Vuosi Australiassa

Lähdin tosiaan vuoden 2006 kesällä Australiaan vaihto-oppilaaksi Rotaryn kautta. Kyseessähän ei ole mikään varsinainen ratsastusreissu vaan ennemminkin ns. opiskelijavaihto, mutta tuon vuoden aikana tuli hevosteltua niin paljon, että siitä voisin hieman kirjoitella täällä blogissakin.

Tarkemmin sanottuna lensin siis Etelä-Australiaan Melbourneen ja sieltä autokyydillä Traralgoniin. Australian hevoskulttuuri on aivan täydellisen erilainen verrattuna Suomeen. Todella monessa pihassa oli hevonen, ihan vain pihankoristeena ihmisillä jotka eivät tienneet hevosista juurikaan muuta, kuin että niitä on kiva harjata ja niille syötetään heinää. Ensimmäisessä perheessäni oli kaksi hevosta. Englantilainen täysiveriruuna jolla oli kyllä laukkahevosen tausta takanaan (kuten useimmilla Australian täykkäreillä) mutta jolla ei oltu sitten vuosiin tehty juurikaan mikään. Ruunan lisäksi oli pieni ponitamma, joka oli täysin villi. Ruunan kanssa lopulta hypättiin vähän siinä kotipellolla ja toimi jokaisessa askellajissa hienosti, tamman totutin "omaksi huvikseni" satulaan (tai ensin se piti kyllä totuttaa yleensäkään ihmisen läheisyyteen) ja ratsastajaan. Sen pidemmälle en näiden kahden kanssa ehtinyt.

Täykkäriruuna Megan

Ponitamma Lily

Jo ensimmäisessä perheessä asuessani vierailin naapurikylällä sijaitsevalla tallilla jolla sitten lopulta asuin melkein koko loppuaikani. Hazelwoodissa oli kaikennäköistä toimintaa. Laukkahevoskasvatusta, myyntihevosia, hevosten ratsutusta, ratsastuskoulu... Tallin omistaja itse on kilpaillut kenttää kolmea tähteä (CIC***). Ratsastuskoulutoiminta oli aktiivista, joka päivä oli kolmesta neljään ratsastuskoulutuntia. Laukkahevosia tallilla oli kaksi omaa kilpailevaa, useita nuoria ja jatkuvasti vieraita koulutettavana. Ne nuoret joista ei laukkahevosia tullut kokeilivat sitten kenttähevosen uraa - tai mikä hevonen mihinkin vaikutti sopivalta, kyllä yhdestä laukkuriksi suunnitellusta hevosesta jo minun aikanani tulikin kouluhevonen, se kun ei hyppäämisestä välittänyt ei sitten ollenkaan ja omasi harvinaisen hienot liikkeet. Myyntihevosia oli kaikenlaisia, oli niin poneja kuin hevosia ja jokaiseen lajiin... Näillä kilpailtiin aktiivisesti mainostuksen vuoksi.

Ponitamma Ally, jonka ratsutin. Kolmas kerta selässä.

Rist-ruuna Vinney, jolla kisasin kenttää.

Valmentauduin hyvien valmentajien silmien alla, tallin omistaja toki valmensi päivittäin, mutta yhdessä kävimme myöskin esimerkiksi Mary Longdenin valmennuksissa säännöllisesti. Maryn omilta sivuiltaan: "Mary Longden is an International Level 3 coach, an Australian ‘A’ Level dressage judge, FEI ‘I’ Level Eventing judge (until 2009), FEI ‘O’ Level Para-Equestrian judge, and an International Para-Equestrian coach and consultant." eli Mary on kansainvälisen 3. tason valmentaja, Australian A-tason kouluvalmentaja, FEI:n I-tason kenttätuomari, FEI:n O-tason vammaisratsastuksen tuomari ja vammaisratsastuksen valmentaja. Toinen ote Maryn omilta sivuiltaan joka mielestäni kuvaa aika hyvin sitä minkälaisen henkilön opeissa sitä on oltu: "How to become one of the world’s most highly qualified Equestrian Coaches, Trainers and Educators?" eli vapaa suomennos: "Kuinka tulla yhdeksi maailman korkeimmalle koulutetuista ratsastusvalmentajista, kouluttajista ja kasvattajista?" Lukekaa lisää hänen sivuiltaan: http://longdencorp.com.au/

Kilpaileminen Australiassa poikkesi myös aika suuresti Suomessa kilpailemisesta. Kävimme kyllä muutamissa "oikeissa" koulukilpailuissa, mutta lähinnä kilpaileminen tapahtui ns. show-kisoissa. Show't taisivat tulla
Australiaan aikoinaan Briteistä, luulen?

