Päivä ennen kisoja ja säikähdykset

No niin, nyt kun suurimmasta ärsytyksestä on päästy eroon (huomenna tiedätte ärsytyksen syyn) voisi vaikkapa kirjoitella ensin eilisestä, kirjoittelen tämän päivän kisoista kuvien kera huomenissa.

Noh, kaikkihan tietää sen, että kisoja edeltävänä päivänä on vain pakko jotain käydä? Jotain mikä saa sydämen hyppäämään kurkkuun ja valmistautumaan koko kisojen peruutukseen kohdaltansa? Ainakin mulle tuntuu käyvän niin joka kerta! Tokihan sitten tälläkin kerralla. Siinä ihan rauhassa (eilen lauantaina) pahaa-aavistamatta katselin Sh-Kummajaisten koulukisoja vailla huolta huomisesta. Tarkoitus oli koulukisojen päättymisen jälkeen vähän kävellä Nöpillä selästä käsin. Hiljalleen alkoi olla viimeiset suoritukset käsillä joten lähdimme Sannin kanssa ylös pihatoille Nöpiä varustamaan ja samalla mietimme, miten saamme sieltä pois vain hevosen - niin, että Niko-poni pysyy aitojen sisäpuolella.

Sinne mentyämme vastassa oli hikinen shetlanninponi ja verinen suomenhevonen. No vähän kärjistetysti, mutta sen verran se säikäytti. Nöpi jahtasi ponia ja poni potki Nöpiä. Ei kun Niko nopeasti pois pihatosta ja tarkistelemaan minkälaisia tuhoja pikkuponi oli saanut aikaiseksi... Ei Nöpillä lopulta ollut kuin pintanaarmuja ryntäissä, yksi mahassa ja yksi jalassa. Ne oli nopeasti putsattu ja rasvattu. Nikolla oli onneksi vain yksi pieni haava jalassa. Poni pääsi takaisin "omiensa joukkoon" ja Nöpi töihin... Vähän jännitti, mitä jos se kuitenkin ontuisi tuon juoksemisen jälkeen.

Mitään en kuitenkaan havainnut - paitsi sen, että kaikesta siitä pörinästä huolimatta orilla oli kamalasti virtaa! Siihen jäi ajatus leppoisasta käveleskelystä, se vaihtui laukkaspurtteihin maneesia ympäri (kentät olivat varattuina tietenkin). Kyllä me ihan oikeasti töitäkin tehtiin, mutta piti antaa hevosen purkaa ensin ylimääräiset energiat pois. Aina kulman jälkeen se kiihdytti suoralle ja halusi vain laukata, laukata, laukata.

Lopulta kakki toimi taas hyvin ja pystyin lähtemään hyvillä mielin tallia kohti Nöpin kanssa. Tallissa kylmäsimme ryntäät (haavojen ympäriltä oli hieman turvoksissa) ja rasvasimme haavat. Sitten Sanni jäi hevosen varusteita puunaamaan ja minä kävin kyselemässä huomisen stewardilta (joka oli onneksi jo paikalla) voiko meille tulla jotain sanomista hevosen haavoista vaikka ne pieniä olivatkin. Kuulemma ei, kunhan eivät vuoda ja huoli jäi sitten siihen, ne kun eivät jo silloin enää vuotaneet ollenkaan.

Nöpi sai jäädä kuitenkin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen talliin yöksi, ettei olisi enää yöllä juossut yksin jäätyään itseään väsyksiin tai nyt sitten viimeistään satuttanut itseään kunnolla... Niko-ponista kun ei sille pihattokaveriksi ollut sitten kuitenkaan.

Mainittakoon, että kaikki oli niiden välillä tähän asti sujunut oikein hyvin ja Nöpi oli aivan ihastuksissaan Nikoon. Syystä tai toisesta meni kuitenkin näin. Luulen itse, että ori haistoi vieraat hevoset ja kuuli kuitenkin vieraiden oriiden huudot ja sai niistä sitten yllykettä... Onneksi ei mitään sattunut!