Vastauspostaus nro 2

Jos saisit valita maailmasta ihan minkä tahansa hevosen, kenet ottaisit?
- Vaikea valinta! Niitä löytyisi niin monta. Saako jo edesmenneen hevosen valita? Jos saa, niin Blue Hors Matine. Olkoonkin, että oli kouluhevonen ja minä enemmän esteratsastaja, äkkiäkös oman mielensä saa muutettua jos allensa saisi sellaisen hevosen! Edesmenneistä estehevosista Hicksted. Ei vaadi varmasti selityksiä?
Edelleen elossa olevista voisin itselleni huolia esimerkiksi Michael Jungin kenttähevonen Sam FBW (mm. WEG 2010 yksilökilpailussa kultaa).

Millaisesta elämästä haaveilit pienenä? Toteutuiko ne haaveet?
- Kuinka pienenä? Ihan pienenä se oli tyyliä 40 hevosen hevostila merenrannassa. Ei, ei ole toteutunut ;)

Miksi aloit kirjoittamaan blogia?
- On hyvä kirjata ylös missä minkäkin hevosen kanssa mennään ja tätä kautta voin antaa ja saada myöskin vertaistukea! Lisäksi mikäli tässä nyt joku hevonen tulee minulle jollekin lähitallille ratsutukseen (kuten on nyt vähän ollut harkinnan alla sekä minulla että omistajalla) niin tätä kautta on mukava omistajankin lukea kuulumisia.

Lapsuuden haaveammattisi?
- Ratsastuksenopettaja. ;)

Tämänhetkinen suosikkihevosesi?
- Sissi, nyt ja aina! Mutta jos täytyy valita näistä ratsutettavistani, niin Täti rohkean luonteensa ansiosta ja Muusa yritteliäisyytensä ansiosta.

Kivoin ratsutettavasi tällä hetkellä?
- Kaikki! Oikeasti, en yhtään nyt huijaa, jokaisessa on jotain sellaista minkä takia nousee innolla selkään.  No joo, Täti kieltämättä on ihan superkiva ja hauska...

Miten sinulla riittää aika kaikkiin hevosiin ja vielä omaan lapseen?
- Onneksi en ole tässä yksin, meitä vanhempia on kuitenkin kaksi ja lisäksi, jos tarvitsemme lapselle hoitajaa, koko lähisuku asuu ihan tässä 20km säteellä! Toinen mummola löytyy parin kilometrin päästä ja toinen viiden kilometrin... Järjestelykysymys! Enkä ole joka päivä pois kotoa, nyt tällä hetkellä kolme iltaa viikossa. :)

Mikä lapsesi nimi on?
- Lotta.

Oletko tyytyväinen elämääsi?
- Olen ja en. Yritän olla tyytyväinen siihen mitä on, mutta haluan tavoitella silti koko ajan enemmän. Kuinkas muuten sitä rutistaisi itsestään aina vain enemmän ja enemään irti? Opiskelu on vaikeaa jos tyytyy siihen mitä on jo nyt, täytyy haluta enemmän niin jaksaa panostaa.

Minkä ikäisenä aloitit ratsastuksen?
- 6 vuotiaana. Sitä ennen olin kyllä hevosen selässä käynyt, mutta tuolloin varsinaisesti aloitin. Mitään pitkiä taukoja ei ole ollut raskauden aikaisen tauon lisäksi.

Miksi aloitit ratsastuksen?
- En tiedä... Iski hevoskärpänen. ;)?

Onko hevonen lempieläimesi?
- On, koska eläimistä osaan parhaiten lukea hevosta. Esimerkiksi koiraa en lue ollenkaan niin hyvin ja sen kyllä taitaa huomata tuosta meidän hulivilistä...

Montako kertaa olet pudonnut?
- En ole laskenut. Kyllä ne varmaan kahden käden sormilla on laskettavissa, penskana tuli tiputtua joitakin kertoja shettis-tamman selästä kun painatettiin ilman satula ympäri maita ja mantuja... Taisi siinä tasapaino harjaantua. :D?

Oletko ollut leirillä/leireillä, millaisilla ja milloin?
- Kerran Tiinan tallilla Seinäjoella, en muista vuotta, on siitä kyllä aikaa... Ja kerran Vuokatin ratsastuskoululla. Sitten olen viettänyt pari leirikesää leirinvetäjänä. :)

Haluaisitko joskus kasvattaa hevosen kokonaan itse eli syntymästä lähtien?
- Haluaisin, ehdottomasti! Siinä oppisi varmasti hurjasti itsekin.

Oletko koskaan tippunut niin, että käy vähän pahemmin, kun pelkkiä mustelmia?
-Kirjoitin ensin, että en koskaan, mutta itseasiassa kerran! Putosin suoraan päälleni, kun poni yllättäen kielsi sarjan b-osalle. Sitten olinkin jo sairaalassa aivoverenvuoto-epäilyn vuoksi... Ei onneksi ollut mitään aivotärähdystä kummempaa.

Oletko joskus jättänyt jonkun hevosen ratsastamatta vain, koska itse et jaksa?
- Kyllä, muttei liikuttamatta. Jos on aivan auttamattoman poikki, täysin rättiväsynyt, ei kannata välttämättä etenkään nuoren selkään kiivetä ja ratsastaa huolimattomasti. Työstän hevosen sitten mielummin liinassa tai kahdella ohjalla juoksuttaen.

Pidätkö jostain tietystä hevosväristä?
- Rautiaista eniten! Mielellään vielä leveällä piirrolla ja korkeilla sukilla varustettuna...

Jos sinulla olisi oma hevonen, keräisitkö sille jotain tietyn värisiä varusteita? (huovat, pinteli jne.)
- Sininen ja oliivinvihreä rautiaalla hevosella...! :)

Harrastatko jotain?
- Valokuvausta, lenkkeilyä koiran kanssa, ruuanlaittoakin voi alkaa jo kutsua melkein harrastukseksi kun se alkaa olla ennemminkin taidetta kuin jokapäiväistä kotiduunia...

Luetko usein kirjoja, millaisia?
- Dekkareita! Joskus tuli luettua paljonkin, nykyään vähemmän.

Onko jotain elokuvaa, jonka voisit katsoa monia kertoja putkeen?
- Montakin... Forrest Gump, Leijonakuningas, Moulin Rouge, Pirates of the Carribean I... Katson leffoja laidasta laitaan.

Montaako/mitä hevosia ratsastat tällä hetkellä säännöllisesti?
- Kahta 3v, yhtä 4v, yhtä 5v ja satunnaisesti on myös toinen 5v ja yksi ikätovereitaan raaempi 7v. Tulossa myös kolmas 3v. En nyt nimiä lyö tähän. :) Ihan säännöllisesti siis kuitenkin 4 + tuo pian tuleva viides.

Ahaa-elämyksiä kotisohvalla!

Tästä tykkään sellaisissa ratsutettavissa, joita en näe päivittäin vaan joiden kanssa työskentelen muutaman kerran viikossa! Eilen siinä iltasella, tytön nukkumaan saatuani katselin vielä hetken aikaa hömppäsarjoja televisiosta. Aivan yhtäkkiä sain käsittämättömän flashbackin! "Meillä" oli Australiassa ratsukoulutuksessa sellainen täysiveri-tamma joka oli aivan samanlainen kuin tämä uusin ratsutettavistani. Se oli vielä vähän hankalampi siinä suhteessa, että se oli jo oppinut että pystyyn hyppäämällä saattaa saada ratsastajan laskeutumaan aika nopsaa selästä alas. Nyt tiedän tarkalleen mitä teen huomenna, kun on ensimmäinen varsinainen ratsutuskerta.

Nea Rinnetmäen voittopalkinnon laitoin nyt tilaukseen, tuli nyt tilattua hanskat kuitenkin eri paikasta (koska Nean haluamaa kokoa+väriä ei löytynyt sieltä mistä olin tilaamassa alunperin) ja samalla tulee myös seuraava palkinto. Vähän poikkean nyt siitä mitä lupasin teille, että esitän vaihtoehtoja tulevaksi palkinnoksi. Tämä on nyt poni-ihmisille ehkä vähän tylsä, koska koko on full. Mutta hieno huopa ja antakaa vaikka lahjaksi tai myykää eteenpäin!
Eli huomio, tässä on seuraava palkinto:

Schockemöhlen parhaasta estehuovasta uusi upea Chocolate väri. Laadukas ja tyylikäs huopa on 100% puuvillaa molemmin puolin ja välissä tukeva vanu. Kaunis tikkaus ja upeat koristenauhat. Näyttävä Schockemöhle Sports logo brodeeraus.

