Ponipoika pomppaa

Mun pikku tyttöni on kipeänä, ollut jo tässä muutaman päivän joten ei ole oikein ehtinyt koneella istua. Siksi saatte nytkin enimmäkseen kuvapainoitteisen postauksen!

Vähän voisin kirjoitella toki. Viimekertainen Annan estevalmennus meni ihan ok:sti. Nöpi oli pirteä, muttei oikein keskittynyt. Ympäristö kiinnosti aika paljon enemmän ja kentän keskelle tuotu muuri oli aika jännittävä ja sitä piti sitten kyttäillä aina ohittaessa... Muurikin kuitenkin ylitettiin muutamaan otteeseen joten ei hätää sitten lopulta.

Tänään Nöpi oli huomattavasti paljon löysempi, tahmeampi. Pihattokaverit lähtivät laitumelle pari viikkoa sitten ja Nöpi on nyt vailla sopivia tarhakavereita (ei ihan kenen tahansa ruunan kanssa voi laittaa) ollut yksin. Se näkyy hevosessa, kyllä se on aina ollut rauhassa paalilla kun olen mennyt sitä hakemaan, mutta jotenkin vähän apean oloinen se on. Harmittavaa, mutta viikon päästä Nöpikin pääsee lomalle! Nämä parit kisat käydään ennen sitä, toivottavasti hevonen löytää lisävirtaa, kun piha on täynnä vieraita heppoja - kunhan ei liikaa silti...

Kuivumistakin on vähän havaittavissa ja se näkyy kyllä kuvista. Liekö herra unohtanut juoda näinä kesäpäivinä, mutta nyt täytyy vain ahkerasti tarjota sille vaikka "makuvettä" eli melassisiirapilla maustettua vettä jotta saa sen juomaan kunnolla.

Noh, hevonen on vetelä -> laukka ei pyörinyt kunnolla -> hypyt olivat välillä vähän mitä sattuu. Jos paikka osui kohdalleen niin hyppy ihan ok, mutta jos ei osunut, ei kokoaminenkaan onnistunut löysässä laukassa ja Nöpi hyppäsi muutamaan otteeseen aika kaukaa. Hyppääminen oli tänään lähinnä sellaista "maiskis maiskis nyt eteenpäin ja hyppy, taas maiskis maiskis eteenpäin..." ja kaarteet olivat vähän holtittomia, kun yritin vain saada laukkaa ylläpidettyä. Plääh, vähän lannisti, mutta kyllä se siitä. Täytyy nämä tälläiset vaiheet vain ymmärtää nuoren kanssa. Nöpilläkin saattaa olla vielä jokin kasvuvaihe päällä joten nyt tulee ihan täydelliseen kohtaan tämä sen kesäloma.

Nyt ne kuvat kuitenkin :)!

 

 

 

 

 

 

WHOOPS!

Yritettiin väkisin saada kuvaustilanne, jossa Nöpi hieman elvistelisi tarhaaville hevosille (jätkä kasvaa monesti sellaiset 10cm kun täytyy kaula kaarella tepsutella tammojen ohi) mutta ei! Pikkupoika oli väsynyt treenistä ja tallusteli vaan korvat lurpallaan ;)

Haasteita satelee

Kerron kyllä piakkoin miten perjantain estevalkki meni, mutta nyt yksi haaste tähän väliin. Kolme ihmistä on laittanut mulle vielä saman haasteen jossa keksitään 11 kysymystä joihin täytyisi sitten vastata, joten valkkasin nyt ne kysymykset jotka inspiroivat parhaiten vastailemaan... :)

Säännöt sanovat siis: kiitä haasteen antajaa, vastaa tämän antamiin 11 kysymykseen, keksi uudet 11 kysymystä ja laita haaste eteenpäin 11 blogille.

Tuike oli laittanut niin kivoja, oikein syvällisiä kysymyksiä, että niihin haluan nyt vastailla. Kiitos Tuike!

1. Minkälaisia moraalisia ja eettisiä kysymyksiä olet joutunut miettimään hevosharrastukseesi liittyen?
Hirmu vaikea ja laaja kysymys heti ensimmäiseksi! Itse asiassa jätän tämän muhimaan, vastailen muihin ja palaan tähän sitten.

