"Sehän lähtee kuin juna silloin kun päättää niin!"

Kyseisen lausahduksen kuulin Kärkkäisen suusta eilen valmennuksessa ja kyllä oli osuvasti sanottu...

Mutta lähdetääs ihan alusta! Suuntasin siis heti Hessille, koska Roskilden kotona kenttä oli kuulemma aivan peilijäätä eikä siinä kannattaisi ratsastaa edes hokeilla... Joten tamman lomailu jatkuu vielä! Voi näitä kelejä... Hessillä pääsi töihin ensimmäisenä Pete-poni. Peten valjastuksen jälkeen laitettiin heti kärryt perään ja ulos vilkaistuamme (satoi kaatamalla vettä!) lähdimme kiireen vilkkaa maneesin suojaan kärryttelemään. Estevalmennukset olivat hiljalleen alkamassa ja vieraita hevosia alkoi tulla maneesiin satulointia varten. Petellä olisi ollut kyllä kova hinku käydä moikkaamassa jokaista hevosta, mutta kiltisti kuitenkin päästiin jokaisella kierroksella ohi muista. Meillä ei muuten ollut taluttajaa tänään eikä edes vierellä kävelijää! Saatiin jopa otettua raviakin ympäri maneesia. Sitten aiheutettiin kuitenkin ylimääräisiä sydämentykytyksiä parille hevoselle joten nähtiin parhaaksemme poistua paikalta... Mutta jäipä kyllä ponista hyvä mieli, ei voisi uskoa että tämä oli vasta toinen kerta sille kärryt perässä... Nyt vain sitä voimaa ja eteenpäinpyrkimystä...

Peten jälkeen olikin jo ihan hyvä kiirus alkaa laittamaan Nöpiä kuntoon. Jepjep, ratsu vaihtui Muusasta Nöpiin, kun meillä Nöpin kanssa on nyt niin hyvin sujunut ja laatiksiinkaan ei ole enää pitkä aika joten kaikenlainen treeni on tervetullutta. Satulan kanssa on ongelmaa edelleen, mutta pienellä fiksauksella saatiin se suhteellisen hyväksi... Satula-auto tulossa tällä viikolla, sitten voi taas hyvillä mielin mennä ja jättää pois romaanit sun muut.

Nöpillä oli tänään "ison egon päivä" eli muut hevoset tuottivat vähän rinnan röyhistelyä ja kaikenlaista nuoren viriilin orin elämöintiä... Kävimmekin siis ihan alkuunsa kentällä hakemassa keskittymistä työntekoon ja kyllä sitä löytyikin, jos ei oteta huomioon niitä muutamia kertoja kun ori huomasi maneesin vierellä olevat muut hevoset ja päätti yrittää kaikkensa päästäkseen näiden luokse. En halunnut joutua kiskomaan hevosta suusta joten kävin suosiolla vaihtamassa nivelen olympiaan... Olympia ei ole suosikkikuolaimeni, mutta nyt ei ollut muuta kuolainta vipuvaikutuksella tarjolla. Leukaremmi oli myös, kuten asiaan kuuluu ja ohja ylemmässä pienessä renkaassa.

Aloitimme valmennuksen (verryttelyn jälkeen) keskihalkaisijalla olevilla puomisarjoilla. Ovelta käännyttiin (tiukka kurvi etenkin näin nuorelle ja valtavan kokoiselle hevoselle...) ja ensin oli kolmen puomin sarja, lyhyt väli ja taas kolme puomia, pidempi väli ja jälleen kolme puomia. Suunta vaihtui aina joka kerralla. Nöpi suoritti puomitehtävät oikein hyvin ja keskittyneesti. Ainoat kerrat, kun keskittyminen herpaantui oli jonkun tullessa vastaan / muuten lähelle... Silloin herra kasvoi noin kymmenellä sentillä ja liikkumista saatteli orimainen hörinä... Muutamat kerrat joutui komentamaan kunnolla, että suostui jättämään turhat örvellykset pois.

Puomien jälkeen otimme ensin laukkaa ympäri maneesia niin, että nuoriso sai laukata kunnolla eteenpäin rentoa laukkaa. Nöpillä laukka pyöri nyt paremmin kuin viime ratsastuskerralla, hyvä hyvä. Aloimme tulla keskihalkaisijalla olevaa tehtävää. Nyt ensimmäinen puomisarja ja viimeinen puomisarja oli vaihtunut ristikoiksi. Eli ristikko - yksi laukka-askel - puomi - viisi laukka-askelta - ristikko. Pidemmän välin kiemurtelusta huolimatta oli ihan ok. Kiemurtelukin jäisi vähemmälle, jos saisi Nöpiin lisää eteenpäinpyrkimystä.

