Kisapostaus

No niin, vihdosta viimein. Maanantaina oli siis Urhun järjestämät harjoitusestekilpailut.

Ihan ensiksikin: olenko tulossa vanhaksi vai mikä ihme on, että nykyään kisa kisalta jännittää vain enemmän? Jalat olivat aivan vetelät ja olo oli jopa pahoinvoiva ennen hevosen selkään pääsyä! Kerkesin jo perumaankin 90cm osallistumisen Nöpiltä, minut kuitenkin puhuttiin ympäri että odottaisin ensin 70cm suoritusta ja miettisin sen jälkeen haluanko ysikympin hypätä. Järkyttävää, kyllähän sitä vielä pari vuotta sitten hyppäsi melkein mitä vain alla olevan hevosen kanssa oli mahdollista hypätä! Sissin kanssa ei tuottanut 130cm radanpätkät ongelmia ollenkaan. Nyt pyörtyisin varmasti jos joku sellaisen laittaisi eteen...

Siinä ennen kilpailua jo kävin ratamestarin pyynnöstä (hän ei päässyt paikalle) tarkistamassa radan linjat kuntoon. Kolmen ensimmäisen luokan ajan toimin lähinnä esteiden nostajana, ensimmäisen luokan myös kuuluttajana. Sitten olikin jo aika nousta hevosen selkään, Alina oli siis laittamassa Nöpiä minulle ensimmäiseen luokkaan eli luokkaan 70cm.

© Alina Nieminen

Verryttelin Nöpiä oikeastaan vain hyvin vähän laukassa ja ravissa, enimmäkseen kävelin sen kanssa ja taivuttelin sitä käynnissä. Se tuntui laukassa ja hypyissä olevan niin hyvässä vireessä, että halusin säästää sitä virettä radalle.

Ihmeelliseksi kaulalla makaamiseksi menny tää istunta... Syytän selän ongelmia tästäkin!

Videolla näkyykin sitten itse rata. Pari lähestymistä kusi täysin ja mustavalkoinen okseri oli tosi jännittävä.



Nöpi kuitenkin tuntui hyvältä, se eteni halukkaasti ja hyppäsi kaikki esteet mukisematta. Koska kisojen alla oli epäonnistunut hyppykerta torstailta, tulimme silloin melkein yhden esteen sekaan ja sen jälkeen kesti kauan aikaa saada hevonen taas rennoksi hyppyihin, päätin jättää sen vuoksi 90cm hyppäämättä. En halunnut ottaa sitä riskiä nuoren, kuitenkin VASTA 5v hevosen kanssa, että sen itsevarmuus saa uuden kolauksen. Se on jo nyt selvästi heikompi mitä ennen ja olenkin nyt päättänyt, että valmentajien kehoituksista huolimatta tänä kesänä ei meillä ratakorkeus nouse sinne metriin, Kummajaisissakin taidan hypätä vain seuraluokat 70cm ja 80cm.

Kyllähän Nöpillä hyppy riittäisi, mutta voimaa ei vielä ole ja siksi hyppääminen on hankalaa, etenkin jos paikat ei osu aivan täysin nappiin. Mielestäni tämä on vain fiksu ratkaisu nuoren hevosen kanssa. Syksyllä ja talvella on sitten toivottavasti jo eri tilanne ja uskaltaa alkaa ratakorkeuttakin nostamaan ajatellen jo sitten hieman ensi vuoden mahdollista ratsukantakirjausta... Saa nyt nähdä mitä siitäkin tulee ja kuka sen sinne lopulta vie, tuntuu että oma jännitys ei ole hyvästä sellaisessa tilanteessa.

Noh, ei muuta kuin Jevin selkään. Jevillä oli taas tarkoitus alunperin kyllä hypätä myös 70cm, mutta halusin säästää tätä kipeää selkääni ja hypätä mahdollisimman vähän. Jevin kanssa on kuitenkin ajatuksena hypätä Kummajaisissa myös alueluokka 90cm joten pakko oli hakea vähän tuntumaa tuohon korkeuteen.

Jevillä otin vähän enemmän hyppyjä verryttelyssä. Se on aikamoisen jäykkä, kuin rautakanki aina alkuunsa ja tarvitsee laukkaa ja hyppyjä lämmetäkseen. Hypyt kuitenkin osuivat hyvin. Nyt alkaa Jevin kanssa vain huomaamaan taas tämän kesän vaikeuden, ötökät olivat saada sen aivan raivon partaalle jos vain hetkeksikin joutui pysähtymään... Sentään se ei ole vielä alkanut hinkkaamaan mikä on kyllä ihme! Ehkä se on Kummajaisissa jopa ihan siedettävän näköinen... Ei sinnekään ole kuin reilu kaksi viikkoa.

Tässä sitten radasta video Jevin kanssa:



Muuten super hyvä ja hevonen kuunteli, mutta tuolle pudonneelle esteelle tuli sitten tuupattua liikaa ja hevonen lähti hyppäämään vain pituutta eikä yhtään korkeutta. Pitäisi pystyille muistaa tuoda se aika napakassa laukassa. Okserille ei ihan täysin askel sopinut, mutta selvisimme. Hyvä mieli jäi tästä radasta Jevin kanssa ja vähän hellitti oma rimakauhukin taas (jota siis en tiennyt olevan).

Kävin muuten lääkärillä eilen ja sain sitten ajan sekä röntgeniin että fysioterapeutille. Refleksit oikealla olivat paljon heikommat kuin vasemmalla ja selkärankaa painellessa löytyi ihan selvä kipukohta. Eli kyllä nämä raajojen heikkoudet taitavat tuosta selästä johtua... Onneksi ensimmäinen aika fyssarille onkin jo huomenna! Saa vähän selvyyttä tähän. Nyt ei saisi sitten pudota hevosen selästä ennen kuin asia selvitetään, joten kääk, toivotaan ettei kestä kovin kauaa!