No niin. Tämä sai muhia jonkin aikaa mielessä ja silti on vaikea vastata. Noh, hevosmaailmassa, kun ilkeitä ja katkeria juoruajia liikkuu vaikka kuinka, on jo sen puolesta mietittävä usein miltä jokin tilanne / asia saattaisi ulkopuolisen silmään näyttää. Otan nyt esimerkkinä Jeviirin esiintymisen Horse Fairissa. Se oli päässyt kuin varkain laihtumaan juuri ennen esiintymistään Helsingissä, mutta otettiin mukaan silti koska hevosessa sinänsä ei ole mitään vikaa - se on tutkittu - jostain syystä vain siis laihtunut (ja nyt lihotuskuurilla, vapaa heinä on kyllä ollut aina). Tulihan siitä silti vaikka mitä keskustelua netissä. Minulta tuli eräs henkilö kysymään mielipidettä siihen, voisiko ilmoittautua kilpailuihin hevosensa kanssa. Sanoin suoraan, että hevonen ei ole vielä siinä kunnossa, että sitä kannattaisi ihmisten ilmoilla esittää. Tätä saa pohtia myös kesäihottumaisten kanssa...

Tallilla töissä ollessani tuli mietittyä välillä ja tästä oli jatkuvasti keskusteluakin niin netissä kuin muuallakin, oliko oikein teettää töitä tallilla pyörivillä hevosenhoitajilla. Siis puhutaan nyt kevyistä töistä: varusteiden huoltoa, käytävän lakaisua ym. eli ei karsinan siivouksia. Itse olen aloittanut ratsastuksen siihen aikaan, kun hevosen hoitajana oli niin otettu jos SAI siivota hoitsunsa karsinan! Se oli kunniatehtävä. Mielestäni tekemällä oppii, ei lukemalla, joten en ole kokenut asiassa olevan mitään moraalisesti väärää. Tytöt kyllä saivat palkkioksi välillä ajaa tai ratsastaa, jos olivat olleet ahkerina joten kyllä hekin saivat siitä myös jotain kivaa sen lisäksi, että oppivat käytännön asioita.

Teuraskuljetukset puhuttavat ja siksi puhunkin aina sen puolesta, että ihmiset veisivät hevosensa viimeiselle matkalle teurastamoon (Suomessa) jotta hevosen lihaa ei tarvitsisi tuoda ulkomailta. Hevonen on kuitenkin pääasiassa aina hyvistä oloista, toisin kuin esimerkiksi joissain tapauksissa sika, nauta tai kana. Silti niitä syödään surutta vaikka elämä on saattanut niillä olla hyvinkin karua.

Kaikenlaista tulee mietittyä väkisinkin, tässä nyt muutama esimerkki.

2. Ketä tai keitä hevosihmisiä ihailet ja pidät esikuvinasi?
Ns. "julkkisratsastajista" Nina Fagerströmiä, jolla on ollut kyllä pitkä ja kivikkoinen tie huipulle. Toivotaan, että nyt kun uudet tuulet ovat puhaltaneet Ninan elämässä, menestys jatkuisi vielä edelleen.
Muuten ihailen ja pidän esikuvinani kaikkia hevosihmisiä, jotka kohtelevat hevosta sen ansaitsemalla arvostuksella, tuntevat jonkin verran hevosen "sielunelämää" - ovat opiskelleet hevosen kehonkieltä ja hallitsevat myös oman kehonkielensä, eivät pidä hevosta vain "välineenä" joka vaihdetaan kun se menee rikki vaan hoitavat ystävänsä rakkaudella viimeisille metreille asti.

3. Onko jotain hevosiin liittyvää jota et ole vielä kokeillut ja haluaisit kokeilla ja oppia?
Niin paljon on tullut koettua, että kesti hetken miettiä, mutta haluaisin päästä ratsastamaan oikein todella hyvällä kouluhevosella taitavan valmentajan silmän alla. Ja juu, ihan ne "sirkustemput" kiinnostavat eli piaffe, passage, sarjavaihdot jne. Tulihan sitä ratsastettua entisellä olympiaratsulla, Chimkentillä, mutta vanha herra oli jo sen verran kauan ollut levossa, että sen kanssa piti keskittyä vain perusratsastukseen.

