Piotrin valmennuksissa pe + la

Taas saatiin paljon oppia Nöpin kanssa, runsaasti kotitehtäviä etenkin omaan ajamiseeni...

Perjantaina meinasi tulla hieman kiire. Hevosen kanssa käppäilimme ulkona 40min ennen valmennusta, vettä satoi ja alkoi mennä aika tiukille ehdinkö ajaa ollenkaan, kun piti tyttöäkin lähteä nukuttamaan. Valmennukset olivat siis aika runsaasti myöhässä. Noh, pääsin kuin pääsinkin vihdoin ajamaan. Nöpi oli ottanut jo vähän kierroksia ulkona, kun se ihmetteli sitä seisoskelua ja käveleskelyä. Se oli maneesissa aika raskas kädelle joten Piotr ajoi ensin, haki Nöpin taas vähän kevyemmälle tuntumalle ja päästi sitten minut takaisin puikkoihin. Oli ihan eri fiilis heti. Ihan samaa harjoiteltiin kuin viime valmennuksissakin, hevonen pyöreämmäksi ja oma sisäkäsi pehmeämmäksi... Teimme myös joitain ravi-käynti-ravi -siirtymisiä. Pääosin kuitenkin keskityttiin siihen minun sisäkäteeni ja Nöpin rentouteen...

Lauantaina jatkettiin ja päästiin onneksi kentälle! Isolla nuorella hevosella on aina mukavampi, kun on tilaa mennä... Hevonenkin liikkui alusta asti paremmin omalla moottorillaan. Videolla näyttää etenkin alkuunsa löysälle, mutta tämän tarmokkaampi ei Nöpin vielä tarvitse olla kenenkään valmentajan mielestä, Piotrkin tähdentää että nyt haetaan rentous ja tasaisuus, vasta sen jälkeen kun on hevosellakin enemmän voimaa lähdetään hakemaan askelta enemmän irti maasta.

Harjoittelimme taas paljon siirtymisiä. Myös pysähdyksestä raviin. Piotr näytti, että siinä käynnissä tai pysähdyksessä täytyy saada hevosen tasapaino niinsanotusti "rikottua" ulko-ohjan avulla ja siitä lähteä pyytämään raviin. Mitenhän tämän nyt selittäisi niin kuten asian itse ymmärsin... Eli siirsimme ensin Nöpin ravista käyntiin. Tässä oli tärkeää, että myötäys tuli juuri oikeassa kohtaa, jotta jo ensimmäinen käyntiaskel oli eteenpäin. Sitten annettiin vain hevosen kävellä rentoa käyntiä, pitkällä kaulalla. Sitten kerättiin hevosta vähän enemmän "kasaan" ulko-ohjan pidätteillä ja tällä tavoin siis rikottiin se tasapaino missä hevonen oli juuri kävellyt. Siitä nopeasti pyyntö raviin johon Nöpi lähtikin lopulta hienosti. Sama tilanne pysähdyksestä raviin, vaikkei nyt liikuttukaan mihinkään niin samat ulko-ohjan puolipidätteet ja sitten pyyntö raviin. Teimme myös siirtymisiä askellajin sisällä aivan samalla tekniikalla -> ensin kulmassa puolipidätteet ulkoa (rikotaan tasapaino) ja siitä pyyntö eteen. Ja tärkeää: ei vedetä hevosta takaisin normaalitempoon vaan ulko-ohjan puolipidätteillä, jolloin ei kadoteta kaikkea energiaa.

Mutta se sisäkäsi! Voi turkanen sentään sanon minä :D Jossain vaiheessa taisin "tiuskaista" (en nyt siis ihan tiuskaista, mutta turhautuneelta taisin kyllä kuulostaa!) että "Se on jo niin rento kuin voi olla!" jolloin takanani seisova Piotr nappasi sisäkädestäni kiinni, sievästi "ravisteli" sitä ja näytti kuinka hellä se tuntuma sinne hevosen suuhun tarvitsee sisäkädellä olla. "Okei, ei se sitten ollutkaan rento..." piti myöntää... Noh, mitä tekee Emmi? Alkaa korjaamaan sisäkäden kovuutta pidentämällä sisäohjaa ja viemällä sisäkättä sivulle, ihan kuin se siellä olisi yhtään sen pehmeämpi. Tätä nyt sitten korjailtiin urakalla ja tiedän kyllä tasan tarkkaan ettei se hevonen tarvitse kovaa sisäkättä vaikka tuntuukin siltä että ilman sitä törmätään seinään/aitaan/mennään mihin sattuu. Kova sisäkäsi ei anna hevoselle tilaa ottaa pidempää askelta eikä myöskään auta hevosta yhtään rentoutumaan...

Lopputilanne oli kuitenkin se, että siirtymiset saatiin haltuun, Nöpi oli rennompi ja ajoittain oma sisäkäteni pehmeämpi, mutta sitä tarvitsee nyt vain työstää paljon. Lupasin, että seuraavalle kerralle ongelma on korjattu tai ainakin mennyt jo selvästi parempaan suuntaan...

Tässä vielä video lauantain valmennuksesta - videon lopussa Piotrin kommentit! Hauskaa kuunneltavaa :) "This fantastic couple!" ...

Kuviakin tulossa myöhemmin.