oli estynyt sen hakemaan (kisamatkalla Tsekeissä). Aika kova kunnianosoitus! ONNEA HEIDI!!!
Mieskin oli mukana vaikka niin täysin ei-hevosihmisenä koki varmasti tilaisuuden tylsäksi... Mutta ainakin ruoka oli hyvää! ;)
Flunssa tuli karkotettua nopeasti! Itse olen jo elävien kirjoissa vaikka räkä lentääkin, tyttö on jo terve, mies on vielä kunnon nuhassa.
Eilen tuli vietettyä koko päivä Tampereen hevosmessuilla yhdessä tyttäreni, äitini ja pikkusiskoni kanssa. Emme oikeastaan menneet ohjelman vuoksi vaan SHOPPAILUN vuoksi messuille ja kyllähän sitä tuli shoppailtuakin! Ihanaa, ostan oikeasti todella harvoin uusia ratsastusvaatteita (esim. nykyiset housut ovat 7v vanhat...) joten ne olivat nyt oikeasti tarpeen. Paljon jäi ostamattakin, pihi kun olen niin piti etsiä vain ne parhaimmat tarjoukset ja jättää ihanat HV Polon uutushuovat vielä odottelemaan... Mutta mitä tarttui mukaan?
Lähdin ihan erityisesti kisatakkia metsästämään, sille on käyttöä jo tulevana torstaina. Olin jo aivan epätoivoinen, kun en ollut kymmenisen "kojua" kierreltyäni löytänyt ainuttakaan kisatakkia edes sovitettavaksi ja sitten Ratsukellarista löytyi montakin! Animon tarjoustakkeja (270e) hypistelin kovasti, mutta en vain halunnut laittaa takkiin jolla käyttöä on vain muutama kerta ihan noin paljon rahaa. Sitten se osui silmääni! Pikeurin kisatakkeja alessa! Nappasin heti ensimmäisen ruskean takin ja sovitin sitä päälleni ja rakastuin heti. Ihana ompelutaitoinen äitini aikoo sitä lyhentää puoli senttiä hihoista ja ottaa puoli senttiä sisään sivuilta ja sitten se on täydellinen. Tämä on Pikeurin Premium-mallistosta, kenties viime vuodelta? Malli on kuitenkin Abigail.
Kyseessä tuo vasemmanpuolimmainen
Ratsukellarista löytyi myös Kingslandia alessa! En ole mikään suuri KL fani, mutta ihastuin tähän poolokauluksiseen neulepaitaan joka on oikein hyvä nyt kevään ei vielä niin lämpimille keleille.
Ennen takkeja olin löytänyt Esperadon housuja alennuksesta. Näitä housuja olen kuolannut jo pitkään! Sovitus johti siihen, etten voinut olla ostamatta. Eli mukaan lähti polvipaikkaiset ruskeat Esperadot.
Kisahuovan löysin samasta paikasta kuin housutkin, valkoiset huovat olivat 30,- tarjouksessa joten nappasin siitä pinosta valkoisen Esperadon huovan.
Muuta mitä tuli napattua itselle: Pikeurin kisasukat, tummanruskeat x-full suitset ja tummanruskeat full suitset. Kyllähän sitä jo siinä on. :)
Täällä on koko perhe sairaana :( Tyttö tuli kipeäksi ensin ja nyt ollaan me vanhemmatkin... Siispä ajatellen tulevaa viikonloppua ja ensi viikkoa saa tämän päivän ratsastelut jäädä, vaikka nyt olisi niin hyvä ensi viikon laatuarvostelukarsintoja varten vähän treenaillakin...
