Tiistaina jatkuivat harjoitukset Firen kanssa. Samalla tavoin aloitettiin kuin viimeksikin ja nyt suitsien ja juoksutusvyön (jota piti taas pukkailla hetken aikaa) kanssa lisäsin sivuohjat. En kiinnittänyt ohjia kuolaimiin ettei uusista kapistuksista tule hetkessä inhottavat, suitsia ei siis tässä tilanteessa ollut päässä ollenkaan jotta nuori ori ei olisi laittanut kaikkea keskittymistään kuolaimiin. Kiinnitin siis ohjat riimun sivulla oleviin renkaisiin. Ohjat olivat sen verran kireällä, että nostaessaan päänsä aivan ylös Fire tunsi paineen niskassa ja turvallaan, mutta heti laskiessaan hiemankin paine lakkasi. Nopeasti tajusi millä tavoin oli mukavin mennä ja venytteli kaulaa pitkälle eteen ja alas ja näin haluankin orin tekevän.
Keskiviikkona Fire sai laiskotella laitumella, ratsastin ystäväni ratsuna toimivaa 20v oriherraa "Verkkua". Aikaisemminkin olin orin selässä käynyt, mutta nyt piti kokeilla sen uutta satulaa. Olen kyllä aivan täysin vannoutunut Wintecin satuloiden vihaaja, en tiedä mikä siinä on mutta yksikään wintec ei ole sopinut omalle takapuolelle, mutta jos satula sopii hevoselle niin siihen on sitten tyytyminen. :P Tallissa satula näyttikin oikein hyvältä ja suuntasimme kentälle. Minä lahopää unohdin viime kerralla saappaani Hessi-tallille ja piti ratsastaa nyt sitten "tavallisissa kengissä" ja oli kyllä aivan hirveää, ei ikinä enää!
Mutta Verkku toimi oikein hyvin, pienen loman tuomaa jäykkyyttä oli havaittavissa mutta vertyi kyllä etenkin laukkojen jälkeen. Itse en vain ollut itseeni tyytyväinen, satula tuntui vetävän jalkaa kummallisesti liiankin taakse ja heittämään ylävartaloa eteen... Noh, selittelyä. Pari kuvaa meistä:
 |
| Pelto oli ihan kamalan pelottava paikka Verkun mielestä... |
Keskiviikko-iltana kävimme vielä match showssa näyttäytymässä taas Veskun kanssa. Mukana olivat myös pikkusiskoni Susanna ja koiransa Ruusa. Suskilla oli ihan ensin vuorossa junior handler-kehä Veskun kanssa ja meinasi päästä pieni kirosana kun tajusin, että näissäkin mätsäreissä mennään ihan oikeiden sääntöjen mukaisesti eli koirat vaihtuvat! Oli kiire käydä sanomassa kehätoimitsijalle, ettei anna Veskua ihan pienimmälle tytölle - sillä on voimaa ja se haluaisi leikkiä kaikkien kanssa... Noh, siinä vähän jännitin lähinnä Veskun käyttäytymistä, mutta se päättikin olla maailman fiksuin koira. Susanna ensinnäkin esitti sen todella hyvin omalla vuorollaan ja koirien vaihtuessa Vesku totteli niin kiltisti täysin vierastakin ihmistä. Susanna sai esitettäväkseen afgaaninvinttikoiran joka päätti hieman hyppiä ja ulista sopivasti Susannan esittämisvuorolla. Suski kuitenkin sijoittui luokassa neljänneksi ja se tyttö, joka esitti Veskun toisena koirana, voitti luokan. Hieno Vesku siis ;)
JH-kehän jälkeen meidän molempien (Susanna&Ruusa ja minä&Vesku) vuoro oli jo omissa kehissämme mennyt, mutta olin käynyt jo aikaisemmin sanomassa että meillä on koira ja esittäjä toisessa kehässä ja aikoivat siirtää vuoroamme myöhemmäksi. Kiire oli kehään kuitenkin.
Vesku käyttäytyi jälleen niin mallikkaasti ja hurmasi tuomarin iloisella olemuksellaan. Saimme punaisen nauhan, koska paristamme Vesku oli selvästi innokkaampi. ;) Häntä vispaten kävimme katsomassa Susannan ja Ruusan esiintymisen ja Ruusalta ei sitä innokkuutta niinkään löytynyt... Raukkaa jännitti se koiramäärä ja Susalla oli kyllä kovasti töitä saada koiran häntä ylös koipien välistä. Sininen nauhahan sieltä oletetusti tuli ja kommenttia, että pöydällä olemista pitäisi harjoitella.
Suskin ja Ruusan vuoro oli sitten sinisten nauhan saaneiden kehässä ja sieltä tuli lähtöpassit aika pikaiseen, mutta koira näytti jo iloisemmalta joten hyvä hyvä. Vesku menestyi punaisten nauhan saaneiden kehässä, mutta vähän jäi harmittamaan että sain koiran liikkumaan kunnolla tietenkin juuri silloin, kun tuomari käänsi selkänsä meitä kohti. Äh! Silti sijoitus oli PUN4 ja taas Veskulle palkintoja. Se on kyllä oikea pokaalihai. ;)
Kuvia mätsäristä tulossa.
0 kommenttia :
Lähetä kommentti