Ja osa on jo varmasti löytänyt tuon postauksen jonka lopussa lukee, ketkä arvontaan pääsevät osallistumaan... Suoritan arvonnan 25.3 joten aikaa on vielä!

Katsokaahan muuten tänään Eurosporttia!  Klo 19.15 eteenpäin ratsastusta ja NINA LOISTAA!

Vastauspostaus nro 1

Vastauspostaus nro 1, kysymyksiä saa edelleen laittaa tuonne alempana olevaan kysymyspostaukseen :)! Yritin vähän karsia ja yhdistellä samantyyppiset kysymykset yhteen vastaukseen...

Tavoitteita tulevalle kaudelle?
- Varsinaisia kisatavoitteita ei ole juurikaan. Muusan kanssa luultavasti Sh-Kummajaisiin joko esteitä tai koulua tai molempia, Myytin kanssa myös mikäli se nyt tulee treenattavaksi. Muuten tavoitteita on kyllä noiden nuorten kanssa: perustaitojen hiomista, ensimmäisten hyppyjen ottamista, rentoutumisen mahdollisuuden löytäminen työskennellessä... Parin nuoremman kanssa varmastikin myös ensimmäiset estetehtävät tai -radat kevään aikana.

Mitä merkkiä suosit eniten ja mitä vähiten?
- En ole merkkiuskollinen muuten, mutta Pikeurin nimeen vannon ratsastushousuissa ja Roeckelin hanskoissa. Muuten kaapista löytyy Mountain Horsea ja CRW:tä sekä sekalainen seurakunta paitoja ja takkeja H&M:ltä ym. Pikeur on ehkä kuitenkin tosiaan se merkki mitä itse pidän erittäin hyvänä oikeastaan kaikissa vaatteissa. Horzelta en ole koskaan ostanut mitään vaatteita joten en näistä voi mennä sanomaan mitään. Ja tosiaan ei ole merkkiä jota suosisin vähiten, lähes kaikilta merkeiltä löytyy myös niitä "susia".

Mitä mieltä olet varusteratsastajista?
- Ei ole minulta pois, mikäli joku haluaa ostaa itselleen kalliita ja (useimmiten) laadukkaita varusteita! Ostaisin varmasti itsekin mikäli mahdollisuus olisi! ;) Kaapit olisivat täynnä Pikeuria...

Kuinka vanha olet?
- Olen 23v.

Montako omaa hevosta sulla on ollut?
- Kaksi, tai varsinaisestihan nimeäni ei ole ollut yhdenkään papereissa vaan äitini oli virallinen omistaja molemmille hevosille.

Miksi myitte Sissin?
- Sissille ei ollut enää käyttöä meillä.

Aiotko vielä ostaa oman hevosen?
- Sitten kun saan nostettua kunnollista eläkettä sen ylläpitoon! ;) Ehkäpä tyttö saa ponin vielä tässä 10v sisään...?

Mikä on paras talli missä olet käynyt?
- Kysymys on vähän hankalasti muotoiltu - millä tavalla paras? Jos kysytään hienointa niin... Lempäälän Ratsastuskeskuksessa kyllä on sitä jotain.

Kuka on idolisi ratsastuksessa?
- Nina Fagerström eikä tarvitse varmasti kenenkään kysyä miksi! Siinä on nainen jolla on sitä Suomalaista Sisua!

Millainen on unelmien hevosesi?
- Luotettava, rehellinen, huumorintajuinen, suoraviivainen, rohkea... Ei kun hei, hevosestako tässä kysyttiin? ;)

Miksi palasit takaisin Hessi-tallille?
- Kysyin Heidiltä, olisiko hänellä nuorta hevosta minulle kesän kisoihin ja olihan niitä useampikin.

Mitä kuuluu sinun hevosettomaan elämään?
- Vaipanvaihtoa, lässyttämistä, naurua ja kikatusta, tummia silmänalusia välillä huonompien öiden jälkeen. Kodin pyörittämistä ja sekä tuon kaksijalkaisen että nelijalkaisenkin huomioimista parhaimpani mukaan.

Lempihevosrotusi, perustele?
- Saanko perustella miksi sellaista ei minulla ole? Jokaisesta rodusta löytyy yksilöitä. :) En ennen pitänyt suomenhevosista, nykyään niistäkin on löytynyt todella monta helmeä. En myöskään koskaan sanonut ostavani lämminveristä ja niin vain ensimmäinen hevoseni oli ex-ravuri.

Mihin asti ratsastit raskausaikana?
- Lopetin säännöllisen ratsastuksen heti, samoin hypyt. Tammikuussa ratsastelin joitakin kertoja, helmikuun puolella viimeiset varsinaiset ratsastukset. Ihan viimeisen kerran kävin varovaisesti selässä toukokuussa (noin rv 20) "viimeisellä ratsastuksella" Sissin kanssa ennen kuin se lähti uuteen kotiinsa.

Milloin palasit takaisin selkään synnytyksen jälkeen?
- Yritin noin 2,5kk jälkeen synnytyksestä, mutta tuntui niin huteralle että päätin pitää vielä taukoa. Pari kuukautta myöhemmin oli jo turvallisemman tuntuista ja nyt alkaa olla jo melkein ennallaan.

Mikä on/on ollut tärkein hevonen sinulle?
- Sissi, opetti niin paljon lyhyessäkin ajassa.

Millä tavalla olet tähän pisteeseen päätynyt ja mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat? :) Etkö mielummin haluaisi omalla hevosella kehittyä ja päästä mahdollisesti todella pitkälle? + Mistä alkoi ratsutuksen ja valmentautumisen pito?
- Tuurasin paria ratsastuksenohjaaja-ystävääni joitakin kertoja jo ennen kuin aloin edes ajatella lähteväni opiskelemaan ja oikeasti tekemään töitä alalle. Sitten, kun Sissi siirtyi käyttööni aloin oikeastaan heti ajatella, että nyt olisi hevonen jonka kanssa lähteä opiskelemaan. Ypäjälle en halunnut asumaan ja toisaalta halusin muutenkin alkaa heti tehdä hommaa käytännössä. Päädyin sitten Hessi-tallille ja sitä kautta tuli suuri kipinä valmentamiseen. Hessillä ratsutin myös Hessin kasvatteja sekä ulkopuolelta koulutukseen tulleita hevosia. Moni näistä oli ajo-opetuksessa, mutta siinä sivussa tuli myös ratsutettua. En aio tästä lähteä hakemaan itselleni ammattia ja elää pelkästään hevosten kanssa työskentelemällä, mutta mukavaa "sivubisnestä" tämä on ja pitää minut järjissäni. ;)
Toki ottaisin itselleni oman hevosen jokapäiväiseen käyttöön ja valmentautuisin ja kilpailisin - jos hevosen pito ei olisi niin kallista, puhumattakaan jos haluaisi valmentautua ja kilpailla aktiivisesti. Joskus tulevaisuudessa sitten! Nyt keskityn mielummin ensin siihen, että pystyn rahallisesti tukemaan tyttäreni harrastuksia sitten kun niiden aika on - on kyse sitten ratsastuksesta, jääkiekosta tai vaikka jokkis-rallista!

Onko tämä sun kokopäiväinen työ vai onko joku "perus"duuni? :D Miten järjestelet ratsastuksen ja pienen lapsen hoidon, eli yhdistät perhe-elämän?
- Minulla on kotona ihan erityinen "työtehtävä" ja "työnantaja" - pienen lapsen äitinä kotona kyllä riittää tehtävää! Ratsastukset ajoitan aina sellaiseen ajankohtaan, että mies on kotona hoitamassa lasta. Meillä on molemmilla "omat päivämme" jolloin saamme harrastaa omia juttujamme. Iltaisin pyrin aina olemaan kotona viimeistään 20:30 jotta olen auttamassa iltatouhuissa ja laittamassa lasta nukkumaan - sen jälkeen alkaakin "laatuaika" töllön parissa. :)

Ikimuistoisin ratsastuskerta?
- Vaikea kysymys. Australiassa meren rannassa laukkaaminen oli kyllä upeaa. Samoin ensimmäisen Champion-tittelin voitto Allyn kanssa... Suomessa ehdottomasti ensimmäiset kenttäkilpailuni Sissin kanssa!