Mukavaa ohjelmaa kuitenkin luvassa joten pakkohan tämän sairastamisen on loppua kuin seinään: huomenna eli perjantaina Tampereen hevosmessuille (shoppailua!), lauantaina SRL:n juhlagaala, sunnuntaina kiipeän väkisinkin hevosen selkään ja käyn myös valmentamassa, maanantaina Rosalin kouluvalmennus, keskiviikkona Nöpin valmistelua karsintoja varten ja torstaina viimein ne karsinnat Ypäjällä... Sitten tuleekin sunnuntaina uusi heppa, josta jälleen kerron vastam kun se on pihassa :) Nyt tulee vähän pidemmäksi aikaa, ihanaa! Ei kuitenkaan oma, ihan ratsutukseen tulossa.
Eli kyllä tuolla kalenterilla täytyisi sairastamisen lakata, vai? Troppeja ainakin on sitä auttamaan... Tyttö onneksi vaikuttaa jo paljon paremmalta, jospa menisi ohi itselläkin yhtä nopeasti.
Olis jotain ylimääräistä tuolla kaapeissa, kyselkää enemmän + kuvia jos kiinnostutte!
- Saderatsastusloimi Thermostar Premium, tummansininen koko 135cm, mallia "korvista häntään" eli peittää myös kaulan ja lavat. Satulalle reikä, ei siis peitä satulaa. Ehkä kerran käytetty, jos sitäkään! Hp 40e.
Tänään käyn pitämässä yhden valmennuksen ja huomenna on vielä Roskilde+Nöpi, mutta sitten on useamman päivän pakollinen tauko hevostelussa. Olisi siis aikaa kirjoitella jotain toivepostausta, olisiko siis niitä toiveita?
Osallistukaa muuten Pikeurin kisahousujen arvontaan:
Nyt on sitten Peten kanssa koitos ohi! Kunnialla suoriuduimme vaikkei tulos ollutkaan sitä mitä lähdimme hakemaan.
Poni oli tosiaan edellisenä päivänä pesty ja paketoitu yötä varten (valkoiset jalat ja turve = ilman pinteleitä aamulla ruskeat, joten pintelit jalkaan yöksi) joten aamulla vain pakkasimme tavarat autoon ja sitten poni kyytiin.
Ypäjällä oli hetki aikaa ennen eläinlääkäriä joten katselimme vähän ympärillemme ja puunasimme ponia vähän lisää. Peten kopista ulos otettuamme tuli huomattua, ettei sitä lisäenergiaa sitten siellä olisikaan tarvittu... Muita oreja meni edes-takaisin ja sai pienen ponin pään aivan pyörälle. Pete on siitä mukava ori kuitenkin, että vaikka se on levoton ja säätää, se ei tee mitään ilkeää kuten esimerkiksi hypi pystyyn. Se on vain sitä hörinää ja pyörimistä, minkä kyllä kestää. Eläinlääkärin tarkastuksessa alkuunsa sama levottomuus jatkui, mutta sitten Pete taisi huomata, että nopeammin tulee hommat hoidettua kun seisoo paikallaan. Tarkastuksessa ei ollut mitään huomautettavaa.
Sitten rakennearvostelua odottelemaan. Tässä välissä kävimme kuvattavana (tai Pete sai poseerata ;) ja suorittamassa vielä viime hetken puunaukset - eli lisää showshinea...
Rakennearvostelua ennen kävelytin Peteä maneesin edessä ja poni onneksi rentoutui siinä kävellessä ja alkoi kävellä pitkin askelin. Luottavaisin mielin siis arvosteltavaksi! Kaikki sujui muuten hienosti, mutta paikallaan seisominen oli vähän haastavaa, kun piti saada katsella jokaiseen suuntaan ja touhuta kaikenlaista. Kuka nyt paikallaan haluaisi tapittaa, tylsää! Irtojuoksutuksessa poni onneksi vähän väsähti ja sitten oli seisominenkin taas vähän helpompaa.
