Ensimmäiset valjakkokilpailut!

Luvassa sitten pitkä postaus, sekä tekstin muodossa, että myöskin kuvien ja videoiden!

PERJANTAI 

Viikonloppu starttasi meillä siis perjantaina, jolloin teimme kaiken mahdollisen valmistelun tulevaa kilpailua varten. Eli hevosen, valjaiden ja vaunujen puunaus, maratonin nuottien teko, maratonesteiden kävely, kaikkien mahdolliset tavaroiden valmiiksi katsominen eli suojien, pinteleiden, buutsien, turvaliivien, hattujen jne. Järjestelin vielä tavarat niin, että kouluosuuteen otettavat vaatteet ja hevosen mahdolliset varusteet (siis valjaat poislukien, ne saivat pitää paikkansa tallissa) olivat yhdessä kasassa, maratonvarusteet toisessa ja tarkkuusvarusteet kolmannessa. Järjestelmällisyys kunniaan \o

Minullahan oli siis koko viikonlopun hevosenhoitajana ja groomina ihana Sanni, joka on ollut jo pitkään hevosenhoitajani, sieltä Sissi-ajoilta asti. En oikein edes pysty luottamaan keneenkään muuhun, Sanni tietää tasan tarkkaan kuinka haluan hevosen harjan letitettävän, jos sanon että hevonen valmiina klo. 10:10 niin hevonen on valmiina 10:08. Nyt kun Sanni on alkanut luottamaankin Nöpiin, kun se on vain käytökseltään sellainen suloinen nallekarhu, niin Sanni uskaltaa sen myöskin taluttaa paikasta A paikkaan B joten minun ei tarvitse huolehtia juuri mistään muusta kuin itse suorituksesta.

LAUANTAI, KOULU

Lauantaina aamusta alkoi sitten hevosen laittaminen. Kouluosuuteen ei ollut oikein mitään ihmeellistä valmistelua ennen suoritusta joten molemmat laitoimme hevosta. Hevosen jälkeen oli omien asujemme vuoro. Meillä oli Sannilta siniset takit jotka olivat mahtavan lähellä vaunujen väriä, hatut H&M:ltä 1e/kpl (alennuksesta, jee!) joihin oli lisätty siniset nauhat, ruskeat Roecklit (varusteurheilua!) ja minulla oli ajoessuna ruskea viltti jossa oli sinisiä kuvioita.

Ennen verryttelyä kävimme valjakkotarkastuksessa. Saimmekin kehuja visuaalisuudestamme, sovimme niin hyvin vaunuihin ja hattujen värit olivat erittäin lähellä hevosen väriä! Noh, itse aina panostan mielelläni ulkoasuun ja Sanni on oppinut saman varmaankin minulta silloin Sissi-ajoilta, kun mottomme oli "Pääasia että edes näytetään hyvältä!" ;)

Verkkakenttä oli todella raskas, koska vettä oli tullut niin paljon. Todella liejuinen ja vetelä. Ei siis tullut juuri verkkailtua, siirtymisiä otin jonkin verran koska ne ovat tuottaneet eniten ongelmia. Verkassa Nöpi tuntui raskaalta ohjalle ja hitaalta käskyille, enkä ihmettele koska meillä oli todella painavat maratonit ja tuntui että hevosen jalat vain upposivat kentän pohjaan. Jätin siis verkan aika "huonoon" fiilikseen, mutta meillä ei kouluradalta ollut oikein muuta tavoitetta kuin päästä läpi. Itsehän en ole koskaan joutunut ajamaan mitään ratoja, ei ole koskaan aikaisemmin tarvinnut miettiä missä kohtaa teen ympyrän, missä kohtaa pysähdyn jne. joten tilanne oli aika outo.