Parhaat / huonoimmat kisat?
- Tämä on sama kisa... Se oli yhtäaikaa paras ja huono. Olimme Ausseissa Vinneyn kanssa sijalla 5. kun lähdimme maasto-osuudelle. Luokassa oli yli 100 lähtöä ja olimme sijoittumassa! Sitten menin ja ratsastin täydellisessä hurmoksessa vesiesteen jälkeen suoraan maalilinjan yli ja jätin hyppäämättä viimeisen esteen... Tulos olikin 5. sijan sijasta hylätty! AUTS!

Hiihtoratsastusta

Eilen oli jälleen rankat treenit Jevin kanssa ja taas huomaa vatsalihaksissa... Etuosakäännökset sujuivat nyt miljoona kertaa paremmin, jopa siihen vaikeampaankin suuntaan. Muistaa vain itse katsoa reilusti käännöksen sunutaan (painopiste oikeassa suunnassa) ja päästää tarpeeksi ulko-ohjasta. Myöskin vastalaukat lähtivät pyörimään paremmin, kun tajusin itse istua enemmän laukan suuntaisesti. Eipä se täydellisessä peräänannossa noita suorita, mutta laukka oon muutenkin sen huonoin askellaji tällä hetkellä joten tyytyväinen olen jos se ylipäätänsä saa ylläpidettyä vastalaukan edes suhteellisen tasapainoisesti. Väistöt olivat nyt vaikeita syystä tai toisesta. Saa nähdä. Mutta mehän emme toisaalta edes tiedä miten hevonen tulee ylipäätään käyttäytymään tulevassa tilanteessa, jossa on paljon ihmisiä ja hälinää! Huokaus...

Aikamoista protestointia ilmeni myös, kun jäätiin yksin maneesiin (alkuun oli tarhakaveri maneesissa myös). Kunhan hevonen jälleen toimi hyvin yksin, kävimme vaihtamassa sille koulusatula estesatulaan ja kuolaimettomat suitset kuolaimellisiin. Jevin oli nimittäin tarkoitus toimia myös hiihtoratsastuksessa vetohevosena ja ulkona olevan hurjan tuulen + maneesissa ilmenneen pystyynhyppimisen vuoksi päätin kokeilla, että hevonen on ihan kuulolla ulkokentällä - ennen kuin sinne taakse lyödään ketään sukset jalassa... Ulkona onneksi kaikki toimi oikein hyvin. Paitsi että sukset olivat aivan järkyttävän pelottavat... ;)! Hyvältä vaikutti siis... Päätös oli aika helppo, laput silmille niin ei tule vahinkoja.

Tallissa siis piti vielä vaihtaa tavalliset suitset Jevin lapullisiin valjakkosuitsiin ja kyllä tämä valjakkohevonen rentoutui silminnähden laput silmille saadessaan... Pitäisiköhän se lauantainakin ratsastaa lappujen kanssa? Heh. :) Rintaremmi viriteltiin satulaan ja rintaremmiin kiinnitettiin vielä pitkät narut joiden päässä oli kapula, josta hiihtäjä pääsi tarraamaan kiinni.

Kokeilimme ensin Janikan kanssa kentällä, että hommassa ei Jevin mielestä ollut mitään kummallista. Janika on lasketellut koko pienen ikänsä ja tasapaino suksilla löytyi siis ihan heti, eikä Jevikään ollut hiihtäjän vetämisestä moksiskaan. Ei kun kokeilijoita vetämään! Muutama löytyikin eikä kukaan kaatunut! Kenttä oli vain harmittavan liukas eikä siinä lopulta viitsinyt oikein laukata. Janikan kanssa kävimme vielä baanaamassa pellolle tehtyä rekirataa pitkin. Kaikki kolme taisimme syttyä lajista sen verran, että täytyy kyllä katsella olisiko tulossa vielä hiihtoratsastuskilpailuja johonkin tähän lähelle. Sellaista juttua kuulin, että Lempäälässä saattaisi vielä tälle talvelle kisat ollakin... :)

Jevin kanssa treenit jatkuvat toivottavasti koko ajan parantuen, kuten ne tähän mennessä on tehneet. Itse pidän tiukan vatsalihasharjoittelu-kuurin ja yritän syödä ja liikkua reilusti. Jospa se näillä eväin lähtee ottamaan sujuakseen!

Video hiihtoratsastuksesta:

No kyllä ne vastalaukat tuolla onnistuu ja ristilaukat ja kaikki :D

Katsotaas kuka tätä lukee oikeasti. :) Tulevan arvonnan tuote tulee olemaan huopa hevoselle. Muutama vaihtoehto tulee olemaan ja palkinnon arvo 20-40e. Mutta huomio: arvonta on avoin vain lukijoilleni, jotka ovat kommentoineet tekstejä. Eli aktiivisille lukijoille, ei taustapiruille. ;) Huomatkaa esimerkiksi kysymyspostaus, kysymyksen lisääminen on yhtäkuin kommentti eli te jotka olette jo kyselleet olette mukana arvonnassa. Julkistan piakkoin arvonnan tuotteen/vaihtoehtoiset tuotteet täällä blogissani ja ilmoitan, koska arvonta suoritetaan.

Kysymyksiä!

Koitetaas toteuttaa nyt sitten tämä kysymyspostaus. Kyselkää, aikaa on niin kauan kuin katson tarpeelliseksi. :)!

Uusi tuttavuus

Eilen kävin kokeilemassa erästä 3v pv-tammaa jota olisi tarkoitus ainakin tämä maaliskuu ratsuttaa. Juteltiin omistajan kanssa siinä tovi ennen kuin kiipesin tamman selkään. Aika alkutekijöissään sen kanssa ollaan, mutta ottaa kuitenkin ratsastajan selkään ihan tyytyväisenä ja jarrut toimivat hyvin - paremmin kuin kaasu. Eli nyt kehitetään sitten yhteistyöhalukkuutta, rentoutta ja sitä kautta eteenpäinpyrkivyyttä, myös nöyryyttä tulee varmasti sitten jonkin verran lisää kun on rutiinia enemmän hommaan. Eteneminen tulee tapahtumaan hevosen ehdoilla, mutta nyt alkuun ainakin aloitetaan kunnon "juoksutuskuuri", itse juoksutan tamman kolme kertaa viikossa kahdella ohjalla + käyn selässä. Pyrkimys ohjata tammaa kulkemaan pyöreämmin ja kasvattamaan oikeanlaisia lihaksia ratsun työtä ajatellen. Kirjoittelen välillä missä mennään.

Suuntasin sitten Hessille ja nappasin Jevin mukaani karsinasta. Kokeilimme nyt sen edellisen härpäkkeen tilalla LG Bridlea, kädet ristissä kävelin maneesille toivoen, että hevonen toimisi paremmin niillä. Heti käynnissä tuntui jo paljon paremmalta! Hevonen oli kädelle kevyt ja taipuisampi. Edelleen oikealle taipui huonommin. Ongelma tämän hevosen kanssa on laukassa, se ei ole vielä kovinkaan tasapainossa ja kaarteissa "kaatuu" herkästi sisäänpäin. Vastalaukat on nyt sitten mitä on... Etuosakäännöksien harjoittelussa meinasi Jevi vähän suuttuakin jo, kun toistuvasti pyysin siltä jotain mitä se ei vain meinannut millään käsittää. Pari kertaa saatiin suht onnistunut suoritus, mutta aika laajaa kaarretta joudutaan vielä tekemään. Pysähdyksissä tulee ongelmaksi aivan täysin vain tämä oma istuntani. Olisipa se aivan täydellisen ennallaan nyt synnytyksen jälkeen, mutta eihän se ole... Vatsalihakset ovat vasta nyt alkaneet löytyä kunnolla ja heikot lihakset tulevat ongelmaksi, kun pitäisi ottaa laukasta seis. Ravista pysähdykseen ei olisi mikään ongelma...

