keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Rentouttava päivä tallilla


Eilen tuli vietettyä niin viimeisen päälle rentouttava tallipäivä ettei ole tottakaan! Ok, ehkä rentouttavaa voisi ennemminkin kuvailla rauhallinen maastoretki ratsain tai ajaen ja pullakahvit tallin taukotuvassa - kuulostaa kivalta sekin kieltämättä... Mutta eilinen oli vähän eri tavalla rentouttava minulle.

Saman tien töistä (tai siis työharjoittelusta) kotiin tullessani vaihdoin nopeasti vaatteet ja tein automatkalle eväät, jotta pääsin heti lähtemään. Hieman kiire oli paitsi siksi, että halusin viettää koko ihanan päivän tallilla, myös siksi, että piti ehtiä ratsuttamaan kolme nuorta oria ennen ratsastustuntien alkamista! Nuo nuoret orit olivat Hessin Patruuna, Hessin Pätmän ja Lakupeikko.

Patruuna oli valmiina jo tallille tullessani ja suuntasin heti maneesiin vaihtamaan kengät saappaisiin ja pipon kypärään. Heidi oli apukäsinä pitämässä kiinni selkäännousussa ja taluttajana. Patruunan selässä on käyty kerran, olin itse avustamassa sitä ensimmäistä kertaa ja silloin sitä hieman järkytti ratsastajan hyppiminen sen vierellä. Sitä siis tehtiin nyt alkuun ja järkytys oli muuttunut sellaiseksi ihmetteleväksi "Mitäsäoikeinteet?" -asenteeksi. Hevosesta näki, ettei se pelännyt vaan oli lähinnä ärsyyntynyt moisesta hyppelystä. Ei muuta kuin selkään sitten, kun Patruuna malttoi seistä paikallaan. Ensin menimme uralla käyntiä taluttajan kanssa ja kun tämä tuntui olevan Patruunalle täysin ok, jättäytyi Heidi vähän keskemmälle ja niin menimme liinassa ympyrällä. Muutaman käyntiympyrän jälkeen uskaltauduimme kokeilemaan raviakin ja sekin sopi Patruunalle hyvin. Hieno heppa!

Patruunan jälkeen maneesiin tuotiin Pätmän. Pätmän on ehkäpä suosikkini näistä 3-vuotiaiksi kääntyineistä. Se on mystinen "vahinkovarsa" jonka isä on entinen ratsutettavani Sicco Sil ja emä T.M. Titanikki. Nikin piti olla kantavana Vahdosta, mutta varsan tunnistuksessa tehdyt verikokeet näyttivät jotain ihan muuta... Mutta hieno vahinkovarsa, sitä en tosin tiedä, mistä se tuon ponikokonsa on saanut kun molemmat vanhemmat ovat jättiläisiä?? Kai jostain Titanikin takaa sitten...
Bätmän oli oikein viisas sekä selkäännousuissa että taluttaessa ratsastaja selässä. Sillä kuitenkin on selvästi huonompi tasapaino kuin esim. Patruunalla, johtuen varmasti siitä, että Patruunalla on paljon enemmän ajettu. Päädyimme kuitenkin Pätmäninkin kanssa liinassa ympyrälle ja otimme käynnin ja ravin. Pätmän on siitä mukava, että sillä on suomenhevosen "Kaikki käy!" -asenne, mutta isänsä puolelta se on saanut luonteeseensa vähän tulta ja tappuraa... Siitä tulee kisatykki!







Pätmänin jälkeen oli vielä vuorossa Lakupeikko. Lakupeikko on sellaisen suomenhevosorin veli, jota minä pidän yhtenä hienoimmista: Salmiakki Poika. Laku on vain pienempi versio veljestään... Ensimmäisellä selkäännousukerralla Laku sai ottaa jo käyntiä ja ravia liinassa ratsastajan kanssa, joten nyt menimme suoraan ilman talutuksia ympyrälle ja hetken liinassa ravailtuamme pyysin Heidiä päästämään meidät irti liinasta. Siellä me menimme maneesia ympäri käynnissä ja ravissa, kuin Laku olisi aina tehnyt sitä. :)





Hienoja nuoria kolmevuotiaita siis! Kaikki etenevät suurin harppauksin vaikka ensimmäisen selkäännousun ja tämän kerran välillä ehti olla aikaa. Nyt olisi tarkoitus muutamia kertoja näiden selässä käydä ja saada ne siihen pisteeseen, ettei selkäännousussa tarvitse enää avustajaa.

Vähän erilainen rentouttava päivä siis! Mikä tästä teki rentouttavan? Kaikki tapahtui ilman kiirettä (paitsi lähtö kotoa...)! Sain rauhassa laittaa Nöpin valmiiksi tunnille, sain rauhassa ilman kiirettä hoitaa sen pois tunnin jälkeen... Näitä päiviä lisää! Viimeiset muutama kuukausi on mennyt niin, että tallilla on käynyt kellon kanssa. Milloin on pitänyt hakea tyttö hoidosta tiettyyn aikaan mennessä, milloin vapauttaa auto miehen käyttöön (hän käy koulussa kolmena iltana viikosta) ja milloin mitäkin... Nyt päätin jo tallille lähtiessäni, että aion istua hetken aikaa taukotuvassa ja jutella ihmisten kanssa ja lähteä sitten, kun siltä tuntuu! Ja kyllä teki hyvää :)


Nuorten jälkeen oli minulla ja Nöpillä Heidin koulutunti, mutta siitä kerron toisella kerralla... Samoin tulevaisuuden suunnitelmista! Niitä on taas Nöpin kanssa paljon... :)

5 kommenttia :

  1. Onko Niki vielä Heidillä? Vuosia sitten Nikillä maastoilin paljonkin, kiinnostaisi tietää kuulumisia. :)

    VastaaPoista
  2. Patruunassa on paljon samaa, kun olen kuvia katsellut, kuin Hessin Vilpertissä, joka oli minun elämäni hevonen. Se oli minulle aivan täydellinen, ja menetys oli kyllä kova paikka.

    VastaaPoista
  3. Olin ihan yllättynyt, kun näin kuvia että Peikon selässä ollaan oltu jo :D Hienoa että se toimii kuitenkin hyvin !

    VastaaPoista
  4. jjuupa, on Nikki vielä Hessillä :)

    Mia, totta puhut, niissä on paljon samaa paitsi ulkonäössä joku sanoi että myöskin luonteessa! Itse en Vilperttiä ehtinyt käsitellä kun olen sen verran uusi kasvo Hessillä. :) Patruuna on muuten myynnissä (kuten toki muutkin Hessin varsat)!

    Jasu, Peikko on näistä se joka on vähän muita edellä... Sen kanssa keskitytään nyt tähän perustyöhön (selkäännousut ja perusavut selästä käsin) niin on sitten sulla mukava sen kanssa jatkaa ;)

    VastaaPoista
  5. Voi kun olisikin nyt mahdollista ostaa kolmas, niin tulisin Patruunaa katsomaan, mutta odotan vauvaa, joten nyt pitää painaa jarrua.

    VastaaPoista