Rata oli kuitenkin ihan OK. Edelleen Nöpi makasi kädellä ja siitä meitä rokotettiinkin, keskiraveihin lähtö tapahtui aika hitaasti ja keskiravi ei kantanut loppuun asti. Tiet olivat vähän mitä sattuu omasta mielestäni, kaikki tuli niin yhtäkkiä, kulmassa tajusin yhtäkkiä että "Ai niin, ympyrä!" tai "Ai niin, nelikaarinen kiemuraura!" joten ympyrässä saattoi olla yksi kulma ja nelikaarinen ei lähtenyt ihan C:stä... Saimme silti kehuja toisesta pääty-ympyrästä! Numerot olivat tasaisesti 6-7 joten ei huonosti ja prosentteja tuli toiselta tuomarilta 63,5% ja toiselta 60,3%. Tuo C:n tuomari olisi laittanut meidät 2. sijalle! Lopputulos tästä oli kuitenkin 4/13. Tuloslista oli aika hieno: voittaja oli kaksinkertainen SM-mitalisti, KV-kisoja kiertänyt Sanna Tirkkonen, luokan toinen oli muunmuassa MM-mitalisti (ja vaikka kuinka paljon olisi muitakin meriittejä tähän laittaa) Ben Simonsén ja luokan kolmas muumuassa SM:ssäkin kisannut Anna Koivisto. Ja sitten olimme me :D

LAUANTAI, MARATON

Heppa pääsi kouluosuuden jälkeen päiväruuille karsinaansa ja lepäämään. Me lähdimme myöskin keräämään voimia ja syömään. Tarkoitus oli myöskin mennä vielä radannäyttöön, mutta jätimmekin sen välistä, koska rata on jo meille ennestään tuttu. Autoimme vielä meidän ensikertalaisia shettiskuskeja nuottien tekemisessä ja kävimme vielä kertaalleen kävelemässä maratonesteet. Sitten olinkin taas aika alkaa valmistautua. Vaunuista piti irrottaa penkki (ei muuten ollut helppo juttu, onneksi oli vaunujen maahantuoja paikalla kertomassa vähän vinkkejä!) ja teipata kiinni nuotit + puukko (onnettomuuden varalta, jos täytyy vaikkapa valjaita päästä irroittelemaan nopeasti) + varapiiska (piiska täytyy olla kädessä, joten jos piiska putoaa, groomi antaa varapiiskan). Nuoteistakin kerron, se on siis yksinkertaisesti lista jossa lukee mitä sekuntikellon tulisi näyttää missäkin kohtaa rataa, jotta menemme minimiajan ja maksimiajan sisällä.

Pian Nöpi olikin taas valjaat päällä ja vaunut perässä. Kuskilla ja groomilla oli tummansiniset pitkähihaiset paidat, turvaliivit ja toki kypärät. Minulla oli myös sellainen kummallinen vempain kypärässä kiinni, siis kypäräkamera. Se sai kyllä aika paljon katseita ja naurahduksia... :)

Maratonilla on käytössä EMIT-ajanottojärjestelmä. Groomi saa sellaisen "lätkän" ja jokaisen osuuden lähdössä ja maalissa + A-osuuden kääntöpaikalla on leimauslaite johon groomi asettaa EMITin. Maratonin jälkeen tiedot "puretaan" EMITistä ja näin saadaan ihan tarkat ajat selville.

Lähdimme A-osuuden lähtöön odottelemaan vuoroamme. Heti kun kello näytti 16:25, Sanni leimasi EMITin ja lähdimme matkaan. Ensimmäiset noin 30 metriä Nöpi oli hieman epäileväinen ja olisi mielellään palannut takaisin, siitä tuntui vähän ikävältä ravata pois muiden luota. Heti kun käännyimme pois tallille vievältä tieltä, oripoika kuitenkin reipastui huomattavasti ja alkoi oikeasti näyttää siltä, että se nautti tilanteesta. Nöpi otti jopa laukkaa ihan omasta tahdostaan parissa kohtaa! Annoin sen mennä omaa tahtiaan, meillä ei ollut kiire ja ajattelin, että voimme ottaa käyntiä jos näyttää siltä että vauhti on ollut alkumatkasta liian kova. Nöpi painelikin menemään hyvällä innokkuudella. Kävimme kääntymässä kääntöpaikalla, groomi leimasi EMITin ja sitten matka jatkui takaisinpäin. A-osuuden maaliin tultuamme (taas EMITin leimaus) pohdimme hetken aikaa voimmeko lähteä heti D- eli käyntiosuudelle ja päätimme sitten startata D:lle saman tien. Taas EMITin leimaus ja sitten lähdimme kävelemään. Nöpiä ei tarvinnut juurikaan hoputtaa, muutaman kerran etenkin muiden hevosten tullessa vastaan piti hieman pyytää, mutta pääostin se käveli ihan itse rentoa pitkää käyntiään.