Vielä oli edessä se meidän varsinainen "koitos" eli käyttökoe. Puettiin ponille valjaat päälle kopissa (väliseinä oli irti) ja ihan nopean ohjasajon jälkeen saimmekin jo suunnata kentälle, Sanni ponia taluttaen ja minä kärryt kentälle vetäen. Kentällä siis arvosteltiin aisoihin laitto ja sitten itse ajokoe. Kärryjen laitto ei sujunut ihan täysin ilman ongelmia, mutta poni ei noita ongelmia aiheuttanut vaan valjaat... Toisen puolen aisankannatin on erilainen kuin toinen ja se oli aikamoisen haastavaa saada kiinni. Lopulta kaikki oli kuitenkin kiinnitetty ja pääsimme suorittamaan kokeen. Kokeessa oli siis käyntiä ja ravia molempiin suuntiin sekä kaksi pysähdystä. Suurimmaksi osaksi Pete suoritti tehtävän hyvin, välillä keskittymisen vei kentän laidalla kävelevät kaverit mutta palautui nopeasti takaisin työhön. Ensimmäinen pysähdys oli vähän levoton, mutta toinen oli jo rauhallisesti paikallaan. Kaikenkaikkiaan hyvä suoritus Peteltä, etenkin kuukauden (noin 10 kertaa) ajon jälkeen.
video tulossa
Ja sitten lopulta palkitsemiset. Menimme kaikki ryhmän ponit yhdessä maneesiin kuulemaan arvostelut. Arvostelu:
"Eläinlääkärin tarkastus: Yleinen terveydentila 9, luonne ja käsiteltävyys 9, kiltti ja hyvä käsitellä, hieman levoton. Ortopedinen tarkastus 9, ei huomauttamista.
Ajokokeessa aisoihin laitossa levoton ja hermostunut. Liikkeet lyhyet ja jännittyneet, pysähdykset hieman hätäiset. Poni on jännittynyt tilanteesta ja kokematon ajossa.
Ryhdikäs poni jolla on hyvä rotu- ja orileima. Pää on ilmeikäs. Kaula on hyvinliittyvä ja takaosa on hyvä. Jaloissa on riittävä luusto, mutta kinner on kiverä. Liikkeet ovat ahtaat ympäriinsä. Käynti on aktiivista, mutta tahti on puutteellinen. Ravi on kevyttä, mutta saisi olla irtonaisempaa. Laukka on tarmokasta, mutta poni laukkaa suorin jaloin, laukasta pisteet 7.
Muut pisteet 88767 eli yhteensä 36 pistettä."
Sillä tavalla sitten tällä kertaa! Harmittavaa, että kaikki ei sujunut yhtä hyvin kuin kotona, mutta tilanne oli nyt kuitenkin erilainen mitä siellä. Ajokokeesta sanoisin kyllä itse sen verran, että Pete ei kyllä ollut jännittynyt itse ajotilanteesta vaan siitä mitä kaikkea muuta ympärillä tapahtui. Olisipa käyttökokeet olleet maneesissa kuten muina päivinä, olisi saattanut tulos olla erilainen. Mutta tilanne oli sama kaikille ja meille se nyt kostautui näin! Joka tapauksessa Pete suoritti sen mitä siltä pyydettiin, se on kuukauden aikana oppinut luotettavaksi ajoponiksi tilanteessa kuin tilanteessa ja käyttäytynyt hyvin. Nyt Pete lähti kotiin paimentamaan viime kesän varsoja. :)
Ja otsikossakin lukee vielä "muutoksia". Mitäs muutoksia sitten? Noh, Roskilden kanssa on huomenna maanantaina viimeinen kerta ja Pete lähti pois. Hessillä minulla on enää oikeastaan vain Nöpi, kun Valtti lähti kotiin ja Täti+Muusa keskittyvät nyt ajohommiin. Nöpin kanssa on parin viikon päästä laatuarvostelukarsinnat ja sitten sekin saa jäädä enemmän ajolle.
Ensi kuussa on kuitenkin tulossa ehkä yksi ratsutettava koko kesäksi, siitä kuitenkin lisää vasta kun asia varmistuu... Tilaa on vieläkin eli lisää vain yhteydenottoja. :)!
