Ensimmäinen oikea talvipäivä!

Ja en kyllä tiedä miten olisin voinut sen paremmin viettää! Ensin alkeiskurssilaisten kanssa harjoittelimme keventämään ja ihan sellaisia perusjuttuja kuin ympyröiden ja volttien tekoa. Sen jälkeen suuntasinkin pikkusiskoni kanssa valjastamaan Nöpiä. En tiedä mistä johtuu, mutta nyt jo useita kertoja (en ole asiasta vain aikaisemmin tajunnut mainita) Nöpi on säpsyillyt valjastaessa kovasti? Todella rauhallisesti yritän kyllä kaiken tehdä ja jutella ja silitellä siinä valjaita laittaessa. Laput laitan vasta ihan lopussa jottei niiden takia säikkyile ympärillä pyörivää ihmistä ja valjaita... Täytyy nyt ohjeistaa vielä muutkin Nöpillä ajavat, että tekevät valjastuksen todella rauhallisesti ja niin, että Nöpi huomaa ettei siinä ole mitään pelättävää. Kuitenkin se lähtee niin mielellään töihin valjaat päällä... Mitä olette mieltä, onko jotain mahtanut sattua (niin etten minä tiedä asiasta) vai voiko hevonen olla niin täysin innoissaan, että herkistyy noin?

Koska innoissaan Nöpi oli heti, kun pääsimme lähtemään vaunut perässä! Sai taas pidellä kiinni ja naureskella, kun steppailimme kentälle... :)

Kentällä Nöpi oli kuin ihmisen mieli. Sitä on vaan nykyään niin ilo ajaa, että tämä vannoutunut ratsastaja alkaa kyllä kohta kääntymään täysin valjakkokuskiksi... Nöpiä ei tarvitse kertaakaan oikeasti pyytää eteen, paitsi ravilisäyksiin sen verran, että ymmärtää lähteä eteen. Laukkaakin yritti välillä hakea, mutta en uskaltanut päästää - vaunut liirasivat aikalailla lumisella kentällä. Olipa muuten hauskaa mennä lumessa, olimme vielä ensimmäiset jotka kentällä menivät lumentulon jälkeen joten hanki oli "koskematon".

Kyllä talvi taas tuntuu paljon mukavammalta! Mutta näiden sanojen myötä kuviin ja videoihin.

Susannakin pääsi puikkoihin :)