D-osuuden maaliin tultuamme (EMITin leimaus) kävelimme suoraan taukopaikalle joka sijaitsi valjakkokentällä. Taukopaikalla eläinlääkäri otti hevoselta sykkeen, steward katsoi suuhun ja molemmat katsoivat muutenkin yleisesti hevosen kunnon ja valjastuksen. Nöpi ei ollut juurikaan edes hionnut vielä ja se vaikutti oikein tyytyväiseltä. Sanni tarjosi hevoselle melassivettä joka maistui hyvin, onneksi. Sitten pitikin pian lähteä E-osuudelle.

Tässä kohtaa kypäräkamera on sanonut "Morjes!" ja lakannut kuvaamasta. Voi sääli! Olisin todella halunnut nähdä materiaalia esteiltä. Onneksi äiti oli ottamassa ihan videolle esteet joten niitä pääsette näkemään kyllä :)

Ensin siis kierrettiin pelto. Pellolla oli pakkoportteja muutama, eli kaksi "keppiä" joiden välistä oli pakollista mennä, jotta reitti olisi kaikille samanlainen ja saman pituinen. Esteistä sen verran, että esteillä on siis portteja, jotka on merkitty kirjaimin. Valkoinen A ja punainen A, valkoinen B ja punainen B jne. Valkoinen merkki täytyy olla aina vasemmalla puolella ja punainen oikealla, kun mennään paalien/muiden kiinteiden rakennelmien välistä. 

Ensimmäisen peltokierroksen jälkeen menimme 1. esteelle eli "paaliesteelle". Tuli kyllä niin eksynyt olo! Tiesin tarkalleen missä kaikki portit olivat, mutta ne reitit jotka suunnittelimme menivät kyllä ihan hukkaan. Groomi oli hieman hämmentynyt tehtävästään myös ja taisin vähän esteen jälkeen läksyttää, ettei saa olla niin hiljaa. Sanni oli ollut siinä uskossa, että kysyn kyllä jos en muista ;) Mutta siinä kohtaa on jo myöhäistä alkaa kyselemään, groomin tehtävä on paitsi tasapainottaa vaunuja myös kertoa reittiohjeita siltä varalta että kuski ei vaan muista. Itse en muistanut, tai muistin mutta ajoin fiiliksen mukaan ja se ei ollut oikein, koska otimme juuri ne kaikki tiukimmat kurvit mitä oltaisiin voitu ottaa...

Taas kierrettiin pelto ja sitten 2. esteelle eli "rengasesteelle". Nyt olimme kaikki kolme enemmän tehtävän tasalla. Nöpi pyrki eteenpäin, kääntymisissä hidasti kovasti ja jossain kohtaa jouduttiin ottamaan käyntiinkin, mutta se lähti kuitenkin hyvin portilta pois. Reitti meni suunnitellusti ja esteen jälkeen oli niin hyvä fiilis, kuten videoltakin kuulee! :) Saimme tältä esteeltä luokan 2. parhaan ajan!

Taas kierros pellolla. Hyvä fiilis jäi täysin päälle, taisin sanoa pellon toisessa päässä että "Yksi este enää, me selvittiin!" joka sitten koitui kohtaloksemme. 3. esteelle eli "vesiesteelle" (kaikki nämä kolme kyllä olivat - kiitos sateiden - vesiesteitä) lähdimme sillä fiiliksellä, että jos Nöpi menee veteen heti yhdestä pyynnöstä niin sitten menemme veden kautta, muuten kierrämme veden koska ei kannata jäädä ensinnäkään ottamaan aikaa siinä yrittäessä saada hevonen veteen mutta ei myöskään antaa hevoselle huonoa kokemusta veteen menemisestä. Noh, Nöpihän ei veteen mennyt. Se on hieman erinäköinen kuin lätäköt esteen ympärillä, joten ihan ymmärrettävää sinänsä. Kiersimme siis A-portilta B:lle kauempaa. B:ltä oli todella tiukka kääntyminen ja vähän alamäkeen, siinä oli hieman ongelmia saada hevonen kääntymään. C meni suunnitellusti, mutta mitäs sitten! Ihan tohkeissaan suoraan C:ltä E:lle. Äääääääh!!! Ja tätähän emme huomanneet estealueella, olisimme voineet tilanteen vielä korjata. Itseasiassa emme huomanneet koko asiaa ennen kuin tuomari tuli meille siitä sanomaan. Olimme ensin siinä uskossa, että virhepisteitähän siitä tulee, mutta kysyimme asiasta ja tuomio oli hylky. :( Kyllä otti pattiin! Hevonen suoritti niin hyvin ja sitten kuski+groomi -kaksikko mokasivat! Kumpikaan ei ollut tajunnut lähteä C:ltä D:lle...