Eilen eli torstaina suuntasin jälleen ensin Roskilden luo. Tänään oli vain pikaratsastus ja sen jälkeen pääsi omistaja ensimmäistä kertaa (lukuunottamatta yhtä käynti-ympyrää ennen ratsutusta) tamman selkään. Vähän oli jänniä juttuja ratsastuksen alkuun, kun kentällä olikin nyt muita hevosia joihin piti keskittyä. Selkäännousu oli nyt yllättävän vaikeaa, ei mitään kummallista mutta ei vain malttanut seistä paikallaan vaan lähti liikkeelle heti, kun jalka hipaisikin jalustinta. Muutaman yrityksen jälkeen pääsin kuitenkin selkään tamman seistessä paikallaan. Liikkeelle päästyämme ei ollut enää mitään kummallista ja muutkin hevoset saivat olla, työmoraali tällä hevosella on kohtuullisen hyvä... Laukat nousivat tänään superhyvin!
Omistaja tosiaan pääsi selkään ja vähän taisi jännittää ihan aluksi, mutta lopulta taisivat molemmat rentoutua ja hienosti meni, laukat ja kaikki! Tämä oli tavoitekin, että ratsutuksen jälkeen omistaja uskaltaa itse selkään jatkamaan hommia. Ensi viikolla vielä yksi kerta Roskilden kanssa ja mennäänkin sitten viimeisen kerran kunniaksi tutustumaan maneesiin...
Roskilden jälkeen oli vuorossa Pete. Peten ajoin perusteellisesti läpi kentällä. Ehkäpä ruokintamuutosten ansiosta nyt tuntui selvä ero aikaisempaan! Enää ei tarvinnut niin kovasti pyytää eteen, riitti vähän pienempikin pyyntö. Se on ollut se ainoa haastava kohta Peten kanssa. Jospa sekin ongelma olisi nyt selätetty! Kaikin puolin hyvä viimeinen ajokerta ennen tosikoitosta (oripäiviä).
Tänään kävimme luottohenkilöni Sannin kanssa vielä pesemässä, puunaamassa ja paketoimassa ponin lähtövalmiiksi. Katsotaan kuinka puhdas se on huomenna... ;)
Tuli itsekin jopa lomailtua tänä pääsiäisenä! Lauantaina ja maanantaina tuli kuitenkin vietettyä aikaa hevosten kanssa. Kirjoitellaas niistä nyt sitten:
Lauantaina 7.4 Nöpin kanssa reenailtiin kentällä. Lauantaina meni vähän penkin alle, sattui pieni hässäkkä jo ennen hevosen saamista talliin ja huomasi, että keskittyminen oli sitten aivan kateissa. Valjakkoaluevalmennuksetkin olivat alkamassa ja valjakkokenttä täytyi luovuttaa valjakoiden käyttöön, ratsastuskenttä ei houkutellut siinä menemiseen ja maneesikin oli varattu... Joten aikaa oli rajallisesti ja oma ratsastuskin kärsi sitten kiireestä. Mutta tosiaan vasemmalle oli jälleen huonompi viime kertaan verrattuna. Mikä ihme siinä on... Ajossa oli sitten taas ollut ok, jäykkä vasemmalle mut ei kamalan huono.
Peten kanssa lähdettiin 3v Täti-tamma edellä maastoon. Kyllä olikin hauska reissu! Tätiä jännitti kovasti menomatka ja piti Peten kanssa välillä ohittaa jännittäjä ja mennä ensin pelottavasta paikasta rohkeampina ohi, mutta kotimatkalla Tätikin rohkaistui. Otettiin myös laukkaspurtti pitkällä suoralla (hiekkatietä) ja Täti sai laukata niin lujaa kuin jaloistaan pääsee, Pete-poni kipitti hirmuista vauhtia perässä. Ai että, teki kutaa sekä meille, että varmasti näille poneillekin! Sekä mielelle, että kropalle. Petekin löysi lisää vaihteita jälleen...
