maanantai 5. maaliskuuta 2012

Estehyppelöitä

Eilen suuntasin ensimmäisenä Roskilden luo (3v pv-tamma). Tarkoitus oli tehdä samoin kuin viimeksi ja niin siis teimmekin: ensin juoksutin, sitten juoksutus niin että olin selässä ja lopuksi kymmenisen minuuttia ilman liinaa/taluttajaa kentällä. Tamma oli jo heti alussa paljon rennomman oloinen ja omistaja sanoikin tullessani kentälle, että aivan kuin se olisi tiennyt mitä oli tulossa, oli kuulemma ollut koko ajan niin täydellisen rauhallinen. Liinassa siirtymiset käynnistä raviin olivat jo helpommat, viime kerralla siirtyminen aiheutti vielä aikamoiset päänviskelyt, "En mä haluais!" -tyyliin. Nyt korvat lerpattivat ja ilme hevosella oli oikein tyytyväinen. Selkäännousussakin pysyi jo rennompana.

En pyytänyt pitämään meitä kovinkaan kauaa liinassa, Roskilde oli oikein tyytyväisen oloinen edelleen. Liinaaja päästi siis meidät irti ja hetken käveli "raippa-apuna" vierellämme, mutta kierroksen jälkeen jäi jo kentän reunalle. Käynti oli jälleen vähän töksähtelevää ja tamma olisi halunnut kovasti kävellä kentän reunan lumipenkoissa. Ravissa löytyi suoruus ja tahti paljon paremmin. Pyysin kohtuullisen paljon eteenpäin ja täytyy sanoa, että eteenpäinpyrkivyys oli aivan eri luokkaa nyt. Ihan hyvin oli siis edellisen kerran asiat muhineet tamman päässä: tällä ei siis ratsasteta muulloin, minä käyn sen kolme kertaa viikossa ja muut kerrat sitä juoksutetaan ja ohjasajetaan.

Teimme muutamat suunnanvaihdot ravissa ja pari kertaa ylitettiin kentän keskellä oleva puomi (tämän näytin jo liinasta käsin ennen selkäännousua). Hieno tamma!

Pari kuvaa - ja pakko sanoa, että itselleni kävi kyllä kämmi! Jossain vaiheessa oltuani selässä jo hetken aikaa kysyi kentän reunalla oleva omistaja: "Jäikö sulta kypärä?" Kääk! Ikinä en ratsasta ilman kypärää, nyt olin aivan ajatuksissani pipo päässä painellut menemään jo hetken aikaa. Kyllä olikin lämmin olo! Äkkiä siis kypärä päähän, mutta suurin osa kuvista on ilman kypärää enkä halua niitä julkaista. Nyt muistan tarkistaa kaksi kertaa ennen selkäännousua, onko päässä pipo vai kypärä...


Sitten Hessille! Ohjelmassa oli Anna Kärkkäisen estevalmennus Muusan (5v sh-tamma) kanssa, mutta aikaa siihen oli vielä sen verran reippaasti, että päätin liikuttaa Valtin (3v sh-ruuna) ihan ensin. Valtin kanssa sujui oikein mukavasti eilen, vaikkakaan se ei ollut aivan yhtä eteenpäinpyrkiväinen kuin viimeksi. Kenttä oli kyllä paikoitellen sen verran liukas, että taisi vähän varoa sitäkin - maneesiin emme päässeet. Kenttä oli onneksi jätetty osittain auraamatta, auraamaton alue oli paljon pitävämpi kuin aurattu. Muutamat siirtymiset teimme ja aika paljon ravia, myös suunnanvaihdot. Oikein hyvin edistyy! Mikäli menee näin hyvin vielä tällä viikolla pari kertaa, voisi ensi viikolla suunnata maastoon laukkaamaan.

Muusan kanssa lähdimme satuloinnin jälkeen vähän alkukäyntejä kävelemään kentälle ja sitten verkkaamaan maneesiin, kun ensimmäinen ryhmä oli lopettelemassa. Tamma oli aikamoisen tahmean tuntuinen. Onneksi sitten lopulta syttyi ja reipastui, kun aloimme työskentelemään puomeilla.

Eli alkuun menimme puomisarjaa suoralla ravissa. Puomeja siis kolme sarjaa ja jokaisessa sarjassa kolme puomia. Muusa suoritti tehtävän vallan mallikkaasti ja mikä tärkeintä - pysyi suorana oikein hyvin. Tämän tehtävän teimme molempiin suuntiin. Laukassa menimme ensin kumpaankin suuntaan päädyissä olevia kavaletteja. Hieman tarkkuusongelmia lähestymisen suhteen ja välillä unohtui eteenpäin ratsastus ja se, ettei laukka ole vielä lyhennettävissä. Kavalettien jälkeen pitkällä sivulla olevat puomit, kolme puomia ja väleihin kolme laukka-askelta. Tämä sujui Muusan kanssa oikein hienosti.