Meillä on siis viikon päästä viikonloppuna Jevin kanssa eräs koitos edessämme, joku voi sen jo keksiäkin... Edelleen hakkaan päätäni seinään ja hoen: "EI TUU MITÄÄN!" mutta täytyy yrittää vaan pitää leuka pystyssä ja katse eteenpäin. ;) Ja muistaa ottaa tuleva hauskan kokemuksen kannalta! Menemme tekemään vain parhaamme.

Innolla odotan jälkipuheita eräälläkin vihreällä sivustolla...

Onnea Nea Rinnetmäki!

Arvonta on nyt suoritettu ja arpaonni suosi tällä kertaa Nea Rinnetmäkeä! Onnittelut! Olen pian yhteyksissä sinuun.

Olkaahan kuulolla, sillä tuleva arvonta on jo kovasti hatun alla mietinnässä ja viikon sisällä pääsee jälleen osallistumaan! Kannattaa edelleen liittyä lukijaksi, sillä tuleva arvonta on vain _sen hetkisille lukijoille_ avoin!

Australia vol. 2

Pieni kuvapostaus Australiasta, kun sellaista pyydettiin :) Kuvia olisi tuhansia, oli hieman hankalaa valita tarpeeksi laaja kirjo... Laitetaan hieman aihepiireittäin tässä, varoitus, tästä tulee pitkä.

Koti. Tässä siis maisemaa Traralgonista.

Kuvassa ensimmäisen perheeni toinen hevonen, Megan / Megs. Tästä hevosesta kerroinkin jo edellisessä Australia-aiheisessa postauksessani. Halusin tämän kuvan näyttää tuon taustalla olevan maiseman takia! Korkeuserot oli pikkuisen suuremmat kuin Suomessa.

Veljeni kysyi silloin Ausseissa ollessani joitain kuvia nähtyään, että siellähän näyttää ihan samalta kuin Suomessa. Piti ottaa siis tämä kuva ja lähettää, että "Todellako on samannäköistä?" ;)

Maisemia vuorossa lisää hieman myöhemmin.

Oikealla ensimmäisen perheeni koira Buddy. Buddyn tarina on aika surullinen. Se tuli perheeseen löytöeläinkodista (Ausseissa näitä oli paljon ja ne oli suuria!) tultuaan hylätyksi. Buddy oli kultaisin koira jonka tiedän. Ratsastin Megsillä pellolla ja Buddy kulki aina mukana, niin kauan kuin hevosen selässä vain olin. Se tuntui aina tietävän mihin suuntaan menen seuraavaksi. Öisin se nukkui sänkyni vierellä ja aamuisin herätti märillä pusuillaan.

Buddylla oli takajalkojen/-lonkkien kanssa ongelmaa ja tämä perheeni päätti, että vaikka leikkaus onkin kovin kallis, se tehdään, koska eläinlääkäri oli sitä mieltä, että koira voi elää täysin normaalia elämää sen jälkeen. Leikkaus tehtiin, tuli komplikaatioita mutta niistä selvittiin. Buddy toipui hienosti ja sen elämänilo parani suuresti. Perheellä oli pihassa ankkapariskunta joka muuttui sitten pian ankkaperheeksi pienten poikasten kuoriuduttua. Pihassa oli jonkin eläimen jälkiä ja perheen äiti oli varma, että joku sitä suloista ankkaperhettä uhkasi. Buddy sai sitten jäädä yöksi ulos vahtimaan pikku perhettä. Piha oli ympäriinsä aidattu. Aamulla kuitenkin Buddy löytyi tieltä auton alle jääneenä. Se oli jollain tavoin päässyt karkaamaan ja juossut tielle syystä tai toisesta. Ehkä jonkun eläimen perässä? Ehkä se pelasti ankkaperheen vielä viimeisenä tekonaan? Oli miten oli, Buddy haudattiin samana päivänä perheen pihaan ja minä ratsastin siitä hetkestä lähtien yksin.

Mutta iloisempi tarina on tämä! Jonkin aikaa meni ennen kuin perhe halusi ottaa uutta koiraa. He olivat kuitenkin sitä mieltä, että koira otetaan jälleen löytöeläinkodista. Löytyi pieni terrieri-uros Roy (oikealla) joka sulatti kaikkien sydämen. Roysta kerrottiin, että myös sen emä on jossain päin Victorian osavaltiota jossakin löytöeläinkodissa. Pieni uroskoira lähti perheen mukaan ja valloitti kaikki ympärillään.

Perheen tuttava etsi itselleen myös koiraa ja lähdimmekin mukaan Melbourneen pari tälläistä koiratarhaa kiertämään. Ensimmäisestä löytyi kuitenkin terrieri-narttu Molly, joka näytti aivan suunnattomasti Roylta. Nartusta osattiin kertoa, että se on synnyttänyt yhden pennun, josta ei sen enempää tiedetä. Perheen äiti otti pari puhelua ja pyysi tarhan omistajaa tekemään samoin. Puheluiden jälkeen oli selvä asia, että Molly oli Royn emä. No eihän sitä voinut sinne tarhaan jättää... Jälleennäkemisen riemu oli aivan suunnaton. Äiti ja poika palasivat takaisin toistensa luo :)

Jatketaas hevosista:

Viimeisen päälle peitelty Sheila. Lämmintä +30? Selitys olikin jo aikaisemmin: Australiassa piti huolehtia aika paljon tarkemmin hevosten suojaamisesta auringolta. Päässä kärpäshuppu suojaamaan siltä inhottavammalta asialta: kärpäsiltä! Oli muuten sitkeitä kärpäsiä. Sai puhallella ja huitoa ja tehdä kaikkensa ja silti ne vain istuivat sitkeästi naamalla. Tai lensivät suuhun...

2v-täykkäri tamma Camquat. Laukkahevosen ura "meillä" alkoi 2 vuotiaana jolloin se sisäänratsastettiin ja sitten jätettiin talveksi vielä kasvamaan ja miettimään. Seuraavana kesänä oli sitten ensimmäiset laukkavedot ja startit.

Sillä hetkellä ainoa varsinainen laukkahevosemme Moby. Pienemmät laukkatallit erosivat suuremmista ehkä sillä, että hevosia ratsastettiin sileällä myös koulua ja esteitä. Monella suuremmalla tallilla hevosten liikunta saattoi olla pelkästään rataa ympäri...

Moby radalle lähdössä. Tässä kisassa oli vähän epäonnea matkassa. Edellisellä viikolla olimme meren rannalla hevosten kanssa (minä nuorella, tulevalla kenttähevosella) ottamassa laukkavetoja hiekalla ja sitten kahlaamassa. Cath ja Moby menivät yllättäen tulleen suuremman aallon myötä vedessä nurin ja vaikka vettä ei siinä kohtaa paljon ollutkaan niin Moby oli veden alla hetken aikaa. Nähtävästi se sitten hörppäsi suolavettä sen verran, että sai itsensä siitä kipeäksi ja se kostautui tässä kisassa, joka sitten lopulta Mobyn osalta keskeytettiin. Se ei vain ollut oma itsensä, ei suostunut menemään lähtöporteille ja lopulta jäi monta hevosenmittaa muista jälkeen.

Minä ja Vinney ilta-auringossa...

Sheila ensimmäisissä kenttäkilpailuissaan.

Minä ja Ally ja meidän ensimmäinen Champion - best ridden pony! Nuo nauhat saivat aina shampanja-pullon aukeamaan :)

Shettiksillä kisattiin ihan "tosissaan" ja niitä näkyi joitain todella hienojakin! Shetlanninponit eivät myöskään olleet pelkästään lastenponeja, kyllä niiden selässä aikuisiakin näkyi... Kuvia en viitsi näistä pareista laittaa, ties mitä kauhistelua se saa aikaiseksi ;)

 Näkyi hienoja poneja ja hyviä nuoria ratsastajia.

Pukuratsastusluokka!


Muuta, sekalaista:

Isäni ja äitini tulivat käymään Australiassa ja kävimmepä katselemassa, kun Kimi ajoi Melbournessa F1-kisojen voittoon. Jee! Mukana myös toinen suomalainen vaihtari :)

Vanhempieni kanssa huristelimme joitakin päiviä siellä täällä, lähinnä etelärannikkoa.

