Heidin kouluvalmennus

Jahas, tarvis varmaan jotenkin "purkaa" tänne tuo viime tiistain kouluvalmennus vielä kun se on jotenkin muistissa. Meiltä jäi siis tältä viikolta Rosalin kouluvalmennus välistä, mutta korvattiin tämä sitten menemällä tiistaina Heidin valmennukseen. :)

Tallissa tuumailin suitsien kanssa ensin, tai oikeammin kuolainten. Nöpi siis heittää kieltä kuolaimen päälle. Se on opittu tapa ja jostain syystä se on opittu (ratsastajan/ajajan kova käsi, jotain muita kipuja esim. satulasta jolloin yrittää paeta tuntumaa jne. monia vaihtoehtoja) mutta nyt se tarvitsisi opettaa pois... Nöpillä on nyt käytetty parin kuukauden ajan kielenheittäjän kuolainta, jossa siis keskimmäisessä palassa on sellainen "kielilusikka" jonka teoriassa pitäisi estää kielen saamista kuolaimen päälle. Käytännössä tämä ei ole toiminut, Nöpi on saanut nostettua kielensä jopa lusikan päälle. Toisaalta olen kuullut nyt jo kahdelta ammattilaiselta, että heillä on tiedossa useampi huippukisahevonen (sh) joilla tämä tapa on. Ne kuulemma itseasiassa kulkevat paremmin kieli kuolaimen päällä, kun taas kielen kuolaimen alle pakottaessa niistä tulee vinoja ja haluttomia liikkumaan. Kesän koulukisoissa taas emme kielenheittäjän kuolainta saa käyttää joten vaihdoin lopulta näiden syiden lomassa suitsiin takaisin Nöpin tavallisen kolmipalan.

Kuvatonta postausta on niin ikävä kirjoittaa joten tästä ei kovin kattavaa selostusta tule. Joka tapauksessa menimme väistöä vähän "sulkutaivutusmaisesti" ensin käynnissä pitkällä sivulla. Ajatus oli saada pari kunnollista askelta, sitten suoristus ja eteenpäin. Hetken joutui herkistelemään kyljistä, mutta lopulta Nöpi keveni edestä ja pehmeni samalla sekä kyljistä että suusta. Jatkoimme tehtävää ravissa niin, että kulman jälkeen pitkällä sivulla käynnissä väistöä uraa pitkin ja suoristuksen jälkeen siirtyminen raviin ja pääty-ympyrä ravissa. Tässä jo huomasi, että Nöpi on kamalan vino tällä hetkellä. Vasempaan kierrokseen se tuntui suht. ok:lta ympyrällä, mutta oikeaan kierrokseen halusi ylitaipua. Toisaalta vasempaan kierrokseen tuo pääty-ympyrä oli vähän "valheellisesti" hyvän tuntuinen, suoralla nimittäin huomasi, ettei Nöpi tukeutunut ollenkaan ulko-ohjaan eli oikeaan ohjaan. Se kulki suoralla aivan mutkalla.

Jotenkin ratsain minulle on kamalan vaikeaa saada hevonen suoristettua ja ajaen se onnistuu paljon helpommin? Kai se johtuu siitä, että itse olen vino joten täytyisi jollain tavalla saada itsensä ensin suoristettua jotta voi lähteä suoristamaan hevostakin... Noh, analyysit vähän myöhemmin.

Laukkatehtävänä teimme täsmälleen samaa, mutta väistöt ravissa ja väistön jälkeen laukannosto ja ympyrälle. Laukassa taas oikea kierros oli helpompi, laukka pyöri siihen suuntaan paremmin.

Sitten ne viiltävät analyysit: jossain on vikaa, kun hevonen alkaa näin vinoksi oikeastaan yhtäkkiä. Onko se ratsastaja? Onko se satula? Onko hevosella jotain kipuja? Nöpillä on ollut hieman lanneselässä jäykkyyttä. Se on yhden kerran tässä kuukauden sisään rysäyttänyt aidasta läpi (kiitos Iida-tamma kun juoksentelet vapaana oreja härnäämässä <3) joten siinäkin voisi kieltämättä olla syy jäykkyyteen, jos on siinä rytäkässä itsensä jotenkin satuttanut. Kuitenkin se on liikkunut hyvin ja elastisesti, tuo vinous on nyt se ainoa oire. Toisaalta myös satula voi olla taas epäsopiva, koska nuori hevonen muuttuu jatkuvasti. Onneksi meillä on satula, jota saa muokattua lähes "loputtomiin", nyt täytyy vain saada paikalle ihminen joka sen pystyy katsomaan ja tekemään!

Noh, satula on omaan silmään kuitenkin sopivan näköinen ja samaa sanoo meidän hieroja, joten ratsastusta jatketaan ja lanneselkää hoidetaan arnikalla + hieroja saa jatkaa käyntejään ja kertoa miltä hevonen hänen mielestään vaikuttaa. Voi olla myös kasvukivuista kyse, niin monta mahdollista syytä on olemassa ettei ratsastusta ole järkeä jättää vain sen takia, että satula _SAATTAA_ olla yksi syy... Itse en ota minkäänlaisia riskejä hevosten kanssa enää nyt, kun on lapsi hoidettavana, koulut käytävä ja välillä töissäkin poikettava joten ilman satulaa ratsastus ei tule tässä kohtaa kuuloonkaan. Etenkään orin kanssa, olkoonkin niin kiltti ja luotettava kuin Nöpi on. Iida-poni voi tulla joskus silloinkin vastaan, kun olen sen selässä ja silloin on ainakin se satula mistä saada vähän tukea :p (tarkoitan tällä sitä, että mitä tahansa voi tapahtua kiltinkin hevosen kanssa)

Huomenna olisi luvassa sitten kuvamateriaaliakin, jee :)