!!!!!

LAUANTAI KOKONAISUUDESSAAN

Noh, mitä tästä opimme? Ei saa jäädä siihen hyvään fiilikseen kiinni vaan muistaa kääntää ajatukset seuraavaan tehtävään! Kisa ei ole ohi ennen kuin on maalilinjan ylittänyt... Blaah, kurjaa mokata ensimmäisissä valjakkokisoissaan jotka olivat samalla kauden viimeiset, eli tilanteen pääsee korjaamaan vasta ensi keväänä. Mutta meillä on Sanninkin kanssa vielä opittavaa ja etenkin siinä kommunkoinnissa. Sen valitettavasti oppii vain tekemällä...

Lauantaina illanvietossa haimme kuitenkin punaisen ruusukkeen kouluosuuden 4. sijasta, joka on todella hyvin! Sen lisäksi voitimme valjakkotarkastuksen!! Valjakkotarkastuksessa katsotaan kuskin ja groomin asut, esiintyminen ja hevosen käsittely, hevosen kunto, esiintyminen, puhtaus, yhteensopivuus ja kengitys, valjaiden kunto, sopivuus ja siisteys, vaunujen kunto, siisteys ja vetopuomin korkeus+pituus+varaosat sekä yleisvaikutelma. Lisäksi saimme maininnan iloisuudesta, positiivisuudesta, pirteydestä ja TYYLIKKÄISTÄ HATUISTA ;)! Palkinto oli hienon hieno lasinen hevospatsas:

SUNNUNTAI, TARKKUUS 

Sunnuntain pettymys vaihtui tsemppihenkeen, kun vuorossa oli sunnuntain tarkkuus. Kokonaistuloksen menetimme, mutta voimme ottaa vielä hyvän tuloksen tarkkuudesta. Nyt oli Sannilla vastuu hevosen kuntoonlaitosta, kun itse kävelin rataa koko sen ajan mitä käytettävissä oli. Melkein tunnin verran taisin pyöriä valjakkokentällä. Ajattelin, että tätä en nyt varmasti unohda!

Käveltyäni radan kunnolla lähdimme laittamaan hevosen vaunujen eteen. Verkkakentällä oli ensin vuorossa stewardin tarkastus, jossa stewardi pyysi esittämään hevosella ravissa kahdeksikon. Tarkoitus on katsoa, onko hevonen palautunut kunnolla maratonilta ja että se liikkuu puhtaasti. Nöpin kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Ravasin kentällä vain hyvin vähän, sen verran että sain hevosen liikkumaan kunnolla, koska kenttä oli edelleen raskas. Onneksi kisakenttä oli paremmassa kunnossa.

Tarkkuusradalla on siis oransseja keiloja. Kaksi keilaa muodostavat portin ja niiden välistä on siis mentävä. Portit ovat numerojärjestyksessä kuten esteradallakin. Keilojen päällä on keltaiset pallot jotka putoavat kosketuksesta ja pudotuksesta saa virhepisteitä. Suorituksessa on myöskin enimmäisaika. Lähdimme radalle hieman sekavin fiiliksin, koska Nöpi tuntui edelleen vähän väsyneeltä. Onneksi ensimmäisen portin jälkeen se alkoi jo piristyä. Saimme puhtaan perusradan ja lähdimme uusintaan iloisin mielin. Uusinnassa oli arvostelu jossa virhepisteet muutettiin ajaksi. Otimmekin sitten yhden pallon alas jolloin lähdin ajamaan hieman enemmän aikaa. Maalin tultuamme olin niin tyytyväinen - vain yksi pallo alas uusinnassa! Se oli niin hienosti sekä minulta että Nöpiltä. Vielä kun saa hevosen kunnolla kahden ohjan väliin ja liikkumaan omalla moottorilla eteenpäin niin hyvä tulee!

Sijoitusta emme saaneet, mutta hyvä suoritus silti. Olimme 5/10 joka ei ole huono ollenkaan.

 

Lopputulos on se, että ihana laji, ihanat kisat, ihana hevonen, ihana groomi! Koukutuin aivan täysin! Nyt tämä talvi treenataa ja ensi keväänä näytetään!