Bushfire! Metsäpalo siis. Tai puskapalo jos suoraan suomennetaan. Näitä oli kesällä joitakin. Yksi isompi oli sinä aikana, kun asuin "talliperheen" kanssa. Silloin piti jo miettiä, mitä hevosten kanssa tehdään. Sellaista laumaa ei voinut kuljettaa minnekään jos hätätilanne olisi tullut ja turhaan ei olisi kannattanut alkaa koko 40 päistä sakkia evakuoimaan jonnekin. Lähellä se kävikin, pyyhkäisi ohitse kahden kilometrin päästä. Nuo veivät mukanaan kokonaisia talleja, puhumattakaan lehmätilallisista joiden sadat lehmät menivät siinä samassa.

 Olimme vaihtariporukalla Rotaryn järjestämällä "safarilla" joka kulki etelästä keskelle Australiaa, pohjoiseen Queenslandiin ja sitten länsi-rannikkoa Sydneyn kautta takaisin. Tässä kuvassa Uluru! Postikorteistakin tuttu ;) Kiipesimme myös tuonne päälle ja olihan se huima kokemus.

 Debutante ball eli tansseihin lähdössä.

Paratiisi <3

Siinä nyt jälleen jotain kuvia pienten selostusten kera :) Hevoskuvia olisi kyllä vaikka millä mitalla, täytyy katsoa jos jossain välissä laittelisin pelkästään niitä katseltavaksi. Etenkin noita show-kuvia löytyy runsaasti.

Elämäni ilman hevosia

Tyttö nukkuu rauhallisesti päiväunia, pyykkikone pyörii ja ruoka on tehty (ja syötykin) joten nyt on aikaa vaikka hetken kirjoitella ja istua vain. Ajattelin kertoa hieman elämästäni tallien ulkopuolella.

Olen heinäkuussa 1989 syntynyt ja asustelen pienellä paikkakunnalla Pirkanmaalla. Muutin tänne perheeni mukana kymmenisen vuotta sitten läheltä Oulua. En voi kuin sanoa, että onneksi! Tämä on ihana paikka asua ja tänne haluan jäädä - vaikka koko loppuelämäkseni. Ellen sitten päätä muuttaa Lappiin poroja ja huskyja kasvattamaan, kuten olen joskus lapsenmielisesti haaveillut ;) Olen itsepäinen ja päämäärätietoinen (tätä en ole todellakaan aina ollut), nöyryyttä tässä on tullut opeteltua jo pitkään ja kyllä se elämä nöyräksi kasvattaa... Olen myöskin sosiaalinen ja aika rohkea menemään erilaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi esiintyminen on asia joka ei pelota, jännittää toki mutta tiettyyn pisteeseen asti jännittäminen on vain tervettä. Esiintymisellä tarkoitan nyt esimerkiksi tilanteita joissa joutuu puhumaan isommalle määrälle ihmisiä. On sitä tullut laulettuakin yleisön edessä... Laulaminen on muutenkin lähellä sydäntä, sitä tosin tulee nykyään enää harrasteltua vain tässä kotosalla oman tyttären edessä.

Australiassa menossa debutante-tansseihin. Tapaan kuului pukeutua valkoiseen.

Lukion 1. luokan jälkeen lähdin vuodeksi Australiaan vähän näkemään maailmaa ja oppimaan uutta. Tulihan sitä opittua, etenkin itsestäni. Väittäisin, että juuri Australiassa opin rohkeaksi ja sosiaaliseksi. Australiasta tulon jälkeen ei lukio enää tuntunut omalta. Jonkin aikaa sitä jaksoin, sitten päätin jättää kesken. Näin myöhemmin asiaa ajatellessa sitä vähän katuu, mutta menneitä ei voi muuttaa joten turha niitä on alkaa murehtimaankaan. Olin töissä kultasepänliikkeessä, päivittäistavarakaupassa ja sitten lopulta ensin suurella ratsastuskoululla hetken ja sen jälkeen siirryinkin Hessi-tallille, jossa olin töissä oppisopimuksella.

Australian ystäväni olivat astetta karvaisempia. Hehheh ;)

Noh, ratsastuksenohjaajankin opinnot sitten jäivät, kun huomasin olevani raskaana. Oli se päätös kytenyt mielessä jo ennen raskautta, mutta se oli se viimeinen potkaisu kohti erilaista tulevaisuutta. Hevosten kanssa työskenteleminen ei vain ainakaan Suomessa ole yleensä kannattavaa, mikäli sitä tekee toisen tallissa. Tallit ei vain tuota niin paljon, että työntekijöille olisi mahdollista maksaa kunnollista palkkaa. TES:n mukaiset palkat ovat kamalan alhaiset. Työ oli aivan ihanaa, työpaikka oli ihana, mutta nyt tarvitsi ajatella, että pystyy elättämään perhettä. Onhan minulla aivan ihana (useimmiten ;) mies tässä mukana hoitamassa ja tekemässä ahkerasti töitä, mutta en halua jättää kaikkea tulevaisuudessa hänen harteilleen.

Hain sitten opiskelemaan lähihoitajaksi ja pääsinkin. Miksi lähihoitajaksi? Töitä riittää nyt ja tulevaisuudessa, ainakin jos ei ala nirsoilemaan. Itse haluaisin suuntautua lasten ja nuorten pariin, nuorten kanssa työskentely on tuttua ja mukavaa. Ihan todellinen haave olisi lähihoitajaopintojen jälkeen lähteä lukemaan sosionomiksi, ehkä avoimeen yliopistoon vielä psykologiaa ja kuka tietää mitä sitä keksii...  Nyt kuitenkin keskityn näiden opintojen läpi pääsemiseen!

Alkusyksystä olisi ollut vielä mahdollista käydä opiskelemassa teoriaopintoja ennen harjoittelujaksoa jolle en enää olisi voinut osallistua, mutta tultiin sitten ohjaavan opettajan kanssa siihen tulokseen, että on hyödyllisempää opiskella teoria sitten ennen omaa harjoitteluani. Raskausaika itsessään oli ihan suhteellisen helppo, kaikenlaista pientä oli, mutta ei mitään minkä vuoksi en haluaisi kokea samaa ikinä uudestaan. Terve tyttö syntyi sitten syyskuussa sektiolla, likka oli jäpittänyt istuma-asennossa jo kuukausikaupalla joten tämä päätös tehtiin. Sektio oli nopea ja helppo, palautuminen samoin. 3kk jälkeen sektiosta kokeilin ratsastusta, mutta päätin pitää vielä taukoa. Keskivartalon hallinta ei vain ollut vielä ollenkaan kohdallaan! Olen itseasiassa hämmästynyt, että se on jo nyt 5kk jälkeen niin hyvä kuin on... Ei ennallaan, mutta yllättävän hyvä.

Joten nyt meidän pieni perhe koostuu minusta, miehestä ja ihanasta tyttärestämme. Sekä tietenkin 1v labradorinnoutaja-uroksesta, "Veskusta"! Vesku on ihastuttava ja tytön paras ystävä :)

Vatsalihakset! Ne löytyivät!

Tänä aamuna vatsalihakset huutavat hallelujaa. Tätä tunnetta ei ole tuntunut sitten... lasketaas... 9kk + 5kk... vuoteen ja kahteen kuukauteen! Raskausaikana ei tullut vatsalihaksia juuri rasitettua ja sen jälkeen en ole tiennyt mistä ne olisin taas löytänyt... Vauva syntyi 5kk sitten sektiolla joten lihaksista tuossa keskivartalon seutuvilla ei ole ollut tietoakaan. Mutta iloinen olen tästä kivusta mikä liikkuessa tuntuu vatsan seudulla! Ne ovat siellä edelleen, jee!

Eilen oli siis ensin pientä rääkkiä mistä luulen tämän kivun johtuvan. Kokeilin kuolaimettomia suitsia Jevin kanssa ja väänsin siis kunnolla koulua - itselleni "vääntää kunnolla koulua" on tosin nyt vielä pelkästään se, että istun kauemman aikaa harjoitusravissa! Mutta tehtiin väistöjä, vastalaukkoja, avoja ja sulkuja, lähinnä halusin testata kuinka niiden kuolaimettomien kanssa hevonen toimi. No eihän se oikein toiminut... Suitset olivat aika järkyttävät. Tiedän, että on varmasti ratsastajassa itsessäänkin parantamisen varaa (todella on!) mutta nuo suitset olivat oikeastaan sama asia kuin se, että olisi lyönyt päähän nahkariimun ja narut kiinni riimuun... Miehelle tuli selitettyä eilen illalla "miesten kielellä": ohjaustehostin puuttui ja jarruissa häikkää. ;) Kokeilen vielä tuon hevosen kanssa LG Bridlea, jos siinä olisi vähän enemmän rattia ja jarrua. Miksi kuolaimettomia? Noh, sen saatte kuulla myöhemmin... Sanotaan näin, että löysät on jo housussa valmiiksi.