4. Mitä koet saavasi hevosharrastukseltasi? 
Pienen lapsen äitinä se on minulle ensisijaisesti pako arjesta. Kun lähtee tallille, tietää, ettei hetkeen tarvitse ajatella kotiasioita vaan voi täysin nollata päänsä ja keskittyä siihen mitä tekee. Hevosten kanssa ei oikein voi mietiskellä muita asioita, etenkään nuorten ja kuten esimerkiksi Nöpin kanssa, huono keskittyminen saattaa johtaa siihen, että oripoika onkin ihan muilla teillä nopeasti... Ratsastus on myöskin sellainen liikuntamuoto, joka ei tunnu vastenmieliseltä (joskus lenkille lähtö on niin kamalan tuntuista!) ja keino saada oma kroppa taas siihen kuosiin mitä se oli ennen raskautta. Hyvää sielulle ja ruumiille siis!

5. Mitkä ovat mielestäsi vaikeimpia asioita ja suurimpia haasteita hevosiin ja ratsastukseen liittyen?
Se mitä sanoin aikaisemmin ihailevani joissain ihmisissä: hevosen kehonkielen tunteminen ja oman kehonkielensä hallinta! Kuinka monet kerrat on todennut, ettei haastavassa tilanteessa ollutkaan varsinaisesti mitään kummallista vaan siitä teki itse hevoselle "peikon" jota pelätä. Täytyy vain osata välillä nöyrtyä ja myöntää olleensa väärässä tai tehneensä väärin, sillä tavoin oppii taas paremmaksi hevosenkäsittelijäksi ja ratsastajaksi.

6. Millainen oli ensimmäinen ratsastustuntisi ja miltä se tuntui?
En muista oliko se ensimmäinen vai toinen tuntini, mutta joka tapauksessa se tunti joka jäi mieleen. Ravasin liinassa ja poni päätti vetää pienen pukin josta minä, aloitteleva 6-vuotias lensin kuin leppäkeihäs. Ei muuta kuin uudestaan selkään. ;) Taisi se kuitenkin hauskaa olla, kun vieläkin tätä jaksaa!

7.  Keneltä tai mistä koet oppineesi eniten hevosista ja ratsastuksesta? 
Australiassa ollessani. Silloin pääsin ratsastamaan selvästi enemmän kuin aikaisemmin, erilaisilla hevosilla ja erilaisissa tilanteissa. Pääsin todella hyvien valmentajien oppiin!


8. Vaikeimmat hetket hevos"urallasi"?
Sissin myynti oli varmasti se vaikein...Vaikka sitä kuinka nyt seuraa suurella mielenkiinnolla ja ILOLLA, ei voi välttää pientä "kateutta" siitä ettei itse ehtinyt päästä sen kanssa niin pitkälle kuin mitä se on nyt uusien omistajiensa kanssa päässyt. Sissi oli SE hevonen minulle.

9. Entä parhaat?
Näitä on niin monia...

Australiassa ensimmäiset kenttäkisat. Itkin maalilinjan ylittäessäni. Olin sillä hetkellä vain niin sanoinkuvaamattoman onnellinen eikä sitä onnea torpedoinut edes se, että heti maaliin päästyäni minulle kerrottiin, että meidät oltiin hylätty (olin unohtanut ratsastaa viimeisen esteen).

Ensimmäiset aluekisat 110cm tasolla joissa Sissi sijoittui Saaran kanssa. Jännitti niin paljon ennen suoritusta ja fiilis oli niin hyvä sen jälkeen!

Varsojen syntymät. Etenkin Tyynen varsa. Oli valvottu monia öitä vahtien varsakameraa netin kautta, vahtivuorot jaettiin. Tyynellä aavisteltiin olevan hieman vauroita vatsalihaksissa joten tiedettiin, että se tarvitsee apua synnytykseen. Satuinpa olemaan tallilla kun synnytys alkoi ja yhdessä "naapurin emännän" kanssa vedimme varsan ulos. Itkin (taas, taidan itkeä aika usein!) kotimatkalla, kaikki se jännitys, odotus, adrenaliini ja kaikki purkaantui siinä hetkessä.

10.  Haaveesi ja toiveesi?
Ostaa tytölle ihana poni jonka kanssa tyttö saisi varttua! Aion varmasti tämän haaveen toteuttaa parin vuoden päästä. Jotenkin nämä haaveet ja toiveet ovat siirtyneet omasta itsestäni tyttööni ja toivoo vain voivansa tarjota tytölle hyvät eväät elämään... Ja sen ponin. ;)

11. Pakko laittaa tänne syvällisten kysymysten jatkoksi yksi vähemmän syvällinenkin. Eli, hih, lempivarustemerkkisi?
Pikeur, ehdottomasti! Kaikissa ratsastusvaatteissa: housut, paidat, takit.

