Special forses: Horses!

Nöpin kuulumisia sitten. Maanantaina meillä oli Rosalin kouluvalmennus. Jalka oli edelleen tallille tullessani vähän turvoksissa, mutta ei enää yhtään niin pahasti kuin viimeksi käydessäni.

Verryttelin Nöpiä hetken aikaa kentällä ennen valmennusta ja se oli ihan pöpi! Niin paljon virtaa, laukassa takapää lensi ja sai kyllä tempoa ohjista jonkin verran, että sai höyryjunan pysähtymään. Muuten se vain puhisi ja steppasi. Ihan kummallinen jätkä, höh. Maneesiin päästyämme se rauhoittui jonkin verran, mutta oli edelleen kovin raskas kädelle ja halusi vain mennä lujempaa... Joten siirtymiset olivat meille enemmänkin kuin tarpeen ja niillä aloitimmekin. Ensin teimme pysähdyksiä käynnistä. Tässä oli tärkeää myödätä oikeaan aikaan ja saada hevonen liikkeelle mahdollisimman terävästi, niin että alusta asti liike lähtisi takaa eteen.

Sitten lähdimme ravaamaan pääty-ympyröitä. Nöpin kanssa pyrimme siihen, että saisimme sen pehmeämmäksi suusta, pois nojaamasta ohjalle. Ohje oli tehdä puolipidäte ja sen jälkeen pieni myötäys ja pohjetta. Välillä tuntui, ettei pidäte mennyt millään läpi ja piti ottaa pari kertaa enemmän kiinni ja tähän Rosali sanoi, että mitä isomman avun joutuu antamaan ohjalla, sitä isommin joutuu myöskin myötäämään ja antamaan pohjetta. Keskiympyrällä istuimme harjoitusraviin ja teimme siirtymisen käyntiin aina tietyssä kohdassa ympyrää. Tuntui, että istuin rennosti ja hyvin Nöpin selässä, mutta istuin jopa liiankin rennoksi ja Rosali haki jäntevyyttä istuntaani. Laukassa teimme myös pääty-ympyrää toiseen päätyyn. Nöpi teki kohtuullisen hyviä nostoja ja laukka kantoi myöskin kohtuullisen hyvin, mutta oma istuntani levisi helposti ja aloin keventää istuntaani. Rosali neuvoi hakemaan ne vatsalihakset myöskin laukassa ja istumaan takapuoli penkissä, hevosen "takajalkojen päällä". Loppuun vielä kolmikaarista kiemurauraa.

Alun katastrofi-fiiliksen jälkeen lopulta olikin ihan mukavaa ja Nöpi kulki hyvin. Se ei edelleenkään silti ollut aivan täysin normaali takaa, mutta Rosalin mielestä silti täysin ratsastuskuntoinen ja vain syystä tai toisesta voimaton takaa. Liikkui siis puhtaasti, mutta takajalat "turhankin rentoina". Tämä näkyi välillä kompurointina takajaloilla, kun ei heppa hoksannut nostaa sitä toistakin takajalkaa mukaan...

Valmennuksen jälkeen Nöpi oli kyllä niin hiestä märkä kuin hevonen voi olla. Se oli joutunut todellakin töihin alun pöpeilynsä jälkeen. Ei kun loimi päälle ja hevonen talliin sekä päätös klippaamisesta - Nöpiä ei mielellään seisotettaisi tallissa, koska se viihtyy ulkona paremmin ja se on iso hevonen jolla pitäisi olla aikamoisen kokoinen karsina, että se mahtuisi siellä varmasti kunnolla esimerkiksi makaamaan ja piehtaroimaan. Hessillä kun on vain yksi normaalia karsinaa isompi karsina ja siihen ei oria voi laittaa useammastakaan syystä.

Joten tänään torstaina suuntasin sitten Hessille klippauspuuhiin! Ensin kuitenkin ratsastin Nöpin kevyesti kentällä ja pikkusiskoni Susannakin pääsi käymään selässä nopeasti:

 

Talliin päästyämme alkoikin klippauspuuhat. Onneksi käytössä oli nyt parempi kone kuin viime vuonna, jolloin klippasin VIISI KERTAA ennen kuin tuli valmista... Tai ok, kone on melkein sama, mutta tämä millä nyt klippasin oli johdollinen kun taas se edellinen oli akkukone ja akku ei vain kestänyt tarpeeksi kauan. Tässä koneessa oli myös parempi terä.

Mietin olisinko jättänyt satulan alle karvaa, mutta päätin vetää kuitenkin selänkin kaljuksi. Joitakin hevosia alkaa klipattuna satulahuovan alta kutista, mutta itsellä ei ole kokemusta moisesta ongelmasta. Nytpä sen näkee ja tietää miten tekee jatkossa. Nöpi ehtii kuitenkin kasvattaa vielä tässä hyvin karvaa talvelle ja luultavasti klippaan sen uudelleen vielä tammi-/helmikuussa, riippuen siitä kuinka nopeasti se karvansa kasvattaa takaisin. Jalat ja pään jätin klippaamatta.

Nöpi kuuntelee mitä takana tapahtuu :) Tässä ei ole vielä siistitty mitään rajoja.

Moni kritisoi pihattohevosten / muuten ulkona asuvien klippaamista, mutta miettikääs itse: valmennuksen jälkeen mielummin kavereiden kanssa ulos yöksi vai sisälle tylsään karsinaan? Eiköhän Nöpin valinta olisi ottaa mielummin se takki päälle ja painua pihalle poikien kanssa leikkimään, etenkin nyt kun se sai tarhaansa kaksi "jätkäkaveria".

Nöpillä muuten alkaa nyt kunnon laihis. Ruokaa ei varsinaisesti vähennetä, mutta liikuntaa pyritään nyt todella lisäämään. Kuvista näkee kuinka palloksi se on kesän aikana kasvanut...