Muutama kuva tuosta kokeilusta. Näyttää paremmalta miltä se tuntui! Nähtävästi ohjan pituutta pitäisi osata vielä säätää, tuli keskityttyä vähän liikaa siihen istumiseen.

Sitten oli vuorossa Muusa (5v). Muusan kanssa suunnattiin estetunnille hyppelehtimään muiden joukkoon. Alkuun otettiin pääty-ympyröillä ravia kavaletin yli. Muusa vaikutti vähän tahmealta, sillä olikin kyllä rankka viikonloppu ja voi tuo tahmeus olla vielä sieltä lähtöisin. Keskittyessään sujui hyvin, samoin toki itse piti kunnolla valmistella hevonen puomin ylitykseen tai muuten kolisi. Muusa oli kuitenkin suhteellisen taipuisa mikä oli oikein mukavaa. Seuraavaksi lähdettiin menemään kahdeksikolla lävistäjillä olevia puomisarjoja. Sama juttu, heti huomasi mikäli oma valmistelu puomeille jäi vähän vajaaksi. Pitäisi muistaa ratsastaa "askel kerrallaan" eli jokaiselle puomille erikseen, vaikka ne aivan peräkkäin ovatkin... Lopuksi sujui kuitenkin hyvin. Muusalle on ollut vähän haastavaa vielä tehtävät joissa tulee monta asiaa peräkkäin. Nyt kuitenkin keskittyminen oli hyvää ja hevonen oli erittäin yritteliäs. Lopulta lähdettiin ottamaan hieman hyppyjä. Tehtiin edelleen pääty-ympyrät kavalettien yli, nostettiin laukka ympyrän jälkeen ja laukassa yli lävistäjällä olevan ristikon. Meillä oli Muusan kanssa välillä vähän erimielisyyksiä siitä, otetaanko esteen eteen vielä askel vai lähetäänkö hyppyyn... Lopulta kuitenkin likka ymmärsi, että totteleminen käskyä lähteä hyppäämään on ehkä parempi vaihtoehto kuin yrittää mahduttaa esteen eteen vielä yksi pieni askel. Laukka pyöri nyt hypätessä paremmin kuin verryttelyssä. Muusalla on hypätty vielä hyvin vähän, nyt olisi tarkoitus aloittaa Kärkkäisen Annan valmennuksissa. Kyllä se siitä!

Tuossa ihan lyhyt videopätkä.

http://www.youtube.com/watch?v=V9H4sTVpP10&feature=youtu.be

Jälleen huippupäivä!

Tänään olikin sitten vuorossa 3v tamma Täti ja 4v ori Nöpi. Muusa olikin tänään ajossa joten sen kanssa jatketaan hommia toisena päivänä.

Tädin kanssa suunnattiin ihan ensiksi kentälle. Pikajuoksutuksen jälkeen nousin selkään ja humpsuteltiin alkuun kentällä käynnissä ja ravissa. Sen verran vain, että tunsin tamman olevan kuulolla eikä ollut mitään ylimääräisiä vinkeitä. Olihan se toki myöskin vieras hevonen, joten senkin puolesta halusin pyöriä hetken ensin kentällä - sitten nimittäin suunnattiin maastoon. Vetohevosena toimi rauhallinen Tyyne-tamma. Metsässä oli toki vähän jännittävää, mutta reippain mielin Täti asteli toisen perässä eteenpäin ja loppujen lopuksi lumihangessa tarpominen oli sen verran rankkaa, että edettiin korvat lurpallaan keskittyen kävelemiseen. Ei lunta paljon ollut, mutta nuorelle hevoselle mäkisessä maastossa meneminen on raskasta pienessäkin lumihangessa. Reitti oli kuitenkin sinänsä tuttu Tädille, sillä oli myös ajettu useasti samalla metsätiellä. Käveltiin reitin päähän, käännyttiin ja ravattiin takaisin. Täti oli hyvin luottavaisen oloinen, erittäin reipas ja selvästi nautti tästä vaihtelusta.

Annoin vetohevosen ratsastajalle luvan nostaa laukan mutkan jälkeen, jolloin pääsimme laukkaamaan hieman ylämäkeen menevän suoran. Tätiä ei tarvinnut juurikaan pyytää, se ampaisi toisen hevosen perään ja taisi vedet valua silmistä meiltä kaikilta neljältä... Positiivista oli, että vaikka "vanha tamma" Tyyne jäi pitkäksi aikaa vielä steppailemaan laukan jälkeen, Täti osoitti olevansa fiksu nuori ja rauhoittui hyvin pian kävelemään. Seuraavalla kerralla otetaan maneesissa ja vähän hallitummin, mutta tämä oli hyvä ratkaisu ottaa ensimmäiset laukka-askeleet ratsastajan kanssa toisen hevosen perässä maastossa.

Tässä pikku pätkä Tädin kanssa kentältä:
http://www.youtube.com/watch?v=xKC6n3h5SQ8&feature=youtu.be

Tässä välissä kävin katsomassa, kun vieraileva valmentaja Piotr Mazurek juoksutti Muusaa goguella. Ihailtavaa miten kyseinen herra sai liikettä irti pienestä suomenhevos-tammasta! Kyllä alkoi tuntua siltä, että juoksuttaminenkin on ihan oma taiteenlajinsa ja siitä tietää aivan liian vähän.

Sitten oli Nöpin vuoro. Käyttäytyminen oli nyt oikein mallikelpoista, viimeksi meinasi vähän tammat kiinnostaa turhankin paljon, nyt keskittyminen oli enemmänkin ympärillä hääräävässä ihmisessä. Kentälle mennessä täytyi toki ilmoittaa muille, että täällä ollaan. En oikein tiennyt mitä odottaa noustessani selkään. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun ensimmäisten käyntiaskeleiden aikana huomasin kuinka kevyt ori oli. Nöpin kanssa tehtiin vähän väistöjä käynnissä ja keskityttiin suoruuteen, se tuppasi heittämään todella helposti lapaa sisälle ja puskemaan mutkalla sisäpohjetta vasten. Ollessaan suora se oli erittäin mukava ja kevyt ratsastaa. Laukkassa ajateltiin vain eteen, eteen, eteen jotta saatiin se kunnolla pyörimään. Nöpillä on laadukkaat askeleet, kun ne saa "kaivettua" siitä irti. Itse olin kyllä aivan puhki Nöpillä ratsastamisen jälkeen! Siellä joutui todellakin tekemään TÖITÄ!

Seuraavan kerran näiden nuorten kanssa töihin tiistaina, vuorossa estehyppelyä Nöpin ja Muusan kanssa.

Muutama kuva Nöpistä tähän loppuun:

Pyöräilijäkädet ja könötys iskivät välillä...

Toiveita?

Nyt on pakon edestä muutama hevoseton päivä, pakkorako kun ei autoa ole käytössä. Onneksi helpottaa viikonloppuna, kun haetaan uusi menopeli! Tai siis "uusivanha" :) Hieman vaikeaa ollut tuo kulkeminen nämä muutama viikkoa, kun on autottomana elellyt ja ollut aina lainaamisen varassa tallille pääsy.

Tulevaan viikkoon kuuluu siis perjantain reissu Pohjois-Pohjanmaalle, junalla sinne ja "uudellavanhalla" autolla takaisin tänne kotiin. Lauantaina sitten kokeilemaan, miten 3v suokki-tamma "Tädillä" nousee ensimmäiset laukat, tarkoitus olisi ottaa vetohepaksi rauhallinen vanhempi muori ja lähteä maastoon harjoittelemaan. Usein laukkahalut on kovemmat, kun edellä oleva hevonenkin laukkaa... 5v sh-tamma Muusan kanssa humpsutellaan myös ja sitten katsotaan mihin aika riittää, olisi 4v sh-ori Nöpi, 5v pv-ruuna Paavo... Näkee sitten lauantaina tarkemmin.

