Special forses: Horses!

Viime viikonloppuna olikin paljon touhua! Hessillä oli valmennusviikonloppua ja sunnuntaina vielä show-näyttelykin. Olin itse lauantaina ja sunnuntaina vielä töissäkin tallilla klo 9-18. Luvassa onkin aikamoinen kuvapläjäys ja aika paljon tekstiäkin!! Jaksaakohan kukaan lukea ja selata kuvia...?

Perjantaina aloitimme estevalmennuksilla Anna Kärkkäisen johdolla. Olin hyppäämässä ensimmäisessä ryhmässä Hessin Jeviirillä ja toisessa Nöpillä.

Jeviirillä olisi tarkoitus hypätä pari luokkaa Sh-Kummajaisissa, joten oli jo aikakin päästä vähän valmentautumaan sillä. Hyppäsin sillä viimeksi harjoituskisoissa pari kuukautta takaperin luokan 70cm josta suoriuduimme puhtaasti, mutta aika hitaasti. Annalle sanoinkin heti valmennuksen alussa, että täytyisi nyt sitten päättää luokat jotka hyppään Kummajaisissa.

En kerro nyt tehtävistä sen tarkemmin, koska videolta näette. Aloitimme puomitehtävällä, kuten aina. Puomeilla otimme aika nopeasti mukaan pienen kavaletin ympyrällä. Tämän tehtävän jälkeen esteet nostettiin noin 60cm korkeuteen ja hypättiin radan tehtävät kertaalleen läpi sillä korkeudella. Lopulta esteillä oli korkeutta 85cm, kun hypättiin rata kokonaisuudessaan.



Jevi on siitä mukava hevonen, että se hyppää mitä tahansa sen eteen laittaa. Ainoa ongelma sen kanssa minulla on se, etten vielä ollenkaan hahmota etäisyyksiä sen laukalla. Nöpin kanssa mielummin pidennän laukkaa (koska sillä ei ole vielä voimaa lyhentää) jos etäisyys on huono, Jevin kanssa on taas helpompi lyhentää. Jos pidennän laukkaa, se menee todella voimattomaksi ja hypystä tulee todella huono ja etupainoinen. Videolla näkyykin, kuinka toin sen välillä liian lähelle ja välillä hyppy lähti liian kaukaa... Tarvitsee siis vielä treenata ennen Kummajaisia. Annan mielestä voimme kuitenkin hyvin osallistua 80cm ja 90cm luokkiin.

Alina-vuokraajamme toi Nöpin kentälle ja sainkin heti jatkaa sen kanssa. Hieman oli oma kunto kyllä koetuksella kahden hevosen kanssa! Järkkyä miten huonoksi on kestävyys mennyt, täytyisi ehkä tehdä asialle jotain oikeasti (otetaan vastaan aimo annos motivaatiota kuntoiluun!).

Nöpin kanssa teimme suurinpiirtein samat tehtävät. Se tuntui aika hyvältä ratsastaa, mitä nyt ihan jäätävän vino. Eihän sillä olekaan taas aikoihin ratsastettu, siis ennen Orisuoraa (joka nyt oli vain humputtelua ympäri kenttää, että sai askellajit näytettyä). Ajaessa tuota vinoutta ei oikein huomaa yhtä helposti, tai siis ainakaan minä en huomaa... Videolta ongelma näkyykin selvästi.



Noh, alkuun kaikki meni hyvin ja hypyt olivat aika napakoita, samoin laukka. Mutta eihän tuo sitä jaksa vielä pyörittää koko tuntia, vaan alkaa hiljalleen hyytyä loppua kohti. Vaikka Nöpillä onkin todella hyvä kunto nykyään, voiman puute tekee sen, että laukan laatu kärsii mitä kauemmin hypätään ja laukataan. Lopulta olin jo itsekin niin puhki, että viimeiset hypyt menivät aivan "tuuripelillä" kun kumpikaan ei jaksanut enää tehdä oikein mitään... Mutta esteet olivat viimeisellä radalla 80-90cm (osa 80cm ja osa 90cm). Nöpi ottaa aika kovasti nokkiinsa nykyään, jos hypystä tulee huono ja puomit kolisee jalkoihin. Sitten saakin maanitella, että sen saa hyppäämään... Anna sanoi kuitenkin, että ihan varmasti vuoden päästä tilanne on taas aivan toinen. Onhan se jo nyt 100% parempi kuin vuosi sitten. Anna kehui Nöpin hyppyä ja sanoi, että kunhan voimaa tulee niin siitä on vaikka mihin. Toivon niin!

