Haasteita satelee

Kerron kyllä piakkoin miten perjantain estevalkki meni, mutta nyt yksi haaste tähän väliin. Kolme ihmistä on laittanut mulle vielä saman haasteen jossa keksitään 11 kysymystä joihin täytyisi sitten vastata, joten valkkasin nyt ne kysymykset jotka inspiroivat parhaiten vastailemaan... :)

Säännöt sanovat siis: kiitä haasteen antajaa, vastaa tämän antamiin 11 kysymykseen, keksi uudet 11 kysymystä ja laita haaste eteenpäin 11 blogille.

Tuike oli laittanut niin kivoja, oikein syvällisiä kysymyksiä, että niihin haluan nyt vastailla. Kiitos Tuike!

1. Minkälaisia moraalisia ja eettisiä kysymyksiä olet joutunut miettimään hevosharrastukseesi liittyen?
Hirmu vaikea ja laaja kysymys heti ensimmäiseksi! Itse asiassa jätän tämän muhimaan, vastailen muihin ja palaan tähän sitten.

No niin. Tämä sai muhia jonkin aikaa mielessä ja silti on vaikea vastata. Noh, hevosmaailmassa, kun ilkeitä ja katkeria juoruajia liikkuu vaikka kuinka, on jo sen puolesta mietittävä usein miltä jokin tilanne / asia saattaisi ulkopuolisen silmään näyttää. Otan nyt esimerkkinä Jeviirin esiintymisen Horse Fairissa. Se oli päässyt kuin varkain laihtumaan juuri ennen esiintymistään Helsingissä, mutta otettiin mukaan silti koska hevosessa sinänsä ei ole mitään vikaa - se on tutkittu - jostain syystä vain siis laihtunut (ja nyt lihotuskuurilla, vapaa heinä on kyllä ollut aina). Tulihan siitä silti vaikka mitä keskustelua netissä. Minulta tuli eräs henkilö kysymään mielipidettä siihen, voisiko ilmoittautua kilpailuihin hevosensa kanssa. Sanoin suoraan, että hevonen ei ole vielä siinä kunnossa, että sitä kannattaisi ihmisten ilmoilla esittää. Tätä saa pohtia myös kesäihottumaisten kanssa...

Tallilla töissä ollessani tuli mietittyä välillä ja tästä oli jatkuvasti keskusteluakin niin netissä kuin muuallakin, oliko oikein teettää töitä tallilla pyörivillä hevosenhoitajilla. Siis puhutaan nyt kevyistä töistä: varusteiden huoltoa, käytävän lakaisua ym. eli ei karsinan siivouksia. Itse olen aloittanut ratsastuksen siihen aikaan, kun hevosen hoitajana oli niin otettu jos SAI siivota hoitsunsa karsinan! Se oli kunniatehtävä. Mielestäni tekemällä oppii, ei lukemalla, joten en ole kokenut asiassa olevan mitään moraalisesti väärää. Tytöt kyllä saivat palkkioksi välillä ajaa tai ratsastaa, jos olivat olleet ahkerina joten kyllä hekin saivat siitä myös jotain kivaa sen lisäksi, että oppivat käytännön asioita.

Teuraskuljetukset puhuttavat ja siksi puhunkin aina sen puolesta, että ihmiset veisivät hevosensa viimeiselle matkalle teurastamoon (Suomessa) jotta hevosen lihaa ei tarvitsisi tuoda ulkomailta. Hevonen on kuitenkin pääasiassa aina hyvistä oloista, toisin kuin esimerkiksi joissain tapauksissa sika, nauta tai kana. Silti niitä syödään surutta vaikka elämä on saattanut niillä olla hyvinkin karua.

Kaikenlaista tulee mietittyä väkisinkin, tässä nyt muutama esimerkki.

2. Ketä tai keitä hevosihmisiä ihailet ja pidät esikuvinasi?
Ns. "julkkisratsastajista" Nina Fagerströmiä, jolla on ollut kyllä pitkä ja kivikkoinen tie huipulle. Toivotaan, että nyt kun uudet tuulet ovat puhaltaneet Ninan elämässä, menestys jatkuisi vielä edelleen.
Muuten ihailen ja pidän esikuvinani kaikkia hevosihmisiä, jotka kohtelevat hevosta sen ansaitsemalla arvostuksella, tuntevat jonkin verran hevosen "sielunelämää" - ovat opiskelleet hevosen kehonkieltä ja hallitsevat myös oman kehonkielensä, eivät pidä hevosta vain "välineenä" joka vaihdetaan kun se menee rikki vaan hoitavat ystävänsä rakkaudella viimeisille metreille asti.

3. Onko jotain hevosiin liittyvää jota et ole vielä kokeillut ja haluaisit kokeilla ja oppia?
Niin paljon on tullut koettua, että kesti hetken miettiä, mutta haluaisin päästä ratsastamaan oikein todella hyvällä kouluhevosella taitavan valmentajan silmän alla. Ja juu, ihan ne "sirkustemput" kiinnostavat eli piaffe, passage, sarjavaihdot jne. Tulihan sitä ratsastettua entisellä olympiaratsulla, Chimkentillä, mutta vanha herra oli jo sen verran kauan ollut levossa, että sen kanssa piti keskittyä vain perusratsastukseen.

