Taas on yksi valjakkopainoitteinen viikonloppu takana!
Lauantaina oli valmennukset. Aamusta jälleen kouluajoa ja iltapäivästä tarkkuutta.
Verryttelyssä Nöpi tuntui hyvältä ja kuuliaiselta. Vaikka sillä olikin taas ollut ihan liikaa vapaata (tämä opiskelu vain haittaa muuta elämää!) ei se vaikuttanut keränneensä mitään ylimääräistä virtaa vapaiden aikana. Valmennus pidettiin pienemmällä kentällä joka oli itselle hieman pettymys, koska meidän haasteet ovat vasta sitten isolla kentällä, isossa tilassa jolloin Nöpi meinaa hieman nostaa kierroksia... Mutta valmennus itsessään oli hyvä ja hyödyllinen. Teimme paljon siirtymisiä tavoitteena saada hevonen odottamaan ja lopulta tämä onnistukin oikein hyvin. Nöpi kuuntelee ääntä todella hyvin, joten loppujen lopuksi sen sai esimerkiksi käyntiin pelkällä äänellä. Kun ei tarvinnut ottaa kädellä niin paljon, alkoi hevonenkin keventyä edestä.
Iltapäivän valmennus meni meiltä ohi valmennusten myöhästymisen vuoksi. Kun itse joutuu käymään kello kädessä tallilla (tyttökin täytyy joskus hoidosta hakea) niin ei ole varaa myöhästymisiin... Mutta ei mahtanut mitään! Ajeleskelin itsenäisesti sitten hetken taas pienemmällä kentällä ja kävin nopeasti pyörähtämässä isolla valjakkokentällä. Kävi juuri kuten ajattelinkin, kierrokset kasvoivat ja hevonen alkoi käymään vähän kuumana...
Sunnuntain kisapäivä koitti ja ajatus oli vain tulevassa suorituksessa ja siinä, etten ottaisi paineita mistään sijoittumisesta, nopeasta radasta tai mistään sellaisesta vaan tavoite oli saada hyvä fiilis sekä itselle, että hevoselle. Viime kisoissa se oli kadonnut jonnekin.
Ensimmäiseen luokkaan verryttelyaika oli erinäisistä syistä ja sattumista aivan liian lyhyt, mutta hyvillä mielin painelimme radalle. Alkuosa radasta, suurinpiirtein 1-5 portit olivat suhteellisen kamalat ja hevonen oli raskas kädelle ja itse olin hidas kädellä. Aika huono yhdistelmä! Tajusin itse ongelman ja annoin hevosen liikkua vapaammin. Loppurata olikin paljon tasaisempi. Kuitenkin palloja otimme alas kaksi. Ei silti huono viime kertaan verrattuna. Sarjalla tie oli hukassa ja siihen tuli vähän kummalliset kaaret, mutta seuraavaan luokkaan aioin tämän korjata.
Tässä välissä hevosenvaihto! Nöpi pääsi talliin lepäilemään ja haimme Sonian (tämän kertaisen groomini) kanssa Nitron alas. Hessin Nitro on siis 5v ruuna, joka on muuten myynnissä! Nitrolla en ollut koskaan aikaisemmin ajanut, mutta se on vaikuttanut niin fiksulta tapaukselta, että uskalsin sen ottaa nyt näihin harjoituskilpailuihinkin. Viime kesänä se ajettiin ajokangella ja lapuilla, mutta Heidin ja minun yhteisestä päätöksestämme tällä kertaa se sai tulla "silmät auki" ja baucherilla.
Nitro kävi jo heti liikkeelle lähdettyämme niin kuumana! Ihan nauratti siellä vaunuilla, kun toinen oli niin tosissaan. Steppailimme sitten verkkakentälle ja ensin kunnon kävelyn jälkeen - jonka aikana ponskikin rentoutui vähän - aloimme ravailla ja minä hakea vähän tuntumaa uuteen hevoseen. Mukava poika olikin! Vaikka se kävikin suht. "lämpimänä", ei missään vaiheessa ollut oloa että se lähtisi näpistä tai sinkoaisi jonnekin. Oli enemmänkin vain mukavaa, kun Nitro vaikutti niin iloiselta ja hyväntuuliselta ja selvästi tykkäsi hommasta. Baucher ei välttämättä loppujen lopuksi olekaan ihan se paras vaihtoehto. Tuntuu, että Nitro painuu vähän matalaksi sillä. Pari ajatusta on mikä tämän voisi korjata joten eiköhän se tästä :)
Rata oli mielestäni siisti ja kohtalaisen tasainen. Pari palloa otimme Nitronkin kanssa alas, ihan kuskin omassa tarkkuudessa vähän häikkää.
Nitron palautimme suorituksen jälkeen talliin ja taas oli aika valjastaa Nöpi. Nyt oli verryttelyaikaakin reippaasti, joten kunnon kävelyn jälkeen lähdimme vähän erilaisissa fiiliksissä ravailemaan. Nyt Nöpi jo tiesi mistä on kyse ja se tuntui myös verryttelyssä - se oli vähän kiireisempi, selvästi enemmän menossa. Itse yritin pitää mielessä, että älä jää kädellä vastaan, anna hevosen edetä... Ja sitten radalla tein sen ihan saman virheen! 1-6 portit olivat aikamoista sekoilua, kolme palloa tuli alas ja sitten totesin, että minä en jaksa tätä hevosta kannatella ja TADAA! Ei tarvinnutkaan. Hölläsin kädellä ja annoin hevosen edetä eikä se kaikki paino ollutkaan enää minun kädelläni. Loppurata oli taas siisti, puhdas ja tasainen!
 |
| Kuski jäykällä kädellä, hevonenkin sen näköinen... |
 |
| Kuski rentoutuu ja niin tekee heppakin... |
 |
| Ja kunnolla hommiin tuo selkäkin :) |
Ensi kuussa sitten! Viimeinen Keilakunkku-osakilpailu ja aion nyt varmasti muistaa sen.
0 kommenttia :
Lähetä kommentti