Hyvän mielen päivä

Valitan nyt näitä kuvattomia postauksia... Arkisin pääsen käymään vain ilta-aikoihin ja silloin alkaa olla jo niin pimeää, ettei kentän valot ihan riitä valaisemaan niin paljon, että voisi saada järkeviä kuvia... Viikonloppuna luvassa sitten kuviakin!

Eilen eli torstaina suuntasin väsyneenä Hessille. Oli jo sellainen olo ennen lähtöä, että jaksaakohan sitä edes mennä... Tämän viikon on väsyttänyt niin kovasti - epäilisin, että jotain osuutta asiaan on sillä, että sain kaikki koulutehtävät viimein tehtyä ja palautettua, olisiko siis stressi näin lauennut. Onneksi kuitenkin lähdin tallille! Matkalla jo mietiskelin, etten aio ratsastaa vaan ajaa. Minulla ei vain ole asiaa hevosen selkään väsyneenä, silloin tekee itse enemmän virheitä ja turhautuu helpommin. Ajatus oli siis ajaa Nöpillä.

Tallilla ajosuunnitelmat meinasivat muuttua, kun ei tuntunut olevan ketään istumaan kyytiin ja auttamaan valjastuksessa - tai lähinnä irroittamaan hevonen valjastuskatoksessa naruista, kun olen itse jo vaunujen kyydissä. Kyytiläisenkin haluan aina siksi, että mikäli jotain tapahtuu, on joku joka voi a. soittaa apua tai b. auttaa itse. Sain kuin sainkin sitten yhdellä nopealla puhelinsoitolla Kaisan tallille. Sitten suuntasimmekin vaunujen laiton jälkeen kentälle.

Nöpi oli aivan mahtava! Niin reipas, niiiin eteenpäinpyrkivä! Kulki täysin omalla moottorillaan. Suhteellisen taipuisakin oli, oikealle huonompi ja siinä kierroksessa pyrki tulemaan lapa sisään, mutta sain mielestäni kohtuullisen hyvin asian korjattua - sen verran mitä nyt vaunuista käsin vielä tässä vaiheessa osaan. Hienoja lisäyksiäkin tuli, kun hevonen oli niin terävä ja pirteä! Pari sellaista, jotka tuntuivat vaunuille asti kuinka hevonen lähti oikeasti ponnistamaan maasta, ei laahannut takajalkojaan kuten helposti tuppaa tekemään. Vitsit, että tuli niin hyvä fiilis. Ja hevosella oli niin hyvä fiilis, sen näki ja tunsi! Laukkaakin kokeilimme, ei tarvitse paljon pyytää, että laukka nousee. Hyödyllistä tarkkuusradoille ja maratonille ja hevonen tuntui tykkäävän. ;)

Kyllä Nöpi vain on valjakkohevonen sydämeltään! Ainakin nyt toistaiseksi. Tällä tavoin se ei ole liikkunut vielä kertaakaan ratsain. Voihan olla, että se vielä syttyy niihinkin hommiin, mutta kyllä nyt vaikuttaisi siltä, että kesän kisatavoitteet ovat enemmän valjakkoajon kuin ratsastuksen saralla. Täytyisi vain päästä valmentautumaan useammin tässäkin lajissa, Piotr ei käy kuin harvakseltaan vaikka hänen valmennuksissaan tuntuukin, että menee aina valovuosia eteenpäin... Noh, saas nähdä joko tämä kuski on oppinut viime tarkkuuskisojen virheistään ja pääsisimme seuraavissa kisoissa 9.12 vähän vähemmillä palloilla maaliin asti... Maltan tuskin odottaa!

Tallissa olikin sitten aikas levollisen ja tyytyväisen näköinen hevonen. :) Kyllä vaan Nöpi on perinteinen suomenhevonen, raskaan työn raataja. Jalkojen hoidon (riviä löytyy takajaloista aikalailla edelleen, pirun kurakelit) ja hevosen juoton ja loimituksen jälkeen poika pääsi sitten takaisin kavereiden luo pihattoon. Mukavaa, kun 5v ori saa vielä olla kavereiden kanssa!