Ilokseni voitin Taipaleen tilan blogissa olleen arvonnan ja näin ollen odottelen saapuvaksi N.E.W jännesuojia! Jee, pääsevät käyttöön sitten tulevan kevään ja kesän kisoissa :)

Hevostalli.netissä ehti tänään hetken aikaa olla topic jossa ruodittiin sitä, kuinka olen "wnb-ratsuttaja" ja kehonhallintani on jostain sieltä ja syvältä ym. Piti ottaa oikein kahvikuppi ja aamupalaleivät tähän koneen luo ja tässä mussuttaa aamupalaa samalla, kun lueskelin kuinka siellä selvästi ammattilaiset pääsivät taas pauhaamaan. Ehkä ne tosiammattilaiset tekee kuitenkin jotain muuta kuin murehtii sitä, että joku "ei-ammattilainen" pyytää rahaa ratsuttamisesta tai sisäänratsastamisesta. Tiedoksenne: ammattilaiseksi en ole itseäni väittänyt ja osaan myös kieltäytyä, mikäli tarjotaan selvästi taidoilleni liian hyvää tai vaativaa hevosta. Myöskin esimerkiksi yli 170cm hevoset olen lähes poikkeuksetta karsinut ratsutettavista, niin suurten nuorten selässä ei vain ole itselläni hyvä olla ja varmasti löytyy pidempijalkaisiakin ratsuttajia kuin minä... :) Noh, ei siitä sen enempää, sen verran tämä ala kasvattaa ettei ota nokkiinsa kaikista kirjoittelusta tai masennu aivan totaalisesti. Antaa kirjoitella, ratsutettavia ja valmennettavia löytyy silti ja päivittäin tulee sähköpostiin kyselyjä. Maaliskuussa pitäisi solmia muutama uusi sopimus parin nuoren hepan omistajan ja parin valmennettavan kanssa, innolla odottelen!

Mutta olisikos teillä lukijat jotain toiveita mistä haluatte lukea? Nyt olisi pari päivää aikaa kirjoitella.

Hienoja nuoria heppoja

Tämän päivän ohjelma ei ollut selvillä vielä kotoa lähtiessäni siskoni kanssa, mutta tallilla sitten tarkentui. Tarkoitus oli ratsastaa se edellisellä kerralla kokeiltu ruunakin, mutta se oli tahdittanut edellisenä päivänä hieman ravissa joten annettiin sille tänään vapaata, jotta se voi huomenna startata yhden valjakkoluokan (tarkkuusajoa) mikäli se vain on ihan puhdas ja muutenkin ok. Mutta päivän ohjelmaan kuului ensin 5v tamma, sitten 3v tamma ja vielä 4v ori, kaikki suomenhevosia. Nämä oli nyt niitä joiden kanssa käyn "huvikseni" tekemässä siskoni kanssa.

Tosiaan, tuo 5v tamma oli ensimmäisenä, sen piti ehtiä vielä ajovalmennukseen ratsastuksen jälkeen joten ajattelin vain kevyesti verrytellä sen ratsain ja saada pieni ajatus siitä millä mallilla se tällä hetkellä on. Ja olipa kyllä ilo ratsastaa tätä hevosta! Ravailin isoja kaarteita, keskittyen hevosen rentouteen ja siihen, että se pyrkii eteenpäin omalla moottorillaan. Yritin ratsastaa tamman suorassa ja huolehtia, ettei ulkolapa karkaa kaarteissa. Nuorella hevosella kannattaa alusta asti kiinnittää huomiota ensin suoruuteen ennen kuin siihen, että taipuuko se tarpeeksi. Laukka oli vielä kovin voimaton eikä se jaksanut kantaa itseään laukassa kauan, joten tein lähinnä siirtymisiä. Mielummin lyhyitä pätkiä niin, että hevonen kantaa itsensä ja pysyy tasapainoisena kuin että vaatia heti paljon laadun ollessa mitä on. Loppuraveissa houkuttelin tammaa vähän venymään eteen ja alaspäin. Siitä sitten ulos loppukäynneille ja vaihdettiin lennossa tamman toiseen.

Seuraavan, 3v tamman kanssa sovittiin sitten, että Sanni ottaa sen. Se oli sopivan näpsäkän ja pienen näköinen, juuri sellainen siskolleni sopivanoloinen nuori. Kyselin edellisestä viisastuneena mitä tällä kyseisellä nuorella oli tehty tähän asti ja sain tietää, että sillä oli nyt kolme kertaa ratsastettu itsenäisesti käyntiä maneesissa. Tammalla käytettiin gogue-apuohjia. Goguen sanotaan olevan joustochambonin "sukulainen", mutta omasta mielestäni ne ovat täysin kaksi eri asiaa ja näistä kahdesta gogue ehdottomasti parempi. Joustochambon ohjaa helposti hevosta taakse-alas, kun taas gogue eteen-alas. Juoksutin ensin, halusin nähdä kuinka tamma käyttäytyy kentällä ja ihmisen kanssa, ennen kuin selkään laitettiin ketään. Se olikin varsin nöyrän oloinen tapaus ja alettiin sitten tehdä ensin ensin ihan perus selkäännousu-harjoituksia joissa se toimi myös oikein hyvin. Sanni nousi lopulta selkään ja katsottiin ensin liinassa käyntiä ja koska se toimi vain niin hirmuisen hyvin, otettiin sitten liinassa myös ravia. Kerran vaihdettiin suuntaa ja sitten Sannin todetessa, että olo on luottavainen ja tamma tuntuu hyvältä, päästin kaksikon kentälle tekemään isommalla uralla. Ja olikin hieno pikkutamma! Neuvoin Sannia antamaan selvät avut ja käyttämään johtavaa ohjaa kääntämisessä. Pohjeapuja oli tukemassa ääniavut, jotka jo ajokoulutettu tamma tiesi aika paljon paremmin kuin pohkeet. Lopulta näytti siltä, että tamma alkoi ymmärtää pohjeavutkin ja ääniavut sai jättää vähemmälle. Nopeasti nuoret oppii uutta, kun tekee asiat helpoiksi oppia ja omaksua!

Kolmas oli 4v ori jonka aikoinaan olin myös totuttanut satulaan ja ratsastajan painoon. Sen kanssa jäi silloin työskenteleminen siihen, joten oli mukava nähdä se nyt taas. Sanni on niin vähän ratsastanut tälläisillä isommilla ja jykevämmillä hevosilla, että halusi kokeilla miltä tämä oripoika tuntuu. Nöpin kanssa on sen verran enemmän ehditty tehdä, että Sanni nousi heti selkään ja lähti kentälle kävelemään. Iso poika tarvitsi selvästikin kunnon työskentelyn ennen kuin alkoi kulkea yhtään taipuisammin, tokihan se on isolle ja nuorelle hevoselle vielä oikein luonnollista. Nöpi oli myös menossa ajoon ratsastuksen jälkeen, joten Sanni otti vain askellajit läpi ja lopetettiin sitten, kun ori alkoi myötäämään niskasta ja sai jalatkin järjesteltyä oikein sinne mahan alle - tällä tuppasi takajalkojen liike olemaan niin suuri, ettei etujalat aina ehtineet kunnolla alta pois. Liike on jo luonnostaan suuri ja työtä tarvitseekin tehdä, että tuon kokoista hevosta noilla liikkeillä pystyy joskus kokoamaankin. Siihen nyt ei vielä tietenkään ole kiire ja rutiinilla ja tekemällä löytyy voimaa ja oikeat lihakset oikeanlaiseen työskentelyyn.

Olisihan noita hevosia ollut vielä enemmänkin, mutta nyt jätettiin tällä kertaa tähän ja seuraavalla kerralla uudestaan. Jospa Sanni pääsisi kokeilemaan sitä edellisen kerran ruunaakin, minä meinaan yrittää kammeta itseni toisen 5v pv-ruunan selkään (se on ISO), kokeilla tätä tämän kertaista oria ja kohta tuleekin vähän tutumpi 5v suokki-ruuna tallille ja sitä tarvitsee alkaa laittaa kesän kisoihin. Sisäänratsastin kyseisen ruunan aikoinaan ja se on kyllä mukava herra!