Käytiin vielä valmennuksen päätteeksi Nöpin kanssa vesiesteessä kahlaamassa. Oli pieni työ saada hevonen sinne, mutta itse lopulta kävelin edellä ja sitten takaisin ratsaille... Nöpikin huomasi, ettei sinne veteen hukkunut (katsokaa nyt kuvista kuinka paljon sitä on!).

Lauantaina aamulla oli sitten vuorossa Rosali Kivitien kouluvalmennus Nöpin kanssa. Tästä ei nyt valitettavasti videomateriaalia ole. Laitoin Nöpille nyt suuhun kokeeksi ohuen nivelen, koska se on toiminut aika hyvin fullcheekillä (joka on aika ohut, ainakin meidän kolmipalaan verrattuna) ja eilen hypätessä se tuntui aika tyhjältä suustaan.

Verryttelimme kentällä kevyessä ravissa ja Rosali jo siinä vähän kommentoi ja heitti vinkkejä. Nöpi kuulemma ravasi oikein hyvin ja tahdikkaasti ja siltä se tuntuikin. Vaikutti myös, että aika isoa ravia posotettiin menemään... Verryttelyn jälkeen siirryimme käyntiin ja teimme ensin käynnissä voltteja ja pysähdyksiä. Piti olla tarkka siitä, että pysähdys ei tule ensisijaisesti ohjalla vaan istunnalla ja että volteilla ei takapää karkaa ulos.

Ravissa jäimme keskiympyrälle ja teimme ympyrällä kolmen askeleen siirtymisiä käyntiin kahdessa kohtaa ympyrää. Sama juttu, istunnalla siirtyminen ja ensimmäisestä askeleesta lähtien reippaasti eteenpäin. Ja edelleen sen takaosan pitäisi pysyä samalla uralla etuosan kanssa. Mutta auta armias, kun tämä kaikki piti tehdä harjoitusravissa! En pystynyt istumaan ollenkaan. Rosali heitti sitten vinkin, että nappaas tuosta jalustinhihnan "ylimääräisestä" päästä kiinni ja vedä itsesi satulaan. Tein työtä käskettyä ja jestas, Nöpihän oikeasti siirtyy pelkällä istunnalla käyntiin ja käynnistä raviin! Olin jo tässä vaiheessa ihan hämmästynyt - ja aika puhki.

Sitten väistöjen pariin. Toisesta päästä keskihalkaisijalle ja sieltä väistäen pitkälle sivulle, uralle ennen kulmaa. Edelleen jalustinhihna kädessä. Alkuun vähän haparointia, mutta kun itse tajusin etten jää puristamaan jalalla vaan "työnnän" hevosta ulos ja sitten hellitän, taas työnnän ulos ja hellitän, alkoi väistötkin irtoamaan paremmin.

Kaikki tehtävät tehtiin siis molempiin suuntiin. Laukassa nostimme Rosalin kohdalta laukan, laukkasimme noin 13m voltin, jatkoimme laukkaa _samassa tahdissa_ pitkää sivua ja toisessa päässä raviin _istunnalla ja heti tahdissa_. Laukassa sai kyllä Rosali useampaan otteeseen huutaa: "Vedä siitä jalustinhihnasta!" kun istuminen oli vaan taas niin vaikeaa... Heti kun sain takapuolen kunnolla penkkiin, hevonen ryhdistyi ja lakkasi painamasta ohjalle.

