Päivän parhaiden on helppo hymyillä

Tänään ajettiin koulurataharjoitukset Marita Törnrothille, joka siis on sekä koulu- että valjakkotuomari. Oli hienoa päästä vielä ennen kisoja ajamaan näin "kilpailuharjoitus"-tyyppisesti Maritalle jonka kanssa pääsi radan jälkeen vielä keskustelemaankin, sai siis paljon muutakin kuin pelkän paperin kouraan: vinkkejä ja neuvoja, arvokasta kritiikkiä ja kyllä myös paljon positiivistakin palautetta!

Ja hei päivän parhaiden tosiaankin on helppo hymyillä!

Oltiin nimittäin suorituksellamme ykkösiä! 69% on mielestäni aika hitsin vitsin hieno suoritus näin kauden alkuun ja itseasiassa ajatellen koko historiaani tämän lajin parissakin! Eihän tässä ole kuin vuosi valjakkoajon harrastusta takana, valmentautumista vieläkin vähemmän...

Ohjeeksi sain uskaltaa ajaa vaan eteenpäin, antaa hevosen liikkua. Nöpistä sanoi, että liikkuu hienosti ja "Pääsee vielä vaikka mihin!", mutta vielä - kuten jo tiedämmekin - voimaton ja siksi kaatuu etupainoiseksi välillä. Sentään sekin on nykyään "välillä" eikä "aina"... On se jo jotain jos tuo mörssäri hetkittäin kulkee mun käsissäni ylämäkeen ;)!

Täytyy muuten kyllä sanoa, että Nöpi on puoliksi kissa. Ihan varmasti on! Sillä on nimittäin 9 elämää. Se on nyt jo tämän kevään aikana käyttänyt niistä 4 joten saisi alkaa rauhoittumaan... Olen tarkoituksella jättänyt kertomatta nämä pienet ja "pienet" tapaturmat, mutta sanottakoon, että melkein kaikissa on ainekset olleet pahempaankin... Nyt viimeisin sattui eilen eli perjantaina ja kyllä vähän sydän kurkussa lähdin tänään tallille katsomaan minkälainen heppa siellä on vastassa. Onneksi ei mitään - ainakaan näkyvää - jälkeä ja hevonenkin sai Maritalta vain kiitosta ja kehuja liikkumisestaan!

Huomenna kuitenkin kohti Marttilaa, Kylämäen hevostilaa! Siis jos tuo apinaksikin monesti kutsuttu hevonen ei keksi tehdä mitään kivoja temppuja yön aikana...