Tuossa vielä ihan lyhyt videopätkä. Ja kyllä, tuo epävakaa pohje on huomioitu ;) Korjaillaan seuraavalle kerralle, ei ole yleensä ollut ongelma - ennemminkin epävakaa käsi joka taas nyt oli mielestäni aika hyvinkin paikallaan... Näin käy joskus, ei voi aina olla hyvä päivä :)

http://www.youtube.com/watch?v=LwCNPBNYa-M&list=UUZ4VXAGSM4Grehm07c9xh6Q&index=2&feature=plcp

Tässä vielä tuo 3v, 4. kerta ratsastajan kanssa. Ei kun laukkoja ottamaan ensi kerralla!

http://www.youtube.com/watch?v=tkyRHAtVFq0&list=UUZ4VXAGSM4Grehm07c9xh6Q&index=1&feature=plcp

Fiksumminkin olisi voinut tehdä

Otsikko viittaa nyt tähän mitä hoen itselleni: "Kysy hevosesta tietoja ennen kuin nouset selkään." Kävin kokeilemassa yhtä neljästä hevosesta, jotka kaipaisivat hieman rutiinia elämäänsä ja mahdollisesti kisakokemustakin. Kaksi näistä on jo "aikuisikään" ehtineitä, kaksi on juuri kääntynyt 5-vuotiaiksi. Näitä ratsastan "huvin vuoksi" enkä niinkään ansaitakseni. Saa se harrastus olla minullakin vaikka olisikin samaa mitä teen työkseni. ;)

Yleensä omistaja aina toki kertoo ummet ja lammet jo ennen kuin hevosen edes näen, mutta tässä tapauksessa menin talliin, hevosen hoitaja haki ruunan sisälle ja toi varusteet. Ainoa kysymykseni oli: "Laitetaanko suojia?" Ja sitten vain kentälle. Sellainen haaveilija-hevonen oli kyllä kyseessä, huomasi jo siinä kentälle taluttaessa. Pää pyöri sinne tänne ja jalat menivät sinne minne turpa milloinkin osoitti.

Noh, kentällä pyörittiin kuin väkkärä ympärilläni ja jo vyön kiristäminen ja jalustinten laskeminen oli pienen työn takana. Siskoni oli mukana katselemassa ja sain hänet pitämään ruunaa paikallaan selkäännousun ajan. Jo ensimmäisistä käyntiaskeleista aloin aavistella, että voi olla mielenkiintoinen tapaus. Ruuna steppasi eteenpäin, säpsyili olemattomia asioita, oli toki kyllä jo pimeä ja ainoa valonlähde oli kentän kahden valon lisäksi pienen matkan päässä olevalla tiellä kulkevat autot.

"Onkohan tällä ratsastettu paljoakaan?" naurahdin kentän reunalla seisovalle siskolleni ratsastaessani ohi, ruuna ravasi jännittyneenä eteenpäin ja tuntui kyseenalaistavan kokoajan yleensäkään sen, täytyykö hänen liikkua.

Sen verran kokeilin pikkuruunaa, että se suurinpiirtein rentoutui ravissa ja loppuun vielä kunnolla rennoksi käynnissä. Sitten talliin.

Hevosen omistajaa näin sitten ratsastuksen jälkeen, kun keskustelimme jatkosta. Tulin sitten kysyneeksi tästä kyseisestä hevosesta ja ei sillä todella ole kovinkaan paljoa vielä ratsastettu. Lisäksi sillä ei ole menty vielä pimeällä kentällä joka varmasti lisäsi rutkasti jännitystä. Mukava ruuna oli kaikesta huolimatta ja laadukkaan oloinen. Jatkon puolesta sovimme, että siskoni tulee ratsastamaan myös kanssani. Kahdella nuoremmalla on tavoite kesän kisoihin ja kahdella vanhemmalla (joista toinen oli tämä ruuna jota kokeilin) katsotaan miten lähtee käyntiin, ne tarvitsevat lähinnä rutiinia ja tekemistä. Siskoni siis tulee jatkossa ainakin kokeilemaan miten tämän tänään kokeiltun ruunan kanssa sujuu. Minä valmennan ja opastan koko ajan, mutta pystyn samalla sitten ratsastamaan jonkun niistä jäljelle jäävästä kolmesta

Kuvia ei nyt tältä kerralta ole. Kenttä oli jo pimeä eikä ollut järkeä edes yrittää kuvata.

Valkoinen herrasmies-ori valmennuksessa

Ihanat pakkaspäivät jatkuu! Aamu ja aamupäivä oli aika pilvisen näköistä, mutta juuri ennen tallille lähtöä alkoikin paistaa aurinko niin kauniisti. Kävin pitämässä valmennusta tuossa lähitallilla ja kipusinpa hevosen selkään itsekin hetkeksi.

Sovittiin, että käyn hevosen selässä ensin. Se oli edellisen päivän tuulisen kelin vuoksi ollut aikamoisen säpäkkä. Kentällä oli vielä kiimassa oleva tamma ja oriherra kasvoi kyllä kymmenellä sentillä aina tamman nähdessään. Ei ollut silti mitään kummallista, neuvoin sieltä selästä käsin orin varsinaista ratsastajaa pitämään herran työssä koko ajan ja keskittyneenä siihen mitä tehdään taivuttelemalla, väistämällä, volteilla... Ei saa jäädä selkään istumaan ja ihmettelemään ja antaa orin katsella ja touhuta omia juttujansa. Pätee tietenkin mihin tahansa hevoseen, ei yksin oreihin. Täytyy olla keskittynyt annettuun tehtävään eikä ympärillä oleviin asioihin. Otin askellajit aika nopeasti läpi, oli kyllä mukava ja letkeä hevonen ja vaikutti kyllä siltä, että osaa paljon, on vain ruosteessa tällä hetkellä.

Päästin orin ratsastajan sen selkään ja neuvoin ratsastamaan reilusti eteen ja taivuttelemaan ympyröillä huolehtien ettei ulkolapa karkaa ympyrältä ja hevonen taivu pelkästään kaulasta. Vanha hevonen kun on, laitettiin käynnissä ensin kunnolla töihin jotta ori lämpesi kunnolla. Ravissa samoja asioita ja reipasta ravia kunnon kuolaintuntumalla. Hyvin perusjuttuja, koska hevosen lisäksi myös ratsastaja on vielä vähän "ruosteessa" ja pitkähkön tauon jälkeen muistellaan asioita ihan ratsastajan oikeasta asennosta lähtien.

Kentälle tuli vielä kaksi muuta tammaa (tuo ensimmäinen häipyi kyllä paikalta, kun tamman keskittyminen herpaantui sen verran orin tultua kentälle) ja ihan samat ohjeet annoin ratsastajalle joka meinasi hieman alkaa tilannetta jännittää: jatka ratsastusta, pidä ori työssä, älä anna haahuilla, täytyy keskittyä työntekoon. Tehtiin tähän väliin käynnissä vähän väistöjä ja saatiin oripoika takaisin maan pinnalle ja keskittymään ratsastajaansa ja hänen pyyntöihinsä.

Lopputuloksena meillä oli sitten pyöreänä kulkeva, letkeä ja rento vanha herra joka oli silminnähden tyytyväinen oloonsa. Ratsastaja hehkutti jälkeenpäin vielä pitkän aikaa kuinka tyytyväinen hän tuntiin oli ja itseensä ja hevoseen ja aivan kaikkeen. Kyllä lämmittää omaakin mieltä hyvä palaute.

Huomenna piti kokeilla yhtä nuorta tammaa, mutta vaihtuikin nuori tamma aikuiseen ruunaan, molemmilla toki on sama tavoite: kisakentille. Tuo tamma kyllä onkin jo ennestään tuttu tapaus, tämä ruuna taas aivan uusi tuttavuus...

Mainitsen nyt tässä vielä, että en kirjoita tuntilaisistani nimillä ollenkaan enkä julkaise heistä kuvia ellen ole pyytänyt tähän erikseen lupaa. Sama juttu ratsutettavistani, kysyn erikseen omistajilta luvan kuvien/nimien julkaisuun, muuten kirjoitan sitten vain "ruunasta/orista/tammasta/ratsastajasta" :) Jokaisella täytyy olla oikeus säilyttää anonymiteetti.