sunnuntai 29. tammikuuta 2012

ammattilainen vs. amatööri

Pari asiaa haluan tarkentaa: En väitä itseäni ammattilaiseksi, mutta väitän, että osaan opettaa ja osaan toimia nuorten hevosten kanssa. En väitä osaavani kaikkea, mutta väitän, että osaan jakaa eteenpäin ne asiat mitkä itse hyvin hallitsen.

Friis-r "Seppo" ensimmäisissä koulukilpailuissaan.
Netissä käy kiihkeä keskustelu jatkuvasti aiheesta "ammattiratsuttaja/-valmentaja vs. amatööriratsuttaja/-valmentaja" ja mielestäni tähän kiistaan on olemassa kyllä vastaus: jokainen löytää itselleen sopivan valmentajan/ratsuttajan, sellaisen jonka kanssa ajatukset kohtaavat. On kyseessä sitten ammattilainen tai amatööri.

Koen, että amatöörinä on vaikeinta saada ratsutettavaksi sellaisia hevosia joiden kanssa voisi päästä kisakentille asti ja saada oikeasti sellaista työnäytettä joka saisi muutkin ihmiset kiinnostumaan. Itse olen enimmäkseen päässyt nuorten kanssa satulaan ja ratsastajaan totuttamisesta siihen, että nuori osaa ne perusasiat: toimii kaikissa askellajeissa ja omaa hyvät jarrut + liikkuu mielellään eteenpäin (ei siis enää epäröi ratsastajan kantamista selässään vaan liikkuu luottavaisena) ja joidenkin kanssa ensimmäiset hypyt ja mahdollisesti ensimmäiset ratatehtävät ja rataharjoitukset. Paras "työnäytteeni" onkin Sissi, joka oli "oma" hevoseni. Hevonen oli vahva heC - melkein heB tasoinen ja re 80cm ja sitten pystyin sen myymään myöhemmin heA ja re 110cm tasoisena sekä kenttää kisanneena.

Lusty Flax ja ensimmäiset hypyt!
Sama on valmennettavissa ratsukoissa. Niin sanotusti tosissaan ratsastavat ja kilpailevat ottavat yhteyttä mielummin ammattivalmentajiin. Syy on tottakai ihan selvä: heillä on näyttöä siitä, että ovat saaneet valmennettavansa todistetusti etenemään tasolta toiselle. Tämä on hankalampaa todistaa silloin, kun tuloksia ei ole näyttää KIPAsta tai niistä ei pääse lukemaan HU:n sivuilta.

Enkä nyt sano, etten HALUAISI ratsuttaa vain alkeita nuorille hevosille tai valmentaa vain ratsukoita joilla ei ole tarkoitus tähdätä kilpakentille. Rakastan tätä mitä teen, ei väliä hevosen tai ratsukon lähtötasolla tai päämäärällä. Rakastan opettaa, jakaa tietoa ja nähdä kehityksen tapahtuvan. Tarkoitan nyt vain sitä, että omaa nimeä on hankalampi saada esille tällä tavoin ja mainostamisen pitäisi olla aika hurjaa - puhumattakaan siitä kuinka paljon sitä lokaa sataa niskaan, ehkä amatöörin niskaan helpommin kuin ammattilaisen. Silti päivästä toiseen tämä on vain niin ihanaa enkä voisi kuvitella tekeväni mitään muuta. KIITOS teille jotka luotatte minuun ja jatkatte viikosta toiseen, päivästä toiseen kanssani ja kehitytte silmieni alla! Olette elämäni suola :)


Mitä mieltä te olette? Hakiessanne valmentajaa tai ratsuttajaa, mikä merkitsee teille eniten hakuprosessia tehdessänne? Mitkä ovat ne kriteerit?

7 kommenttia :

  1. Erittäin mielenkiintoinen ja kiva postaus. Olen kanssasi samaa mieltä. Itse kun haen valmentajaa, en välitä oliko sitten ammattilainen vai amatööri, vaan siitä, että valmentaja osaa katsoa oikeita asioita.

    "Valmentaja-ehdokkaiden" kisatulokset katson kyllä aina, mutta niilläkään ei välttämättä ole niin paljon merkitystä. Huonokin ratsastaja voi olla hyvä opettaja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja amatöörivalmentajista ei voi koskaan tulla ammattilaisia, jos ei pääse tekemään käytännössä! Toki koulutukset sun muut on asia erikseen, mutta itse en siltikään miellä jokaista ratsastuksenopettajaksi/-ohjaajaksi kouluttautunutta ammattilaiseksi... On eri asia tehdä sitä työtä oikeasti käytännössä :) Tämä oma mielipiteeni vain!

      Itse mietin, että laittaisin kisatuloksiani jonnekin esille, mutta ainakin vielä jätän sen. Noita Australian tuloksia ei ole oikein missään löydettävissä, paitsi kenttäkisojen...

      Poista
  2. Ihanaa löytää vähän saman henkinen ihminen, jolla on samanlaiset lähtökohdat, kuin itsellänikin. Tosin en ole ulosanniltani mielestäni riittävän vahva opettaakseni osaamiani asioita muille, mutta olen työskennellyt satulaan totutettavien ja sisäänratsastettavien, sekä siitä jatko koulutettavien hevosten kanssa viitisen vuotta ja toivoisin saavani lisää töitä tällä saralla, koska se on asia minkä mielestäni hallitsen ja missä minulla on motivaatiota kehittyä aina vain paremmaksi. Vielä amatöörinä mennään, mutta ehkä sitä joskus nousee ammattilaiseksi! :) Ken tietää! Tsemppiä sinulle ja urallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeeksi kun töitä tekee on melkein mikä tahansa mahdollista! Näin haluan ainakin uskoa. Tsempit myös sinne :)!

      Poista
  3. Kun etsin valmentajaa, mulle ei oo tärkeetä koulutukset ja näytöt sun muut, vaan se että valmentaja osaa toimia hevosten kanssa ja osaa auttaa mua ja poniani. Valmentajankin täytyy olla avoin ja huomioida mielipiteeni asioihin ja tapani tehdä jotain. Sitten voisimme yhdessä suunnitella tulevaisuutta! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin ajattelen itsekin ja haluankin aina kuunnella mitä valmennettavani tuumivat. Harmittavan harvoin ratsastus jonkun opetuksessa on vuorovaikutuksellista. Täytyisi pystyä yhdessä ratkaisemaan asioita, opetuksessa olevakin oppii paremmin, kun ymmärtää sitten mikä johtaa mihin ja mistä on hyötyä mihinkin asioihin :)

      Poista
  4. Osaisin kuvitella vieväni nuoren hevosen myös "amatööriratsuttajalle". Mulle tärkeämpää on se hevosenlukutaito ja pehmeä, nätti ratsastus, kuin se montako vuotta on kouluttautunut. Elämä opettaa enemmän. Toisaalta toki koulutuksen käynyt voisi olla ihminen, joka vastaisi vaatimuksiin täydellisesti.

    Onneksi miulla ei ole hevosta joka pitäisi ratsutettavaksi viedä tai tilannetta että pitäisi etsiä uusi valmentaja / opettaja..

    VastaaPoista