Kisaraportit

Vähän aikatauluongelmia, kun koulu haittaa harrastusta! Nyt sitten vasta selostusta kisoista.

Lauantaina 3.11 oli siis nämä seurakoulukilpailut. Ohjelmina meillä se tuttu raviohjelma, jota keväästä asti on tahkottu ja nyt lisäksi helppo C, jota ei olla menty laukan raakuuden vuoksi vielä aikaisemmin.

Ja meillähän oli nyt selässä koulusatula! Sovittelin Nöpille erään jo myydyn hevosen satulaa torstaina käydessäni sen ratsastamassa ja sopi kuin nakutettu. Piti toki etsiä myös mustat suitset sopimaan mustaan satulaan. Torstaina ratsastin pullback-turpiksen kanssa, mutta heti alkoi vastustelu tuntumaa kohtaan joten nyt kisoihin vaihdoin meksikolaisen. Täytyy odotella, että hampaat puhkeavat ja vaihtuvat ja katsoa sitten mihin vaihdetaan meksikolaisesta (koulutuuppaukseen, esteillä se saa pysyäkin).

Verkassa lauantaina Nöpi tuntui kovin vahvalta kädelle, mutta oli suorempi kuin torstaina. Se oli perjantaina ajettu ja saatu kuulemma suht. suoraksi, mutta raskas oli ollut silloinkin. Noh, en sitten verryttelyssä ehtinyt sitä saamaan kevyeksi, radalle piti siis mennä hymyillen: "Eeeei tää paina kädelle, oikeasti!"

Raviohjelma meni ihan hyvin, alitemmossa mielestäni vaikka videolla se ei sitten siltä näyttänytkään. Energiaa kaivataan liikkeeseen, mutta sitä ei hetkessä saada.

C:n verkkaan lähdimme maneesista sillä ajatuksella, että hevonen reagoimaan nopeammin apuihin. Otin sitten alkuun siirtymisiä ja sitten posoteltiin keskiravia ympäri kenttää. Hevonen alkoi tuntua pirteämmältä ja se alkoi vastaamaan nopeammin sekä eteen vieviin että pidättäviin apuihin. Tässä välissä meidät kuitenkin kuulutettiin palkintojen jakoon, koska olimme voittaneet raviohjelman...

Palkintojenjaosta jäimme suoraan maneesiin, lähdimme toisena starttaamaan C:tä.

Nöpi reagoi taas aika rajusti siihen, että hevoset vaihtuivat maneesissa - joku lähti ja joku toinen tuli... Se oli aloittaessani helmikuussa ihan samanlainen, mutta parani sitten kevättä kohti, kun saimme näitä tilanteita vain enemmän. Orin omistajan/ratsastajan ongelmia nämä, orit ovat niin laumasidonnaisia...

Sitten olikin meidän vuoro. Jätin raipan Sannille (joka oli taas hoitamassa <3) ja lähdin aitojen sisälle. Nöpi on jo nyt huomannut, koska jätän raipan pois. Ärsyttävää. Se oli taas yhtä hidas pohkeelle kuin raviohjelmassakin. Ok, itse taisin aikalailla puristaa itseni satulaan reisillä, kun koulusatulassa en vain osaa istua (aion kyllä opetella!) joten sekin on osa syytä. Raviohjelma meni ihan ok:sti, ei hyvin, ei kamalan huonosti. Laukkaohjelma oli vähän hallitsematon, sellaista eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin puksuttelua... Toinen lävistäjä katkesi ennen aikojaan, kun Nöpi siirtyi laukasta raville jo keskipisteen kohdilla vaikka kuinka koitin sitä puskea lähemmäs seinää. Toisella mentiin jo lähemmäs. Niin ja peruutustahan me ei saatu oikeastaan askeltakaan, Nöpi ei vain peruuta! Tätäkin siis täytyy reenata, ihan maasta käsin ensin...

Paljon on harjoiteltavaa, etenkin omassa istumisessa. Käsi rauhallisemmin, ratsastaa hevosta ulko-ohjan tuntumalle, kääntää ULKOpohkeella eikä vain sisäpohkeen ympäri jolloin takapää lentää ulos... Ja se reisillä puristaminen! Keskivartalon lihakset käyttöön ja istutaan takapuolelle, ei nojata jalustimiin ja puristeta reidellä... Nooh, kyllä se tästä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lauantaina oli sitten valjakkoajon tarkkuusharjoituskilpailuiden aika. Menimme Nöpin kanssa molemmat luokat eli +35cm ja +25cm. Nuo sentit siis meinaavat sitä, että keilojen väli on +35cm vaunujen leveyteen lisää. Meidän vaunut kun ovat 125cm leveät, on meille portit tuossa ekassa luokassa 160cm ja tokassa luokassa 150cm.

Verkassa Nöpi tuntui ensin siltä, että se ei hyväksynyt ollenkaan oikean ohjan tuntumaa ja oli jopa haluton vastaamaan kääntäviin apuihin siihen suuntaan. Pyysin Sannia tarkistamaan, että kuolain on suussa ihan oikein ja muutenkin kaikki näyttää ihan hyvältä. Missään ei ollut mitään vikaa. Jatkoimme verkkaamista, mutta halusin sitten käydä vielä itse tarkistamassa joten Sanni kärryille ja minä tutkimaan hevosen suuta ja kuolainta. Havaitsin, että kuolaimen "varsi" joka on siis sinne ylöspäin oli vähän kääntynyt sisään ja ehkä hieman painoi hevosen poskea. Siihen kun lisäsi vielä sen palan joka "kannatti" kankiketjua ja joka oli tuon varren alla, oli tunne varmasti inhottava. Noh, tilanne helpotti löysäämällä kankiketjua yhdellä renkaalla, jotta tuon kankiketjua "kannattavan" palan sai pois kuolaimen alta. Nöpikin tuntui sitten aivan erilaiselta, se oli taipuisa ja yhteistyöhaluinen.



Eka rata meni super hyvin. Yksi pallo otettiin alas, mutta Nöpi oli todella reipas ja yhden kerran pyytäessäni reippaampaa ravia se nosti jopa laukan ihan omatoimisesti! Tästä tulikin sitten 3. sija. :)

Ratojen välissä emme ehtineet verkkaamaan, koska lähdimme heti toisena seuraavaan luokkaan. Nöpi tuntui taas todella reippaalta ja pirteältä, oli kyllä ilo jälleen ajaa sillä! Noh, itse teen edelleen sitä - kun laji on vielä outo enkä ole siihen kovin paljo vielä valmentautunut - että korjaan suoruutta vielä porttien kohdalla... Eli ihan liian myöhään, silloin täytyisi vaan pitää tuntuma ja pyytää eteen jotta hevonen pysyisi suorana. Noh, otimmekin sitten runsaasti palloja alas, jopa viisi... Silti fiilis oli hyvä, koska hevonen toimi aivan loistavasti ja oli iloisen tuntuinen!

video