Loppuanalyysi: MITEN MINÄ OPIN TUOLLA ISTUMAAN?! Kaikki olisi niin helppoa, kun sen taidon osaisi! Rosali kyllä vähän lohdutti, että ei Nöpi ole mikään helppo hevonen. Se on iso, se on vielä etupainoinen ja sillä on ISOT liikkeet. Etenkin nyt, kun satula on tarpeeksi leveä. Rosali siis huomasi sen saman minkä minäkin: lapojen liike on nyt aivan erilainen, ravia irtoaa todella paljon. Mutta kyllä tuo keskivartalo pitäisi vaan saada hallintaan. Vinkkejä lukijoilta otetaan vastaan! Kuukausi aikaa Kummajaisiin, en varmasti starttaa koululuokkia jos edelleen kuukauden päästä on yhtä vaikean tuntuista istua ravissa... Melkein pyörryn, kun ajattelenkin keskiravia perusistunnassa... KÄÄK!

Kuvissa muuten Nöpillä uudet pintelit ja huopa! Mitä tykkäätte? Ovat Eskadronin uudesta mallistosta.

Sunnuntaina oli sitten show-näyttely. Minulla oli niin onnellinen tilanne, että kaikille neljälle esitettävälleni oli puunaaja ja laittaja ja minä sain vain juosta jokaisen kanssa. Noh, kyllähän minulla syynikin oli, olin siis ihan töissä tuonakin päivänä ja tekemistä riitti ihan näyttelyn ulkopuolellakin...

Esitin siis 3v sh-tamma Hessin Paronittaren, 3v sh-ori Lakupeikon, 12v sh-ori Turo-Teilorin ja sitten Nöpsäkän, tietty. Paronittaren kanssa meni ihan ok, aikamoinen sankari tuo tamma on mutta olen ihan tyytyväinen sen esiintymiseen. Lakupeikko oli oikein fiksu pikkuori, vähän sen piti huudella kavereille ja seisominen oli välillä vaikeaa, mutta ravia irtosi hyvin ja kävelläkin malttoi. Teiskoon olen ehkä kaikista tyytyväisin siinä, että se kyllä petrasi kantakirjauksesta aika paljon. Toki oltiin kotosalla, mutta muita hevosia ympärillä ja silti se jaksoi seistä paljon paremmin kuin Ypäjällä... Se myös liikkui hyvin.

sh-tamma Hessin Paronitar

sh-ori Turo-Teilori

Nöpi oli kuitenkin niin ihana kullanmuru, ettei ole toista! Tähän nyt pakollinen sydän: <3 x 100 !! Se on niin rauhallinen ja kiltti nykyään! En olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että sillä aikaa kun esitän muita oreja, se vain seisoskelee rauhassa Sannin kanssa kentän toisessa päässä, katselee viereisen kentän hevosia, on IHAN HILJAA ja löysällä narulla. Ilman, että ottaa askeltakaan minnekään suuntaan. Arvostelussa se siirtyy oikeastaan pelkällä äänellä ja liikkeelle lähtee tasan silloin kun minä pyydän. Se on vain niin ihana ja melkein kenen tahansa käsiteltävissä nykyään! Ja nyt on kuitenkin kevät ja meillä tammoja kiimassa, kentällä muita aikuisia oreja... Nöpi ei päästänyt ÄÄNTÄKÄÄN koko päivänä. Se ei edes hörähtänyt kenellekään.

Nöpi sai 40 pistettä ja I-palkinnon. Erinomainen suoritus siis. Luokkavoittoa se ei napannut, mutta periaatteessa luokkansa toinen (koska vain kaksi oria sai I-palkinnon ja näistä juuri se toinen voitti luokan). Aika tiukilla oli, luokka voittaja sai kuitenkin pisteen enemmän eli 41 pistettä. Todella iloinen olen. Teisko sai 38p, Lakupeikko 37p ja Paronitar 37p.

Nyt sitten vain Ypäjälle valmistautumista! Katsotaan postailenko vielä ennen kisoja, mutta viimeistään sitten viikonloppuna... Lähtölistatkin tulivat jo! Nöpi lähtee kuudentena kouluosuuteen... JAIKS!

Vaunut on jo lastattu!