Varsoja!!

Nyt ne varsomiset sitten alkoivat Hessillä! Nikki pyöräytti puolisen tuntia sitten maailmaan ihanan pienen varsan <3 Tähtipää ja pikkuiselta näyttää, sukupuolta ei vielä ole tiedossa.

Varsan ensihetkiä pääset seuraamaan täältä: http://www.hessitalli.fi/wiki/2012/varsoja

Mätsäilyä taas

Hepparintamalla hieman hiljaisempaa nyt. Mutta perjantaina hyppelyitä Nöpin kanssa! Ekat ulkokenttähypyt, kivaa. :) Kävin eilen kyllä yhden valmennuksenkin pitämässä eli kyllä tässä hevosten kanssa edelleen ollaan tekemisissä... Täytyy vain kuunnella omaa päätä ja kroppaa ettei vedä itseään piippuun, tärkein on kuitenkin tyttäreni ja näin ollen tärkeintä on jaksaa hänen kanssaan joten hevoset saa välillä jäädä vähän taka-alalle.

Koiran kanssa tuli lauantaina ja sunnuntaina käytyä mätsärissä. Haetaan näistä hyvää kokemusta tilanteista, missä on paljon ihmisiä ja koiria. Meillä lenkillä ohitustilanteetkin on sellaista haukkumista ja riehumista, kun Vesku haluaisi mennä kaikkia tervehtimään...

Lauantaina oli match show Pälkäneellä. "Anopintekele" lähti mukaan Lottaa hoitamaan jotta sain keskittyä Veskuun. Vesku käyttäytyi kyllä kuin mikäkin kakara näyttelypaikalla (edelleen, kun se luulee että kaikki ovat sen ystäviä ja paikalla vain leikkimässä...) mutta kehässä oikein fiksusti. Saimmekin punaisen nauhan, voitimme punaisten kehän ja olimmekin sitten BIS5. Hyvä suoritus siis!

Sunnuntain match showsta totean, että olisi pitänyt jättää välistä. Taisi olla väsymyksellä osuutta asiaan - sekä koiran että minun itseni... Vesku ei tuntunut keskittyvän ollenkaan ja kontakti katosi jatkuvasti. Itse sitten olin hieman pinna tiukemmalla ja varmasti jotenkin omalla elekielelläni tein koiralle jollain tapaa vaikeaksi pitää kontaktin... Näin luulen. Saimme sinisen nauhan ja olimme sinisten kehän toisia, mutta en ole tyytyväinen. Tulikin kotona sitten nukuttua pienet päikkärit ennen valmennusta.

Olen päättänyt etten valmennettavistani kirjoittele blogiin, mutta sen verran täytyy sanoa että kyllä taas piristi mieltä! Toinen hevosista alkaa näyttää koko ajan paremmalta, ratsastajat tekevät ahaa-elämyksiä ja kaikki neljä (kaksi hevosta ja kaksi aikuista ratsastajaa) vaikuttavat niin tyytyväisiltä. Kyllä lämmittää mieltä.

Enkä malta odottaa perjantaita! Nöpi on ollut niin sairaan hyvä nyt. Ihana päästä hyppäämään ulkokentälle :) Kuvia luvassa sitten siltä päivältä, toivottavasti runsaasti.

Rosalin valmennus

Siinä Ziroco ja selässä vänkyräjalka... Hyvin on alkanut kuntoutus, ihan käyntiä siis menemme, korkeintaan muutamia ravisiirtymisiä - etenkin alkuun että saan hevosen kunnolla kuulolle ja pyrkimään paremmin eteenpäin, ei ole liikaa ylimääräistä virtaa tässä hevosessa... Tänään oli toinen kerta selässä. Ziroco on tosiaan tässä lomaillut jonkin aikaa ja aloitellaan sen kanssa kunnonkohotus ihan kävelemällä, nyt nämä muutamat ekat kerrat kentällä ja kunhan nähdään että homma toimii entisenlailla niin maastoilemaan. :) On sen selässä kyllä mukava olla, on niin herkkä ja nöyrä hevonen. Ja kaunis kuin karkki!!

