Viime torstaina suuntasimme Nöpin ja toisen orin, Teiskon kanssa Ypäjälle. Tai itseasiassa Nöpi oli jo keskiviikosta asti ollut siellä. Se oli taas ajettu radalla ja oli kuulemma parantanut vauhtia edellisestä kerrasta. Hienoa! Torstaina oli kuitenkin erilaiset jutut: molempien poikien röntgenit! Vähän jännitti, mitä jos siellä jaloissa onkin jotain joka a. estää kantakirjauksen ja/tai b. vaikuttaa jollain tavoin Nöpin käyttöön pysyvästi. Noh, huolet ja murheet olivat turhia - puhtaat kuvat! Juhuu! Samoin Teisko pääsi puhtain kuvin läpi. :) Joten nyt on 95% varmaa, että molemmat nähdään Ypäjällä 21.1 (hevosten kanssa ei voi koskaan olla 100% varma).
Kuvien jälkeen kävimme Heidin kanssa aamupalalla opiston ruokalassa ja pojat saivat heräillä pikku päiväpöhnistänsä. Teisko tosin oli jo ihan täysin virkeänä ja Nöpikin jo valppaana katseli ympärilleen, kun veimme sen Teiskon viereen seiskatalliin. Aamupalan jälkeen satuloimmekin molemmat orit ja suuntasimme radalle.
Menimme rataa pari kierrosta käynnissä, Heidi yritti kovasti kellottaa kännykän kellolla, mutta eihän me mitään tarkkoja aikoja siihen saatu... Tavoite nyt olisi kuitenkin, että Nöpi kävelisi kantakirjauksessa 1000m matkan alle 8 minuuttiin jolloin siitä osuudesta tulisi täydet pisteet. Käynnin jälkeen otimme ravia pari kierrosta ja vitsit, että olisi Nöpsällä riittänyt menohaluja! Oli pakko olla vähän käsijarru päällä koko ajan, jotta Teisko pysyi perässä... Nöpi ravasi niin korkealla askeleella, että oli oikeasti vaikeaa pysyä kyydissä! Vähän murhetta aiheutti taas Nöpin suu ja kieli. Turpahihna oli kai sitten liiankin löysällä, kun se heitti kielensä jopa kielilusikan yli... :/ Noh, siinähän oli sitten, vähän hankalalta saattoi kyllä tuntua.
Ravikierrosten jälkeen teimme pysähdysharjoituksia katokselle, joka tulee kantakirjauksessa olemaan lastausalue veto-/pujottelukokeeseen. Nöpi seisoi kuin tatti ihan löysin ohjin, todella super juttu! Se vaikutti tuntevan paikan jo hyvin ja tiesi mitä siellä kuului tehdä. Ihan oma-aloitteisesti meni jopa juuri siihen paikkaan missä ollaan harjoiteltu tähänkin asti, hidasti käyntiä ja pysähtyi ihan itse ilman mitään pyyntöä JUURI oikeaan paikkaan. Fiksu. ;) Vielä tämän jälkeen menimme ravi- ja käyntikierrokset. Nyt alkoi jo olla Nöpilläkin sen verran puhtia pois, että sai jo pyytää eteenpäinkin välillä.
Ratsastuksen jälkeen riisuimme molemmat ja pakkasimme auton ja vähän jännittyneenä laitoimme molemmat samaan koppiin. Ei ollut mitään ongelmaa. Olivathan ne jo vierekkäin ravailleet rataa ympäri ja muutenkin nähneet jo toisiaan paljon, eikä kumpikaan missään vaiheessa käyttäytynyt sillä tavoin, ettemme olisi uskaltaneet niitä samaan koppiin kokeilla. Mutta onhan se aina vähän jännää, miten kaksi oria suhtautuvat toisiinsa niin lähekkäin... Nöpistä ja Teiskosta oli kuitenkin nyt tulleet kaverit. :)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tänään sitten oli vuorossa - pitkästä aikaa - ratsastusta. Posti toi viimein _sopivan_ kielenheittäjän kuolaimen (pari kertaa ennen tätä käytetty vähän liian kapeaa). Olikin nyt ajatus testata, miltä Nöpi tuntuu sen kuolaimen kanssa ratsain.
Heti ratsastuksen alkuun Nöpi alkoi pelleillä kuolaimen kanssa ja koitti väkisin saada kielen kuolaimen päälle. Se oli aivan "raivona", kun ei onnistunut tässä! Nostin kuolaimia reiällä ylemmäs ja laitoin turpahihnaa vähän kireämmälle kuin mitä se oli Ypäjällä radalla (kun Nöpi heitti kielen lusikankin yli). Nyt se yritti kaikkensa, että pääsisi kuolainta ja tuntumaa ja tätä kautta työntekoa pakoon. Taitaa olla niin pinttynyt tapa nyt, että kestää hetken aikaa saada se pois...