Maanantaina 9.4 oli ohjelmassa sitten Keilakunkun III-osakilpailun nuorten harjoitusluokka, mutta ensin kuitenkin Roskildelle.
Hyvin sujuu Roskilden kanssa edelleen, tasaisuutta löytyy kokoajan lisää, lopussa oli jo erittäin tasainen ja ihan höyhenenkevyt kädelle. Laukat nousee kohtuullisen hyvin, pari kertaa tarjosi väärää laukkaa, mutta korjasi nopeasti. Laukka tuppaa välillä lyhentymään liikaakin, sitä täytyy ratsastaa aika tavalla eteenpäin koska laukkaa niin helposti ennemmin ylös kuin eteen. Ratsastuskertoja on tosiaan videota kuvattaessa ollut takana 10, tuo oli se numero 11. Kaksi kertaa vielä jäljellä ja omistajakin nousee näillä kerroilla selkään!
Pete-ponin kanssa tosiaan kärryteltiin tarkkuusrataa ja ei toiminut lauantain viritykset ihan niin hyvin kuin olisin toivonut... Jostain syystä oli vähän tahmeampi nyt, keskittyminen oli kuitenkin paljon parempaa kuin viimeksi ja valjastuskäytös edelleen hyvä! Ruokamäärää nostetaan nyt vielä hieman ja lisäksi vielä öljyä, jos saisi valjastettua sen viime irtojuoksutus-kerralla näkyneen energian tuonne kärryjenkin eteen... Pääasiahan se on, että käytös on erinomaista ja poni on jo nyt luotettava ajaa - näiden tarkoitushan olisi kuitenkin olla lastenponeja... Ja kuten sanottua, varmasti kunnon kasvaessa ja kokemuksen karttuessa alkaa vauhtiakin löytyä liikkumiseen. Tuleva lauantai on kuitenkin raskas päivä ja ajokoe on ohjelmassa vasta viimeisenä, joten sen verran täytyy saada poniin virtaa että jaksaa koko päivän ja vielä suorittaa kokeenkin hyvin.
Valjaat eivät ole vielä tulleet joten pahasti näyttää siltä, että ei saada oripäiville uusia valjaita käyttöön vaan lainavaljailla mennään... Kärrytkin pitäisi ainakin pestä ellei maalata... Kiireinen loppuviikko tulossa, aionpa siis levätä tämän tiistain ja huomisen keskiviikon!
1-2
ratsukolle vielä tilaa 20.4 klo 18-19 Rosali Kivitien
kouluvalmennuksessa, Hessi-tallilla Urjalassa. 30e valmennus + Hessille
5e maneesivuokraa. Otettais mieluiten nuoria hevosia tai muuten raakoja
tähän ryhmään, että pysyy taso suurinpiirtein samanlaisena, nyt ryhmässä
kaksi 4-vuotiasta.
Anna
Kärkkäisen estevalmennuksissa 13.4 reilusti tilaa! Klo 17-18 ja 18-19!
Ekassa ryhmässä "vauvahevoset" ja tokassa vähän kokeneemmat. 30e
valmennus + Hessille 5e maneesivuokraa.
Roskilden tallin kenttä on takatalven myötä sellaisessa kunnossa, että saa tamma taas luultavasti tämän viikon tauon mietiskellä asioita... Parempi jatkaa sitten, kun ratsastuspohja on sellaisessa kunnossa, että voi hyvillä mielin molemmat siinä mennä.
Mutta Nöpi pääsi hommiin! Hokit jalassa uhmasimme luontoäitiä joka oli sitä mieltä, että ei vielä ole kevään aika. Hokit eivät vain valitettavasti auttaneet tilsojen muodostumiseen... Tarkoitus oli vähän rasvata kavionpohjia tallissa, mutta kyllähän se sitten unohtui. Onneksi lumi oli kuitenkin sen verran "höttöä", että heti kun päästiin kunnolla liikkeelle, ei tilsoja enää näkynyt.
