Nöpiä

Viime torstain hyppelyiden jälkeen Nöpi sitten hyytyi totaalisesti ja lakkasi syömästä väkirehuja. Ei muuta kun poika laitumelle muiden kanssa. Kylläpä piristyi! Eilen eli maanantaina hain jätkän sieltä laumasta, se oli niin tyytyväisen näköinen, saanut jo pelkästään viikonlopun aikana lisää sitä menetettyä massaa. Mutta kyllä oli iloisen näköinen laumakin sitten, kun otettiin pomo koppiin... Pikkupojat (muut siis 2-3 vuotiaita) juoksivat kimpassa ympäri laidunta pukitellen ja riehuen. Vapaus! Heh.

Noh, uusi ongelma kohtasi meitä sitten kotikentällä. Nöpi oli alkanut arkomaan kavioitaan. Tai arkoi se jo torstaina soratiellä, mutta nyt vielä rajummin ja myös kentällä. Laukasta ei tullut mitään, ravi sentään oli suhteellisen ok. Soratiellä parka käveli ihan kavionkärjillään. Siinä valmentajan kanssa vaihdettiin pari sanaa ja sovittiin, että menen koulukisoissa pelkän raviohjelman ja jätän helppo C:n laukkojen takia nyt välistä.

Tänään suuntasimme ystäväni Even kanssa sitten Urjalaan ja ihana, ihana hevosenhoitajani Sanni (aikoinaan hoiti jo Sissiä ja siitä lähtien olen Sanniin aina turvautunut, kun on ollut hevosenhoitajalle tarve) tuli pienten mutkien saattelemana hieman myöhemmin. Tuli lopulta kiire laittaa hevonen valmiiksi ja piti siirtää lähtöäkin luokan viimeiseksi, kun en ollut tajunnut tehneeni ITSE muutoksia lähtölistoihin (olivat vastuullani) ja siirtäneeni myös omaa lähtöäni! Kuinka taukki voi ihminen olla...

Kentällä Nöpi pari kertaa yritti vokotella kahta hyvin vahvassa kiimassa olevaa (tallin omaa) tammaa, mutta yhden kerran ärähdin ja muuten yritin saada sen vain keskittymään työntekoon, niin kyllä se siitä taas nöyrtyi. Ongelmaksi muodostuikin se, että tammat jäivät verkkakentälle kun me suuntasimme kisakentälle! Nöpi jännittyi aivan täysin ja yritti puskea kohti porttia. Oli vain pakko pyytää tammat samalle kentälle meidän kanssa, ei olisi radasta tullut muuten yhtään mitään. Heti, kun tammat tulivat kentälle, tunsin selkään kuinka Nöpin lihakset ihan konkreettisesti laskivat ja sen käynti muuttui pitkäksi ja rennoksi. Ei se huudellut tammoille, ei yrittänyt elvistellä, se oli vain aina niiden lähellä levollinen ja rento. Hassu eläin, olin kuvitellut, että se reagoisi kiimaisiin tammoihin enemmänkin "egoilemalla". Ei, se halusi vain pitää tammat lähellään, kaukana vieraista hevosista!

Rata itsessään oli ok. Auto oli pelottava, mutta ei se mitään. Tokihan ensimmäistä kertaa ulkokentällä aitojen sisällä oli jännittävää ja autot nyt muutenkin ovat olleet vähän jännä paikka Nöpille. Aika lailla se puski sisäpohjetta vasten volteilla, mutta olen silti ihan super tyytyväinen sen hienon käyttäytymisen johdosta! Olimme viidensiä, ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Pisterivi oli tasaista 6-7 joten ei huonosti. Luokka oli kuitenkin todella helppo raviohjelma, mutta silti.

Nyt Nöpi kuitenkin laitetaan kenkään ennen viikonlopun Kummajaisia. Ei olisi muuten mitään järkeä hypätä. Se myös sai pihattoon kaveriksi shetlanninponi Nikon! Olivat oikein hyvää pataa keskenänsä ja Nöpi näytti tyytyväiseltä taas. :)