Seuraavan tehtävän alkuun teimme tuon saman keskihalkaisijan (nyt sarjan puomi oli myös ristikkona ja viimeinen ristikko okseri) eli yhden laukka-askeleen ristikkosarja - viisi laukka-askelta - okseri. Okserin jälkeen oikealle ja yksi kierros laukkaa pääty-ympyrällä jonka jälkeen raviin. Ravissa lävistäjän alussa oleva ristikko ja kaarevalla linjalla pitkän sivun päässä oleva pysty. Tässä ongelmaksi tuli laukan säilyttäminen keskihalkaisijan viimeisen esteen eli okserin jälkeen, kun piti kaartaa oikealle ja jatkaa laukkaa. Nöpi osoitti mieltään pari kertaa pukittelemalla komeasti. Ristikko ravissa sujui hyvin, mutta sitten tuli useampi kielto pystylle. Tässä kohtaa Anna sanoi, että nyt on selvä asenneongelma eikä se, etteikö hevonen siihen pystyisi. Oma kroppa ei tehnyt aivan täydellisesti yhteistyötä ja ohjat pysyivät kyllä hyvin kädessä ristikolle asti, mutta sitten jotenkin tilanne levisi aivan täysin ja ratsastin useamman kerran itse huolimattomasti Nöpiä pystyä kohti. Sen oli helppo juosta esteestä vain ohi - koska se halusi ja minä annoin sen tehdä. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saatiin kuin saatiinkin ori yli esteestä.

Sama tehtävä tehtiin toiseen suuntaan. Nyt keskihalkaisijan jälkeen siis vasemmalle ja laukkaa yksi kierros pääty-ympyrällä. Sitten lävistäjän alussa olevalle pystylle josta viisi laukka-askelta lävistäjän lopussa olevalle toiselle pystylle. Laukka pyöri nyt paremmin tähän suuntaan! Ennen vasen ollut selvästi huonompi. Jälleen kuitenkin keskihalkaisijan jälkeen Nöpi porhalsi ohi lävistäjän toisesta esteestä. Tässä kohtaa tuli kuulluksi tuo, "Sehän lähtee kuin juna silloin kun päättää niin!" Kiinni kuolaimesta ja ohi vaan ja mentiin pitkälle ohi ennen kuin sain pysäytettyä kohti seinää. Perhana soikoon, ajattelin ja sitten uudestaan vain. Laukkaa ympäri maneesin, huomautuksena vähän raippaa pohkeen taakse johon Nöpi reagoi pukittamalla, josta sai raipan sinne pohkeen taakse uudestaan. Tämä taisi herättää oripojan sitten, kun nyt se IMI molemmille esteille ja hypyissäkin oli pontta aivan eri tavalla. Herra sai kooooovasti kehuja tämän suorituksen jälkeen ja yhden kierroksen laukkaa löysällä tuntumalla taputusten ja kehujen säestämänä.

Lopputulos: Hevosella pieni asenneongelma, se menee mielellään siitä mistä aita on matalin. Kuitenkin kaikki on lähtöisin varmaankin voimattomuudesta ja siitä, että luontaista eteenpäinpyrkivyyttä ei ole. Itse saisin olla tilanteissa nopeampi ja siis korjata hevosta nopeammin.
Ratkaisu hevoselle: Hevoselle maastoilua ja kunnon pärtsäilyä. Suuhun nivel, se tulee kevyeksi kyllä suusta, kun saa sitä eteenpäinpyrkivyyttä. Täytyy myös olla tiukka tämän kanssa eikä sallia hörhöilyjä eikä laiskottelua. Tekee hyvin ja nöyrästi sitten, kun huomaa ettei päästetä helpolla.
Ratkaisu itselleni: No jaa'a? Hitauden kanssa painittu varmaan aina... Nopean hevosen kanssa pystyn olemaan itsekin nopea, hitaan hevosen kanssa tulen itsekin hitaaksi... Eli tosi hyvä yhdistelmä, heh heh. Seuraavalla kerralla menen ainakin paremmin levänneenä ja syöneenä valmennukseen jotta jaksan puristaa kaiken itsestäni koko valmennuksen ajan. Myös oma kunto on selvästi heikko edelleen joten kuntoilua kuntoilua, myös tallin ulkopuolella...