Sunnuntai-ajelulla?
Laitoin nyt Nöpille tavallisen paksun nivelen suuhun. Baucher tuntui hyvältä pari ensimmäistä kertaa, mutta nyt aloin miettiä olisiko se a. liian kapea ja b. liian ohut. En tiedä, ainahan sitä muka kuuluisi hakea vikaa omasta ratsastuksesta, mutta halusin kuitenkin kokeilla ja kokeilu oli onnistunut. Pitkästä aikaa tuntui taas hyvältä. Ori eteni, ei ollut kiinni kuolaimessa oikealla puolen, nyt jopa vasen kierros oli itseasiassa oikeaa kierrosta huonompi - aiemmin ollut toisin päin. Tosin nyt kiinnitin huomiota siihen, että istuin itse Nöpin selässä syystä tai toisesta vinossa ja siksi se lähtee punkemaan sisälle. Heti, kun keskityin istumaan keskellä hevosta ja suorassa, sujui hyvin. Kun keskittyminen omaan istuntaan herpaantui, lähti taas hevonen tulemaan sisäpohjetta vasten ihan mutkalla. Kyllä ne on herkkiä, nämä tälläiset jättiläisetkin... Piti muuten mitata Nöpi, mutta sekin unohtui kaikessa hässäkässä! Veikkailen kyllä, että 165cm ellei enemmän. Mutta nyt eksyin vähän aiheesta!
Notre Damen kellonsoittaja?
Ainakin toinen meistä kuleke ryhdissä...
Laukka pyöri välissä hyvin ja välissä venyi vähän pitkäksi. Ei ole kuitenkaan aiheellista pyytää vielä kovin pitkiä pätkiä lyhyttä laukkaa lyhyessä muodossa vaan antaa mennä vaikka vähän pitkänä ja reippaasti. Sieltä sitten hetkittäin kokoaa lyhyemmäksi. Täytyisi silti saada pidettyä laukassa se sama hyvä rytmi ja pyöreys...
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen! Hevoseen, kuvia kun nyt katselen, herää kysymys koska ne omat palikat loksahtaa kohdalleen. Joo, kuva on vain pysäytys jostain tietystä hetkestä, mutta lähinnä tuo oma ryhti on nyt pudonnut jonnekin. Huono lihaskunto, väitän. Sitten nuo jalat, mulla on joku kummallinen tarve vääntää kantapää niin alas ettei ihme että nilkat on vähän jökissä ratsastuksen jäljiltä... GRAAH! Nyt kaipaisi kyllä kouluvalmentajaa huutelemaan ja sättimään kentän reunalle joten täytyy alkaa kysellä pari ryhmää kasaan ja sitten valmentajaa meille, jospa saataisiin ennen laatarikarsintoja.
Peten kanssa piti käydä sama maastolenkki kuin viimeksi, mutta valjaista oli yksi hyvin oleellinen osa hukkateillä joten jäi nyt kärryttelyt ja maastolenkki vaihtui maneesijumppaan... Poni sai juoksennella maneesissa ja kyllähän sitä virtaa löytyi. :)
Olen 25v nainen Pirkanmaalta. Elämääni kuuluu 3v tytär, avomieheni/kihlattuni, kaksi koiraa ja kissa. Työskentelen mielenterveys- ja päihdetyössä ja vapaa-aika kuluu enimmäkseen kotia hoitaessa ja koirien kanssa harrastaessa. Aikaisempi, työstäkin käynyt harrastukseni ratsastus, on saanut nyt väistyä muiden kiireiden tieltä. Blogissani pääset lukemaan lähinnä hääjärjestelyistä, mutta satunnaisesti myös muusta elämästäni. Häitämme juhlimme 6.6.2015 Sastamalassa.
