HYVÄ isolla H:lla, Y:llä, V:llä ja Ä:llä

Jees! Nyt on löytynyt Nöpin kanssa se ratkaisu kaikkeen ohjaan nojailemiseen ja kuolaimeen kiinni puremiseen. Se tuli yhtäkkiä mieleeni katseltuani sen kuvia. Jotain kuvaa katsellessani tajusin, kuinka alhaalle sen pään kyömyn takia turpahihna väkisinkin asettuu ja jos hevosen anatomiaa yhtään osaa niin tietää, että hevosen hampaat jatkuvat aika pitkälle ylös. Lamppu vain syttyi päässäni ja heitin sille sitten sunnuntaina meksikolaisen tuon enkkuturpiksen tilalle. Normi turpis varmaan painaa tosiaan Nöpin hampaita poskia vasten ja tekee sitten aika kipeää. Kaikki pureminen, nojailu, vastustelu jäi! Ok, sellainen ajan saatossa opittu tuntuman vastustelu esimerkiksi siirtymisissä on edelleen, mutta hevonen oli niin paljon parempi ratsastaa!

Eilen maanantaina oli sitten Rosali Kivitien kouluvalmennus ja innosta puhkuen menimme Nöpin kanssa "kuin uusi ratsukko" maneesiin - hevonen oli kuin uusi, ratsastaja oli sen johdosta kuin uusi ja päällä oli tietenkin uudet varusteet (satulaa, saappaita ja kypärää lukuunottamatta) ;)

Kävimme ensin kentällä kokeilemassa millainen päivä tällä kertaa oli ja edelleen tuntui niin hyvältä. Hevonen oli letkeä, nyt parempi taas kuin sunnuntaina kun ei ollut niin paljon ylimääräistä virtaa purettavana. Sanni nappasi meistä parit kuvat kentällä (pitihän uusista varusteista kuvat saada) ja sitten suuntasimme maneesiin.

En selosta sen kummemmin nyt valmennuksesta, tässä on pätkä siitä:

Keskityimme siis suoruuteen ja lapojen kontrolloimiseen, mikä on tärkeää nuorella hevosella. Laukka pyöri paremmin oikealle kuten oikeastaan Nöpillä aina. Sunnuntaina jo tein sen tärkeän havainnon omassa istunnassani, että istun vinossa ja painan oikeaa lonkkaa ja jalkaa alas joka johtaa siihen, että hevonen esimerkiksi laukassa vasemmalle punkee ulos, kun en saa painoa sisäjalalle. Satula myös vähän valuu oikealle ja sitä saa sitten olla korjailemassa. Mutta vähän lohduttaa nämä asiat: 1. en ole varmasti ainoa, suurin osa meistä on vinoja - ei taida olla yhtäkään symmetristä ratsastajaa/ihmistä ja 2. ongelma on huomattu ja sitä voi alkaa korjaamaan.

Jäi niin positiivinen fiilis valmennuksesta, Nöpi oli oikea herrasmies ja keskittyi hienosti työntekoon vaikka muut ratsukot menivät välillä aivan vierestä ohitse. Kevään tullen nuoren oripojan ego on alkanut hieman kasvaa, mutta on mukavaa huomata, että työnteko maittaa silti.

Nyt siis hyvillä mielin kohti torstain laatuarvostelukarsintoja! Keskiviikkona käyn suorittamassa nopean pesun (onneksi on klipattu hevonen, pesun saa siis jalat ja häntä) ja torstai aamuna aloitetaan sitten ensin Tädin kanssa ja Nöpin vuoro on vähän myöhemmin.