Kummajaisia

Kisa-aamuna ajelin jalat jännityksestä täristen tallille. Ensimmäistä kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin mua oikeasti jännitti tuleva kisasuoritus! Tallille päästyäni se onneksi katosi. Olin jo edellisenä iltana radanrakentamisessa auttaessani opetellut radan, mutta kävin sen verran pyörähtämässä kisakentällä, että tarkistin linjat esteeltä toiselle. Onneksi rata vaikutti helpolta. Tallissa alettiin heti Sannin kanssa puunaamaan heppaa joka oli oikein tyytyväisen ja levänneen näköinen. Meidän luokassa oli vain 8 lähtijää, joten pääsimme heti verkkakentälle verryttelemään. Nöpi vaikutti oikein hyvältä! Hieman raskas kädelle ja pohkeen takana, keveni kyllä hetkittäin. Vähän oli sellainen fiilis kuitenkin kuin olisi junan puikoissa ollut - kiihdytys keski aikansa ja niin kesti myös jarrutus... Tälläistä tämä on nuoren kanssa, edellisenä päivänä oli kaikki hyvin ja nyt tuntui sitten tältä eikä puolessa tunnissa ihmeitä ehtinyt tehdä. Hypyt olivat ponnettomia, todella löysiä...

ONNEKSI kentälle tuli juuri ennen meidän lähtöä toinen ori. Nöpillä ego kasvoi, etupää keveni (ei liikaa onneksi ;P) ja energiaa löytyi yhtäkkiä. Kaksi viimeistä hyppyä tuli nappipaikkaan ja hevonen oikeasti ponnisti hyppyyn. Tuli siis lähdettyä hyvillä mielin radalle.

Olin jo käynyt läpi suunnitelman kuinka aloitan radan. Olen kamalan järjestelmällinen näissä asioissa ja välillä se johtaa siihen, että menee pasmat sekaisin jos kaikki ei menekään kuten ajattelin. Nyt piti vain ratsastaa puhdas rata, kun arvostelu oli A.0.0 (kaikki nollan ratsastaneet ovat tasavertaisia 1. sijalla). Joten suunnitelmani mukaisesti ravasin reippaasti lähelle ensimmäistä estettä jotta Nöpi näkisi tuon kammottavan pinkin esteen ja kävelin siitä ohi. Ori ei vilkuillut estettä yhtään. Lähtömerkin saatuani otin puolikkaan kentän verran laukkaa astetta reippaammassa tempossa ja sitten kohti ykkösestettä. Nöpi hyppäsi mahtavilla ilmavaroilla ja tuntui hyvältä ratsastaa. Kakkonen ja kolmonen yhtä hienosti. Nelonen oli sarja, yhden laukka-askeleen välillä. Tämä oli ensimmäinen kerta tuollaista sarjaa Nöpille ja A-osan jälkeen se jarrutti, ihmetteli mutta jatkoi matkaansa ja ponnisti aivan hurjan hypyn B-osan yli. Hieno heppa. Vitonen, kutonen ja seiska yhtä hienosti ja tässä kohtaa tiesin, että nyt tulee nolla.

Noh, olisikin ollut näin hyvin asiat. Viimeistä estettä, eli kasia lähestyessäni havaitsin ihmisen esteen edessä. Kyllähän siinä meni hetki, että asian oikeasti tajusin ja pystyin siihen reagoimaan, mutta karjaisin sitten vain että pois edestä. Nöpillä meni kuitenkin myös jonkin aikaa, että a. tajusi tilanteen ja b. pystyi jatkamaan asiasta huolimatta, se siis jarrutti kovasti (kuten kuuluukin, ei ihmistä päin hypätä...) mutta kys. henkilön siirryttyä esteeltä pois oli vielä aikaa puskea ori yli viimeisestä esteestä. Ei Nöpi siitä laukasta kuitenkaan löytänyt enää ponnistusvoimaa esteen yli ja otti takasillaan puomin alas... Voi kurja! Kyllä otti päähän!

Kävinkin asiasta tuomaritorniin valittamassa ja olisin saanut ratsastaa koko radan uudelleen (tämä henkilö kävi virheensä myöntämässä ja kylläpä sen jokainen katsoja näki) mutta siinä hevosen omistajan kanssa juteltuani tultiin siihen tulokseen, että vautsi mikä rata siihen asti, ei kannata laittaa hevosta enää saman tehtävän eteen. Jälkeenpäin mietinkin, että olisihan se ollut vähän kurjaa ottaa mahdollisesti huonompi tulos nyt jo väsyneellä hevosella, kun rata oli muuten kuitenkin NIIIN hyvä. Joten saa olla vain tyytyväinen ja tuo virhe ei ollut minun eikä hevosen. Joten nyt vain pää ylös ja kohti huomisia iltakisoja joiden jälkeen Nöpi lähtee kunnon ansaitulle kesälomalle! Hyppään huomenna 70cm ja 80cm joista jälkimmäisessä kisaamme seuranmestaruudesta.

Ja nyt hirmuinen satsi kuvia! Lisääkin tulee, kunhan kuvaajat saavat kuvat nettiin asti.

 

 

Tässä se sarjan B-osa... ;D

 

Tässä viimeinen este ja tuossa näkeekin, kuinka joutui kyllä tekemään kaikkensa että sai hevosen yli siitä... Laukka kuoli -> hyppy oli paljon löysempi. Voi harmituksen harmitus!