Reissaajat Ypäjällä

Tänään oli jälleen vuorossa tuttu kolmikko johon nyt keskityn: Roskilde, Nöpi ja Pete.

Roskilden kanssa nyt tämä loppu aika keskitytään kentällä menoon ja opittujen asioiden hiomiseen. Uutta ei tarvitse oppia. 3 vuotiaalle mielestäni riittää, että askellajit on hallussa, liikutaan rennosti ja eteenpäinpyrkiväisesti ja että työskentely on hauskaakin. :) Joten tänäänkin puksuteltiin sitten kentällä, ravia suoraa uraa ja muutamia pääty-ympyröitä, isoja kaarteita jotka mielummin mennään suorempana kuin ainakaan ylitaivuttaen jotta lapa ei lähde karkuun, reippaasti askeltaen - ei hipsuttelua! Energisyys ja eteenpäinpyrkivyys on todella nyt löytynyt ja Roskilde pysyy sen johdosta myös tasaisempana tuntumalla. Laukka voi olla ajoittain jopa liian lyhyttä joten sitäkin täytyy vain ratsastaa kunnolla eteen. Kaiken kaikkiaan tamma on nyt hyvällä mallilla ja saa ansaitun loman ensi viikon jälkeen.

Nöpi ja pihattokaverinsa 2v Hessin Bätmän "Patukka" pakattiin koppiin ja suunnattiin Ypäjälle. Ohjelmassa oli irtohypytystä. Olimme hieman myöhässä, joten Nöpin kanssa menimme kopista loimen riisumisen jälkeen suoraan maneesiin. Kävelytin kerran kujan läpi ja sitten alettiinkin hommiin. Vähän oli tahmeutta havaittavissa alkuun, mutta sitten Nöpi alkoi jo imeä kujan alussa sisään linjalle. Haastavaa oli se mikä kotonakin ja ratsastajan kanssa - jos Nöpi joutui jarruttamaan keskimmäiselle esteelle mahtuakseen ensimmäiseen väliin, oli laukka voimaton sitten seuraavassa välissä ja se tietenkin hankaloitti viimeisen esteen hyppäämistä. Lopulta saatiin kuitenkin kaksi hyvää suoritusta, oripoika alkoi avaamaan jo takaakin. Bätmän laukkasi ja hyppäsi niin kevyesti kuin ajattelinkin, sillä on isänsä (Sicco Sil) laukka ja hyppy aivan selvästi. Taitaa tulla aikamoinen valjakkoheppa! Loppuun kävimme vielä kävelyttämässä poikia siinä 1-3 tallien ympäri ja vähän siellä täällä, käytös molemmilla 10!

Tallilla odotti jo valjastettu Pete-poni jonka kanssa kärryjen laittamisen jälkeen lähdettiin harjoittelemaan valjakkokentälle jätettyä tarkkuusrataa. Virtaa löytyi - viimeinkin! Ei sitä iloa ihan kamalan kauan kestänyt, mutta mukavia tuollaiset virtapiikit ponilla jolla se energia on ollut vähän kateissa. Eli oikeassa olen varmastikin ollut: kyllä se siitä, kun kunto kasvaa! Kaikki eivät ole luonnostaan mitään sähikäisiä...

Mutta vaikka se virtapiikki siitä hiipuikin parin ravikierroksen jälkeen, niin kyllä Petessä huomasi jo selvän eron ensimmäisiin kertoihin. Kääntyminen oli lopulta hyvinkin helppoa ja NOPEAA. Eli ensi viikolla Keilakunkun III-osakilpailun nuorten harjoituksessa tykitetään Peten kanssa... ;)

Ponioripäiviin kaksi viikkoa ja nyt keskitytään siihen, että energisyys pysyy, poni hyvässä karvassa (niin hyvässä kuin karvanvaihdon aikaan voi olla) ja käyttäytyminen säilyy edelleen mallikkaana niin tallissa kuin kärryjen edessäkin. Kärryt saavat uuden maalipinnan ja ponin uudet valjaat ovat toivottavasti jo matkalla... Sit se onkin jo menoa!