Firen kanssa sujui oikein hyvin pyörössä. Edelleen vyön (juoksutusvyö) kiristäminen on se eniten ongelmia tuottava asia ja sovimmekin Firen "luottoihmisen" kanssa että hän keskitymme sen ongelman poiskitkemiseen. Samoin kuolaimiin täytyy edelleen kovasti totutella. Oli meillä alkuun pieniä johtajuusongelmia joka Firen kanssa ilmenee lähinnä niin, että se tarkkailee enemmän ympäristöään ja miettii kaikkea muuta kuin minua siinä narun toisessa päässä. Pyöröstä takaisin laitumelle mennessä pikkuori käveli kuitenkin nöyränä perässä löysällä narulla, joten kyllä tämä meiltä lähtee hiljalleen sujumaan!

Hyppelyitä

Lauantaina kävin pyörähtämässä Nöpin selässä Kärkkäisen Annan valmennuksen merkeissä.

Tehtiin ensin tuttuun tapaan tehtävät puomeilla, ensin ravipuomeilla haettiin linjat esteeltä toiselle ja lopulta laukassa. Nöpi tuntui alusta asti todella hyvältä, keskittyi tehtäviin ja antoi muiden hevosten olla rauhassa. Anna sanoikin, että on kuin eri hevonen viime kertaan verrattuna. Kuulemma jäntevöitynyt ja energisempi. Tulosta on siis saatu aikaiseksi, hyvä! Kyllä se hyvältä nyt tuntuukin verraten niihin ensimmäisiin kertoihin.

'

Puomikasat nostettiin ristikoiksi ja alkuun tultiin kolmen esteen sarjaa - laukassa sisään ja ensimmäiseen väliin kaksi, toiseen kolme laukka-askelta. Eipä siellä tarvinnut Nöpin selässä tehdä "juuri mitään", toi hyvin sisälle ja antoi hevosen "hoitaa loput", vähän piti ajaa eteen, kun voimattomuutensa takia esteeltä jatkaminen on vielä vähän haastavaa joten täytyi siis kannustaa jatkamaan laukkaa hypynkin jälkeen. Mutta ihana ratsastaa, kun hevonen laukkaa halukkaasti esteeltä toiselle korvat hörössä! Selvästi turparemmillä oli aika paljonkin vaikutusta, kun hevonen tekee nyt niin mielellään töitä eikä kiemurtele ja yritä laittaa vastaan joka asiassa...

Sarja sujui siis hyvin. Lisättiin sarjan jälkeen hyppy lävistäjällä, esteen päällä siis laukan vaihto ja toisella pitkällä sivulla yksinäinen ristikko. Esteen päällä ei alkuun laukka vaihtunut, mutta Nöpi "The GP-ratsu" vaihtoikin laukan sitten esteen jälkeen. ;)

Yksinäisen ristikon jälkeen mentiin vielä toiselle lävistäjälle ja sieltä ristikko.

Tehtävä vaihtui hieman. Sarjan jälkeen hypättiin lävistäjältä ristikosta pystyksi nostettu este mutta tämän jälkeen jatkettiin sarjan ensimmäiselle esteelle. Sitten toiselle lävistäjälle ja sen esteen jälkeen sarjan viimeiselle esteelle. Taas lävistäjältä pysty ja sitten toisen pitkän sivun yksinäinen este joka oli laitettu okseriksi.

Hieman ongelmia oli välillä kaarteessa laukan säilyttäminen. Laukka säilyi siis kyllä, mutta hyytyi jonkin verran. Tähän nyt ei mitään vippaskonsteja oikein ole, hevoselle täytyy saada lisää voimaa jotta laukkakin paranee, mutta se ei tapahdu viikossa eikä kahdessa. Vähän se on sellaista "tuuppaamista" nyt, mutta laukat vaihtuivat esteen päällä ja Nöpi lähti hyppyyn vaikeammastakin paikasta, aikaisemmin se olisi tökännyt esteelle. Nyt siis pystyi jo venymäänkin hyppyyn hieman kauempaa.

Olemme Annan mielestä valmiita pieniin ratoihin jo, joten Kummajaisissa hyppäämme 70cm ja seuranmestaruuksissa 70cm ja ehkä jonkun pienemmän tai sitten jo 80cm, katsotaan miten Kummajaisissa menee.

