Itseäni vaivaa nyt kyllä syysväsymys! Vielä kolme viikkoa jäljellä työssäoppimisen jaksoa ja sitten helpottaa joulukuun ajaksi... Tai siis helpottaa ja helpottaa, tehtävien tekoa on sillekin kuukaudelle, mutta ei ole SEKÄ tehtävien tekoa ETTÄ töissä käyntiä (tai siis "töissä"). Nyt on kyllä niin poikki "työ"päivän jälkeen, että bloginkin kirjoittaminen tuntuu lähinnä vastenmieliseltä ajatukselta. Ajattelin kuitenkin nyt päivittää, koska on jotain päiviteltävää. Mutta jos tulee nyt hiljaisempaa hetkeksi, niin älkää lukijat suuttuko ja kadotko - kyllä minä tästä aktivoidun taas.
Eilen maanantaina oli taas Anna Kärkkäisen estevalmennus. Nöpi tuntui verkassa onneksi mukavan kevyeltä ratsastaa, vaikka viimeksi ollut liikenteessä lauantaina (yleensä vp:n jälkeen on kovin raskas ja tahmea, siksi pyrin aina sunnuntaisin sen tavalla tai toisella saada liikkumaan).
Tunti aloitettiin jälleen puomityöskentelyllä. Molemmilla pitkillä sivuilla oli puomikasat ja näitä mentiin ensin vain ravissa. Sitten otettiin mukaan siirtymiset. Nöpiin piti saada terävyyttä ja nopeutta, kun teimme siirtymiset puomien väliin ensin ravi-käynti-ravi ja myöhemmin ravi-laukka (ja taas raviin puomikasan jälkeen). Laukat alkoi nyt nousta paremmin, kun pyysin oikeasti aktiivista, lyhyttä ravia ennen nostoa! Noston jälkeen vaan pakka levisi taas helposti, koska laukassa Nöpiä ei vielä saa pidettyä lyhyenä, toki aktiivisuutta olisin voinut yrittää säilyttää kovemmin...
Sitten lähdimme ottamaan ensin tuota pidempää linjaa pitkällä sivulla, toisesta tehtiin ristikko ja toisesta pysty, lähestyminen tapahtui ravissa. Anna ensin epäili, että 4 laukka-askelta olisi meille liikaa ja pitäisi puskea Nöpi kolmella tuosta, mutta neljä ei ollut meille temppu eikä mikään, hienosti mahduimme! Vähän jotain kiemurtelua oli alkuun, kun itse en saa jalkoja kiinni hevosen kylkeen tarpeeksi nopeasti hypyn jälkeen. Keskivartalon hallintaa...
Tuon linjan jälkeen menimme toisen keskihalkaisijalla olevan pystyn (meille aika tiukka tie vaikka kuinka koitti käyttää tilan hyväkseen) ja siitä vasemmalle ja pitkällä sivulla oleva pysty. Tässä ongelmia tuotti a. muiden luota pois ratsastaminen (muut olivat siis tuolla päädyssä, eli ratsastimme ensin muita ratsukoita kohti ja sitten pitikin kääntyä tiukasti toiseen suuntaan poispäin heistä) ja b. kääntyessä laukan säilyminen aktiivisena. Oma ratsastus levisi ihan yhtälailla kuin hevosen laukkakin, kädet olivat ties missä ja jalat eivät ottaneet käskyjä vastaan... En tiedä mitä oikein sekoilin siellä selässä!
Noh, lopulta pääsimme kuitenkin sitä varsinaista rataakin. Rata näkyy paremmin taas kuvana...
Tässäkin ongelmat olivat aivan samat. Kavereita kohti laukattiin hirmuista kyytiä (silti mahduttiin väleihin, ihme ja kumma!) ja kavereista poispäin oli inhottava mennä. Se on tätä orin elämää! Ne ovat niin kovin laumasidonnaisia. Kesällä alkoi olla jo niin hyvällä mallilla asiat, että kisaverkassa ja -kentällä pystyi olemaan ilman, että piti vahtia tulevia ja poistuvia hevosia, nyt taas menee varmaankin hetki... Samoin ongelman aiheutti oman paketin leviäminen! Miksei ole keskivartalon hallintaa ollenkaan? Miksei kädet pysy paikallaan, ohja lyhyenä, jalat tee sitä mitä haluaisin? Äh!!
Loppuun otimme vielä yhden radan vähän isommalla korkeudella. Näistä ei mainittavaa, ihan yhtälailla puuttui sellainen kunnon potku sekä minun ratsastuksestani, että hevosen liikkeestä, korkeus sinänsä ei vaikuttanut millään tavoin mihinkään.
Kuitenkin jäi ihan hyvä mieli: laukat saatiin nousemaan hyvin, muutamat hypyt olivat hyviä ja voimakkaita. Kyllä se tästä.
0 kommenttia :
Lähetä kommentti