4. Mitä koet saavasi hevosharrastukseltasi? 
Pienen lapsen äitinä se on minulle ensisijaisesti pako arjesta. Kun lähtee tallille, tietää, ettei hetkeen tarvitse ajatella kotiasioita vaan voi täysin nollata päänsä ja keskittyä siihen mitä tekee. Hevosten kanssa ei oikein voi mietiskellä muita asioita, etenkään nuorten ja kuten esimerkiksi Nöpin kanssa, huono keskittyminen saattaa johtaa siihen, että oripoika onkin ihan muilla teillä nopeasti... Ratsastus on myöskin sellainen liikuntamuoto, joka ei tunnu vastenmieliseltä (joskus lenkille lähtö on niin kamalan tuntuista!) ja keino saada oma kroppa taas siihen kuosiin mitä se oli ennen raskautta. Hyvää sielulle ja ruumiille siis!

5. Mitkä ovat mielestäsi vaikeimpia asioita ja suurimpia haasteita hevosiin ja ratsastukseen liittyen?
Se mitä sanoin aikaisemmin ihailevani joissain ihmisissä: hevosen kehonkielen tunteminen ja oman kehonkielensä hallinta! Kuinka monet kerrat on todennut, ettei haastavassa tilanteessa ollutkaan varsinaisesti mitään kummallista vaan siitä teki itse hevoselle "peikon" jota pelätä. Täytyy vain osata välillä nöyrtyä ja myöntää olleensa väärässä tai tehneensä väärin, sillä tavoin oppii taas paremmaksi hevosenkäsittelijäksi ja ratsastajaksi.

6. Millainen oli ensimmäinen ratsastustuntisi ja miltä se tuntui?
En muista oliko se ensimmäinen vai toinen tuntini, mutta joka tapauksessa se tunti joka jäi mieleen. Ravasin liinassa ja poni päätti vetää pienen pukin josta minä, aloitteleva 6-vuotias lensin kuin leppäkeihäs. Ei muuta kuin uudestaan selkään. ;) Taisi se kuitenkin hauskaa olla, kun vieläkin tätä jaksaa!

7.  Keneltä tai mistä koet oppineesi eniten hevosista ja ratsastuksesta? 
Australiassa ollessani. Silloin pääsin ratsastamaan selvästi enemmän kuin aikaisemmin, erilaisilla hevosilla ja erilaisissa tilanteissa. Pääsin todella hyvien valmentajien oppiin!


8. Vaikeimmat hetket hevos"urallasi"?
Sissin myynti oli varmasti se vaikein...Vaikka sitä kuinka nyt seuraa suurella mielenkiinnolla ja ILOLLA, ei voi välttää pientä "kateutta" siitä ettei itse ehtinyt päästä sen kanssa niin pitkälle kuin mitä se on nyt uusien omistajiensa kanssa päässyt. Sissi oli SE hevonen minulle.

9. Entä parhaat?
Näitä on niin monia...

Australiassa ensimmäiset kenttäkisat. Itkin maalilinjan ylittäessäni. Olin sillä hetkellä vain niin sanoinkuvaamattoman onnellinen eikä sitä onnea torpedoinut edes se, että heti maaliin päästyäni minulle kerrottiin, että meidät oltiin hylätty (olin unohtanut ratsastaa viimeisen esteen).

Ensimmäiset aluekisat 110cm tasolla joissa Sissi sijoittui Saaran kanssa. Jännitti niin paljon ennen suoritusta ja fiilis oli niin hyvä sen jälkeen!

Varsojen syntymät. Etenkin Tyynen varsa. Oli valvottu monia öitä vahtien varsakameraa netin kautta, vahtivuorot jaettiin. Tyynellä aavisteltiin olevan hieman vauroita vatsalihaksissa joten tiedettiin, että se tarvitsee apua synnytykseen. Satuinpa olemaan tallilla kun synnytys alkoi ja yhdessä "naapurin emännän" kanssa vedimme varsan ulos. Itkin (taas, taidan itkeä aika usein!) kotimatkalla, kaikki se jännitys, odotus, adrenaliini ja kaikki purkaantui siinä hetkessä.

10.  Haaveesi ja toiveesi?
Ostaa tytölle ihana poni jonka kanssa tyttö saisi varttua! Aion varmasti tämän haaveen toteuttaa parin vuoden päästä. Jotenkin nämä haaveet ja toiveet ovat siirtyneet omasta itsestäni tyttööni ja toivoo vain voivansa tarjota tytölle hyvät eväät elämään... Ja sen ponin. ;)

11. Pakko laittaa tänne syvällisten kysymysten jatkoksi yksi vähemmän syvällinenkin. Eli, hih, lempivarustemerkkisi?
Pikeur, ehdottomasti! Kaikissa ratsastusvaatteissa: housut, paidat, takit.