Lisää painetta ja koiran kanssa harrastamista

Tiistaina jatkuivat harjoitukset Firen kanssa. Samalla tavoin aloitettiin kuin viimeksikin ja nyt suitsien ja juoksutusvyön (jota piti taas pukkailla hetken aikaa) kanssa lisäsin sivuohjat. En kiinnittänyt ohjia kuolaimiin ettei uusista kapistuksista tule hetkessä inhottavat, suitsia ei siis tässä tilanteessa ollut päässä ollenkaan jotta nuori ori ei olisi laittanut kaikkea keskittymistään kuolaimiin. Kiinnitin siis ohjat riimun sivulla oleviin renkaisiin. Ohjat olivat sen verran kireällä, että nostaessaan päänsä aivan ylös Fire tunsi paineen niskassa ja turvallaan, mutta heti laskiessaan hiemankin paine lakkasi. Nopeasti tajusi millä tavoin oli mukavin mennä ja venytteli kaulaa pitkälle eteen ja alas ja näin haluankin orin tekevän.

Keskiviikkona Fire sai laiskotella laitumella, ratsastin ystäväni ratsuna toimivaa 20v oriherraa "Verkkua". Aikaisemminkin olin orin selässä käynyt, mutta nyt piti kokeilla sen uutta satulaa. Olen kyllä aivan täysin vannoutunut Wintecin satuloiden vihaaja, en tiedä mikä siinä on mutta yksikään wintec ei ole sopinut omalle takapuolelle, mutta jos satula sopii hevoselle niin siihen on sitten tyytyminen. :P Tallissa satula näyttikin oikein hyvältä ja suuntasimme kentälle. Minä lahopää unohdin viime kerralla saappaani Hessi-tallille ja piti ratsastaa nyt sitten "tavallisissa kengissä" ja oli kyllä aivan hirveää, ei ikinä enää!

Mutta Verkku toimi oikein hyvin, pienen loman tuomaa jäykkyyttä oli havaittavissa mutta vertyi kyllä etenkin laukkojen jälkeen. Itse en vain ollut itseeni tyytyväinen, satula tuntui vetävän jalkaa kummallisesti liiankin taakse ja heittämään ylävartaloa eteen... Noh, selittelyä. Pari kuvaa meistä:

Pelto oli ihan kamalan pelottava paikka Verkun mielestä...

Keskiviikko-iltana kävimme vielä match showssa näyttäytymässä taas Veskun kanssa. Mukana olivat myös pikkusiskoni Susanna ja koiransa Ruusa. Suskilla oli ihan ensin vuorossa junior handler-kehä Veskun kanssa ja meinasi päästä pieni kirosana kun tajusin, että näissäkin mätsäreissä mennään ihan oikeiden sääntöjen mukaisesti eli koirat vaihtuvat! Oli kiire käydä sanomassa kehätoimitsijalle, ettei anna Veskua ihan pienimmälle tytölle - sillä on voimaa ja se haluaisi leikkiä kaikkien kanssa... Noh, siinä vähän jännitin lähinnä Veskun käyttäytymistä, mutta se päättikin olla maailman fiksuin koira. Susanna ensinnäkin esitti sen todella hyvin omalla vuorollaan ja koirien vaihtuessa Vesku totteli niin kiltisti täysin vierastakin ihmistä. Susanna sai esitettäväkseen afgaaninvinttikoiran joka päätti hieman hyppiä ja ulista sopivasti Susannan esittämisvuorolla. Suski kuitenkin sijoittui luokassa neljänneksi ja se tyttö, joka esitti Veskun toisena koirana, voitti luokan. Hieno Vesku siis ;)

JH-kehän jälkeen meidän molempien (Susanna&Ruusa ja minä&Vesku) vuoro oli jo omissa kehissämme mennyt, mutta olin käynyt jo aikaisemmin sanomassa että meillä on koira ja esittäjä toisessa kehässä ja aikoivat siirtää vuoroamme myöhemmäksi. Kiire oli kehään kuitenkin.

Vesku käyttäytyi jälleen niin mallikkaasti ja hurmasi tuomarin iloisella olemuksellaan. Saimme punaisen nauhan, koska paristamme Vesku oli selvästi innokkaampi. ;) Häntä vispaten kävimme katsomassa Susannan ja Ruusan esiintymisen ja Ruusalta ei sitä innokkuutta niinkään löytynyt... Raukkaa jännitti se koiramäärä ja Susalla oli kyllä kovasti töitä saada koiran häntä ylös koipien välistä. Sininen nauhahan sieltä oletetusti tuli ja kommenttia, että pöydällä olemista pitäisi harjoitella.

