Kakkaakakkaakakkaa...

Voisin kirjoittaa jotain Rosalin valmennuksesta, mutta enpäs kirjoita. Koska: KAKKAA KAKKAA KAKKAA! Jokainen voi halutessaan kääntää nuo sanat vähän erilaiseen muotoon.

MIKÄÄN ei toiminut tänään! Ratsastin niin huonosti! Voi olla taas fiilis maassa... Miksi en osaa istua? Miksi en saa hevosta kevyeksi edestä? Miksi tyydyn itsenäisesti ratsastaessa vain "ns. peräänantoon" kun voisin saada sen oikeankin peräänannon, ei siis sitä "ns peräänantoa" pää nyökyssä, selkä alhaalla, takajalat tallissa... Miksi en löydä niitä keskivartalon lihaksia jolla istuisin sinne hevosen selkään siirtymisissä? Miksi miksi miksi en osaa ratsastaa??? KRÄÄH! Siirryn kokonaan valjakkokuskiksi!!!

Noh, sitten jos käsitellään asia kypsästi: onneksi meillä on hyvä valmentaja, joka sanoo suoraan, että älä tee näin. Onneksi ratsastus ei ole helppoa vaan aina on uutta opittavaa. Haastavaahan tämä on, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Rosalin sanoin vielä haastavampaa Nöpin tyyppisen hevosen kanssa, mutta minä otan sen haasteen vastaan ja minusta tulee parempi. Piste.

Onnistumisiakin on pakko kaivaa jotta olisi edes jotain ilon aihetta: en kuulemma istunut ihan kamalasti tänään! Olen onnellinen tästä, suurimmaksi osaksi istun aika kamalasti ja tänään tuntuikin välillä, kun pääsin oikeasti rentoutumaan sinne satulaan ja mukailemaan hevosen liikkeitä.
Muutamia hyviä ravi-laukka siirtymisiä tuli joissa hevonen oikeasti lähti takaa eteen. Laukan jatkuminen oli vähän niin ja näin, kun kyllähän minä istuin siihen nostoon hyvin, mutta sitten ei istunta lähtenyt enää laukan mukaan... Ai niin, piti onnistumisia kirjoittaa. Noh, käyntiväistöt meni hyvin.

Voi plääh. Noh, katse kohti kantakirjausta ja sitä treeniä. Ratsastus saa jäädä siis hetkeksi.

Tätähän tämä on. Ylämäki-alamäki...