Sitten alettiin hyppäämään. Ensin nuo pitkän sivun puomit laitettiin ristikoiksi. Ravissa sisään ja laukassa loppu tehtävä. Vaikkei ennakkoluuloinen saisikaan hevosten kanssa olla, ajattelin että tässä tehtävässä saattaisi olla vaikeuksia, Muusalla on kuulemma ollut hankaluuksia sellaisissa tehtävissä missä tulee monta asiaa peräkkäin. Tosin olihan se jo suorittanut hienosti monen puomin sarjoja ja tämän saman tehtävän puomien kanssa. Ja niin se suoritti hienosti nämä ristikotkin! Hyvin tuli imua ensimmäiselle ristikolle ja laukka jatkui ponnekkaasti yli kahden seuraavankin.

Koska Muusalla ei ole kovinkaan vielä hypätty, aloimme heti tulla rataa jotta olisi vielä potkua korjata mahdolliset virheetkin - ja kyllähän niitä piti korjailla.


Eli ensin kolmen sarja pysty (1a) - ristikko (b) - ristikko (c), välit kolmella laukalla. Sitten kakkonen jolta viisi laukkaa kaarevalla uralla kolmoselle. Neloselta vitoselle samoin viisi laukkaa. Tiukka tie ristikon (c) takaa kutoselle josta viisi laukkaa seiskalle. Jumppasarja sujui hienosti edelleen, samoin tie kakkoselta kolmoselle. Neloselle oli ensin lähestymisvaikeuksia joka tuotti samat ongelmat myös vitoselle, mutta eteenratsastuksella korjaantui sekin ongelma heti. Suurempia vaikeuksia tuotti ratsastus kutoselta seiskalle. Jatkuvasti vain ajauduin menemään ulkolinjaa jolloin väliin tuli se kuusi laukkaa. Muutaman kerran tätä korjailtiin ja kyllähän se viisi sinne saatiin, kun osattiin vähän oikaista tiessä ja hevoseen vähän lisää potkua. Muusa suoritti tehtävät reippaasti ja hyvällä halulla ja vaikka olikin selvästi väsy, tykkäsi hommasta hirmuisesti

Muusan kanssa sain neuvoksi, ettei laukkaa saa päästää lyhenemään liikaa. Sen laukka ei luonnostaan mene eteenpäin joten sitä täytyy ratsastaa eteen, ei taakse.

Seuraavan kerran hyppelöitä Muusan kanssa parin viikon päästä!

Laitetaas jälleen tämä:
"Katsotaas kuka tätä lukee oikeasti. :) Tulevan arvonnan tuote tulee olemaan Shockemölen ruskea huopa hevoselle. Mutta huomio: arvonta on avoin vain lukijoilleni, jotka ovat kommentoineet tekstejä. Eli aktiivisille lukijoille, ei taustapiruille. ;) Huomatkaa esimerkiksi kysymyspostaus, kysymyksen lisääminen on yhtäkuin kommentti eli te jotka olette jo kyselleet olette mukana arvonnassa."

Arvonta suoritetaan 25.3.

5 kommenttia :

  1. Itsekkin olen ajatuksissani kiivennyt selkään pelkkä pipo päässä, kun kypärä on unohtunut. :D Nätti tamma!

    VastaaPoista
  2. Toi on kyllä kaunis toi hevonen.
    Itellä ei onneksi ole jäänyt kypärä unhoitukseen, varmaan johtunee kun ollaan ratsastuskoululla niin siellä se kypärä on oltava yksityisilläkin ja aina on ollut kypärä päässä, koskaan ei ole ilman ratsastanut, niin siihen on tottunut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole itsellänikään koskaan ennen jäänyt ja ikinä en ole ilman ratsastanut. Nyt oli joku ajatushäiriö :D

      Poista
  3. Mukava postaus (---: Mä olen kerran ratsastanut ilman kypärää, tosin se oli sellainen ihmeellinen päähänpisto kiivetä hepan selkään laitumella ja käppäiltiin siinä jonkin aikaa. Onnistuin tippumaankin kun tuli iso oksa vastaan ja vei mukanaan... Hups! Sen jälkeen on kyllä aina ollut kypärä päässä :---D

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus!

    Tosi kiva, että olet fiksu ihminen, joka pitää kypärää. Liian moni nuori menee "tutulla ja turvallisella" hevosella ilman kypärää... Hevonen on kuitenkin saaliseläin eikä ikinä voi mennä varmaksi sanomaan :/

    VastaaPoista