Suskin ja Ruusan vuoro oli sitten sinisten nauhan saaneiden kehässä ja sieltä tuli lähtöpassit aika pikaiseen, mutta koira näytti jo iloisemmalta joten hyvä hyvä. Vesku menestyi punaisten nauhan saaneiden kehässä, mutta vähän jäi harmittamaan että sain koiran liikkumaan kunnolla tietenkin juuri silloin, kun tuomari käänsi selkänsä meitä kohti. Äh! Silti sijoitus oli PUN4 ja taas Veskulle palkintoja. Se on kyllä oikea pokaalihai. ;)

Kuvia mätsäristä tulossa.

Takaisin täysiveristen pariin

Olen aina ajatellut, että mikäli olisin itse hevonen, olisin täysiverinen. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, mutta toisaalta palautuukin nopeasti vaikka jäisikin hetkeksi vielä steppailemaan, herkkä ja kaikki aistit jatkuvasti kovassa käytössä. Jne. Noh, hevosissa molemmissa (kylmäverisissä ja täysiverisissä, nyt en puhu puoliverisistä tällä kertaa yhtään) on puolensa. Tälläiselle "täysiveriselle ihmiselle" kylmäverisen rauhallisuus, tietynlainen hitaus ja sellainen jännä jästipäisyyden ja miellyttämisenhalun yhdistelmä ("kyllähän minä mielelläni teen kuten haluat, teen sen vain omalla tavallani ja vauhdillani") sopii hyvin, koska se tasapainoittaa ja rauhoittaa tälläistä nopeareaktioista ihmistä. Mutta kyllä ne täysiveriset vain sopivat minulle... Vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta samankaltaisuudet yhdistävät!

Palasin siis täysiveristen pariin (Nöpin kanssa harjoittelen sitä rauhoittumista sitten kerran viikossa ;)) tuohon melkein naapuriin, Hovin ratsutilalle. Hovilla tuli aikoinaan käytyä paljonkin, silloin liikutin oriherra Zirocoa joka muuten - kiitos vain, otan kunnian nyt itselleni, hyvän liikutuksen ja ruokinnan ansiosta palkittiin vuosi sen jälkeen kun sen ratsastamisen aloitin SAHY:n näyttelyissä orichampionina ja sai vielä erityismaininnan hyvästä lihaskunnosta. Zirocon kanssa kokeilimme yhteistyön toimimista vielä viime vuonnakin, mutta "raskauduttuani" ei oikein enää orihevosen selkään uskaltanut vaikka Ziroco oikea herrasmies onkin.

Nyt kuitenkin keskityn parin kuukauden ajan (ja ehkä sen jälkeenkin?) 3v oripojan Firen liikuttamiseen. Firellä tähtäimessä on 1.7 Hovin show-näyttely jota varten aloitettiin lihoitus- ja liikutuskuuri... Täytyisi pikkuori laittaa myöskin satulaan tässä 2kk aikana ja pääsisiköhän selkäänkin? Sen näkee sitten, näiden arabien kanssa ei välttämättä suju kaikki aina ihan niin kuin ajattelisi tai kuten suokkien kanssa monesti -> viikon aikana satula selkään ja ratsastaja kyytiin.

Suuntasimmekin Firen kanssa pyöröaitaukseen suitsien kera - nekin ovat sille ihan täysin uusi juttu. Olen jonkin verran (itse)opiskellut pyöröaitauskoulutusta ja pidän siitä tavasta, missä hevoselle annetaan vapaus tehdä valintoja. Pyöröaitauksessa olen oppinut paremmin lukemaan hevosta ja ymmärtämään oman kehonkieleni merkityksen. Voisin joskus kirjoitella enemmän tästä, mutta kerron nyt mitä Firen kanssa tein.

Aitaukseen päästyämme päästin Firen vapaaksi. Arvattavaan tapaan (etenkin, kun olen sille vieras ihminen) se lähti tutkimaan aitausta ja pyysin sitä lähtemään raviin. Ori ravaili jonkin aikaa täysin välittämättä minusta, tehden hyvin selväksi sen ettei sitä kiinnosta kuka olen tai mitä teen täällä. Arvattava reaktio hevoselta jolle olen aivan täysin vieras. Se katseli poispäin ja jolkotteli tylsistyneen oloisena. Aloin luoda hieman lisää painetta sille, pyytämään suunnanvaihtoja ja lopulta se alkoi jo vilkuilla suuntaani. Lopulta se selvästi rauhoittui ja laskettuani itse paineen pois se pysähtyi ja kääntyi pyöröaitauksessa kohti minua. Kävelin silloin Firen luokse, kehuin sitä silittelemällä ja sanoin ja lähdimme sitten yhdessä, minä edellä ja hevonen päätään rennosti roikottaen ja suutaan maiskutellen perässä. :) 

Suitsien laitto oli täysin selvää kauraa, "avasin" suitset Firen edessä ja se nappasi kuolaimet suuhunsa ihan itse. Näin sen kuuluisi mennä aina... Olihan ne kummalliset vempeleet ja niitä piti niiiin kovasti ihmetellä!