Noh, lopulta Nöpi kuitenkin vaikutti siltä, että se luovutti kuolaimen kanssa pelleilyn ja alkoi keskittymään työntekoon. Se olikin yhtäkkiä TODELLA kevyt kädelle. Ei tyhjä, mutta verrattuna aikaisempaan, ihan pikkurillillä ratsastettavissa ja kantoi itse oman päänsä. Kaikki se suulla vemppaaminen jäi pois. Jotenkin luulen, että suurimmaksi osaksi Nöpi on kulkenut ratsastettaessa kieli kuolaimen päällä... Nyt se oli niin eri tuntuinen.
Laukatkin pyörivät tänään hyvin. Videolla ei ole nyt niitä ihan ekoja laukkoja jotka olivat super hyvät (ehkä siksi, kun Nöpi oli vähän hermona vielä sen suunsa ja kielensä kanssa ja pukittelikin pari kertaa, mutta laukka oli todella suurta ja etupää nousi oikeasti kunnolla maasta).
Rekiajelu on vielä tulossa ihan lähipäivinä. :)
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
JES ja ARGH
lauantai 29. joulukuuta 2012
Arkielämää
Koska tiedän, että tätä blogia lukee muutama ihminen jotka jopa saattaisivat olla tästäkin aiheesta kiinnostuneita, kirjoittelen hieman mitä meidän arkeen kuuluu!
Tyttö kasva ja kehittyy niin hurjaa vauhtia, ettei itse meinaa perässä pysyä... Sanoja on jo ihan riittävä lista: kiitti, ei, yy-kaa-koo-nee-vii-kuu, aa-bee-cee, mummu, pappa, muumuu (muumi), mamma, tätä, kekki, isi on ihi, äiti on ääii... Eläinten äänistä osaa koira, kissa, lehmä, lammas, ankka, tipu, lintu, hevonen, susi, karhu/leijona (molemmat murisee). Tyhjät astiat/maitopullot likka vie itse tiskipöydälle, siirtyy syönnin jälkeen omatoimisesti vessan ovelle käsipesua odottamaan, riisuu itse vaatteet (joskus pyytämättäkin) ja mitähän kaikkea... Kiipeilee joka paikkaan jne... ;D
Muuten tämä arki täyttyy lähinnä koulunkäynnillä. Tällä hetkellä vähän epätoivoisella sellaisella... Ei tunnu vain taaskaan pääsevän alkuun missään. Täytyisi ottaa jotenkin itseään niskasta kiinni ja pakottaa vain edes aloittamaan, koska se on se vaikein kohta näiden kirjoitustehtävien kanssa. Muutaman viikon päästä täytyisi olla kaikki taas tehtynä ja tyhjältä näyttää paperit... Nooh, viimeisellä hetkellä sitten taas stressata kaikki valmiiksi...
Koiran kanssa olen yrittänyt aktivoitua nyt ihan tosissani, kun huomasin tuossa Ypäjällä Nöpin kanssa juoksemista harjoitellessani, ettei vain kunto riitä juoksemaan sen kanssa tarpeeksi lujaa ja mahdollisesti useampaan kertaankin! Nyt siis pikaiselle kuntokuurille. Ehkä täytyisi alkaa kiinnittää vähän ruokavalioonkin huomiota... Laihtua ei tarvitse siis, mutta ei taida tämä rasvamättö mitä tulee pistettyä jatkuvasti suuhun olla ihan hyvästä...
Mieluiten käytän kaiken vapaa-aikani tallilla, etenkin kun kisakausi taas lähestyy, mutta kyllä ystäviäkin tulee nähtyä. Yleensä istumme iltaa jonkun luona ja jatkamme paikalliseen baariin tanssimaan ja näkemään lisää tuttuja. Eilen oli juuri tälläinen mukava ilta. :) Kiva päästä välillä oikeasti juoruamaan kuulumiset - ja nauramaan myös! Kyllä tuli taas sellaista nauruterapiaa eilen, ettei ole todellistakaan!