Allyn kanssa show'ssa.

Tallin omistaja ja Mossy.

Show-kisoissa luokat menivät hevosen/ponin koon ja iän mukaan. Ratsastaja ei ollut tässä pääosassa vaan hevonen. Tuomari kertoi luokan alussa radan jonka kaikki ratsastavat, yleensä ne olivat helppoja: käyntiä, ravia ja laukkaa molempiin suuntiin, joitain ympyröitä, paljon lisättyä ravia/laukkaa. Pääasia oli saada hevonen näyttämään hyvältä eli kulkemaan pyöreänä, reippaasti ja tyytyväisen näköisenä ja olla itse mahdollisimman eleetön selässä. Kokonaisvaikutelma oli suuressa osassa, ei niinkään mitkään teiden ratsastukset sun muut.

Pikkutyttö, poni ja kanget. Myös shettiksillä näkyi kankia. Puhumattakaan siitä, että niitä ratsastivat aikuiset ihmiset...

Monen mielestä nämä ovat varmasti aikamoisia kauneuskilpailuja. Kisapaikalle saapuessa hevoset oli jo valmiiksi letitettyjä ja paikan päällä ne vielä harjattiin läpi (edellisenä päivänä pestyinä ja huolellisesti loimitettuina ei paljon harjattavaa ollut) ja sen jälkeen alkoikin meikkaus: baby-öljyä turpaan ja silmien ympärille (ainakin arabihevosnäyttelyissä tätä on käytetty Suomessakin) ja sitten se mitä moni pitää varmasti vähän kyseenalaisena, merkittömän hevosen päähän saatettiin tehdä valkoisella aineella tähti. En muista mitä ainetta se oli, ihan hevostarvikeliikkeistä sitä sai ja lähti vedellä pois, hammasharjalla sitä sudittiin karvoihin ja tähdet olivat hämmentävän aidonnäköisiä... Mikäli hevosella oli sukkia, ainetta laitettiin myös niihin jotta sukat olivat varmasti puhtaanvalkoiset. Hevoselle, jolla ei ollut tuuheaa ja pitkää häntää saatettiin laittaa feikkihäntä tuomaan lisää volyymia. Aikamoista? Oli se hauskaakin eikä hevosia siinä vahingoitettu millään tavoin, mutta olihan se toki aika turhamaisen tuntuista välillä.

Show-kisoissa oli myös esteluokkia ihan normaaleissa estekorkeuksissa, nämä luokat eivät olleet millään tavoin erilaisia, ihan tavallisia esteluokkia siis.

Vinneyn kanssa kotipellolla. Vinney on muuten täykkäri x clydesdale-risteytys!

Kenttäkilpailuissakin tuli käytyä niin kilpailemassa kuin katsomassakin ja sille lajille kyllä menetin sydämeni aivan täysin. Suomesta ei ole vielä vastaavanlaisia maastoesteratoja löytynyt enkä usko että niin vaihtelevamaastoisia ratoja Suomessa onkaan. Ypäjän rata on kyllä maastoiltaan vaihteleva, mutta Australiassa jo korkeuserot maastossa saattoivat olla aika suuria ja sai laukata pitkiäkin matkoja ylä-/alamäkeen.

Vasemmalla kultapoika Moby! Hänestä ei lopulta kuitenkaan tähteä tullut.

Laukkaurheilu on aivan toinen juttu ja siitä voin kertoa joskus myöhemmin, muuten tästä yhdestä postauksesta tulisi aivan liian pitkä. Kysykää kuitenkin ihmeessä mitä mieleenne juolahtaa, vastailen kyllä kysymyksiinne!

Tarkistin omista merkinnöistäni, tänä kys. päivänä lämmintä oli +35! Useimmat hevoset loimitettiin polttavan auringon vuoksi. Useilla oli myös päässä kärpässuojat joissa myös turpasuoja ehkäisemään auringonpolttamia.

Hieman pidemmälle vietyä värimätsäystä? Hauskaa mielestäni :)