Fire sai kokeilla myöskin juoksutusvyötä. Sitä piti hieman pukkaillakin, mutta lopulta kun se huomasi ettei mahan ympärillä kiristävä vyö häivy mihinkään pukittelemallakaan se rauhoittui taas ja hyväksyi vyön. Suitsia kokeiltiin vielä uudestaan ja Fire otti kuolaimet jälleen samalla tavoin suuhunsa ilman mitään erillisiä käskyjä tai komentoja. ;)

Tästä on hyvä jatkaa. Firellä on onneksi hyvä pohja tässä alla, kiitos sen "luottoihmisen" Eevan jonka ansiota varmasti on se, että oripojalla on tuo korvienväli niin hyvin kunnossa.

Firen lisäksi olisi tarkoitus myös vähän kuntouttaa Zirocoa näyttelyitä varten. Se on nyt ollut liikuttamatta jonkin aikaa ja lihaksissa se näkyy. Molemmat ovat nyt siis myös lihotuskuurilla ja saavat lisäksi vitamiinikuurin tuomaan kesäkarvaan kaunista kiiltoa. Kahdessa kuukaudessa ei nyt ihmeitä tehdä, mutta jotain kuitenkin!

BTW molemmat hevoset, kuten Hovin ratsutilan kaikki arabit ovat myös myynnissä! Kannattaa tulla katsomaan ja tekemään tarjouksia 1.7 show-näyttelyyn :)!

Hiljaista

Kuten moni on ehkä huomannut, on ollut blogissa vähän hiljaisempi hetki. Nöpi tosiaan keskittyy valjakkopuoleen nyt kevään ajan ja kesällä lähtee laitumelle muiden nuorten oripoikien kanssa, mutta kerran viikossa käyn sillä valmentautumassa. Tälle viikolle ei kuitenkaan valmennusta saatu, ensi viikolla sitten parikin kertaa. Tänä viikonloppuna Nöpin (ja kumppanit) voi nähdä Ypäjällä valjakkokisoissa. Taitaa olla ensimmäinen "pitkä kisa" (kaikki osakokeet) Nöpille?

Ystävien kanssa kävimme viime viikonloppuna kolmen tunnin vaelluksella (joka tosin venyi neljäksi tunniksi). Mukavaa oli ja kaiken kruunasi saunaan pääsy heti vaelluksen jälkeen.

Eilen tuli käytyä Veskun kanssa pitkästä aikaa match showssa. Haemme näistä kokemusta muista koirista ja hälinästä. Talven aikana ei tullut käytyä missään mätsärissä (en ole oikein ollut innokas lähtemään noihin parkkihallimätsäreihin) ja kyllä huomasi ettei ole oltu tuollaisessa tilanteessa hetkeen - koira piti kyllä sellaista mekkalaa aina välillä, silloin kun ei keskittynyt minuun. Kehäkäyttäytyminen oli kuitenkin ok (pari kertaa sinisten loppukehässä piti pyytää edessä juoksevaa toista labbista leikkimään) ja tulos oli sinisten 3. Ensi viikolla kokeillaan taas uudestaan ja täytyy katsoa uskaltaisiko sitä tänäkin vuonna jonnekin virallisiin, ajatus kyllä oli ettei Veskua käytettäisi ennen kuin täyttää kolme vuotta. Se on niin keskenkasvuinen nyt. Mutta olisihan se mukava saada jonkinlainen arvostelu siitä, missä vaiheessa se nyt muuten on... Katsotaan.

Mutta ei tästä mikään koirablogi tule vaikka hevoshommat on nyt hetkeksi vähentyneetkin! Sunnuntaina käyn morjestamassa erästä 3v arabioria jonka kanssa olisi tarkoitus vähän puuhailla... Olisi aika monta muutakin 2-3v arabia, satulaan totuttamista ja sellaista mutta aion nyt keskittyä tuohon oripoikaan.