Mutta näihin kuulumisiin sitten. Tässä lähipäivinä olisi tarkoitus suunnata rekiajelulle Nöpillä. Katsotaan miten meitin käy, säätiedote ei ole oikein rekiajelua kannattava mutta sen näkee kohta millaiset sateet tänne tulee ja mitä ne tuolle lumimäärälle tekee...
perjantai 28. joulukuuta 2012
Vuosi 2012
Meidän yhteinen taivalhan Nöpin kanssa alkoi helmikuussa, joten tammikuulta ei ole nyt mitään. :)
LOKAKUU
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
TV-tähtenä
Ei Nöpiä tällä kertaa, mutta Täti ja muita Hessin hevosia esiintyi TV2 Galaxi-ohjelmassa tuossa joulukuun alussa. Itse olin Tätin kanssa touhuamassa. :)
Joululahjat
Nyt on joulua vietetty sitten oikein urakalla! Ensimmäinen joulu, jonka pääsin itse "emännöimään". Aikaisemmat joulut on aina vietetty jonkun nurkissa, joko minun tai mieheni vanhemmilla. Kyllä on puhti pois nyt vaikka olikin oikein mukavaa! Aattona söimme meillä miehen sisarusten ja äidin kanssa, joulupäivänä suuntasimme minun vanhemmilleni.
Täytyy sanoa, että taisin onnistua lahjahankinnoissani oikein hyvin. Miehelle ostin haluamansa taljajousen ja sitä nyt on sitten ahkerasti testailtu ja etsitty kaikenmaailman tarvikkeita netistä... Kallis harrastus tuo metsästyskin, etenkin jos haluaa vähän erilailla harrastaa (ainakaan kovin montaa jousella metsästävää en minä tunne) kun tuohonkin jouseen on kyllä olemassa kaiken maailman pelit ja vehkeet millä helpottaa ja mukavoittaa metsästystä... Saa nähdä, toivottavasti into pysyy!
Mutta olinpa itsekin ollut kiltti, vaikka kyllähän sen huomaa, että perheessä on pieni lapsi - kyllä 4/5 lahjoista oli hänelle suunnattu ja niinhän sen kuuluu mennäkin, kyllä joulu on omasta mielestäni sellainen "lasten juhla" (jos ei sitä kristillistä merkitystä nyt oteta huomioon, meillä ei ole koskaan sitä puolta painotettu).
Tässä tuo "lahjakasa" nyt. Tämän lisäksi tuli villasukkia, suklaata, kotiin liinoja, patalappuja jne. tarpeellista kodin tekstiiliä joita en nyt kuvaan ottanut. Kuvasta puuttuu myös korvikset, jotka kuitenkin esittelen alla myös.
Tässä oikein mieleisiä lahjoja: lahjakortteja! Siinä on kaksin kappailen S-ryhmän lahjakortteja joissa lukee, että tarkoitettu Sokos Emotionissa käytettäviksi ja sehän käy minulle! Lisäksi lahjakortti meidän kuntamme parturikampaajalle (jota käytän itse aina) ja Ideaparkin Fish Foot Spa:han. :)
Tämä oli ehdottomasti se tarpeellisin lahja... Uusi kännykkä! Vuoden vanha Samsung ei ole varsinaisesti vanha, mutta jo aika kärsinyt (mm. lasi halki) ja niin buginen ja hidas kapine, ettei voi olla toista... Osa puheluista ja viesteistä jäi saamatta, jospa ei enää jäisi. Nokian Lumia 800 siis löysi tiensä minulle. :) Nyt on tässä perheessä taas pelkkiä Nokialaisia!
Mieheltäni sain ihanat korvikset, joka on samaa sarjaa kuin kaulakoruni, jota käytän päivittäin. En itseasiassa ota korua edes yöksi pois... Korvikset ovat enemmänkin juhlakäyttöön, arkena ei tule oikein ikinä käytettyä. Mutta näitä toivoinkin nimenomaan siksi, että on sitten erilaisiin tilaisuuksiin korun kanssa soveltuvat korvikset. :)
Sitten niihin heppapainoitteisin lahjoihin... Nämä ovat Nöpin ihanalta omistajalta! Olen niin otettu tästä/näistä lahjoista, olen niitä nypläillyt ja hypläillyt pitkin joulua aina välillä.
Samaa mallistoa riimu ja naru! Narun ei ole tuollaisenaan minun ja Nöpin käyttöön sopiva, mutta aion siihen hankkia irtoketjun jolloin se käy hienosti. Riimu tulee ihan spesiaalikäyttöön kisoihin jne.
Sellaista pukki muisti tänne tuoda. :) Olen kyllä tyytyväinen lahjoihini, mutta vielä tyytyväisempi tytön saamiin lahjoihin: tuli tarpeellista (vaatteita) ja paljon kaikkea hauskaakin (leluja). Itse nappasin vielä viime hetkellä kaupasta mukaan keppihevosen jolla tyttö onkin nyt "ratsastellut" pitkin meidän kotia minun pelätessä, koska heppa huitaisee mukanansa pöydältä tavaraa... Olen myös enemmänkin kuin tyytyväinen miehelleni ostamaani lahjaan. Ilo katsella tuota touhotusta. ;)
